Jorma Ollikainen

tapsa123
Viestit: 201
Liittynyt: 30 Heinä 2007 09:32

Viesti Kirjoittaja tapsa123 »

Tämä menee ehkä ohi aiheesta, siis Ollikaisen kirjoista, mutta en malta olla kirjoittamatta Kelokämpän (siis rakennuksen, ei kirjan) nykytilanteesta.
Se Ollikaisen rakentama uusi kämppähän on kuten kaikki jo varmaan tietävät, Villin Pohjolan vuokratupana nimellä Kirakkajoki. Vuokrakämppänä sitä on huollettu ja pidetty kunnossa, mutta pihapiirin vanhat rakennukset, Alpiinin vanha erakkokämppä ja savusauna ovat saaneet rauhassa ränsistyä. Niiden hyväksi ei näytä Metsähallituksen toimesta tapahtuvan yhtikäs mitään. Vanha kämppä olisi vielä pelastettavissa, savusauna näyttää jo menetetyltä. Mitähän asian hyväksi olisi tehtävissä? Rahallisesti ei liene suurista kysymys, pikemminkin oivalluksesta ja hyvästä tahdosta. Luulisi hyväkuntoisten museorakennusten tuovan lisäarvoa pihapiirille jo vuokraustoimintaakin ajatellen. Itsekin päädyin vuokraamaan kämppää osittain juuri sen historian innoittamana.


Engelbert
Viestit: 452
Liittynyt: 23 Touko 2006 07:58
Paikkakunta: Kajaani

Viesti Kirjoittaja Engelbert »

Taitaa metsähallitus kylvää mieluummin niitä rahoja itsensämainostamiskeskuksiin (esim. Siida) kuin johonkin yksittäiseen kämpänrötisköön. Hatunnostoa sellaisille luonnonystäville kuin Ollikainen ja Alpiini ei ikävä kyllä mh:n toimesta nähdä vaikka kuinka pyydettäisiin.
Avatar
OS
Viestit: 8142
Liittynyt: 28 Helmi 2006 19:19
Paikkakunta: Rovaniemi

Viesti Kirjoittaja OS »

Tuolla Kelokämpän pihapiirissä on tämmöinen "patsas", tai oli ainakin syksyllä 1995. Laatassa on pitkähkö lista nimiä, jotka ovat vaikuttaneet vanhojen rakennusten säilymiseen. Mikä lie tilanne nykyisin, vieläkö tuolta porukalta löytyy mielenkiintoa ja rahaa pitää rakennuksia kunnossa vai joko on into loppunut?

http://kuvablogi.com/nayta/1591252 ja seuraava.
Avatar
Luiro
Viestit: 507
Liittynyt: 03 Elo 2007 12:55

Viesti Kirjoittaja Luiro »

Lienee into loppunut kun nimet on laatassa.
Pelkään pahoin vedoten aikaisempaan kokemukseen, varmaa tietoa ei ole...
"On aina ollut metsä ja kaira.
Sinne minä olen aina mennyt, kun on ollut vaikeaa.
Sinne minä olen aina mennyt, kun olen ollut onnellinen".
Juhani Valli, 2007
petepoika21
Viestit: 277
Liittynyt: 20 Elo 2006 12:45
Paikkakunta: Uusikaupunki

Viesti Kirjoittaja petepoika21 »

Luin minäkin nyt sitten tuon kirjan Alpiinista ja hänen Kelokämpästään.
Haluaisin minäkin hypätä pois tästä oravanpyörästä, mutta Alpiinin tavalla se jäisi suurelta yleisöltä toteuttamatta. Ilman mitään alkupääomaa ja eläkkeitä, vain riistasta, kaloista ja marjoista saatavat tulot turvana. Olisi kiva tietää enemmän hänen arjestaan; kuinka usein kävi kaupassa ja millä rahalla osti, siis mistä saaduilla. Ja mitä söi talvella yms. Varmasti on kovaa ollut elämä hetkittäin, ei käy lopulta kateeksi, vaikka tuo vapaus jollain tavalla kiehtookin.
tapsa123
Viestit: 201
Liittynyt: 30 Heinä 2007 09:32

Viesti Kirjoittaja tapsa123 »

Vanhalla kelokämpällä on ehkä vielä toivoa... Näin vastasi Villin Pohjolan palvelupäällikkö tiedusteluuni museorakennusten säilytyksestä:

"Vanhojen rakennusten kunnostamista ollaan selvitelty jo pitemmän aikaa. Vanha kämppärakennus on vielä seinähirsiltään terve ja tarkoitus on että ensi kesänä käytän kohteella Museoviraston väkeä. Sensijaan vanha savusauna oli pahasti homeessa jo silloin kun rakennukset siirtyivät Metsähallituksen hallintaan ja sen kohtaloksi voi jäädä lahoaminen paikalleen."

Pidetäänpä mekin puolestamme asiaa lämpöisenä!
Gártanoaidi
Viestit: 599
Liittynyt: 06 Huhti 2006 20:53
Paikkakunta: Lullimeahcci

Viesti Kirjoittaja Gártanoaidi »

Paikallislehden juttu Ollikaisen jäljillä: Pieningän kutsu.

Jutun kuvat.
Vastaa Viestiin