Retkievästä luonnosta

[FinMarkku]

Lueskelin T.Nokon ja muidenkin extremistien reissuja netistä ja jäin pohtimaan miten meidän hyvin kotoisesta luonnosta löytyy kelvollista syötävää retkelle.

Eli millä tavoin olette hyödyntäneet luonnon omia antimia vaelluksella. Kalastus, sienestys ja marjastus lienevät monellekin tuttuja, mutta miten on esim. metsästämisen tai juurien kokkaamisen laita? Entpä jäkälä tai puut (koivun lehdet, pettu jne)?


Markku

[Rin-tin-tin]

Lueskelin T.Nokon ja muidenkin extremistien reissuja netistä ja jäin pohtimaan miten meidän hyvin kotoisesta luonnosta löytyy kelvollista syötävää retkelle.

Tuosta alla olevasta linkistä saa jotain viitteitä. Eri asia sitten on, miten yksinäinen ihminen pärjää ja miten terveellistä ravinto olisi, vaikka siinä energiaa paljon olisikin. Sivuhuomautuksena mainitsen, että linkitetty sivusto on toimivuudeltaan mainio, vaikka siinä tietoa ei paljon olekaan.

http://www.csc.fi/arctinet/kivikaus/m4/4_1.htm

Keräilyn tiedetään nykykulttuureissa olleen sitä tärkeämpää, mitä etelämpänä kansa asuu. Tropiikissa ja autiomaissa elävät metsästäjäkansat ovat itse asiassa keräilijäkansoja, liharuokaa he syövät harvoin. Inuiitit eli eskimot syövät sen sijaan yksinomaan lihaa ja kalaa. Tämän perusteella voidaan olettaa, että kivikauden Suomessa kasvikunnan tuotteilla on varmaan ollut kesällä ja syksyllä kohtalainen merkitys, muina vuodenaikoina niitä ei juuri ollut saatavilla.

---

Nykyihminen oli ilmeisesti niin tehokas metsästäjä, että jääkauden loppuvaiheessa hän myötävaikutti suurten eläinten, mammuttien ja villakarvasarvikuonojen kuolemiseen sukupuuttoon.

Kun ravintoa ei enää saatu entisistä lähteistä, oli pakko kehittää maanviljelyä. Suomen vanhimmat maanviljelyn merkit ovat vähän yli 4 000 vuoden takaa, mutta pyynti säilyi tärkeimpänä elinkeinona eteläisessäkin Suomessa aina keskiselle rautakaudelle asti.

[Tervasuo]

Stefan Källman ja Harry Sepp -nimisiltä miekkosilta ilmestyi pari vuotta sitten (Karisto 2004) teos "Selviydy luonnon ehdoilla".

Kirjan lukeneena muistelen, että ei täällä pohjoismaissa hirveästi vaihtoehtoja ole kalastuksen, metsästyksen, marjastamisen ja sienestämisen jälkeen. Kuusenkerkkiä ja joidenkin vesikasvien juuria voi kyllä imeskellä kitusiinsa, mutta eivät ole kovin energia- ynnä kaloripitoisia eväitä.

Pettuakin voi hätäpäissään tehdä, jos tietää miten mänty kuoritaan oikein. Jäkälästä saa jonkinlaista keittoa, mutta sitä syöneenä täytyy todeta, että aika tylsämielistä ruokaa, varsinkin jos ei ole suolaa tai pottuja lisukkeeksi.

Selviytymisestä on nimenomaan kyse, mutta ei elopainon säilyttämisestä.

Ja jos aikoo luonnonmuonilla säilyä hengissä, ruuan etsiminen ja valmistaminen on melkein kokopäivätoimista hommaa. Pohjois-Karjalan rajavartioston sissikomppaniassa pidettiin vielä takavuosina ns. nälkäleirejä ja siellä ei viikon aikana tehty päivittäin muuta kuin keskityttiin ruuan valmistukseen.

[abumatic]

Luonnonantimien hyödyntämisessä erämaassa avainsana on ennustettavuus. Valitsemalla retken ajan ja paikan sopivasti, ennuste saada esim. kalaa paranee huomattavasti verrattuna siihen, että kalastellaan sattumanvaraisesti vastaantulevissa paikoissa ja ajassa. Riistan ennustettavuus on huonompi kuin kalan, koska ne elukat liikkuvat enemmän: tarvitaan paikallinen tietolähde, syväkurkku.

Marjojen ennustettavuus on parempi kuin sienten. Marjojen ravintoarvo on kuitenkin niin vähäinen, että kyse on enemmän hauskasta puuhasta ja mukavista jälkiruokahetkistä kuin energian saannista. Sienien ravintoarvo on parempi, ja niitä voi olla sitten reilusti tarjolla, mutta voi olla olemattakin. Pitemmällä sieniaikaan tapahtuvalla reissulla ottaa aika pienen riskin jos laskee pari ateriaa sienten varaan.

Toinen avainsana on tietenkin taito, taito kalastaa ja metsästää, sienetkin pitää tuntea. Puutteellista kalastustaitoa voi kompensoida valitsemalla paikan ja ajan huolellisesti (jos siihen on taitoa). Jos ollaan heinä-elokuussa Pohjolan rajaseuduilla kaukana kaikista teistä, pitää olla melkoinen tumpelo, etteikö jonkun harrin saisi. Siksi itsekin mieluusti suuntaan juuri tuollaisille alueille...

[Rin-tin-tin]

Marjojen ennustettavuus on parempi kuin sienten. Marjojen ravintoarvo on kuitenkin niin vähäinen, että kyse on enemmän hauskasta puuhasta ja mukavista jälkiruokahetkistä kuin energian saannista. Sienien ravintoarvo on parempi, ja niitä voi olla sitten reilusti tarjolla, mutta voi olla olemattakin.

Antamassani linkissä kerrotaan, ettei kivikaudelle välttämättä syöty sieniä. Vaikuttaisikohan siihen se, että sienissä on vain vähän energiaa? Olen nähnyt sellaisia lukuja kuin 30 kcal sadassa grammassa. Kun tätä vertaa rasvaisen juustosiivun kalorimäärään, joka on n. 40 kilokaloria, niin selviää, että sieniä on syötävä melkoisesti energian tarpeen tyydyttämiseksi. Marjoista saa energiaa aika lailla saman verran kuin sienistäkin ellei jopa vähän enemmän.

http://www.nic.fi/~tapio1/Luonto/Sienet ... duttaminen

[abumatic]

Joo, kasvihan se sienikin on, joten ei niissä energiaa valtavasti voi olla. Varmaan sieneten 'korkeampi' ravintoarvo johtuu siiitä, että voita tulee käytettyä valmistuksessa reilusti! Mutta ateria sienistä syntyy joka tapauksessa, ja saahan marjoistakin mukavan makean kiisselin, sokerilla.

Minusta on yliampuva tavoite elää pelkillä luonnonantimilla, mutta niistä saa tuntuvan lisän reissumuonaan. Mulle riittää aivan hyvin, että saa näin reppua kevennettyä ja mielekästä tekemistä joutohetkiin.

[Rin-tin-tin]

Minusta on yliampuva tavoite elää pelkillä luonnonantimilla, mutta niistä saa tuntuvan lisän reissumuonaan. Mulle riittää aivan hyvin, että saa näin reppua kevennettyä ja mielekästä tekemistä joutohetkiin.

Samaa mieltä! Ensin kalaa ja sieniä, jälkiruoaksi lakkoja tai lakkakiisseliä ja sitten vielä vähän myöhemmin hienostunutta variksenmarjamehua. Joskus on tuollainen satsi tullut nautittua.

[Villasukka]

Itseasiassa sieni EI ole kasvi.
Sienien kunta on lähempänä eläinkuntaa kuin kasvikuntaa.

[FinMarkku]

Marjojen ravintoarvo on kuitenkin niin vähäinen, että kyse on enemmän hauskasta puuhasta ja mukavista jälkiruokahetkistä kuin energian saannista. Sienien ravintoarvo on parempi, ja niitä voi olla sitten

Marjojen (esim.mustikka ja puolukka) ravintoarvo on noin 140 kJ. Ja sienten vastaava on alle sadan. Iso ero on tietysti siinä, että marjat sisältävät lähes puhdasta hiilihydraattia, kun taas sienet rasvaa ja valkuaista. Vettä molemissa on kyllä valtaosa.

Täältä löytyy kattavasti tietoa eri ruoka-aineista:

http://www.fineli.fi/index.php?lang=fi

Toinen avainsana on tietenkin taito, taito kalastaa ja metsästää

Ja kolmas on luvat. Nuo ovat yleensä luvanvaraisia juttuja, paitsi mato-onkiminen ja pilkkiminen. Ja vaeltamisen ohella tapahtuva kalastus melkein edellyttäisi verkkoja yöksi lähijärveen. Olisko neljäs avainsana sitten vene

[FinMarkku]

Stefan Källman ja Harry Sepp -nimisiltä miekkosilta ilmestyi pari vuotta sitten (Karisto 2004) teos "Selviydy luonnon ehdoilla".

Juu, minäkin lueskelin tuon pikapuoleisesti läpi. Siinä oli lähes ala-arvoista juttua paljon, mutta tuo kasvien käyttö (jäkälä, naava, järviruoko, osmankäämi jne.) tuntui olevan pojilla hallussa. Täytynee lainata uudelleen.

Jäkälästä saa jonkinlaista keittoa, mutta sitä syöneenä täytyy todeta, että aika tylsämielistä ruokaa, varsinkin jos ei ole suolaa tai pottuja lisukkeeksi.

Tuo lienee yleispätevää, että saa olla tyytyväinen jos saa ylipäätään jotain kelvollista syötävää. Jos sille asettaa vielä kovasti gourmet-vaatimuksia, niin voi jäädä "saalis" aika niukaksi, etenkin luonnovaraisten kasvien osalta.

Selviytymisestä on nimenomaan kyse, mutta ei elopainon säilyttämisestä

Ja aina ei olisi haittaa pienestä elopainon laskustakaan.

[abumatic]

Vai verkkoja, heh, heh. Vaikka onpa tullut sitäkin harjoitettua, luvanvaraisesti. Ei siihen mitään venettä tarvita. Pitkä naru, johon kivi. Narun toinen pää sidotaan verkon päähän. Mennään rantaan semmoiseen paikkaan, josta pystyy heittämään vastarannalle. Kivi yli, naru seuraa. Vedetään verkko järveen/lompoloon. Aamulla sitten koetaan, ja eiku graavaamaan! Samalla vaivalla saa kyllä onkimalla enemmän kalaa, nimittäin verkko voi esim. tarttua johonkin liekopuuhun tai kivenkoloon, ja sitten kiroillaan ja taistellaan ankaria luonnonvoimia vastaan!

[T. Salama]

Armeijan luonnonmuonaohje on hauskaa luettavaa. Siinä on mm. taulukko, kuinka paljon mitäkin luonnosta saatavaa ravintoainetta on syötävä päivittäisen energiatarpeen kattamiseksi.

Lisäksi siinä on ohjeita esim kalastukseen:

Räjähdysaineilla pyydystettäessä panos ei saa olla liian suuri. Räjähdyspanokseksi riittää käsikranaatti, polkumiina tai vastaavan kokoinen muu räjähde. Kevyeen räjähteeseen on kiinnitettävä paino, jotta se uppoaisi.

Täältä voi ladata oppaan: http://www.mil.fi/reservilainen/ohjeet.dsp

[abumatic]

'Hyödyllisiä' vinkkejä satelee...Ns. vähäisiä räjäytystöitä laki ei enää tunne, joten panostaja sitten mukaan vaellukselle! Ja tietenkin asianmukainen lupa, joka saattaa olla pikkusen tiukassa.

[Ursus]

Vanha ystäväni haudattiin vuoden sisällä ilman toista kättä. Käsikranaatilla kalastettaessa menetetty käsi jäi Itä-Karjalaan.

[T. Salama]

On siinä oppaassa jotakin myös juurista, lehdistä, jäkälistä jne.