Louteen teko

[Nilakka]

Pertti Kurki tarkoitti varmaan sitä, että loue on ikäänkuin etukenossa.
Sen yläosa on pidemmällä nuotion päällä, kuin
alahelmat/kynsipuu, joka estää mm nukkujaa valumasta nuotioon niin herkästi, jos maa sattuu hiukankaan olemaan nuotioon päin viettävä.
Silloin olettaisi tosiaankin lämmön pyörivän paremmin nukkujaan päin.

[matsoni47]

Laavuhommassa on kokemusteni mukaan oleellista se, että nuotion lämpösäteily osuu laavun pohjaan koko mitalta. Varjoja ei saa muodostua, paitsi tietty nukkujista. Käytännössä hyvä laavunpaikka on pikkuisen kallellaan nuotioon päin, tai nuotio hieman ylempänä. Ja kynsipuu pitää olla kuten täällä on todettu.
Jos ei olla rakotulilla, (ei läheskään aina tarpeellista), kannattaa nuotion taakse pistää muutama pulteri heijasteeksi. Nuotio on tällöin "kallellaan" laavuun päin. Jos on pultereita. Eteen ei kannata laittaa yhtään mitään, vähän aikaa kun seuraa tulta niin se ei leviä mihinkään tietyn rajan jälkeen. Jos ja kun tuli on tehty hiekkapohjalle!
Sitten se aluminoitu kangas heijastaa kyllä lämpöä.
Ja aina aamupuut laavun liepeen alle jotta pääsee pussissa istuen virittämään tulet ja pistämään pakin tulelle
Näin vuodesta 62

[Metsän Omena]

Avotulilla ryhmässä yöpyessä, louteella tai muilla laavuvaatteilla, tuntuu joskus olevan majoitteen jalkopää-käsite sekaisin. Makuupaikan kaltevuus yötuleenpäin saatiin usein, ennen makuualustoja, aikaan suomuun laitetulla havutuksella, joka on aina, aina, paksumpi perällä. Kynsipuu on mahdollista sikeäunisten valumista ja tulipuun vierähtämistä varten. Kaltevalla tasolla ei luonnollisestikaan nukuttu päät alaspäin vaan jalkopää oli vasten kynttä. Purje- ja säkkikankaat eivät suuremmin heijastelleet, mutta vain tarkenivat.

[p.kivela]

Loue voiko olla vähän tulta ylempänä, koska muoto ohjaa savua veke kohtuullisesti. Maastohan tässä paljon sanelee ja aina ei optimaalista louepaikka voi löytää "lentoreitiltä". Rakotulet tehdään jos mukavaa puuta löytyy. Aina on mukana myös kiloinen unuvapussi, joten yötulet eivät ole välttämättömyys.

[matsoni47]

Näin on,paikkaa ei aina voi valita. Kuitenkin pyrkisin siihen, että tuli on riittävän korkealla. Ja kynsipuuksi riittää aika ohkainen puu, sen kyllä ihmeesti unissaan tuntee, että oikeassa paikassa ollaan. Jos alusta ei vietä, olen jättänyt koko kynsipuun laittamatta. Ja kaikkihan tietävät, että laavu tehdään sivutuuleen joka sitten kääntyy kun asumus on valmis.
Jos tulia ei pidetä koko yötä, sitä seuraillaan kunnes se on nukkumakunnossa eikä sieltä kieri mitään, muussa tapauksessa kipinämikko valvoo.
Ja kunnon pulteri siihen makuupaikan alle takaa koiranunet. Tämä onnistuu yleensä helposti.
Ainakin sisseiltä

[Jukkis]

Paikan valinnasta puheenollen; kävin tänään Melkuttimen uudella laavulla, ja se olikin saaressa! Tarkemmin sanottuna n. 5metrin läpimittaisen lammikon keskellä! Ilman saappaita en olisi päässyt eväitä syömään, ja koirakin joutui lähes uimaan. Voi olla, että vedet imeytyy, kunhan routa sulaa, mutta vastaisen varalle pitäisi kaivaa pikku oja muutaman metrin päässä olevaan Melkuttimeen. Voi muuten kesälläkin ukkoskuuron jälkeen olla veden vanki.

[Eräkulkuri]

Laavun tai louteen lämpöä heijastavilla ominaisuuksilla ei ole kovinkaan paljon merkitystä, jos sen edustalle viritetty nuotio hiipuu pian nukkumaan menon jälkeen. Sen sijaan iltasella on mukava istuskella laavun kynsipuulla, missä nuotion lämpösäteily kohdistuu suoraan lähietäisyydeltä. Kynsipuun olisikin oltava sen verran paksu pölli, että siinä on hyvä istua.

Ainoastaan oikein laadittu rakotuli on sellainen lämpöpatteri, että se palaa itsekseen läpi yön. Rakotulen voi tehdä aisojen päälle niin, että se on mahdollista nostaa ylemmäksi ja siirtää joko lähemmäksi tai kauemmaksi tarpeen mukaan. Näin olen aikanaan viettänyt kymmeniä öitä rakotulilla maaten joten kokemusta sen laatimisesta on aika lailla. Rakotulestahan on täällä keskusteltu aiemmin erikseen.

Nykyisten makuupussien aikana yötuli ei kuitenkaan ole välttämätön. Iltatuli on silti mukava, kun voi nukahtaa ja kuulostella tulen ritinää liekkien loimotuksen heijastuessa laavun katosta.

[Metsän Omena]

...Ja sitä saattaa keskellä yötä herätä valkean kiihtyneeseen loimotukseen kun sattuu pihkainen kohta tai tuuli yltyy. Siinä on omiaan hetkeksi nousta istualleen kynsipuulle ja sohia tarvittaessa tulta sekä katsella kireän pakkasen vallitessa kirkkaalle tähtitaivaalle. Ne ovat tulilla olon yksiä parhaista hetkistä.
-Kokeneet mestarithan tunnetusti teetättävät apupojillaan niitä säädettäviä rakotulia.

[Eräkulkuri]

Minä olen laittanut aisapuut V-asentoon ja rakopöllit poikittain niiden päälle vähän niin kuin A-kirjaimen muotoon, mutta lähelle aisapuiden päitä ikään kuin kolmioksi. Sitten olen naulannut perkkapuuna toimivan riu’un aisapuiden kärkikolmioon ja isolla naulalla kiinni keskeltä yläpöllin päältä. Näin systeemi on vapaasti liikuteltavissa. Kun laavu tai loue on kaivettu syvemmälle lumeen, voi rakotulen sijoittaa sen eteen lumipenkan päälle. Apupoikia minulla ei ole matkassa, mutta Metsän Omena viitanneekin A.E. Järviseen.

[matsoni47]

Eikös se ole aina kelon meno kun tehdään rakotuli. Myönnän, että olen tehnyt niitä vähän, tai ollut mukana tekemässä.
Ei ole ollut tarvetta. kelo on kauniimpi pystyssä, ja nykypusseilla pärjää.
Jos liikkuu alueilla joilla on tervaskantoja, olen niillä lämmitetellyt ja kuivannut kamppeet. Pesuvesi kotona on sitten harmaata! Vaan haitanneeko tuo.
Harvoin kaatunut puu on rakovalkeantekokelpoinen. Pikkutulilla olen pärjännyt.
Muinoin teimme kelokuusesta rakotulen, hyvin toimi, mutta minulle tuli vesikello, (rakko) korvaan yöllä. Syntymekanismin arvaamisen jätän raadin pähkäiltäväksi!

Se oli silloin

[Eräkulkuri]

Taitaa olla pian kaksikymmentä vuotta siitä, kun olen rakotulilla viimeksi yöpynyt. Ensimmäiset rakotulet olen värkännyt 60/70-luvun vaihteessa Koilliskairassa ja Lemmenjoen takamailla. Silloin ei ollut niin jyrkkää kieltoa kelojen kaatamisesta kuin nykyisin. Monet rakopöllit olen aikanaan pätkinyt myös Repoveden latvavesien metsien pystyyn kuivuneista tukkipuuhongista, nykyiseltä Pahkajärven ampuma-alueelta, joita siellä on (ollut) sadoittain ja lisää ilmeisesti tulee. Koska liikuin siellä säännöllisesti, varastoin loput kaatamistani hongista aina seuraaville kerroille. Näin tulipuut tuli käytettyä kokonaan hyödyksi. Viimeisimmät rakotulet olen tehnyt pölleistä, jotka olen kuljettanut ahkiolla metsään. Tämä on mielestäni vieläkin hyväksyttävä keino rakotulien laatimiseksi.

[varsijousi]

Eräkulkurilla on ollut samanlainen "rakotulihistoria", kuin minulla: kolmisenkymmentä yötä on rakotulen lämmössä tullut vietetyksi louteen alla ja Vihen telttalouteen alla. Viimeisimmästä yöstä myös noin parikymmentä vuotta. Perkka lyötiin Aina puutapilla pölliin, ei naulalla... Parhaat tulet tulivat helpoiten ja vähimmällä etsiskelyllä pystykeloista, maakelojakin toki käytettiin, mutta joskus piti kaataa... Vielä tekis mieli rakotulille, edes kerran aidoissa oloissa erämaan eväin, mutta taitaa jäädä vain haaveeksi.

[Pepi]

Tuletonkin loue säteilee lämpöä nukkujaan enemmän kuin paljaan taivaan kylmä avaruus. Se on pääosin lämpimän maan ja nukkujan omaa lämpöä, jota kangas palauttaa. Se ei juurikaan makuupussin sisälle tunnu, mutta sillä on merkitystä varusteiden kuuraan tai kasteeseen vetämisen välttämisessä.

Kirkkaan yötaivaan alla maa ja esineet pääsevät säteilemään lämpöään pois niin, että jäähtyvät ilmaa kylmemmiksi. Nurmikko voi olla kuurassa, vaikka ilma on koko yön pysynyt jäätymispistettä lämpimämpänä. Taivasta varjostavien katosten ja puiden alla kuuraa ei ole.

[p.kivela]

Jos sopivia maapuita löytää niin ainahan jonkunkokoiset rakotulet voi värkätä. Yleensä metsässsä on kuitenkin tehty ihan vaan nuotio, joka hiillostuttuaan polttaa kohtuullisen hyvin suunnilleen kaikki mitä maasta irti saa. Kuivilla kankailla on sitten noita kantoja, jotka ovat lähes maatumattomia, tervalla ja pihkalla kyllästyneitä. Hyvin palaa, mutta savukin on joskus kuin autonrengasta polttaisi.

[TuomasK]

Mikäs olisi sopivin kangas louteen tekoon? Kankaan osto olisi itsellä edessä..