Umpihankisukset

[Aaro]

Suksen reunan ulkopuolelle jäävän lumen merkitys on uppoamisen suhteen käsittääkseni kovin pieni, paitsi jos kyseessä on pikkaisenkin tiivitynyttä lunta tai peräti hankea (hanki tarkoittaa jäätynyttä tiivistynyttä lunta, eikä isoa lumimärää).

Aivan hötössä lumessa jokseenkin kaikki sukset uppoavat. Talven aikana kevääseen mennessä lumipatjaan tulee tyypillisesti vähän kantavampia kerroksia tuulen tai nuoskan vaikutuksesta. Vaikka suksi uppoaisi niin vähän syvemmältä löytyy kantavampi kerros, jolloin paino jakaantuu suksen sivuilta tällä kantavammalle lumelle laajemmin. Asian näkee hyvin kun hiihtää just ja just kantavalla lumella. Lumikuori painuu hieman alaspäin ja murtumia saattaa nähdä muutaman kymmenen sentin päässä suksen sivulla kun lumikuori hieman notkahtaa suksen painosta. Silloin voisi kuvitella että sivulla notkahtanut lumi kantaa osaa hiihtäjän painosta (notkahtanut tämän paineen takia joka on pois suksen kohdan aluslumelta kantavan lumen alla). Mitä pidempi suksi sitä pidemmälle matkalle extra sivukantavuutta saa. Varmaan myös hiihtämällä sukset kauempana toisistaan kantavuuden pitäisi parantua paineen jakaantuessa laajemmalle mikäli olen oikeilla jäljillä.

Voihan asian ehkä selittää ainakin joissakin tapauksissa niin että murtoon tarvittava voima on suoraan verrannollinen murroksen pinta-alaan eli lumen kuoren paksuuden ollessa vakio suoraan verrannollinen murroksen pituuteen eli suksen pituuteen edellyttäen että suksi toimii tasapainoisesti niinkuin Eräkulkuri havainnollisesti esitti. Mutta miten suksen leveys tässä laskelmassa vaikuttaa kun kapea suksi kantaa heikommin kuin yhtä pitkä leveä?

[Normanton]

Eräkulkuri ja Aaro ovat varmasti oikeilla jäljillä. Olisi joskus kiva päästä jututtamaan esim Peltosen insinööriä joka on nuo heidän metsäsukset suunnitelleet ja kuulla siitä teoriasta että miten tehdään hyvä metsäsuksi.

[H2SKV]

Tämäpä oli mielenkiintoinen pähkinä. Yksi selitysmalli alla.

Lumen kantavuutta mitataan lumen kovuudella (g/cm^2) eli minkä painon lumi kestää rikkoontumatta pinta-alaa kohti, kts https://www.oulu.fi/northnature/finnish ... iymp3.html.

Oletetaan, että käytetään erimittaisia suksia, joiden pinta-ala on sama. Jos hiihtäjän paino jakautuisi tasaisesti sukselle, niin vain pinta-alalla olisi merkitystä. Näin ei kuitenkaan ole, koska suksi ei ole jäykkä kappale. Voisi olettaa, että mitä lyhyempi suksi, niin sitä tasaisemmin paino jakautuu. Tämä tarkoittaa, että lyhyessä suksessa on joka pisteessä isompi g/cm^2 kuin pitkässä suksessa, joissa painoa/cm^2 on vähemmän kärjissä ja kannassa kuin lyhyissä suksissa. Täten pitkien suksien kärjet ja kannat kannattelevat paremmin ja auttavat keskikohtaa, jossa isompi g/cm^2, pysymään pinnalla. Jos kärjessä ja kannassa g/cm^2 paino on riittävän isolla alalla alle lumen kovuuden, niin niistä muodostuu tukipilarit. Jos kärjessä ja kannassa g/cm^2 on yli lumen kovuuden, myös ne uppoavat ja jos kantavan osuuden pinta-ala on niin pieni, että kannatus ei riitä, niin sukset uppoavat.

Kärjen löysyys auttaa etenemisessä, kun suksi uppoaa, mutta kantavuuteen sillä ei taida olla niin hirveästi merkitystä. Paitsi ehkä suksen löysyyden muodossa, joka vaikuttaa hiihtäjän painon jakautumisen suksessa.

Yksien kilpasuksien painojakauma on sivulla 29 https://ouluma.fi/wp-content/uploads/20 ... iikkaa.pdf ja se ei ole tasainen vaan kärjessä ja kannassa on pienempi paine. Mutta tuossa ei ole tuloksia erimittaisille suksille, jotta selviäisi onko lyhyissä suksissa erilainen (tasaisempi) paineprofiili.

Lisäksi lumi, jossa on hanki, käyttäytyy (ainakin joskus) tuon superloniesimerkin (tai ohuen jään, joka antaa periksi muttei mene rikki) mukaan, joka monimutkaistaa pohdintaa.

[Nuortti]

On ollut mielenkiintoista lukea umpihankisuksista ja niiden toimivuudesta eri tilanteissa. Mutta jos tekee viikon vaelluksen, niin ovatko kelit joka päivä samanlaiset. Itse olen käynyt UK-Puistossa ”kaikissa keleissä”. Sukseni ovat 240 cm pitkät ja minulla on kumisaappaat. On ollut puuterilunta, hankikantoa ja sulaa sohjoa. Hienoimpia hiihtoja ovat olleet hankikantohiihdot. Silloin on voinut hiihtää missä vaan. Jälkeenpäin upeaksi kokemukseksi ovat muodostuneet hankalat hiihtokelit – erityisesti, kun en ole päässyt perille kämpälle vaan olen joutunut yöpymään maastossa ilman majoitetta.
Sohjoisissa keleissä on ollut pakko turvautua kelkkajälkiin koska niiden vieressä sohjolumi on upottanut niin että suksea ei lumesta ylös saa. Tällaisissa keleissä olen lähtenyt aamulla aikaisin liikkeelle ja toivonut, että yöllä on ollut sen verran pakkasta, että hanki kestää. Maastossa olen pannut merkille, että mitä lähempänä hiihtää isoa aihkia, sitä varmemmin plussakelillä hanki pettää.
Jokunen vuosi sitten hankin nousukarvat suksiini ja sitä en ole katunut. Jyrkätkin rinteet pääsen helposti ylös.
Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia lumikengistä sosekelillä tai syvässä puuterilumessa. Oma epäilyni on, että uppoavat samalla tavalla kuin suksetkin. Eivätkä taida ylös nousta.

[Raato]

Itse käytän myös lumikenkiä ja sosekelillä/upottavalla märällä lumella ne ovat melkein vaaralliset jos on tarkoitus ehtiä jonnekin.

Nimittäin kun lumikenkä uppoaa vaikka puoli metriä niin reunoilta tipahtaa lunta läpyskän päälle ja lukitsee sen monttuunsa. Joskus on pitänyt irrottaa läpyskä jalasta ja kaivaa se käsin pois. Lumikenkä lukittu helposti vaikka lunta ei tippuisikaan päälle koska se ei välttämättä sovi nousemaan reikäänsä pitkin. Tämän kun tekee vaikka vain joka viidennellä askeleella niin alkaa takki olla tyhjä jo sadan metrin jälkeen

[cobbo]

Itse käytän myös lumikenkiä ja sosekelillä/upottavalla märällä lumella ne ovat melkein vaaralliset jos on tarkoitus ehtiä jonnekin.

Nimittäin kun lumikenkä uppoaa vaikka puoli metriä niin reunoilta tipahtaa lunta läpyskän päälle ja lukitsee sen monttuunsa. Joskus on pitänyt irrottaa läpyskä jalasta ja kaivaa se käsin pois. Lumikenkä lukittu helposti vaikka lunta ei tippuisikaan päälle koska se ei välttämättä sovi nousemaan reikäänsä pitkin. Tämän kun tekee vaikka vain joka viidennellä askeleella niin alkaa takki olla tyhjä jo sadan metrin jälkeen

Joo, isompi ihminen tarvitsee aivan hillittömän isot lumikengät jos haluaa niistä olevan mitään hyötyä. Ns. markettilätkät uppoavat tosi helposti mainitulla tavalla ja jalkojen nostaminen on holtittoman raskasta.

Liukulumikengät tai siis karvapohjasukset ovat ehkä vielä hirveämmät, koska niissä suksen päälle kaatuvan lumen paino tuo vielä vipuvartta joka väännättää suksen kärkeä nostaessa alaspäin. Eikä suksen kärki hae pinnalle riittävästi, jotta suksen voisi vain puskea eteenpäin ja pinnallekaan.

Mitä pohdinnasta erimuotoisten mutta samanalaisten suksien kantavuuteen tulee, niin taitaa kyseessä olla vain lumen epälineaarinen käytös. Eli pitkän ja taipuisan suksen kannattavuus on sen "pohjaa isompi" ts. suksen kannatteluun osallistuu lumihiukkasten keskinäisen kitkan ja lumen kerrosteisuuden takia osin myös suksenpohjan sivuillakin oleva lumikerros. Tämä siis siihen asti kunnes suksi varsinaisesti leikkaa lumikerroksista läpi, joka esim. jäykällä liukulumikengällä tapahtuu helpommin kun hiihtäjä laskee ja keskittää painonsa toiselle sukselle. (Taisin hakea samaa kuin muutama edellinenkin kirjoittaja.)

[Eräkulkuri]

Näistä asioista keskusteltiin aikanaan melko runsaasti. Vanhoista kirjoituksista löytyy tietoa ja kokemuksia joten kannattaa hakea sieltä.
Tässä eräitä kommenttejani vuosilta 2007 ja 2012, jotka vahvistavat nämä nyt edellä kirjoittaneiden havainnot.

Lumikengät ovat vihon viimeiset kulkupelit sohjolumessa. Ne kun uppoavat syvälle märän sohjolumen sisään ja märkä lumi vyörähtää lumikenkien päälle, niin siinä sitä on nostelemista.

Riittävän pitkillä ja löysäkärkisillä metsäsuksilla vielä jotenkin pärjää. Suksien upottaessa niiden taipuisat kärjet jäävät sen verran pintaan, että ne saa eteenpäin potkaisemalla nousemaan ylös hangen sisältä, mutta raskasta on ellei tule yöpakkasia.

Useasti hanget humahtelevat keväällä, hieman ennen kun kantava hankikuori alkaa pettää. Tätä tapahtuu varsinkin outamaiden suurten puiden läheisyydessä. Ilmiö johtuu siitä, että kovan hankikuoren alta pehmeä rakeinen lumi on alkanut sulaessaan tiivistyä ja pintahanki on jäänyt osin tyhjän päälle.

[Eräkulkuri]

Tässä eräs kommentti asiasta vuodelta 2009:

Ruottin armeijan ja myös Suomen puolustusvoimain sukset on tarkoitettu sellaisiin tilanteisiin, missä hiihdetään vuorovedolla ja jäljessä tulevilla on valmis jälkijotos hiihdettäväksi. Jäykät ja kapeat lyhyehköt tunturisukset ovat parhaimmillaan kovalla alustalla ja rinteissä. Umpihangen hiihtovarusteet ovat kokonaan eri juttu.

Jos asiaa oikein perusteellisesti tarkastellaan, niin suksethan on alun perin kehitetty nimenomaan kulkuvälineiksi umpihangessa. Vaikka suksien materiaalit ja valmistusteniikka on kehittynyt huimasti, ei suksien mittasuhteiden vaikutus niiden kantavuuteen ja hiihdettävyyteen ole miksikään muuttunut.

Ennen vanhaan syrjäseuduilla sukset olivat käytännössä ainoat kulkuvälineet tiettömillä taipaleilla. Tuohon aikaan kokemusta uppolumilla hiihtämisestä on ollut huomattavasti enemmän kuin nykyisin. Olisihan se jonkinlainen ihme, ellei siinä varusteet ja erätaidot olisi kehittyneet.

Suomalaisesta eräsuksesta kehittyi aikansa huipputuote 1800- ja 1900-luvuilla. Tällöin niiden valmistus keskittyi paikallisille suksisepille, joiden tuotteita myytiin markkinoilla. Metsätöissä, erä- ja kalastusretkillä sekä muilla kulkumatkoilla kyllä kertyi käyttökokemusta suksista. Tieto parhaimmista suksista levisi savotoilla ja kyläreissuilla kansan keskuuteen ja hyvistä suksista olikin kysyntää markkinoilla. Kuuluisimpia suksia olivat mm. paltamolaiset ja haapaveteläiset, joilla oli pituutta kolmisen metriä ja leveyttä saman verran tuumina. Suksiin saatiin sopiva jäykkyys muotoilemalla suksen poikkileikkauksen profiilia taidokkaasti muuntamalla sitä kannasta kärkeen.

Myös silloin, kun kovettunut keväthanki alkaa pettää ja pudottaa lopulta kokonaan, pitkillä suksilla hanki kantaa paremmin, varsinkin jos hanki humahtelee lohkeillen. Suksien leveydestä ei tässä tilanteessa ole niin paljon hyötyä kuin pituudesta. Vielä silloinkin kun lumi menee aivan märäksi soseeksi, saa löysäkärkisen pitkän suksen yleensä potkaistua pintaan, mutta lyhyt suksi on nostettava tai kaivettava aina raskaan lumen sisältä ylös.

Pitkillä suksilla on helppo hiihtää suoraan, kun katselee sopivia linjoja. Kerran seurailin aivan viivasuoraa latua Itäkairassa ja se päättyi kämpälle, mistä näkyivät suksien kärjet räystäiden yli. Joskus oikein ihmetyttää miten mutkaisia latuja kairoilla näkyy. Sekin on taito, että osaa hiihtää suoraan.

[f7391]

Liukulumikengät tai siis karvapohjasukset ovat ehkä vielä hirveämmät, koska niissä suksen päälle kaatuvan lumen paino tuo vielä vipuvartta joka väännättää suksen kärkeä nostaessa alaspäin. Eikä suksen kärki hae pinnalle riittävästi, jotta suksen voisi vain puskea eteenpäin ja pinnallekaan.

Minulle ei ole oikein selvinnyt, että mikä on liukulumikenkien oletettu etu verrattuna old skool -metsäsuksiin vaellushommissa? Ollut pakko yrittää keksiä uusi tuote, jota myydä? Vai jokin oikea käyttötarkoitus?

Muistan joskus 90-luvun alkupuolelta muistaakseni Karhun "varasuksi"-konseptin, jotka olivat siis lyhyet ja leveät sukset eli 1:1 liukulumikengän kanssa pl. karvapohjat. Näiden käyttötarkoitus oli, että voisivat olla moottorikelkan mukana varavälineenä, jos kelkka hyytyy jonnekin kairaan. Erä-lehden jutussa konsepti tyrmättiin täysin, kun eivät toimineet suksina oikein mitenkään.

[akallio]

Minulle ei ole oikein selvinnyt, että mikä on liukulumikenkien oletettu etu verrattuna old skool -metsäsuksiin vaellushommissa? Ollut pakko yrittää keksiä uusi tuote, jota myydä? Vai jokin oikea käyttötarkoitus?

Etu on helppous. Yhdessä paketissa on sukset, karvat ja siteet, jotka saa kiinni mihin vaan kenkiin. Sukset mahtuvat tavallisen auton takaluukkuun ja pieneen varastokomeroon. Helppous myy, vaikka omalta osalta ei kyllä kauppoja ole syntynyt.

[iglu]

https://aijaa.com/GAR02Y Tämmöisiä suksia Lahdenperä aikoinaan valmisti varasuksiksi,
eivät tainneet mennä kaupaksi.
Kyllähän nykyään saa metsäsuksetkin karvapohjalla ja kaikkiin kenkiin sopivalla siteellä varustettuna,eivät takakonttiin sovi mutta matkanteossa eri luokkaa kuin liukulumikengät,
jotka lienee tarkoitettu mökkikäyttöön ja muuhun lähiretkeilyyn

[f7391]

Minulle ei ole oikein selvinnyt, että mikä on liukulumikenkien oletettu etu verrattuna old skool -metsäsuksiin vaellushommissa? Ollut pakko yrittää keksiä uusi tuote, jota myydä? Vai jokin oikea käyttötarkoitus?

Etu on helppous. Yhdessä paketissa on sukset, karvat ja siteet, jotka saa kiinni mihin vaan kenkiin. Sukset mahtuvat tavallisen auton takaluukkuun ja pieneen varastokomeroon. Helppous myy, vaikka omalta osalta ei kyllä kauppoja ole syntynyt.

Toivottavasti mahdollisimman moni noita harkitseva ottaisi selvää käyttökokemuksista ennen hankintaa. Yhtään hyvää kommenttia en niistä ole vielä kuullut

[Normanton]

(Liuku)lumikenkä on hyvä eteläsuomen pusikkoisissa metsissä missä metsäsukset eivät toimi pituutensa vuoksi. Esimerkiksi olin helmikuun lopulla suorittamassa riistakolmiolaskentaa, jossa reittiä ei voi itse valita vaan perustetun kolmion sivuja pitäisi pyrkiä seuraamaan maastossa mahdollisimman tarkasti ja suoraviivaisesti. Ei käynyt mielessäkään ottaa 2,5m Peltosia sinne, kun tiesin millaista pusikkoa siellä on.

Liukulumikengät toimivat myös ihan kivasti silloin kun on niille hyvät olosuhteet ja kyllä ne huonoissakin olosuhteissa pelkät kengät/saappaat voittavat. Helppous niin kuljettamisessa kuin säilyttämisessä on valttia. Kyllä niille on paikkansa ja mielestäni ovat paremmat kuin tavalliset lumikengät joilla on hyvin raskas kävellä pitkiä matkoja kun ei voi yhtään liu'uttaa eteenpäin vaan aina pitää nostaa.

[Ursus]

Pitkien umpihankisuksien soveltumattomuus pusikoituneissa metsissä on metsänomistajan syy, kun on jättänyt taimikon pusikot raivaamatta.

[akuusist]

Kuten myös pitkän kanootin soveltumattomuus tulvametsässä melontaan.