Heitetty reissu

[invader]

Olisiko tässä syy, max paino saa olla 35 kg? Tämä palvelu löytyy: "Pituus+leveys+korkeus max 360 cm,pisin sivu 240 cm, paino max 35 kg", hinta on lähes 105€!
Minulla 2019 ahkio painoi palatessa vain 39 kg ja hinta rahtina Kilpis-Oulu vähän yli 50€. Hiihtovehkeet sain junaan. Näin se palvelu huononee ja hinnat nousee. Hyvä kuitenkin tietää että tuo palvelu ei ole enää voimassa, tai sitten pitää rahdin paino saada 35 kg alle.

[Tidus]

Sain lopulta tehtyä reissukertomuksen: maaliskuussa Hetan - Pöyrisjärven suunnalla:

EIkö ahkio mennyt edes rahtina matkahuollon kautta? Onko tähän tulllut muutos? Olen laittanut ahkion kaksi kertaa Kilpisjärveltä eteenpäin Matkahuollon kautta. Tästä on muutama vuosi aikaa. Painoa oli paljon yli 20 kg, en muista kuinka paljon.
Tavallisesti ahkio kulkee Eskelisen kyydissä, mutta tuossa oli viikonloppu ja joutui menemään jonkun muun yhtiö bussilla joka meni vain Rovaniemelle saakka, ja junalla loppumatka. Olisihan siihen bussiin ahkion saanut, mutta junaanahn sitä ei nykyään saa sitten millään. VR:stä neuvoja sanoi että sen ahkion voi nostaa vaunun hattuhyllylle...

Minulle neuvottiin junassa viime maaliskuussa että ahkiolle pitäisi ostaa kaksi pyöräpaikkaa.

[seppo]

^Tutkailkaa juliadataa (esimerkkinä https://juliadata.fi/timetables?s=269&d=1.7.2023), jos edellisissä saman reitin junissa on ollut edg-vaunu, ahkio mahtunee kyseisen vaunun alakertaan. Tuskinpa vaunukokoonpano päivästä toiseen kovin paljon vaihtuu, varsinkin pohjoisen yöjunissa.

[asentopaikan aave]

^Nuo tarkat vaunut ja niiden tiedot valitulle vuorolle näkee muuten suoraan ainakin VR:n mobiilisovelluksesta paikanvalinnassa. Mm. EDG-vaunun näkymään on merkitty, minne sukset, pyörät ja isot matkatavarat lähtökohtaisesti kuuluisivat. Toki makuuhytti on edelleen ostettava nettisivujen kautta, mobiilisovelluksessa ei siihen vaihtoehtoa ole.

[Vaeltajat]

Reissu Terbmisjärvelle tehtynä. Ajatus oli tehdä sinne leiri ja päivämatkoja kalastuksen merkeissä, mutta toisin kävi. Lähtö autolta Kilpisjärven Luontokeskuksen pihasta joskus myöhäisiltapäivällä takasi sen, ettemme koirien kanssa ehtineet kuin Paihkasjärvelle. Siellä uusi aamu avautui usvaisena, tuulisena ja kylmänä. Näkymät kuitenkin paranivat päivän myötä ja saavuimme Terbmisjärvelle hyvään aikaan. Todella hieno paikka kyllä. Otimme päivän iisisti ja pohdimme suunnitelmaa kun seuraavaksi päiväksi luvattiin hyvää keliä, mutta sitä seuraavaksi sadetta. Noin neljän päivän rauhallinen kalastelu -suunnitelma hylättäisiin joka tapauksessa. Päädyimme välimallin ratkaisuun ja kiipesimme kolmantena päivänä Salmivaarojen yli Saarijärvelle yöksi. Tämän patikan loppupuolella aukenikin sitten upea maisemakokonaisuus. Meekonpahta oli näyttäytynyt jo aiemmin. Nyt Salmivaarojen huipulla aukeni vasemmalla Norjan lumihuippuisia vuoria, Barras, Saana siellä joukossa ei enää niin suurena, Lyngenin vuoret, Deamadanvarrin pahta, ja äärioikealla vielä näkyi Terbmisvaarakin. Mahtava maisemakokonaisuus.

Haltin reitillä kulki muutama yksinvaeltaja. Saarijärven uusia tupia kiitteli saksalainen vaeltaja. Joku oli lähtenyt Kautokeinosta ja aikoi jatkaa vielä Norjaan... Kivikkoista liikkua kyllä koiran kanssa. Ehkä ensi kerralla Meekonlaaksoon, näytti kaukaa mielenkiintoiselta.

Tietyllä tapaa tuli kyllä Alaska-tyyppinen erämaatunnelma pitkähkön UKK-puiston jakson jälkeen tästä paluusta Käsivarteen. Aluksi lounaalla Kaaresuvannossa oli aika eksoottinen ja rajakylätunnelma, sitten itse vaelluksella tilaa ja avaruutta tosi paljon sekä kalastajia, ja yllä silloin tällöin pyörivät helikopterit.

[mattipappa]

^ Reissukertomustanne lukiessani mietin, että juuri tuollaisia maisemien ihailureissuja itsekin haluaisin harrastaa nyt, kun ikää on jo tullut. Ei sellaisia kuin oli ensimmäinen reissuni Haltille ja takaisin, pahimmillaan 34 km päivässä. Noille seuduille taas ensi kuussa tyttären ja vävyn kanssa aiomme suunnata. Itselleni se olisi neljäs reissu sinnepäin. Ensin oli vaihtoehtona Lemmenjoki, mutta päädyimme kuitenkin Kilpisjärven- Haltin seutuun. Lähtöpaikkana Didnun parkkipaikka. Vähän vain pelkään että näillä kovakuntoisilla nuorilla on ajatuksena melkoiset päivämatkat. Se ei minua haittaisi ollenkaan, jos vain joku muu kantaisi minunkin kamani Painavaa rinkkaa olen aina inhonnut.

[Sauvakavelija]

Minäkin heinäkuulla heitin retken tyttären kanssa tuolle suunnalle, reittinä luontokeskus, Ailakkavaara ja -pahta, Paihkasvaaran juurella telttayö, seitakiven kautta Termisvaaran ylitse Termisjärven itäpäähän, teltalta iltalenkki Jollanoaivin huipulle, seuravaksi Salmivaaroille järvelle 797,4 m telttailemaan, siitä sitten Muurivaaran ja Masetvarrin kautta autolle. Sää pysyi hyvänä, hyttysiä vaan oli liikaa.

[Vaeltajat]

Ja tässä vielä Terbmisjärven lenkin muistiinpanot kuvineen: Matkakertomus

Sauvakävelijä: tuota Ailakkavaaran kautta kulkua mekin pohdimme, mutta kun loppupätkästä Kilpisjärvelle ei oikein tietänyt että kuinka soveltuu koirille niin tultiin toista kautta. Lyhyt pätkähän se olisi ollut.

[Sauvakavelija]

Nousu Ailakkavaaraan oli vähän kallioinen ja kivinen, vaaran päällä oli helppo kulkea. Laskeutuminen vaaran itäpäässä taisi sekin olla kivikkoinen. Koiralle saattaisi olla hankalaa. Paihkasvaaran luona teltan paikkaa piti hetki hakea, kun haluttiin puron lähelle leiriin. Termisvaara ja Jollanoaivi ovatkin sitten pelkkää kivikkoa. Salmivaarojen keskellä järven/lammen 797,4 m luona löytyi vain yksi hyvä telttapaikka, tosin meillä oli pitkä GT-teltta. Ailakkavaaralla kannattaa mielestäni kertaalleen käydä, pahtakin katsastamassa.

[Micke]

Tulihan heitettyä liki kaikkien aikojen fiasko reissu Itäkairaan, ekana päivänä kumppani alkoi tuntemaan flunssan oireita ja pidimme 4 päivän verran sairastupaa Mantoselkä - Manto-oja alueella, päätimme sitten lompsia takaisin Kemihaaraan ja suunnitelmana oli, että pudotan kumppanin Sodankylään ja jatkan itse reissua Saariselällä 8 päivää. No, siinä Mantoselästä Kemihaaraan välillä alkoi tuntumaan siltä, että olen itsekin flunssassa.

No, hyvää oli se,että kävelin 3 päivää Mantoselän männiköissä, tai on siellä kyllä kuusikoitakin. Toivottavasti ensi vuosi on parempi vaelluksien suhteen, tälle vuodelle ei tule kuin tämä täysin penkin alle mennyt reissu.

[Hanu]

No jopa oli huonoa tuuria! Onneksi pääsitte omin jaloin pois ja ette ehtineet Jaurun pohjoispuolelle, josta olisi ollut rankempaa päästä pois.

[diver]

Tuo on kyllä ikävää kun reissussa sairastuu.Taisipa jäädä omatkin riekko/vaellus keikat erinäisistä syistä tältä syksyltä tekemättä.No on sieltä onneksi talvi tulossa niin jospa sitä sitten taas.

[Micke]

No, enemmän tai vähemmän flunssassa olen ollut viimeiset 7 viikkoa, lähtiessä vaihteeksi kunnossa, mutta näköjään kaikki osuu ja uppoaa nyt kroppaan. Varsinkin jos altistusta tulee öisin puolen metrin päästä...

Mutta tietääpähän, että ensi syksylle on reissu edessä, jos nyt on siinä kunnossa, mitä vaellus vaatii. Marraskuisen koronan jälkeen pyydystin sepelvaltimotaudin, joka taitaa rajoittaa jatkossa monia asioita.

[mattipappa]

Tulipa se heitettyä meidänkin ryhmän reissu, palasimme iltamyöhällä viikon vaellukselta, tytär, vävy ja minä. Onnistunut, vaikkakin rankka reissu. Reittimme oli Didnun parkkipaikka - Lossujärvi - Urttashotelli - Meeko - Kuonjarjoki - Saarijärvi - Kilpisjärvi. Päivämatkat hyvin maltillisia, koska se oli meikäpapan toivomus. Saimme ihan mainion sään joka päiväksi, paitsi että Meekolle saapuessamme jouduimme pystyttämään teltat melkoisessa sateessa, jota sitten kestikin muutaman tunnin. Totesimme, että Pitsusjunni ja Meekonpahta ovat kiipeämisen arvoisia paikkoja, maisemat ovat mahtavat. Kuonjarilta Saarijärvelle kuljimme Viittakurun kautta. Uudelle Saarijärven tuvalle antaisin täydet kymmenen pistettä, mutta vedenhakumatka on aika pitkä. Loppuviikon öinä seudulla lämpö laski monta astetta miinukselle, mittaria ei ollut, mutta maa oli aamuisin kunnolla jäässä, ja teltat paksussa huurteessa.

Ikävä loukkaantuminen tapahtui eräälle aloittelevalle vaeltajalle sunnuntai-iltana lähellä Pitsuksen tupaa. Hänet jouduttiin kopterilla viemään hoitoon kahden aikoihin yöllä. Mielessäni kävi, että sama olisi voinut sattua itselleni, huomasin selvästi, miten ikävuodet ovat alkaneet painaa.

[amatööri]

^
Hieno reitti teillä.Muutaman kerran kiertänyt samoja paikkoja. Rinkka on painavimmillaan lähtiessä kun puskee Didnulta Lossulle.Mutta maisemat korvaa vaivat.Vaikka "ruumis" väsyy niin mieli lepää.

Noita loukkaantumisia sattuu joskus mutta onneksi kuitenkin hoiva toimii.