Retkievästä luonnosta
Minusta marjat ovat parasta, mitä meidän pohjoisesta luonnostamme helposti saa, kun on niiden aika. Ne vain ovat melko happamia syötäväksi niin runsaasti, että koko energiantarpeeseen riittäisivät. Kun askareissani liikun metsässä koko päivän, tulen mustikka- tai puolukka-aikaan syöneeksi usein kilon, enemmänkin, päivän mittaan. Pihlajanmarjoja ei helpostikaan pistele vajaata puolta kiloa enempää. Noista määristä vatsa ilmoittaa saaneensa tarpeeksi hapanta, mutta ei ruokaa.
Kala ja sienet tasoittaisivat happamuutta, mutta minun makuuni ne kyllä vaativat kypsentämistä. Sienet ovat lisäksi aika raskaasti sulavia. Kokeilleena olen huomannut, että käyn parhaiten pääasiassa hiilihydraateilla. Proteiinin tarve on aika pieni, kun en ole enää kasvuiässä (mihinkään suuntaan) ja rasva vaatii seurakseen vettä enemmän kuin olen tottunut juomaan.
Jotkin kemistit ovat kovasti todistelleet, että rasvat tuottavat energian ohella enemmän vettä kuin hiilihydraatit. Kemiallisten kaavojen mukaan näin onkin. Kokemus ja lukemani ravintotutkimusten viittaukset kertovat kuitenkin, että rasva janottaa. Syy on siinä, että rasvan aineenvaihduntatuotteet vaativat enemmän huuhteluvettä. Sama koskee proteiineja.
Minulla ummetukseen auttaa yleensä yksinkertaisesti juominen. Kun huomaamattaan päästää itsensä nestevajaukseen, paksusuoli ottaa kaiken veden talteen ja kuivattaa ulosteen kovaksi. Varsinkin aamiaisella saa juodessaan varautua saman tien äkkilähtöön
Koska en ruokani pääosaa kulkiessa luonnosta saa, perusevääni on ruisleipä.
Kala ja sienet tasoittaisivat happamuutta, mutta minun makuuni ne kyllä vaativat kypsentämistä. Sienet ovat lisäksi aika raskaasti sulavia. Kokeilleena olen huomannut, että käyn parhaiten pääasiassa hiilihydraateilla. Proteiinin tarve on aika pieni, kun en ole enää kasvuiässä (mihinkään suuntaan) ja rasva vaatii seurakseen vettä enemmän kuin olen tottunut juomaan.
Jotkin kemistit ovat kovasti todistelleet, että rasvat tuottavat energian ohella enemmän vettä kuin hiilihydraatit. Kemiallisten kaavojen mukaan näin onkin. Kokemus ja lukemani ravintotutkimusten viittaukset kertovat kuitenkin, että rasva janottaa. Syy on siinä, että rasvan aineenvaihduntatuotteet vaativat enemmän huuhteluvettä. Sama koskee proteiineja.
Minulla ummetukseen auttaa yleensä yksinkertaisesti juominen. Kun huomaamattaan päästää itsensä nestevajaukseen, paksusuoli ottaa kaiken veden talteen ja kuivattaa ulosteen kovaksi. Varsinkin aamiaisella saa juodessaan varautua saman tien äkkilähtöön
Koska en ruokani pääosaa kulkiessa luonnosta saa, perusevääni on ruisleipä.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Sama täällä aikaisemmin,mutta nykysin konsti ei tepsi.Pepi kirjoitti:
Minulla ummetukseen auttaa yleensä yksinkertaisesti juominen.
En tiedä johtuisiko siittä,että on tullut panostettua tuohon vedenjuomiseen virtsakivien uusiutumisen ehkäisemiseksi,josta puolestaan olisi seurauksena happojen laimeneminen vatsassa.
Yhtä kaikki,marjat auttavat kuitenkin itsellä ummetukseen.
Nyt kun marjat ovat kypsiä ja niitä on lapissakin joka puolella,söin niitä joka päivä roppakaupalla viime reissullani (Valtijoella).
Vatsa pelasi hyvin koko reissun ja vitamiineja ym. tämän "elävän" ravinnon mukana tuli sopivasti.Kuivamuonahan on "kuollutta" ravintoa.
Lakkoja,mustikoita ja juolukoita oli siellä täällä,mutta variksenmarjoja oli joka puolella paljon,ja enimmäkseen niitä söinkin - tietääkseni ne ovat erittäin tehokkaita moneen asiaan.
Aivan tarkoituksella kiinnitin marjojen syöntiin huomiota alusta asti,ja esim. lakkapaikan löydettyäni heitin rinkan pois(vaikka olisin juuri tauolta lähtenyt) ja "puhdistin" paikan.
Vatsa pelasi hyvin koko reissun ja vitamiineja ym. tämän "elävän" ravinnon mukana tuli sopivasti.Kuivamuonahan on "kuollutta" ravintoa.
Lakkoja,mustikoita ja juolukoita oli siellä täällä,mutta variksenmarjoja oli joka puolella paljon,ja enimmäkseen niitä söinkin - tietääkseni ne ovat erittäin tehokkaita moneen asiaan.
Aivan tarkoituksella kiinnitin marjojen syöntiin huomiota alusta asti,ja esim. lakkapaikan löydettyäni heitin rinkan pois(vaikka olisin juuri tauolta lähtenyt) ja "puhdistin" paikan.
-
- Viestit: 3511
- Liittynyt: 12 Tammi 2006 09:40
Poimurit
Kun käytte mustikassa niin käytättekö poimuria tai marjaharavaa. Katselin kaupassa Marjukka marjaharvaa mutta se tuntui vähän kömpelöltä.
-
- Viestit: 3511
- Liittynyt: 12 Tammi 2006 09:40
-
- Viestit: 2678
- Liittynyt: 11 Tammi 2006 21:08
- Paikkakunta: Jyväskylä
Vaikka vanhemmaksi tultua mustikoiden poiminta ottaa aina vain enemmän selkääni, siitä huolimatta poiminta sanan varsinaisessa merkityksessä on vain lisääntynyt. Kotona on muutakin tekemistä, kuin yrittää erotella mustikoita kaikesta roskasta mikä haravaan jää. Vadelmat poimin suoraan pakastusrasioihin, ellen aio pakastaa niitä hillona. Isommissa astioissa ne on sitä jo heti kotiin tuotuna.
Pari vuotta minullakin on ollut tuollainen. Niin hyvä peli että kokeilu vaihteluksi tavallisella poimurilla loppui lyhyeen.TREKKING kirjoitti:
Laitoin tuollaisen, kun selkäongelmien takia marjanpoimimiset on viime vuosikymmeninä olleet hiukan ongelmallisia.
Hyvin onnistuu tuon kanssa (selkä suorana) tosin esim. mustikoiden siivoukseen menee sitten puolet enemmän aikaa.
Tuolla ei selkä väsy ja huonossa marjapaikassa on helppo koukkia marjoja hitaasti kulkiessa - eikä tarvitse joka marjaa kumartaa.
Puhdistan marjat imuriin liitettävällä laitteella. Homma käy nopeaan - sekaan eksyneet raa'at puolukat pitää poistaa käsin, mutta enpä tuota ainakaan yksittäisen puolukan kohdalla tee. Aamukaurapuuron seassa niitä ei huomaa, se on yleisin tyylini syödä pakastetut marjat.
Tuollainen eksyi joskus silmiin:hannes kirjoitti:- sekaan eksyneet raa'at puolukat pitää poistaa käsin, mutta enpä tuota ainakaan yksittäisen puolukan kohdalla tee. Aamukaurapuuron seassa niitä ei huomaa, se on yleisin tyylini syödä pakastetut marjat.
"Puolukka poimitaan aina täysin kypsänä. Raa'at marjat eivät kypsy kotona ja ne saattavat pilata koko erän puolukoita, koska rupeavat käymään ja mustumaan. Tuloksena on karvas ja lievästi etikanmakuinen sotku."
http://kysymammalta.blogspot.fi/2009/09/puolukka.html
Kyllä Siperia opettaa!