. -Keskiviikko tuulta, pilveä ja joku sadekuuro. Vintilänoja, Kustunlammenlaavu, sotilassaattueessa Suomunruoktulle (Suomunruoktulla 40 upseerikokelasta +upseeristo). -Torstai, kuten Kuukkeli mainitsi, unelmapäivä köpötellä takaisin Kiilopääle.
, mutta pisin matka Luirolta Ampuoja, Vasanlöymäpäänkurun ja Palovankan kautta Lankojärvelle mentiin mahtavassa auringonpaisteessa 
. Rinkat painoivat ihan liikaa 25 ja 21,5 
lähtiessä, 18,5 ja 16 palatessa.... Ennen seuraavaa reissua uusiintuvat sekä teltta että makuupussi ja tilpehööriäkin pitänee karsia. Reissun lopun rinkkojenpainot ovat seuraavat lähtötavoitteeet. Hieno laji 
, ei jää ens kerralla jos luvataan vähänkään sadetta jollekin päivälle. Antoisaa oli sateesta huolimatta.
En o viisas enkä kokenu, mutta silti oun tuota mieltä. Nyt en ollunna pakon sanelemana 8 tuntia kauempoo kerrallaan, mutta toevottavasti toenen etukoepi korjaantuu ens kessään männessä nii, että lain vuatimukset tulis ies sillon täötettyä.Ölliäinen kirjoitti:Viisaat ja kokeneettii on sanonu, että kyllä kairassa pitää kerrallaan olla vähintään kaks viikkoo.
. Reilu viikko sitten lähdimme pe-yönä ajelemaan ja lauantaina saavuimme Sulaojan parkkipaikalla n. klo 17.30. Siitä pari kilsaa ekalle telttapaikalle. Seuraavana päivänä Ruktajärvelle, johon jäimme kun edellämme meni 21 hengen porukka. Maanantaina 18 km erittäin upeissa maisemissa, mm Kevon kanjonin avautuminen yllättäin, ja päädyimme Fiellun putouksen kohdalle yöpymään. Tiistai painoi jaloissa (koirankin eväät tuli meidän kannettavaksi kun sen rinkka alkoi hiertämään kainaloa 
) ja päivän saldo 9 km, mutta saimmepa yöpyä ihan omalla porukalla siinä suon laidassa. Keskiviikkona satoi vettä ja reippaasti pistelimme Guivin tuvan kautta seuraavat 14 km. Kammit, uusi ja vanha, olivat täynnä ja pistimme teltan pystyyn tuuleen . Onneksi Fjällrävenin Akassa hyvän kokoinen absidi, joten keitokset onnistuu mainiosti siinäkin. Tuolla välillä erikoisen iso "preeria" ja ainoa kohta kun uskalsimme päästää koiraa hetkeksi vapaana juoksemaan. Torstaina Njavgoaivin tuvan kautta (vesi oli huissin kaukana; 800 m) taasen Ruktajärven tulille. Perjantaina loput 12 km parkkipaikalle ja taas on tämäkin ihanuus takana 
. Matkalla etelään jäimme yöpymään Ivaloon ja kotiuduimme la-su yönä. Haikeaa ja ihanaa!! Mukava oli tavata! Kiertämäojalla ja Keskon kämpillä juteltiin. Oli hyvä heittee teltat Keskolla pihapiiriin; uamulla kämpässä oli niin kosteeta, että lasit mäni huuruun, kun kuittia kirjotin vihkoon.
Akut lattautu...kympillä. Karapuljun kämppä oli ainut, minkä kovvoo laveria yhen yön kestin reissulla. Muuten mukava kämppä! 
