Kuivat vai märät kengät?
-
- Viestit: 3103
- Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58
Kuivat jalat ovat mukavimmat.
Märällä maastolla toisinaan märät kengät, mutta tarvittaessa vedenpitävillä säärisukilla kuivat jalat. Joskaan kengät eivät ime vettä, eli pintamärät. Kevein ja mukavin ratkaisu, etenkin jos sattuu helleviikko ja vähän märkää pohjaa. Silloin nimittäin mennään pelkällä kengällä ja linerilla. Ja matka joutuu.
-Niillä kahlataan ja ollaan leirissä jne. Yhdet kengät.
Nähnyt olen hyvinkin kokeneiden retkeilijöiden tuskailevan omien kenkävalintojensa kanssa. Ja mitä ihmeellisimpien konstien kera. Yhteistä näille tuskailijoille on ollut tarve pitää jalka kuivana, mikä on ihan asiallinen tavoite. Yksi (J.H. tunnetko piston sydämessäsi?) vaihtoi useaan kertaan päivässä käsipyyhkeet pohjallisten päälle sitomaan kosteutta, niistä kertyi aikamoinen nippu koko reissulle, eikä se terveyssidekokeilu pohjallisena ollut sen kummoisempi...
Myöskin märkien jalkaterien syystä johtuneita matkan katkeamisia on moninaisia tullut seurattua. Joillekin ihmisille on taipumusta jalan ollessa pitkään märkä syntyä "juoksuhautajalka"-lievätyyppinen kosteusvamma, joka ei yhden yön kuivatteluilla tokene. Itse olen siitä onnellisessa asemassa rumien jalkojeni suhteen, etteivät ne tätä oireyhtymää herkästi tunne, ainakaan ollessaan pisimmillään 11vrk yhtämittaa märkinä.
Jos ei paljon liikuta ja on märkää, otan kyllä saappaat, vaikken minkään puolueen jäsen olekaan.
Märällä maastolla toisinaan märät kengät, mutta tarvittaessa vedenpitävillä säärisukilla kuivat jalat. Joskaan kengät eivät ime vettä, eli pintamärät. Kevein ja mukavin ratkaisu, etenkin jos sattuu helleviikko ja vähän märkää pohjaa. Silloin nimittäin mennään pelkällä kengällä ja linerilla. Ja matka joutuu.
-Niillä kahlataan ja ollaan leirissä jne. Yhdet kengät.
Nähnyt olen hyvinkin kokeneiden retkeilijöiden tuskailevan omien kenkävalintojensa kanssa. Ja mitä ihmeellisimpien konstien kera. Yhteistä näille tuskailijoille on ollut tarve pitää jalka kuivana, mikä on ihan asiallinen tavoite. Yksi (J.H. tunnetko piston sydämessäsi?) vaihtoi useaan kertaan päivässä käsipyyhkeet pohjallisten päälle sitomaan kosteutta, niistä kertyi aikamoinen nippu koko reissulle, eikä se terveyssidekokeilu pohjallisena ollut sen kummoisempi...
Myöskin märkien jalkaterien syystä johtuneita matkan katkeamisia on moninaisia tullut seurattua. Joillekin ihmisille on taipumusta jalan ollessa pitkään märkä syntyä "juoksuhautajalka"-lievätyyppinen kosteusvamma, joka ei yhden yön kuivatteluilla tokene. Itse olen siitä onnellisessa asemassa rumien jalkojeni suhteen, etteivät ne tätä oireyhtymää herkästi tunne, ainakaan ollessaan pisimmillään 11vrk yhtämittaa märkinä.
Jos ei paljon liikuta ja on märkää, otan kyllä saappaat, vaikken minkään puolueen jäsen olekaan.
Kyllä nämä tassut pitää saada kuivana pysymään, muuten tulee rakkoja. Oli sitten kumpparit tai vaelluskengät, niin välillä kengät ja sukat pois jalasta, jotta varpaat saa haistella raitista ilmaa.
Ylitykset sitten tarpeen mukaan crockseilla.
Ylitykset sitten tarpeen mukaan crockseilla.
Vierivä kivi ei sammaloidu, mutta ei sen nyt tarvi jalkojen alta lähteä!
-
- Viestit: 316
- Liittynyt: 26 Syys 2007 15:12
- Paikkakunta: keskellä Suomea
Eivät jalat minulla kuivina pysy olipa jalassa mitä tahansa. Jos eivät kastu ulkoa niin sitten sisältä. Olen saapaskansalainen. Villainen alussukka ja päällä kunnon villasukka, pohjalliset vuodenajan mukaan. Saapas on huoleton kulkea, suot ja purot menevät ongelmitta. Vaihdettavia alussukkkia on oltava ja kahdet kunnon villasukat vuorotyössä. Muovipusseja on mukana hätävaroiksi. Jos on sukat vaihdettava kesken matkan, muovipussi auttaa hetken. Onneksi on hyvinkasvatetut jalat, eivät pienestä hätkähdä ja rakkoja ei tule.
Crocseilla ylitin ennen kuin hiffasin Feelmaxit. Sain sellaiset tosi halvalla tehtaanmyymälästä syntymäseuduilta. Muotkalla toukokuun lopussa Kiellajoen ylitys hoitui moitteetomasti niillä, kuivuivat sitten hyvin rinkan päälle viritettyinä ennen seuraavaa komennusta toimia kämppätossuina Stuorraäytsillä.
Vaellus vain on ajoittain epämukavaa. Sen myönteiset arvot päihittävät epämukavuudet mennen tullen, siksi varmaan vaellamme.
Crocseilla ylitin ennen kuin hiffasin Feelmaxit. Sain sellaiset tosi halvalla tehtaanmyymälästä syntymäseuduilta. Muotkalla toukokuun lopussa Kiellajoen ylitys hoitui moitteetomasti niillä, kuivuivat sitten hyvin rinkan päälle viritettyinä ennen seuraavaa komennusta toimia kämppätossuina Stuorraäytsillä.
Vaellus vain on ajoittain epämukavaa. Sen myönteiset arvot päihittävät epämukavuudet mennen tullen, siksi varmaan vaellamme.
Tällä hetkellä 57 % savusilmistä on keksinyt ratkaisunLouestaja kirjoitti:Niin mulla tosiaan yhdistelmä vaelluskenkä, pidempi sade ja varvikko kastelee kengän litimäräksi. Sieltä se alkaa uida sukkaa myöten alaspäin ja viimeistään toisena päivänä kastelee koko kengän. Mitä tolle voisi tehdä? En ole keksinyt.
Kom och ät konserverad gröt!
Ovat vaan tainneet enimmäkseen ratkaista sen kumisaappaita käyttämällä. En minäkään kumppareita vieroksu. Itse pidän vaelluskengistä enemmän ainakin kuivalla kelillä.abumatic kirjoitti:Tällä hetkellä 57 % savusilmistä on keksinyt ratkaisunLouestaja kirjoitti:Niin mulla tosiaan yhdistelmä vaelluskenkä, pidempi sade ja varvikko kastelee kengän litimäräksi. Sieltä se alkaa uida sukkaa myöten alaspäin ja viimeistään toisena päivänä kastelee koko kengän. Mitä tolle voisi tehdä? En ole keksinyt.
"Antakaa minun vielä kerran katsoa tämän maailman hulluutta."
Säärystin. Se auttaa pysymään kuivana pidempään ja jos ei joudu olemaan kostumisriskin alaisena liian pitkään, niin myös pysyy kuivana.Louestaja kirjoitti:Niin mulla tosiaan yhdistelmä vaelluskenkä, pidempi sade ja varvikko kastelee kengän litimäräksi. Sieltä se alkaa uida sukkaa myöten alaspäin ja viimeistään toisena päivänä kastelee koko kengän. Mitä tolle voisi tehdä? En ole keksinyt.
Vaelluskengillä on mukava kävellä ensimmäiset kolme kilometriä, oli maasto kuivaa tai märkää. Kolmen kilometrin jälkeen olo kuninkaallisesta muuttuu kiusallisesti orjamaiseksi, sukan kosteudesta riippumatta. Kengän nimi pitäisi muuttaa tukikengäksi, kengän ensimmäinen tehtävä kun on tukea nilkkoja lyhyissä kivikkokompuroinneissa. Polvien kustannuksella.
Jos halutaan pitää jalat kuivina ja kävellä suht mukavasti paikkoja rikkomatta, taitaa ainut vaihtoehto olla lantsarit?
Jos halutaan pitää jalat kuivina ja kävellä suht mukavasti paikkoja rikkomatta, taitaa ainut vaihtoehto olla lantsarit?
Tota pitäis testata. Mulla meinaan on sellaiset. Hommasin ne muutama vuosi sitten Reisadalenin reissulle. Siellä vaan ruoho ja varpu oli niin korkeaa, että kastuminen alkoi polven yläpuolelta. Ja sitten ne on unohtuneet. Seuraavassa reissussa kokeillaan.Mr_C kirjoitti:Säärystin. Se auttaa pysymään kuivana pidempään ja jos ei joudu olemaan kostumisriskin alaisena liian pitkään, niin myös pysyy kuivana.
"Antakaa minun vielä kerran katsoa tämän maailman hulluutta."
Ekat vaelluskengät ostin kesäharjoittelijana Saksassa vuonna -90. Siitä lähtien olen tehnyt vaeltanut vaelluskengillä. Sitä ennen suunnistuskengillä. Viime syksynä kaamosvaelluksella kokeilin lantsareita; hyvät nekin oli. Nyt viime reissulla vaan tuli rakot jalkaan. Mutta mitään jalkaongelmia ei ole vaelluskengillä ollut?Stiggy kirjoitti:Vaelluskengillä on mukava kävellä ensimmäiset kolme kilometriä, oli maasto kuivaa tai märkää. Kolmen kilometrin jälkeen olo kuninkaallisesta muuttuu kiusallisesti orjamaiseksi, sukan kosteudesta riippumatta. Kengän nimi pitäisi muuttaa tukikengäksi, kengän ensimmäinen tehtävä kun on tukea nilkkoja lyhyissä kivikkokompuroinneissa. Polvien kustannuksella.
Jos halutaan pitää jalat kuivina ja kävellä suht mukavasti paikkoja rikkomatta, taitaa ainut vaihtoehto olla lantsarit?
"Antakaa minun vielä kerran katsoa tämän maailman hulluutta."
Saapasta tuli käytettyä alkuunsa retkillä/vaelluksilla, mutta ajan mittaan sen epämukavuus tuli todettua ja vaelluskengät huomasi paremmiksi. Toki saappaita tuli pidettyä mukana vielä pitkään, mutta viimeisten vuosien aikana olen jo saappaat jättänyt kotiin, yhdet gore-texit olen testannut en pitänyt ihmeellisinä, nyt kävelen ihan kalvottomilla, jos kastuu niin kuivattelen, minusta kenkien kastuminen kuuluu eräelämään, jos niin hienohipiäinen on ettei sitä kestä kannattaa jäädä kotiin
Metsänpoika olen vain, kulkija salomaiden hiljaisten ja tunturien tuulien,aapojen äärettömien.
www.youtube.com/channel/UCTyFpaJiu5UVpEktkVgqV1A videogalleria
www.youtube.com/channel/UCTyFpaJiu5UVpEktkVgqV1A videogalleria
- Eräkulkuri
- Viestit: 3147
- Liittynyt: 19 Tammi 2006 08:56
Minun reiteilläni kumisaappaat ovat osoittautuneet ainoiksi oikeiksi jalkineiksi. Olen pitänyt myös Lowan ja Meindlin vaelluskenkiä joten tiedän kyllä mistä puhun. Vaelluskengät ovat edelleen käytössä joillakin viikonlopun reissuilla ja kuivissa maastoissa. Viime vuosina olen kuluttanut puhki useammat Nokian Trekit. Ne ovat käyttömukavuudeltaan saappaiden aatelia, mutta kestävyys ei ole aivan huippuluokkaa. Myös Tretornin kumpparit ovat tukevuudeltaan lähes vaelluskengän veroisia.
Saappaiden käytössäkin on omat niksinsä. Aina kun on mahdollista käännän varret alas jopa aivan nilkkaan asti. Näin ne eivät hiosta läheskään yhtä paljon ja osa jalkaterän kosteudestakin pumppautuu kävellessä ulos.
Saapas on tukevuudeltaan lähes vaelluskengän luokkaa, kun siihen laitetaan vähintään kahdet ja jopa kolmet sukat. Olen pannut merkille, että sisäsukat pysyvät selvästi kuivempina kuin ulommainen sukka. Kyse on samasta ilmiöstä kuin kahden makuupussin systeemissä, missä ulommainen pussi kostuu enemmän kuin sisäpussi. Kun saappailla kuljetaan kylmissä vesissä ja suolla tai kosteassa varvikossa, on ulkosukan lämpötila huomattavasti viileämpi kuin sisäsukan. Jos jalkojen pintalämpötila on 35-astetta voi saappaan sisäpinnan lämpötila jäädä johonkin 10…15 asteeseen. Tässäkin asiassa törmätään siis kastepisteteoriaan.Tärkeää on käyttää sellaista sisäsukkaa, joka ei ime itseensä vettä kosteammasta ulkosukasta. Puuvilla on tässä mielessä huono eikä villakaan paras mahdollinen. Oikein hyvä vaihtoehto on käyttää sisä- ja ulkosukan välissä lineriä.
Saappailla on se etu, että sukat on helppo vaihtaa ja kuivattaa toisin kuin vaelluskengän paksut, topatut vuorit. Vaelluskengän kuivuus perustuukin paljolti siihen, että vuorit imevät alkuun kosteuden sisäänsä ja vasta myöhemmin ne tuntuvat märiltä.
Tulistelevalle gummisaapastalebaanille saappat istuvat kuin nenä päähän. Riittävästi vaihtosukkia mukaan ja nuotion hehkussa sukat kuivuvat ainakin varttitunnissa. Sateellakin sukat kuivahtavat louteen tai laavun suojassa tulilla. Kämpässä tietysti kuivattaminen on helpointa, mutta vie enemmän aikaa. Aurinkoisella säällä sukat vaan tauolla puiden oksille ja pian ovat taas kuivia - Ei onnistu vaelluskengillä.
Rutikuivina jalat saa pysymään vain kalvottomissa vaelluskengissä poutasäällä kuivilla polulla, jäkäläkankailla tai tunturissa. Siis vaihtoehto kaksi on realismia minun tapauksessani.
EDIT:
Jaa yksi asia unohtui. Hikiset ja haisevat sukat on helppo pestä, mutta miten on vaelluskenkien vuorit. Kengät alkavat haista pitkän päälle ja kostuessa niiden haju vain korostuu.
Saappaiden käytössäkin on omat niksinsä. Aina kun on mahdollista käännän varret alas jopa aivan nilkkaan asti. Näin ne eivät hiosta läheskään yhtä paljon ja osa jalkaterän kosteudestakin pumppautuu kävellessä ulos.
Saapas on tukevuudeltaan lähes vaelluskengän luokkaa, kun siihen laitetaan vähintään kahdet ja jopa kolmet sukat. Olen pannut merkille, että sisäsukat pysyvät selvästi kuivempina kuin ulommainen sukka. Kyse on samasta ilmiöstä kuin kahden makuupussin systeemissä, missä ulommainen pussi kostuu enemmän kuin sisäpussi. Kun saappailla kuljetaan kylmissä vesissä ja suolla tai kosteassa varvikossa, on ulkosukan lämpötila huomattavasti viileämpi kuin sisäsukan. Jos jalkojen pintalämpötila on 35-astetta voi saappaan sisäpinnan lämpötila jäädä johonkin 10…15 asteeseen. Tässäkin asiassa törmätään siis kastepisteteoriaan.Tärkeää on käyttää sellaista sisäsukkaa, joka ei ime itseensä vettä kosteammasta ulkosukasta. Puuvilla on tässä mielessä huono eikä villakaan paras mahdollinen. Oikein hyvä vaihtoehto on käyttää sisä- ja ulkosukan välissä lineriä.
Saappailla on se etu, että sukat on helppo vaihtaa ja kuivattaa toisin kuin vaelluskengän paksut, topatut vuorit. Vaelluskengän kuivuus perustuukin paljolti siihen, että vuorit imevät alkuun kosteuden sisäänsä ja vasta myöhemmin ne tuntuvat märiltä.
Tulistelevalle gummisaapastalebaanille saappat istuvat kuin nenä päähän. Riittävästi vaihtosukkia mukaan ja nuotion hehkussa sukat kuivuvat ainakin varttitunnissa. Sateellakin sukat kuivahtavat louteen tai laavun suojassa tulilla. Kämpässä tietysti kuivattaminen on helpointa, mutta vie enemmän aikaa. Aurinkoisella säällä sukat vaan tauolla puiden oksille ja pian ovat taas kuivia - Ei onnistu vaelluskengillä.
Rutikuivina jalat saa pysymään vain kalvottomissa vaelluskengissä poutasäällä kuivilla polulla, jäkäläkankailla tai tunturissa. Siis vaihtoehto kaksi on realismia minun tapauksessani.
EDIT:
Jaa yksi asia unohtui. Hikiset ja haisevat sukat on helppo pestä, mutta miten on vaelluskenkien vuorit. Kengät alkavat haista pitkän päälle ja kostuessa niiden haju vain korostuu.
Elämä opettaa, varsinkin eräelämä
Itse kokeilin vuosi sitten hajunpoistajaa, kun ei millään huuhtelemisella hajua saanut pois. Ei ollut mikään jalkahiki, vaan kunnon suolöyhkä. Sattui pieni harha-askel ja kenkät oli läpimärät suovedestä.Eräkulkuri kirjoitti:Jaa yksi asia unohtui. Hikiset ja haisevat sukat on helppo pestä, mutta miten on vaelluskenkien vuorit. Kengät alkavat haista pitkän päälle ja kostuessa niiden haju vain korostuu.
Kokeilin sellaista hajunpoistajaa joka sekoitetaan veteen. Käsiteltävä vaate / jalkine tms upotetaan tuohon veteen ja sitten nostetaan pois ja annetaan kuivua itsestään. Ja toimii, hajut poistui.
Tuote oli McNETT MIRAZYME.
Ostin Hesan Partioaitasta, mutta ei näyttänyt enää olevan siellä myynnissä.
Viime vuodet olen kulkenut vaelluskengillä ja ne olen omissa touhuissani hyviksi havainnut, vaikka siirtävätkin rasitusta nilkoista polviin. Useimmiten käytän myös säärystimiä - laadukkaat säärystimet myös hengittävät hyvin.
Kaapissa on myös ensimmäisen polven Nokian Trekit, mutta ovat minulle turhan tiukat pohkeesta. Vähälle käytölle ovat jääneet.
Jos vaelluskengät kastuvat reissussa, niin ei niitä kuivaksi saa kuin kävelemällä. Hyvien sukkien kanssa kosteus tuntuu kulkeutuvan kengästä pois aika tehokkaasti. Ja juu, alkaahan se kengän vuori ennen pitkää haista, mutta senkin voi pestä.
Ai niin, äänestykseenhän tässä piti vastata: jos kastuu, niin sitten kastuu.
Kaapissa on myös ensimmäisen polven Nokian Trekit, mutta ovat minulle turhan tiukat pohkeesta. Vähälle käytölle ovat jääneet.
Jos vaelluskengät kastuvat reissussa, niin ei niitä kuivaksi saa kuin kävelemällä. Hyvien sukkien kanssa kosteus tuntuu kulkeutuvan kengästä pois aika tehokkaasti. Ja juu, alkaahan se kengän vuori ennen pitkää haista, mutta senkin voi pestä.
Ai niin, äänestykseenhän tässä piti vastata: jos kastuu, niin sitten kastuu.