Heitetty reissu

[mattipappa]

^
Hieno reitti teillä.Muutaman kerran kiertänyt samoja paikkoja. Rinkka on painavimmillaan lähtiessä kun puskee Didnulta Lossulle.Mutta maisemat korvaa vaivat.Vaikka "ruumis" väsyy niin mieli lepää.

Noita loukkaantumisia sattuu joskus mutta onneksi kuitenkin hoiva toimii.

Juu, kartasta katsoen Didnun ja Lossun väli on sopiva päivämatka, mutta heti ensimmäinen vastarinne täyden rinkan kanssa ottaa lujille vanhalla ukolla, ja sen jälkeenkin koko matka on hivuttavaa ylämäkeä. Urttaslaakson jälkeen päätimme ohittaa Vuomakasjärven eteläpuolelta, jotta emme turhaan kulkisi ennestään tuttuja polkuja. Pienen Urttasjoen yli kahlaus osoittautui kuitenkin mielestäni vaikeammaksi kuin vaihtoehtoinen,ennestään tuttu kahlaus Pitsusjoen yli kohti Kalottireittiä. Pohjassa on isohkoja, limaisia kiviä, joiden välistä ei ollut helppo löytää jalansijaa. Tai sitten vain emme parasta kohtaa löytäneet. Sitten vielä Vuomakasjärven eteläranta oli yllättävän vaikeakulkuista kosteikkoa, joka vei aikaa. Mutta tulipa sekin koettua. Kotisohvalla näitä voitettuja vaikeuksia on ihan mukava muistella.

[honkamukka]

Mutta tietääpähän, että ensi syksylle on reissu edessä, jos nyt on siinä kunnossa, mitä vaellus vaatii. Marraskuisen koronan jälkeen pyydystin sepelvaltimotaudin, joka taitaa rajoittaa jatkossa monia asioita.

Ei se maailmanloppu ole, tuo vaiva, miksikä sen olen omakohtaisesti määritellyt. Taudin olemushan voi olla hyvinkin erilainen, mutta oma stenttini on toiminut hyvin ja asemoitunut paikalleen. Enkä tarvitse tuota dinittiä, vaikka mukana pidänkin.
Kuormitus itseään kuunnellen, ja miksi tarvitsisi laukata monikymmenkiloinen kantolaite selässään pariakymmentä kilometriä päivittäin, vähemmälläkin ehtii.
Jonkinasteista jatkoaikaa tässä kuitenkin elellään, kiitos toimivan terveydenhuollon.

[Micke]

Ei se maailmanloppu ole, tuo vaiva, miksikä sen olen omakohtaisesti määritellyt. Taudin olemushan voi olla hyvinkin erilainen, mutta oma stenttini on toiminut hyvin ja asemoitunut paikalleen. Enkä tarvitse tuota dinittiä, vaikka mukana pidänkin.
Kuormitus itseään kuunnellen, ja miksi tarvitsisi laukata monikymmenkiloinen kantolaite selässään pariakymmentä kilometriä päivittäin, vähemmälläkin ehtii.
Jonkinasteista jatkoaikaa tässä kuitenkin elellään, kiitos toimivan terveydenhuollon.

Itselleni tämä kyllä lähentelee maailmanloppua, aina olen rakentanut identiteettini siihen, että olen vahva ja olen kestävä. Vaikka nyttenkin olen ikäryhmässäni selvästi keskiarvon yläpuolella kliinisten kokeiden mukaan, olen menettänyt sen, mikä on tähän asti ollut se ranka elämässä. Se luisu keskiarvoon ottaa ainakin itseeni kovin paljon. Mutta kun paluu nappulaa ei ole, niin pitää koettaa etsiä tapoja hyväksyä uusi elämä, niin runsaana kuin vain voi. Voivottelu ei vie mihinkään, vaan yrittäminen maksimoida tulevaa taitaa olla se oikea tie. (Kun tämän homman tutkiminen alkoi joskus 2017 ajattelin, että koitan ottaa näistä vuosista maksimaalisesti kokemuksia. No, se että hiihtelin sellaisia 3000-4500km talvia taisi johdattaa tähän lopulliseen tuomioon). Silloin olisi pitänyt ymmärtää kohtuullisuus, mutta kun kohtuullisuus ei ole kuulunut koskaan sanavarastoon. Näillä mennään ja perikunta kiittää....

Ja vielä, viime viikonloppuna olimme Helvetinjärvellä ja Dinitit jäi telttaan, oli varsin tympeä Helvetinjärven kierto, vaikka sinänsä järven kiertoa suosittelenkin. Reilun kympin kun kaputtelee jollain 2-3km/h vauhdilla, alkaa harmitus valtaamaan mielen.

[diver]

Se alamäki valitettavasti siitä neljästä kympistä alkaa.sen huomaa miten sen hetkisen kunnon ylläpitäminen vaati jo töitä enemmän kuin ennen saati kunnon kohottaminen.
Oma polvivaiva estää tehojen irtiottamista siinä määrin että luovutusmieliala on ollut jo pitempään.Siihen muu sairastelu päälle.Ottaahan se aivoon kun jossain vaiheessa kerkisi tottua siihen että kun jostain saa otteen niin se ei lipsu

[PEIKKO]

Moikka
Viikon telttailua saariselän maastoissa. Vikat päivät otti koville. Toissapäivänä satoi lunta ihan mielettömästi kun pystytin telttaa Rautupään alaosaan, tuuli myrskyisä ja lunta sateli koko päivän ja yön. Aamulla herätessä oli ihmetys suuri kun avasin teltan luukun. Lunta oli satanut noin 30 cm. Tuuli hakkasi telttaa hurjasti, yöunet jäi vähiin. Piti jatkaa matkaa mutta raskasta oli taapertaa tossa lumimäärässä, kivet liukkaita, kaaduin rinkankanssa pariin otteeseen, jotenka suuntasin Kiilopäälle ja kyselin yhellepäivälle mökkiä, täyttä oli mutta sain kuitenkin. Täällä on tällähetkellä n. 20 cm lunta. Eivät hotellin respassa itekään muistaneet näin aikaista talvea, autoilijat olivat kuulemanmukaan vaikeuksissa. Ennenkokematon reissu, mutta mukavaa oli.

[Nuortti]

Tarkoituksena oli vaeltaa lumisadepäivänä Kiilopäällä Rautuojan kautta Lankojärvelle jne.
Jätin reissun väliin koska lumisade ennustettiin rajuksi. Ja niin taisi ollakin.
Miten veden korkeudet puroissa.

[PEIKKO]

Moikka
Vettä on puroissa ja joissa runsaasti. Muutenkin maa on tällähetkellä tosi märkää, satelee vettä kokoajan. Kävelin tänään päivämarssin kiilopään huipulle, sumuista oli. Kiilopään mökillä vielä viikonverran. Ensiviikolla aloitan täällä pyöräilyn.

[Mehtä Jussi]

18.-22.9. Aittajärvi- Sarvioja- Muorravaarakka- Anterinmukka- Jyrkkävaara- Aittajärvi reissu tuli taaperrettua. Olihan tuota keskiviikko aamuna Muorravaarakan tuvalta herätessä melko paljon lunta maassa. Menomatka Anteriin oli ikimuistoinen tuulen pieksäessä lumi/räntä mitälie röppöä päin näköä, kinostuneissa kohdin oli lunta polveen saakka. Paras oli edetä puron pohjaa myöten.

Anterista Jyrkkävaaraan menin Muorravaarakan kautta jokea seuraillen. Lumen määrä väheni tasaisesti kohti Jyrkkävaaraa. Perjantaina aamulla lunta ei oikeastaan enää ollut ollenkaan maastossa. Vettä sitten olikin jokaisessa kuopassa ja kolossa. Kahlasin yli Muorravaarakkajoesta Jyrkkävaaran tuvalta tulevan polun kohdalta ja vettä oli nivusiin saakka. Aittajärven kahlaamossa hiukan polven yli.

Huippu reissu; aloituksessa kirkasta ja tuulta, keskivaiheilla lunta ja räntää lopuksi vielä kuiva pilvinen päivä ruskan värejä Suomujoen varrella.

[kepsilla]

Viikko meni 10.-17.09 käsivarren maastossa reittiä Ailakkalahti-Puvrasjoki-Puittisjoki-Porokoski-Tenomuotka-Kaitsajoki-Ailakkavaara-Ailakkalahti.
Pakkasöitä ja vesisadettakin matkalle sattui, kovin pakkanen onneksi Tenomuotkan tuvalla. Puvrasjoki - Kaitsajoki välillä 4 päivään en nähnyt yhtään ihmistä. Pisin päivämatka noin 30 km oli vähän liikaa. Hienoin osuus oli Poroenon varrella Ahkajoen suulta Tenomuotkalle.

[LauriA]

Testi loppu

[LauriA]

Ok eli tä taval ei saatu infoa .
Noo next way.

[LauriA]

InShot 20230920 1540...
Noh piruvieköö.. mutta tästä se lähtee..

[Janne Pyykkö]

Pitkä tarina retkestäni Lemmenjoen kansallispuistoon jättiläisjumppapallon kanssa 7.-11.9.2023 (5 päivää): linkki tässä.

Kertomuksessa myös kohtaamisia muiden vaeltajien kanssa. (Yhden vaellusnettiläisenkin tapasin Ylä-Ravadasjärvellä.)

[tekstiiliurheilija]

Olin viime kuun lopulla Lapissa kaksi viikkoa ruskalomalla päiväretkeilemässä ja mökkeilemässä. Oli aika märkää, varsinkin metsissä. Ylläksellä tuli lunta n. 20 cm ; ja autossa oli kesärenkaat. Seuraavana päivänä tiet olivat osin sulaneet, mutta metsässä polut olivat lumisia ja sai liukastella kesäkengillä. Kävelijöitä ja pyöräilijöitä oli sinäkin päivänä runsaasti.

Pyhällä oli paremmat kelit ja sielläkin oli paljon kävelijöitä ja pyöräilijöitä. Revontulet näyttäytyivät yhtenä yönä värillisinä silmillekin eikä vain kameran linssille. Kuukkeleita pääsi taas kerran ruokkimaan tulipaikoilla.

[varg62]

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c52c ... 83dbac6e54

Meil on julkkis tääl