Otertind

[Turvekammi]

Onko kukaan täällä kirjoittelevista kiivennyt? Näyttää aika hurjalta, mutta vissiin pitäisi olla saavutettavissa?

http://www.sneve.net/images/2006-Otertind/IMG_0829.jpg

http://koti.welho.com/rjoutsen/Otertind ... rtind1.htm

[Jukkis]

Lounaispuolelta pääsee "ränniä" pitkin ilman kiipeilyvermeitä, mutta varovainen pitää olla. Pari vuotta sitten paikan hyvin tunteva norjalainen kiipeilijä putosi ja kuoli alastullessaan.
Itselläkin ollut ohjelmalistalla pitkään tuo Oteri, muttei oo ollut vielä mahdollisuutta. Pitäis olla aikaa leiriytyä vaikka tuonne länsipuolen ylängölle, ettei kaikki voimat mee tieltä pusikossa puurajalle tappeluun. On meinaan nuo alarinteiden viidakot aivan kamalia!
Alkaa kyllä ikä jo tehdä niin kankeaksi, että voipi jäädä käymättä.

[karskinen]

Mortensdalenissa on kartan mukaan polku tieltä. Sieltä kautta myös tuli edellisenä vuonna pari mönkijää: rälläsivät aikansa Otertindenin rinteillä.

Jos en väärin muista, niin Otertindillä kannattaisi pitää kypärää, putoilevia kiviä on liikkeellä.

Viereinen Polvartinden on myös houkuttelevan näköinen:

Polvartinden

[Orbus]

Mortensdalenissa on kartan mukaan polku tieltä. Sieltä kautta myös tuli edellisenä vuonna pari mönkijää: rälläsivät aikansa Otertindenin rinteillä.

Jos en väärin muista, niin Otertindillä kannattaisi pitää kypärää, putoilevia kiviä on liikkeellä.

Viereinen Polvartinden on myös houkuttelevan näköinen:

Polvartinden

En kyllä mistään hinnasta lähtisi kiipeämään Otertindille. Se on vuori, ei tunturi. Siellä on kuollut ihmisiä. Sieltä ei pääse hetkessä pois, jos sää muuttuu. Vaeltaminen ja vuorikiipeily on kaksi eri asiaa. Parras on siinä rajoilla, että kesäkelillä hyvällä ilmalla siellä voi käydä, mutta katsokaa nyt hyvänen aika noita kuvia Otertindistä ylempänä ketjussa. Tuossa tulee eteen sellainen tekijä, jota Suomen olosuhteissa ei aina muista olevankaan, nimittäin painovoima.

[Turvekammi]

Lounaispuolelta pääsee "ränniä" pitkin ilman kiipeilyvermeitä, mutta varovainen pitää olla.

Onko se ränni tässä kuvassam loivin pyramidin sivu? http://koti.welho.com/rjoutsen/Otertind ... ppage4.htm

[IkiHonka]

...katsokaa nyt hyvänen aika noita kuvia Otertindistä ylempänä ketjussa. Tuossa tulee eteen sellainen tekijä, jota Suomen olosuhteissa ei aina muista olevankaan, nimittäin painovoima.

Senpä takia ihmiset tuonmoisille paikoille haluaa. Ollaan kuitenkin "tukevasti" maanpinnalla ja ainahan voi kääntyä takaisin, jos alkaa liikaa arveluttamaan. Siinä on tätä nykyajan lanseeraamaa extreme herkkua. Kokemattomuus ja arviointivirheet varsinkin sään suhteen voivat hämätä ja johtaa ikäviin tilanteisiin.

[tyy]

Hienoa on, mutta en lähe.

En myöskään lennä, enkä sukella.

[Metsän Omena]

Onko kukaan täällä kirjoittelevista kiivennyt? Näyttää aika hurjalta, mutta vissiin pitäisi olla saavutettavissa?

1989.
Terveet jalat riittävät. (Ja pää)
Suomalaiset kauhistelevat yleensä Kilpisjärveltä lähtevän vaelluksen yhdeltä kulmapisteeltä, Parakselta, Signaldalenin vasemmanpuoleisia pyramideja, kun niiden loivemmat käveltävät harjanteet ovat piilossa. Signaldalenista kannahtaa myös piipahtaa Mannfjelletillä ja ei sovi unohtaa lähistöltä Jiekkevarrea.

-Tietystä kulmasta saattaa Saivaarakin näyttää saatanalliselta, vaikka sinne tallustelee sopivasta välistä kuten muillekin mäille.

-Oikeastaan on sama putoaako 20m Tiirismaalla tai 200m Otertindenilla, toisessa vaan kerkiää ihailla maisemia pidempään.

-Varsinaisesta kiipeilystä voidaan kaiketi puhua vasta sitten kun käsillä ruvetaan tarttumaan etenemistarkoituksessa maastoon.

[IkiHonka]

Terveet jalat riittävät...

-Varsinaisesta kiipeilystä voidaan kaiketi alkaa puhua vasta sitten kun käsillä ruvetaan tarttumaan etenemistarkoituksessa maastoon.

Hyvät ettet kirjoittanut - kävelin Otertindin laelle. Olisi mennyt loppukin hohto koko hommasta...

[Heksa]

1989. Terveet jalat riittävät. (Ja pää)

Olen havaitsevanani hieman "sandbaggausta" tuossa kommentissa.
Tämä Stetinden olisi myös hieno, ei kovin kaukana sekään.

-Tietystä kulmasta saattaa Saivaarakin näyttää saatanalliselta, vaikka sinne tallustelee sopivasta välistä kuten muillekin mäille.

Hassua, reilu kuukausi sitten jäi Saivaaralle nousematta, vaikka olen kiipeilyä harrastanut yli 15 vuotta.

[Pepi]

Hassua, reilu kuukausi sitten jäi Saivaaralle nousematta, vaikka olen kiipeilyä harrastanut yli 15 vuotta.

Yrititkö?

[Heksa]

Yrititkö?

Joo. Käännyttiin takaisin "olkapäältä", eli olisi ollut enää jotain 5 metriä jyrkkää ja sen jälkeen olisi ollut lähes tasaista enää jäljellä. Olisin mä siitä ylös mennyt, mutta alastulo siinä lumessa olisi ollut vaikeaa. Nytkin sai jo varovasti peruuttaa takaisin, joten kaverin kanssa päätettiin jättää toiseen kertaan.

[Pepi]

Olen itse käynyt pariin otteeseen, mutta vain lumettomana aikana. Silloin tuo laelle vievä melko vahva polku oli täysin ongelmaton, mutta lumessa tarpominen on tietysti eri juttu. Polkuhan nousee itäpäästä.

[Metsän Omena]

Terveet jalat riittävät...

-Varsinaisesta kiipeilystä voidaan kaiketi alkaa puhua vasta sitten kun käsillä ruvetaan tarttumaan etenemistarkoituksessa maastoon.

Hyvät ettet kirjoittanut - kävelin Otertindin laelle. Olisi mennyt loppukin hohto koko hommasta...

1989 kävelin Otertindin laelle.
Harjannetta pitkin Pikku Otertindin puolelta. Reitillä on merkintöjä kasattujen kivien muodossa. Ei tarvitse minkäänlaisia kiipeilyvarusteita, ainoastaan tiedon oikeasta väylästä. Ehkä kypärä sikäli mikäli päässä on vielä jotain suojattavaa. Mitään näppikiipeilyä homma ei ole, enintään nojailua.

... Silloin tuo laelle vievä melko vahva polku oli täysin ongelmaton, mutta lumessa tarpominen on tietysti eri juttu. Polkuhan nousee itäpäästä.

Saivaaran itäpään turistipolku on ollut ongelmaton myös talvella. Ainoastaan saattaisin kuvitella sen lopun kalliovälikön sopivalla tuulella täyttyvän irtolumesta? Kesällä olemme tulleet jalan alas myös länsipäästä.

[Joutenkulkija]

Saanakin näyttää hurjalta tietyistä kulmista. Kuitenkin sinne voi nousta muualtakin kuin lännestä.

Joskus 1970-luvulla nousin kesällä kolme kertaa rinkka selässä etelärinteen puolelta. Ensimmäisellä kerralla nousin idästä pahdan juurelle ja sillä korkeustasolla kuljin länteen kunnes eteen tuli sileä pysty kallio. Siitä meni helppo väylä tunturin laelle linkkimaston kohdalle. Reitti oli helppo, siitä voi kulkea rinkka selässä ja kädet taskussa.

Nykyään Saanalle ei voi mennä etelästä, kun pahdan alunen on luonnonsuojelualuetta.