Kuivat vai märät kengät?

[abumatic]

Ihmettelen sitä, että useampi kuin yksi savusilmä pitää vaeltamista märissä kengissä käypänä ratkaisuna. Kiinnostaa se kuinka suuri on tämä ryhmä. Vastaa äänestykseen kuten toimit, siis ei sotketa mitään toiveiden tynnyreitä tähän.

[Huokailija]

Ihmettelen sitä, että useampi kuin yksi savusilmä pitää vaeltamista märissä kengissä käypänä ratkaisuna. Kiinnostaa se kuinka suuri on tämä ryhmä. Vastaa äänestykseen kuten toimit, siis ei sotketa mitään toiveiden tynnyreitä tähän.

Kysely on sikäli outo, että jalat kastuvat joka tapauksessa, joten märillä kengillä on yksinkertaisesti tultava toimeen.

Jos kengät eivät kastu reiän läpi, niin sitten varresta hörppäämällä, ja jos eivät varresta hörppäämällä, niin sitten hikoilun myötä sisältäpäin. En kierrä jokaista suota ja lutakkoa, vaan menen läpi, vaikka vettä olisi polveen. Sen jälkeen kengät ovat läpimärät, eivätkä ne enää reissun aikana kuivu. Kunnon sukilla olo on kulkiessa kuitenkin ihan mukava ja illalla voi vaihtaa jalkaan taukojalkineet.

[abumatic]

Kysely on sikäli outo, että jalat kastuvat joka tapauksessa, joten märillä kengillä on yksinkertaisesti tultava toimeen.

Jos kengät eivät kastu reiän läpi, niin sitten varresta hörppäämällä, ja jos eivät varresta hörppäämällä, niin sitten hikoilun myötä sisältäpäin. En kierrä jokaista suota ja lutakkoa, vaan menen läpi, vaikka vettä olisi polveen. Sen jälkeen kengät ovat läpimärät, eivätkä ne enää reissun aikana kuivu. Kunnon sukilla olo on kulkiessa kuitenkin ihan mukava ja illalla voi vaihtaa jalkaan taukojalkineet.

Muitakin käytäntöjä ja kokemuksia on. Kumppareissa sukat kostuvat mutta niitä vaihtamalla ollaan kaukana märistä jaloista. Varressa on pituutta sen verran, että kierrellä ei juuri tarvitse. Syvemmissä ylityksissä crocsit jalkaan (ennen avojaloin tai sukissa). Kengät eivät ole läpimärät vaan kosteat ja kuivahtavat varsin hyvin. Joskus omaa typeryyttä tulee kahlattua liian pienellä marginaalilla, jolloin vesi menee kenkään ja sitten *ituttaa.

Siis ei ole ollenkaan luonnonlaki, että märillä kengillä on tultava toimeen. Kengät ja jalat voi pitää kohtuullisen kuivana varsin helposti.

[Tervasuo]

Mieluummin etenen kuivilla kengillä kuin märillä ja kun siihen on tähdännyt, saappaat (Nokian Trek) on pidetty kuivina. Saappaiden varret ovat minulla sen verran tiiviit, että pienemmistä lutakoista selviää säikähtämättä, mitä nyt lahkeet saattavat kastua varren suusta. Ivalojoen olen kerran kahlannut yli niin, että saappaat hörppäsivät vettä pitkään ja kunnolla. Ne kuitenkin kuivuivat aamuun mennessä, kun pidimme yön pituisen tauon Liljebergin kämpässä. Tauoilla tulee sitten aina välillä vedettyä patiinit jaloista ja annettua jalkojen ja saappaiden tuulettua. Onneksi varpaat eivät ole hikoilun puolesta pahimmasta päästä.

[blueraven]

Jalat ei kestä märissä sukissa kulkemista, joillakin saattaa olla paksumpi nahka, jos sellaista sietävät.

Lämpimällä kelillä on sukkia vaihdettava alle kahden tunnin välein, vähintään riisuttava kengät ja sukat tuulettumaan hetkeksi.

Märissä kengissä kulkevat vain ne joilla on kiire jonnekin.

Jalkojen hikoileminen on yksilöllistä.
Onneksi ei tarvitse töissä pitää kenkiä jalassa...

[Huokailija]

Syvemmissä ylityksissä crocsit jalkaan

Crocsit (ja kylmien vesien aikaan niihin neopreenisukat) ovat käyneet minullakin mielessä.

Nykyään käytännössä tahtoo käydä niin, että kun aikansa arpoo kosteikkojen äärellä ja yrittää niitä kiertää ja hyppiä kuivalta kohdalta toiselle, niin lopulta hermo pettää, mistä seuraa suruton kahlaaminen soitten halki. En tiedä, jaksaisinko kenkiäkään ees taas vaihdella. Kumppareiden kanssa se on suht helppoa, mutta vaelluskenkien kanssa vaikeampaa.

Avotunturissa on vaikea kartastakaan päätellä, minkä verran on vettä missäkin paikassa.

[Louestaja]

Käytän enimmäkseen vaelluskenkiä ja jos sattuu sateiset kelit, niin aina ne on lopulta kastuneet. Sitten on menty märillä, kun ei niitä reissun päällä kuivamaankaan saa. Paitsi jos kelit poutaantuu. Ei se tietenkään hyvä asia ole, että kastuvat, mutta kyllä niiden kanssa voi elää. Tahallani en kenkiä kastele, vaan kahlatessa pois.

[Harhailija]

Kuivana kaikilla jalkineilla...

Korkeavartiset vaelluskengät on sitä varten korkeavartiset, jos niitä tarvitaan...

Crocrit ovat suosikkini, mutta ne täytyy saada pysymään myös ehottomasti kuivana, muuten jalka luistaa vittumaisesti niiden sisällä!

Kumppareihin turvaudun vai äärimmäisessä hädässä, huopakumppareissa ei oo hätää, mutta huovattomat saa jalat suonimaan rankasti...

[hannes]

Enää en kahlaile päättömästi , ja tarvo sitten loppuaikaa märissä kengissä, vaan kierrän tai ylitän ilman kenkiä, millä "apukengillä" milloinkin:

Crocksit pysyisivät paremmin jalassa ylityksissä (säädettävä kantaremmi), mutta painavat puolta enemmän kuin "valecrocksit", sandaaleja on joskus ollut, liian painavat, ja avantouimarin tossuja olen kokeillut, myös painoa liikaa.
Nyt käytän pahempiin ylityksiin Eräkulkurin vinkkiä: sukat joiden sisällä ylimääräiset (vara-)pohjalliset.

Läpimärkiä vaelluskenkiä ei telttavaelluksella saa kuivaksi ja märkinä ne ovat ikävät. Tavan muovipussikaan sukan/kengän välissä ei auta, menee rikki tai ryttääntyy. Gore-sukka voisi auttaa hiukan paremmin, itse tilasin aikanaan "varmuuden" vuoksi numeroa isommat - ja tällä kertaa koko oli sitä mitä ilmoitettu, eli liian isot .(nyt goresukat ovat talvivaelluksella mukana , jos huopakengän kanssa mulahtaa)

Nokia Trekeissä sukka kastuu aina märäksi hiestä, mutta varasukat auttavat.
Seuraavana päivänä kumpparit ovat "siedettäviksi" kuivuneet (siis hikoilusta, ei niinkään umpisukelluksesta)ja käyttövalmiit , vaikka yöpymiset olisivat teltassa.
Tuvassahan pystyisi tietysti aina paremmin kuivaamaan.

[jänkkääjä]

Nyt ollaankin ihan perusasioiden ääressä. Tuo jalkineiden päättäminen on aina yhtä vaikeaa. Itselläni kulkevat autossa (epäekologista liikkua autolla pohjoiseen, mutta minkäs teet, ihminen on laiska) ihan loppuun asti mukana molemmat, saappaat ja vaelluskengät. Sitten arvotaan parkkipaikalla ja yleensä valitaan väärin.

Mutta kyllä läpimärkä vaelluskenkä on ikävä. Ja alavilla mailla ne kengät tuppaavat kastumaan, loppupäivästä ei viitsi kaikkia lätäkköjä kierrellä ja loikkia mättäältä toiselle. Jossain selkeässä ylänkömaastossa (vaikkapa UKK-puiston perusreiteillä) vaelluskenkä on oikea valinta, mutta vaikkapa viime syksynä Hammastunturissa tuli karuja aamuja vastaan, kun illalla läpimärkä kenkä oli jäätynyt telttayön aikana.

Kertokaapa viisaammat, mikä on oikea jalkinen Muotkatunturiin syksyllä?

[Ahjo]

Abun kanssa samoilla linjoilla, jalkojen kastuminen on yleensä jossain vaiheessa väistämätöntä, mutta pyrin sitä viimeiseen asti välttämään. Joskus kengät kastuvat kun sateessa vesi valuu ei-vedenpitäviä housuja pitkin kenkään Jos kengät kastuvat, ei se matkantekoa haittaa, kyllä niillä päivän kulkee mutta seuraavaksi päiväksi ne täytyy saada kuivaksi.

[Joonas Frisk]

Jos on retki poluttomaan maastoon, niin saappaat. Poluille vaelluskengät ja siirtymätaipaleille, so. metsäautotiet ja asfaltit ym. lenkkarit / sandaalit.
Jalat aina kuivina. Siksi en yritäkään rämpiä märässä vaelluskenkien varassa. Eivät toimi, vähintään varresta vesi valuu kahlatessa varvukossa.

[Nachos man]

Terve mukavuudenhalu jo pelkästään pistää varjelemaan jalkoja kastumiselta. Sandaalit on olleet mukana ylityksiä ja iltaelämää varten.
Jalkojen ja kenkien ominaisuudet on varmaan paljonkin yksilölliset mutta itselleni ovat peruskulkemiseen sopivaksi osoittautuneet vaelluskengät.
Joskus ovat päässeet kastumaan ja joskus ovat useammankin päivän lotisseet märkänä jalassa.
Silti ei ole tullut rakkoja jalkaan, eli ovat silloinkin ajaneet asiansa. Uskoisin että kenkien riittävä sisäänajo ja hyvät sukat auttavat paljon.

[Stiggy]

Kun jalat kastuu, kurkku ei toimi. Kun kurkku kastuu, jalat ei toimi.

[hullutjutut]

Mun mielestä jalkojen kastelu on varsin oleellinen osa vaeltamista

...mutta se tulee tehdä hallitusti, uittamalla jalkoja purossa eikä märissä kengissä. Pari kertaa päivässä huuhdotut/tuuletetut jalat toimivat hyvin, eivät väsy niin helposti eikä rakkoja tule. Pysyvät myös puhtaana.

Jos tiedän puljaavani paljon veden lähellä (kalastus) tai reitillä on pitkiä soita tai kylmä vuodenaika on lähellä, on valinta vaelluskenkä + saapas. Kesällä taas luotan vaelluskenkä + croks (ei aito vaan jäljitelmä) -yhdistelmään. Croksit ovat minusta yllättävän pitävät. Monet ikävät purot (terävät kivet tai liukas kalliopohja) oon niissä ylittänyt. Ja hyvät leirijalkineet kroksit ovat myös.

Monesti ei jaksa vaihtaa kenkiä, viimeiksi pari viikkoa sitten ylitin soita vaan ottamalla kengät pois ja kävelemällä paljain jaloin suon yli. Tosin muutenkin kuljen paljon paljain jaloin kesällä, kai aika paksunahkainen oon.

Ja reissun loppureissusta iskee laiskuus, ei haittaa jos kengät hieman kostuu, kun kuitenkin matka loppuu kohta. Enkä koe vettä mitenkään inhottavaksi, vasta viikonlopun Jukolassakin totesin kavereille että kengät kannattaa kastella heti ensimmäisessä ojassa niin ei tarvii sitten loppumatkasta varoa mitään rapakkoa