Christer Boucht on poissa
Christer Boucht on poissa
Yksi arktisten retkien legendoista on poissa. Hän kuoli Vaasassa 21.5.2009. Hän oli varmasti monelle suomalaiselle retkeilijälle esikuva retkeilyssä ja mielenkiintoisilla retkikuvauksillaan toi tunnetuksi erityisesti arktista retkeilyä. RIP.
Puolenkymmentä hänen kirjoittamaansa kirjaa on hyllyssäni ja aikoinaan ne tuli luettua suurella mielenkiinnolla. Jotenkin hän kuuluu mielestäni samaan "sarjaan" Kullervo Kemppisen kanssa, vaikka erilaisissa maisemissa kulkivatkin. Molemmat noudattivat innolla omaa kutsumustaan ja kirjoittivat reissuistaan mielenkiintoisia kirjoja. RIP.
C.B:n tarinoinnissa viehättää erikoisesti hurtti huumori. Joskus jopa tuntui, että kerrontaan oli lisätty ripaus omia, jotta juttu kuulostaisi hauskemmalta! 
Liekö tuo huumorintaju opittu inuiteilta, hyvin samantyylistä se ainakin on; kuolemanvakava asia saattaa huvittaa tavattomasti!
Olis siinä nykyextremisteillä ihmettelemistä, jos joutuisivat lähtemään naparetkille C.B:n tyyliin; kamppeet oli yleensä joko itse väsättyjä, tai eskimoilta ostettuja, perinteisiä nahka- ja turkisvalmisteita, muonituksen rungon muodosti veripalttu, karttojen mittakaavat huikean isoja, kompassi oli ainut "tekninen" väline. Eräällä reissulla oli kyllä mukana joku armeijan radio, muttei se toiminut kertaakaan. Eivät vetäneet äijät kuorma-auton renkaita metsissä, tai muutenkaan kuntoaan erityisesti kohottaneet, eikä ollut juuri mitään tietoa saatavilla, netistä puhumattakaan. Niin vain selvisivät noilla välineillä, sinnikkyydellä ja huumorilla, reiteillä missä huomattavasti paremmin (?) treenatut ja varustetut joutuivat myöhemmin useasti palaamaan heko-kyydillä, osa menehtyneinä.
Yksi menestyksen avaintekijä olivat rekikoirat, joista saatiin tarvittaessa vararavintoa.
Täytyypä Suuren Miehen muistoksi siirtää kaikki omistamani C.B.-kirjat matka-möhkön hyllyyn, sadepäivien iloksi. Vaikka hiukan surullinen olohan niistä tulee; eräs aikakausi on jäänyt taakse...
Liekö tuo huumorintaju opittu inuiteilta, hyvin samantyylistä se ainakin on; kuolemanvakava asia saattaa huvittaa tavattomasti!Olis siinä nykyextremisteillä ihmettelemistä, jos joutuisivat lähtemään naparetkille C.B:n tyyliin; kamppeet oli yleensä joko itse väsättyjä, tai eskimoilta ostettuja, perinteisiä nahka- ja turkisvalmisteita, muonituksen rungon muodosti veripalttu, karttojen mittakaavat huikean isoja, kompassi oli ainut "tekninen" väline. Eräällä reissulla oli kyllä mukana joku armeijan radio, muttei se toiminut kertaakaan. Eivät vetäneet äijät kuorma-auton renkaita metsissä, tai muutenkaan kuntoaan erityisesti kohottaneet, eikä ollut juuri mitään tietoa saatavilla, netistä puhumattakaan. Niin vain selvisivät noilla välineillä, sinnikkyydellä ja huumorilla, reiteillä missä huomattavasti paremmin (?) treenatut ja varustetut joutuivat myöhemmin useasti palaamaan heko-kyydillä, osa menehtyneinä.
Yksi menestyksen avaintekijä olivat rekikoirat, joista saatiin tarvittaessa vararavintoa.
Täytyypä Suuren Miehen muistoksi siirtää kaikki omistamani C.B.-kirjat matka-möhkön hyllyyn, sadepäivien iloksi. Vaikka hiukan surullinen olohan niistä tulee; eräs aikakausi on jäänyt taakse...
-
Reissu Pete
- Viestit: 717
- Liittynyt: 04 Helmi 2006 00:49
Vaikka ihmiset kuolevatkin, oli silti tyhjää kuulla tapahtuneesta. Christer oli, paitsi esikuva, myös aito reissumies. Reissujen järkkääjänä ilmiömäinen, etenkin kun ajattelee, että suurin osa yhteydenpidosta tapahtui kirjeitse ja myöhemmin myös puhelimella.
Mitä olen Christerin mukana matkailleilta kuullut, kirjoissa on toki paljon väriä, tai väritystä, mutta myös jätetty melkolailla asioita pois.
Vertaillakseen retkikuntia eilen ja tänään on hyvä käydä tutustumassa Nanoq museon www.nanoq.fi kesänäyttelyyn, mikä käsittää Kolme pitkää ertkeä Grönlannissa. 1888 ensimmäinen ylitys - Nansen, 1966 ensimmäinen suomalainen retkikunta - Pihkala (Boucht) ja 2008 pitkä matka etelästä pohjoiseen - Vuorenmaan johdolla.
Etenkin jos saa oppaakseen Pentti Kronqvistin, joka on matkaillut monta kertaa C.B.:n kanssa on matka museossa mitä upein.
Taidankin ottaa tuosta hyllystä Jäisen Retken käsiini ja lähteä taas matkalle C.B.:n, Pentin ja Hansin kanssa.
On olemassa joukko ihmisiä, jotka merkillisen tiedonhalunsa ajamina jatkuvasti joutuvat mittelemään voimiaan karuilla ja kau......................................... (Jäinen retki, C.B.)
Mitä olen Christerin mukana matkailleilta kuullut, kirjoissa on toki paljon väriä, tai väritystä, mutta myös jätetty melkolailla asioita pois.
Vertaillakseen retkikuntia eilen ja tänään on hyvä käydä tutustumassa Nanoq museon www.nanoq.fi kesänäyttelyyn, mikä käsittää Kolme pitkää ertkeä Grönlannissa. 1888 ensimmäinen ylitys - Nansen, 1966 ensimmäinen suomalainen retkikunta - Pihkala (Boucht) ja 2008 pitkä matka etelästä pohjoiseen - Vuorenmaan johdolla.
Etenkin jos saa oppaakseen Pentti Kronqvistin, joka on matkaillut monta kertaa C.B.:n kanssa on matka museossa mitä upein.
Taidankin ottaa tuosta hyllystä Jäisen Retken käsiini ja lähteä taas matkalle C.B.:n, Pentin ja Hansin kanssa.
On olemassa joukko ihmisiä, jotka merkillisen tiedonhalunsa ajamina jatkuvasti joutuvat mittelemään voimiaan karuilla ja kau......................................... (Jäinen retki, C.B.)