Takaisin Muotkalta, ensimmäinen muttei varmasti viimeinen kerta siellä. Lyhyehkö reissu mutta hienoja tunturijärviä ehti näkemään sekä mahtavat näkymät Peltotunturin laelta ja kalaakin tuli aika mukavasti. Peräti viiteen muuhun retkiseurueeseen törmättiin 4 päivän aikana, lähinnä Peltojoen varressa. Koirakin oli mukana, elukkaa vaan oli melko lailla, jaksamisen puolesta kuitenkin pärjäili ja teltassa sai olla rauhassa hyttysiltä - mäkäräiset löysivät kuitenkin tiensä sisään jostain mutta päätyivät pyrkimään katon läpi ulos, sen sijaan että olisivat hyökänneet koiran kimppuun.
Polttopuut tuntuvat olevan kortilla jokivarressa ainakin joidenkin mielestä: laskeuduimme tunturista jokivarteen ja huomasimme isomman kiven juuressa pilkottavan jotain 30cm x 40cm -kokoista käärittynä mustaan jätesäkkiin: säkistä paljastui kelottunut pala puuta... Jos kätkijä luet tätä niin kätkössä olleeseen, ilmeisesti pulloon, ei koskettu. Vedet oli aika alhaalla, kuivia lammenpaikkoja ja kuivia puroja näkyi. Lisäksi ylitettiin Peltojoki pari kertaa eri kohdista (n. 2km merkatulta ylityspaikalta lounaaseen) välillä Lahtisen kämppä - Peltojärvi, lähempänä Peltojärveä, liekö tässä mitään ihmeellistä.
Heitetty reissu
Hirvi on levinnyt kaikkialle Suomessa. Myös avotunturiin, samoin karhu.eeki kirjoitti:Itsellänikin oli melko vahvana tuo hirvivaihtoehto mäntyjen kuorijana. Arvellutti vain, kun tein havaintoja melko ylhäällä tunturissakin. Ilmeisesti hirvi on levinnyt myös tuntureille? Vastaavia havaintoja tein viime vuonna samaan aikaan hammastunturilla.
2005 reissulla karhu painelu hiukan Lossun kämpän alapuolella Kodden suunnasta kurun poikki Norjan puolelle.
Viime viikolla katseltiin hirven papanoita Didnun yläjuoksulla.
Kun eksyn, lähden kotiin.
Olin Muotkatuntureilla viime viikolla (20.7.->). Ilmat todella upeat: aurinko paistoi ja tuuli, välillä oli jopa liian kuuma päivällä. Muutamana yönä viileni alle 10 asteeseen, mikä oli hyvä eväiden säilymisen vuoksi. Mutta mikä oli omituista (ääneen sitä mietinkin illalla Muotkan rotkolaaksossa järven päässä, jossa postipolku laskeutuu alas laaksoon) ei ollut sääskiä eikä pahemmin mäkäräisiä ym. Ihan kummallista 
Päivällä kuumimpaan aikaan ja tuulettomassa paikassa oli jonkin verran hevospaarmoja ja myös sokkopaarmoja. Vedet olivat matalalla ja oli kuivaa. Todella ihanteellinen keli. Aivan toisenlaiset kuin vuosi sitten kesällä, jolloin vedet olivat korkealla ja oli kylmä ilma. (Kommentti ettei ollut sääskiä tarkoittaa sitä, ettei sääskiä ollut niin paljon, että olisi tarvinnut myrkkyjä tai sääskihuppua.)
Päivällä kuumimpaan aikaan ja tuulettomassa paikassa oli jonkin verran hevospaarmoja ja myös sokkopaarmoja. Vedet olivat matalalla ja oli kuivaa. Todella ihanteellinen keli. Aivan toisenlaiset kuin vuosi sitten kesällä, jolloin vedet olivat korkealla ja oli kylmä ilma. (Kommentti ettei ollut sääskiä tarkoittaa sitä, ettei sääskiä ollut niin paljon, että olisi tarvinnut myrkkyjä tai sääskihuppua.)
Reissu Käsivarressa on heitetty. Didnua ylös Lossulle ja siitä Urtasta Vuomakasjärville. Kahden yön leiri, josta käynti Kovddoskaissin neljälle huipulle. Sitten baanaa takaisin Kilpisjärvelle. Paljon aivan peilityyntä keliä, torstaina tukahduttavaa hellettä. Tyynet kelit toi mukanaan ötököitä pilvittäin.
"Antakaa minun vielä kerran katsoa tämän maailman hulluutta."
Muotka oli ensirakkauteni tai rakkautta ensivaelluksella joskus 70-luvun lopulla. Tirro - Karigasniemi reitti oli uusi ns. postipolku. ja merkitty aika rennosti. Ehkä polkua ei ole enään kun vaeltajat lähtevät Muotkanruoktun Hanssilta. Mutta jos Metsän Omenan haluaa nähdä pitää mennä etelän järville ja siitä länteen. Siellä niitä on. Hienoa erää mellastaa.
Viime viikolla mettästä pois ja heitettiin reissu Ravadasköngäs - Vaskojoki - Koskenniska - Koarvikozza - Muotkan Ruoktu. Aivan mahtavat ilmat osui taas kerran kohdalle, ainoastaan parina viimeisenä päivänä ripsi vettä niskaan, muuten oli jopa helteistä.
Polkuhan on edelleen Tirrosta Karigasniemelle ja erottuu pääasiassa hyvin, vain soiden kohdalla saattaa hetkeksi hävitä löytyäkseen jälleen kankaalla. Kuljettiin sitä pari kilometriä Koarvikozzan kohdilla.
Kalaa tuli hienosti, pääasiassa taimenia, 1 vahinkohauki mahtui mukaan ruokavalioon, oli nätti yli 2-kiloinen Peera Niileksenjärven yksilö.
Kulkijoita on todella vähän Lemmenjoen erämaaosan ja Muotkan eteläosan saloilla, ensimmäiset vaeltajat tulivatkin vasta Lahtisen kämpän nurkilla vastaan.
Itikoita oli kyllä kotitarpeiksi, kuten auringonpaisteessa paarmojakin. Karhun jäljet yhytettiin kahdesti, hirvi lähietäisyydeltä, ahman pääkallo puussa roikkumassa, joutsen lammella ja poroja tietysti paljon.
Hansin ja Oulan kanssa jutusteltiin pitkälle iltaan karhujuttuja kuunnellen ja vielä lähtöaamuna Hans esitteli vanhoja valokuvia Karigasniemen ja Muotkan alueelta, olipa mahtava historianluento !
Viime keväänä Karhuojalla karhu päätti 28:n poron maallisen taivalluksen samalla kertaa ja uskoisin, ettei kyseinen karhukaan ole mellastanut sen jälkeen kovin pitkään...Eli karhuja on alueella aikaisempaa enemmän.
Reissun hienoimpina uusina paikkoina nousivat esille Martin Antin järvi Vaskon pohjoispuolella, sekä Maarestatunturien alue Lemmenjoen puolella. Lisäksi satuimme Vuomajoen varteen pienen lammen rantaan sopivasti kun kulkuvaatteet olivat märät. Sieltä nimittäin löytyi kolmiorakennelma, jossa keskellä vielä valmiiksi lämmin nuotionpohja, jossa saimme kuivateltua kaikki märät varusteet kuiviksi. Muutenkin hieno kangas on tuossa lammen seudulla ja nousipa lounaaksi 2 pulskaa tammukkaa vielä Vuomajoesta.
Nurmeksesta kävimme täydentämässä vaellusvarusteita sateen varuilta uusilla Sasta kuoriasuilla, jotka saavat sitten tulikasteen seuraavalla vaelluksella.
Polkuhan on edelleen Tirrosta Karigasniemelle ja erottuu pääasiassa hyvin, vain soiden kohdalla saattaa hetkeksi hävitä löytyäkseen jälleen kankaalla. Kuljettiin sitä pari kilometriä Koarvikozzan kohdilla.
Kalaa tuli hienosti, pääasiassa taimenia, 1 vahinkohauki mahtui mukaan ruokavalioon, oli nätti yli 2-kiloinen Peera Niileksenjärven yksilö.
Kulkijoita on todella vähän Lemmenjoen erämaaosan ja Muotkan eteläosan saloilla, ensimmäiset vaeltajat tulivatkin vasta Lahtisen kämpän nurkilla vastaan.
Itikoita oli kyllä kotitarpeiksi, kuten auringonpaisteessa paarmojakin. Karhun jäljet yhytettiin kahdesti, hirvi lähietäisyydeltä, ahman pääkallo puussa roikkumassa, joutsen lammella ja poroja tietysti paljon.
Hansin ja Oulan kanssa jutusteltiin pitkälle iltaan karhujuttuja kuunnellen ja vielä lähtöaamuna Hans esitteli vanhoja valokuvia Karigasniemen ja Muotkan alueelta, olipa mahtava historianluento !
Viime keväänä Karhuojalla karhu päätti 28:n poron maallisen taivalluksen samalla kertaa ja uskoisin, ettei kyseinen karhukaan ole mellastanut sen jälkeen kovin pitkään...Eli karhuja on alueella aikaisempaa enemmän.
Reissun hienoimpina uusina paikkoina nousivat esille Martin Antin järvi Vaskon pohjoispuolella, sekä Maarestatunturien alue Lemmenjoen puolella. Lisäksi satuimme Vuomajoen varteen pienen lammen rantaan sopivasti kun kulkuvaatteet olivat märät. Sieltä nimittäin löytyi kolmiorakennelma, jossa keskellä vielä valmiiksi lämmin nuotionpohja, jossa saimme kuivateltua kaikki märät varusteet kuiviksi. Muutenkin hieno kangas on tuossa lammen seudulla ja nousipa lounaaksi 2 pulskaa tammukkaa vielä Vuomajoesta.
Nurmeksesta kävimme täydentämässä vaellusvarusteita sateen varuilta uusilla Sasta kuoriasuilla, jotka saavat sitten tulikasteen seuraavalla vaelluksella.
*Elämä on ihmisen parasta aikaa*
Terveisiä Muotkalta!
Viime viikko su-su meni mahtavissa keleissä Muotkan maisemissa. Kaamasmukasta talsimme Stuorraäytsin ja Geatkebassin maisemiin. Siellä vietimme 5 yötä samasta tukikohdasta päiväretkiä tehden. Näin siksi, että meitä oli 2 aikuista+ 1v tyttö, joka matkusti rinkassa. Eli rinkan paino oli melko paljon minulla, kun vaimo kantoi tytön ynnä vähän tavaraa.
Sää tosiaan suosi meitä oikein urakalla. Aurinko paistoi koko viikon viimeistä päivää lukuun ottamatta. Iltapäivästä teki mieli varjoon paahdetta suojaan. naamat on koko porukalla kuin etelän auringossa olleilla. Sääski, mäkäriä yms. ei ollut kuin ihan malliksi, muttei yhtään kiusaksi. Kaiken kaikkiaan oikein kivat olosuhteet olla vuoden vanhan vaeltajan ensi reissulla.
Stuorraäytsin tienoo tuli koluttua melko tarkoin. Poroja nähtiin vähän väliä. Variksenmarjat olivat pikkuneidin herkkua, kun ne sai itse poimia. Kävimme myös etsimässä ja tutustumassa ns. Riekonpyytäjän kammiin Nirvajoen läheisyydessä. Ihan käyttökelpoinen tupa kahdelle, vaikkakin ilmeisesti omin luvin tehty. Avoin kuitenkin.
Sää tosiaan suosi meitä oikein urakalla. Aurinko paistoi koko viikon viimeistä päivää lukuun ottamatta. Iltapäivästä teki mieli varjoon paahdetta suojaan. naamat on koko porukalla kuin etelän auringossa olleilla. Sääski, mäkäriä yms. ei ollut kuin ihan malliksi, muttei yhtään kiusaksi. Kaiken kaikkiaan oikein kivat olosuhteet olla vuoden vanhan vaeltajan ensi reissulla.
Stuorraäytsin tienoo tuli koluttua melko tarkoin. Poroja nähtiin vähän väliä. Variksenmarjat olivat pikkuneidin herkkua, kun ne sai itse poimia. Kävimme myös etsimässä ja tutustumassa ns. Riekonpyytäjän kammiin Nirvajoen läheisyydessä. Ihan käyttökelpoinen tupa kahdelle, vaikkakin ilmeisesti omin luvin tehty. Avoin kuitenkin.
1-9.8 kiertelin Kalmankaltiosta lähtien Enontekiön ja Inarin takamaita ja päivän verran Norjankin puolella.Sää oli liiankin kuumaa rinkan kantoon koko aikana yksi ukkoskuuro,ei tarvinnut sadevermeitä pukea kertaakaan.Vedet matalalla,kalat löytyivät helpommmin vähävetisistä joista,saalista tuli sen mitä oli tarpeen.Riekkokato tuntuu jatkuvan ,vain yksi havainto yksinäisestä linnusta,onneksi pyyntikin on rajoitettu,jahtiaika vain kymmenen päivää tänä syksynä.Ruuhkaiseksi on mennyt noillakin kulmilla,yhden kulkijan tapasin kuuden päivän yksinolon jälkeen.Tulin poispäin rajaa sivuten ,ja poikkesin Jorpavaaran rajavartioston tuvan kautta,johon oli tänä suvena tehty uusi katto ja tuliterä huusikin oli pykätty.Tupa on lukittu ,minulla on ollut käsitys,että se on poromiesten käytössä,mutta kyllä yleisilme oli liian siisti paliskunnnan tukikohdaksi,ei mitään rojua ympäristössä ja ikkunasta kurkkien sisältäkin kuin suursiivouksen jälkeen. Hilloja ei kulkureitillä paljon ollut,hyvä kun syömään pääsi.
Pitkään pelasin entiijaa koko reissun kanssa,mutta enpä kadu,aina siellä viihtyy ja hyvä on jälkimakukin .
Aloita jälkiruuasta,elämä on epävarma
Pitkään pelasin entiijaa koko reissun kanssa,mutta enpä kadu,aina siellä viihtyy ja hyvä on jälkimakukin .
Aloita jälkiruuasta,elämä on epävarma
-
Korpijaakko
- Viestit: 6935
- Liittynyt: 07 Touko 2009 16:14
- Paikkakunta: Etelä-Karjala
- Viesti:
Terveisiä Kolilta, Herajärven kierrokselta.
Kiersin kierroksen 31.-2.8.09. Lähtöpaikkana oli Kiviniemi ja kiersimme kolmen nuoren miehen porukalla vastapäivään Kolin kautta.
Lähdimme maanantai iltana autolta kohti Lakkalaa. Tämä väli tuli kuljettua pimeässä, mutten usko siinä kauheasti maisemia menettäneeni. Ylitykset sujuivat kätevästi vetolautalla ja siltaa pitkin. Iltaa istuimme Lakkalan tulipaikalla ja nukuimme lähes tyhjän halkoliiterin maalattialla. Myöskään kirvestä ei paikalla ollut.
Tiistai aamuna tulikin vettä ihan kohtuullisesti ja koko päivä oli sateinen ja hyvin utuinen. Näkyvyys oli huonoimmillaa joitain kymmeniä metrejä. Retken ainoa kanssaretkeilijä käveli vastaan Havukanahon tienoilla (pl. muutama maisemien katselija Kolilla). Kansallismaisemia ei paljon näkynyt kun suuntasimme kulkumme Ukko-Kolin hotelliravintolaan kahveille. Rinkat jätettiin Ikolanahon tienoille kätköön ja kipaisimme Kolien yli kahville, täytimme hotellilla vesipullot ja palasimme Ikolanahon lato-rakennukseen keittelemään lounasta. (Vähän nurinkurinen järjestys, mutta kun ei ollut vettä pulloissa ennen kahvilla käyntiä). Lounaan valmistuessa juttelimme mukavia ahoa niittämässä ollut MH:n työntekijän kanssa. Matka jatkui kohti Ryläystä. Matkalle osunut lähde oli tiedotteen mukaan e-kolibakteerin saastuttama. Myllypuron vesi vaikutti juomakelpoiselta. 1,2km Ryläyksestä pohjoiseen on lähde, jonka vesi oli tutkimusten mukaan talousvedeksi kelpaavaa. Otimme siitä vedet kantoon kodalle.
Ryläyksellä on komea kota, ilmeisesti n. 42m^2! Polttopuita oli runsaasti, samoin kirves ja saha löytyivät. Ilta kului kodassa kokkaillessa ja sadetta ihmetellessä. Kota on kivikkoisen vaaran laella olevan suon reunassa ja hyviä telttapaikkoja tai juomavettä ei tuolta helposti löydy. Sammutusvesikaivossa oli pari kuollutta hiirtä/myyrää.
Keskiviikko aamu valkeni aurinkoisena ja komeat maisemat avautuivat monesta kohtaa reittiä. Ehkä n. 1 km Ryläykseltä etelään oli juomakelpoisen näköinen puro, mutta meillä ei ollut enää tarvetta vedelle, joten kävelimme kaikki eteen tulevat vaarat huiputtaen takaisin Kiviniemeen. Hyvän kelin vallitessa otimme auton allemme ja suuntasimme Kolille, jotta pääsemme ihastelemaan kansallismaisemia kun ne kerran näkyivätkin!
Vesipaikkoja kierroksella oli Lapin reissuihin tottuneelle vähän. Reitti kulkee pääasiassa vaarojen lailla ja kaukana järvistä, joten vettä saa vain muutamasta purosta, Kiviniemestä, Kolilta ja parista lähteestä (joista toinen oli siis saastunut). Yllättävää oli myös reitin raskaus. Ei reitti nyt mikään hirveän kova ollut, mutta sillä on nousukertymää Kolilla tavatun oppaan mukaan 1700 metriä, joten se vastasi parila tunturilla käyntiä rinkka selässä. Pitkospuut olivat monin paikoin huonossa kunnossa ja osa halkoliitereistä oli tyhjillään. Sallittuja ja osoitettuja yöpaikkoja reitillä on Kiviniemen laavu (lähellä sauna!), Lakkalan teltta-alue (ja tyhjä liiteri) sekä Ryläyksen kota. Yöpaikat vaikuttivat hyviltä, samoin reittimerkinnät olivat kunnossa (joskin opaskylttien kilometrit tuntuivat vaihtelevan villisti). Valkokärpässieniä näkyi runsaasti, mutta päätimme jättää tämän muodikkaan syysherkun väliin.
Alueella olisi paljon kulttuurikohteita tutustuttavaksi. Tällä kertaa kulttuuri jäi kuitenkin hieman vähemmälle. Muutamia ahoja ja niiden edellisiä asukkeja ihmettelimme opastauluista. Keskiviikkona kävimme kömyämässä myös Pirunkirkossa (taskulamppu olisi hyödyllinen).
Suosittelen kierrosta! Normaalilla vaelluskunnolla kierroksen kulkee kahdessa päivässä. Heikompi kuntoisille suosittelisin melkein kolmea päivää.
Reissulla oli ensi kertaa "kovassa paikassa" muutama uusi varuste, sieltä kevyemmältä puolelta, ja ne toimivat loistavasti! Inov-8 Rocklite 315 maastojuoksulenkkarit olivat hyvät kävellä, Golite Jam 2 kevytreppu hyvä kantaa (tavarat kuivasäkeissä, joten repussa ei ollut minkäänlaista jäykistettä) ainakin n. 12-13kg kilon taakalla ja Marmotin Sawtooth untuvapussi oli turhankin kuuma noille keleille (käytin peittona, silti jalat hikosi).
Kiersin kierroksen 31.-2.8.09. Lähtöpaikkana oli Kiviniemi ja kiersimme kolmen nuoren miehen porukalla vastapäivään Kolin kautta.
Lähdimme maanantai iltana autolta kohti Lakkalaa. Tämä väli tuli kuljettua pimeässä, mutten usko siinä kauheasti maisemia menettäneeni. Ylitykset sujuivat kätevästi vetolautalla ja siltaa pitkin. Iltaa istuimme Lakkalan tulipaikalla ja nukuimme lähes tyhjän halkoliiterin maalattialla. Myöskään kirvestä ei paikalla ollut.
Tiistai aamuna tulikin vettä ihan kohtuullisesti ja koko päivä oli sateinen ja hyvin utuinen. Näkyvyys oli huonoimmillaa joitain kymmeniä metrejä. Retken ainoa kanssaretkeilijä käveli vastaan Havukanahon tienoilla (pl. muutama maisemien katselija Kolilla). Kansallismaisemia ei paljon näkynyt kun suuntasimme kulkumme Ukko-Kolin hotelliravintolaan kahveille. Rinkat jätettiin Ikolanahon tienoille kätköön ja kipaisimme Kolien yli kahville, täytimme hotellilla vesipullot ja palasimme Ikolanahon lato-rakennukseen keittelemään lounasta. (Vähän nurinkurinen järjestys, mutta kun ei ollut vettä pulloissa ennen kahvilla käyntiä). Lounaan valmistuessa juttelimme mukavia ahoa niittämässä ollut MH:n työntekijän kanssa. Matka jatkui kohti Ryläystä. Matkalle osunut lähde oli tiedotteen mukaan e-kolibakteerin saastuttama. Myllypuron vesi vaikutti juomakelpoiselta. 1,2km Ryläyksestä pohjoiseen on lähde, jonka vesi oli tutkimusten mukaan talousvedeksi kelpaavaa. Otimme siitä vedet kantoon kodalle.
Ryläyksellä on komea kota, ilmeisesti n. 42m^2! Polttopuita oli runsaasti, samoin kirves ja saha löytyivät. Ilta kului kodassa kokkaillessa ja sadetta ihmetellessä. Kota on kivikkoisen vaaran laella olevan suon reunassa ja hyviä telttapaikkoja tai juomavettä ei tuolta helposti löydy. Sammutusvesikaivossa oli pari kuollutta hiirtä/myyrää.
Keskiviikko aamu valkeni aurinkoisena ja komeat maisemat avautuivat monesta kohtaa reittiä. Ehkä n. 1 km Ryläykseltä etelään oli juomakelpoisen näköinen puro, mutta meillä ei ollut enää tarvetta vedelle, joten kävelimme kaikki eteen tulevat vaarat huiputtaen takaisin Kiviniemeen. Hyvän kelin vallitessa otimme auton allemme ja suuntasimme Kolille, jotta pääsemme ihastelemaan kansallismaisemia kun ne kerran näkyivätkin!
Vesipaikkoja kierroksella oli Lapin reissuihin tottuneelle vähän. Reitti kulkee pääasiassa vaarojen lailla ja kaukana järvistä, joten vettä saa vain muutamasta purosta, Kiviniemestä, Kolilta ja parista lähteestä (joista toinen oli siis saastunut). Yllättävää oli myös reitin raskaus. Ei reitti nyt mikään hirveän kova ollut, mutta sillä on nousukertymää Kolilla tavatun oppaan mukaan 1700 metriä, joten se vastasi parila tunturilla käyntiä rinkka selässä. Pitkospuut olivat monin paikoin huonossa kunnossa ja osa halkoliitereistä oli tyhjillään. Sallittuja ja osoitettuja yöpaikkoja reitillä on Kiviniemen laavu (lähellä sauna!), Lakkalan teltta-alue (ja tyhjä liiteri) sekä Ryläyksen kota. Yöpaikat vaikuttivat hyviltä, samoin reittimerkinnät olivat kunnossa (joskin opaskylttien kilometrit tuntuivat vaihtelevan villisti). Valkokärpässieniä näkyi runsaasti, mutta päätimme jättää tämän muodikkaan syysherkun väliin.
Alueella olisi paljon kulttuurikohteita tutustuttavaksi. Tällä kertaa kulttuuri jäi kuitenkin hieman vähemmälle. Muutamia ahoja ja niiden edellisiä asukkeja ihmettelimme opastauluista. Keskiviikkona kävimme kömyämässä myös Pirunkirkossa (taskulamppu olisi hyödyllinen).
Suosittelen kierrosta! Normaalilla vaelluskunnolla kierroksen kulkee kahdessa päivässä. Heikompi kuntoisille suosittelisin melkein kolmea päivää.
Reissulla oli ensi kertaa "kovassa paikassa" muutama uusi varuste, sieltä kevyemmältä puolelta, ja ne toimivat loistavasti! Inov-8 Rocklite 315 maastojuoksulenkkarit olivat hyvät kävellä, Golite Jam 2 kevytreppu hyvä kantaa (tavarat kuivasäkeissä, joten repussa ei ollut minkäänlaista jäykistettä) ainakin n. 12-13kg kilon taakalla ja Marmotin Sawtooth untuvapussi oli turhankin kuuma noille keleille (käytin peittona, silti jalat hikosi).
Moro
Taas yksi Hammastunturin reissu heitetty elokuun viimeisellä viikolla. Hiljaista oli ja viikon aikana ei näkynyt yhtään vastaantulijaa. Oli sentään yksi auto ilmestynyt Paalupään juurelle kun palasin.
Hienot kelit, joinakin päivinä jopa melkein hellettä.
Viimeisenä vaelluspäivänä koin hienon yllätyksen. Olin noussut lähelle Paalupään lakea ja asetuin makuulle suuren kiven taakse tuulensuojaan maisemia katselemaan rinkka päänalustana. Yhtä äkkiä alkoi kuulua vaimeaa huminaa ja saman tien ylitseni humahti muutaman metrin päästä kotka. Mahtava näky.
Taas yksi Hammastunturin reissu heitetty elokuun viimeisellä viikolla. Hiljaista oli ja viikon aikana ei näkynyt yhtään vastaantulijaa. Oli sentään yksi auto ilmestynyt Paalupään juurelle kun palasin.
Hienot kelit, joinakin päivinä jopa melkein hellettä.
Viimeisenä vaelluspäivänä koin hienon yllätyksen. Olin noussut lähelle Paalupään lakea ja asetuin makuulle suuren kiven taakse tuulensuojaan maisemia katselemaan rinkka päänalustana. Yhtä äkkiä alkoi kuulua vaimeaa huminaa ja saman tien ylitseni humahti muutaman metrin päästä kotka. Mahtava näky.
Elokuun jälkipuoliskolla kuljimme emännän johdolla Nellimistä Routasenkurun kautta Kirakkajärvelle. Säät suosivat loistavasti. Kämpissä neljä ja teltassa kolme yötä. Muita kulkijoita näimme alkumatkasta neljä henkeä ja seuraavat vasta Kirakkajärvellä. Yksi yö tuli vietettyä Norjan puolella Fölvanskoijalla. Sattui olemaan pakkasyö. Aamulla vesipaikka oli jäätynyt.
Maasto tällä retkellä oli tavallista vaativampaa. Päivämatkat jäivät suht. lyhyiksi. Suunnistaa sai ihan tosissaan. Soita, järviä (lampia ?), kiviä ja kumpareita riitti.
Upein osuus alkoi Surnujärven tasolta ja päättyi Vuontislompolossa Uutuanjoen yllitykseen. Tulipahan nähtyä paljon kuvattu Lujapuolijärvi saarineen ja upeat "hiekkabiitsit"Surnujärvellä, Harrikärvellä ja Vuontislompolossa.
Routasenkuru on sitä mitä odotinkin. Kokemisen arvoinen luontomuodostuma. Valokuvat vaan eivät tee oikeutta todellisuudelle.
Routasen mökki on lukittu.
Pitkään kulkeneille hieno taival, mutta vasta-alkajille en suosittele. Helpompiakin maastoja löytyy.
Maasto tällä retkellä oli tavallista vaativampaa. Päivämatkat jäivät suht. lyhyiksi. Suunnistaa sai ihan tosissaan. Soita, järviä (lampia ?), kiviä ja kumpareita riitti.
Upein osuus alkoi Surnujärven tasolta ja päättyi Vuontislompolossa Uutuanjoen yllitykseen. Tulipahan nähtyä paljon kuvattu Lujapuolijärvi saarineen ja upeat "hiekkabiitsit"Surnujärvellä, Harrikärvellä ja Vuontislompolossa.
Routasenkuru on sitä mitä odotinkin. Kokemisen arvoinen luontomuodostuma. Valokuvat vaan eivät tee oikeutta todellisuudelle.
Routasen mökki on lukittu.
Pitkään kulkeneille hieno taival, mutta vasta-alkajille en suosittele. Helpompiakin maastoja löytyy.
Polku on siinä, missä mies kulkee.
Viikko Koilliskairassa takana; Raja-Jooseppi-Kiertämäoja-Harrijoen latvat-Hirvaspäät-Anterinmukka-Anteripää-Muorravaarakka-Kärppäjärvet-Kaihtimioja-Karapulju-Suomun Ruoktu-Kiilopää.
Alkumatkasta "tuhnuinen" keli, tunturien huiput pilvien peitossa.
Sunnuntaina Hirvaspäitten yli täytyi tulla "väkisin" pilvessä ja sadesuojasta sai pitää kaksin käsin kiinni kovassa tuulessa.Anteripään huippu oli ihan vieressä maannantaina, mutta kova tuuli, pilvet ja sade vesittivät suunnitelmat. Tiistai olikin sitten unelmapäivä sään suhteen. Keskiviikko taas kostea ja torstai tiistain kaltainen. Ruska alkamassa (koivuissa paljon ruostetta), väkeä kohtuullisesti (Luirolla tietysti paljon, kuulemma).
Kuvien käsittely alussa. Kooste täällä viikolla kuvasivuillani.
-------------------------------------------------------------------------------
Perisoreus Infaustus
Alkumatkasta "tuhnuinen" keli, tunturien huiput pilvien peitossa.
Sunnuntaina Hirvaspäitten yli täytyi tulla "väkisin" pilvessä ja sadesuojasta sai pitää kaksin käsin kiinni kovassa tuulessa.Anteripään huippu oli ihan vieressä maannantaina, mutta kova tuuli, pilvet ja sade vesittivät suunnitelmat. Tiistai olikin sitten unelmapäivä sään suhteen. Keskiviikko taas kostea ja torstai tiistain kaltainen. Ruska alkamassa (koivuissa paljon ruostetta), väkeä kohtuullisesti (Luirolla tietysti paljon, kuulemma).
Kuvien käsittely alussa. Kooste täällä viikolla kuvasivuillani.
-------------------------------------------------------------------------------
Perisoreus Infaustus