Kirjasta Sau-Herra selvisi sekin, miksi Mosku osasi lukea ja laskea vaikka se siihen aikaan niillä selkosilla oli harvinainen taito.hltmuuu kirjoitti:Laskisin Moskun tietenkin menneen vuosisadan persooniin, oltiinpa hänestä mitä mieltä , ja kaiketi ollaankin.Lukaisin joulun aikaan ensimmäistä kertaa Kännön kirjan , ja ei jäänyt ainoaksi lukukerraksi.
Siinä on yhden ihmisen elämän varrella sattunut yhtä ja toista, ja silti eli vielä niinkin pitkän elämänkaaren.
Lapin ihmisiä
Eräs henkilö Lemmenjoen maisemista on jäänyt mieleen vuoden -90 Juhannukselta. Olimme silloin viettämässä Juhannusta ja sen alusviikkoa Äihvijärven kartanon läheisyydessä. Siellä tutustuimme kartanon vanhaan asukkaaseen Aslak Aikioon, joka tiettävästi jo on poistunut keskuudestamme. Jossain lapinkertomuksessa henkilöä on kutsuttu nimellä Nauru-Aslak, mutta kirjan nimeä en nyt muista.
Joka tapauksessa muistan nauraneeni itsekin monille hänen mielenkiintoisille ja hauskoille jutuille muutamana iltana. Yhden muistankin, kun hän kertoi muistaakseni veljensä sairastuneen vatsatautiin aikana kun Inariin ei ollut tietä vielä rakennettu. No silloin vielä poikasena hänet laitettiin Inarin "apteekkiin" apua hakemaan ja jalkaisinpa tienkin. Aslak siis apteekkiin n. 40 km sivu ja siellä Aslakille laitettiin kunnon lanttu kainaloon ja kotimatkalle. Ja tosiaankin pian veli paranikin lanttulääkettä syötyään.
Voi kun olisi silloin nuo kaikki tarinat nauhalle saanut ja en silloin vielä ollut riittävän innostunut noita tarinoita oikein utelemaan. Uskon että niitä olisi taatusti riittänyt. Tosia tai ei, mutta silmät renkaina kuunneltiin.
Joka tapauksessa muistan nauraneeni itsekin monille hänen mielenkiintoisille ja hauskoille jutuille muutamana iltana. Yhden muistankin, kun hän kertoi muistaakseni veljensä sairastuneen vatsatautiin aikana kun Inariin ei ollut tietä vielä rakennettu. No silloin vielä poikasena hänet laitettiin Inarin "apteekkiin" apua hakemaan ja jalkaisinpa tienkin. Aslak siis apteekkiin n. 40 km sivu ja siellä Aslakille laitettiin kunnon lanttu kainaloon ja kotimatkalle. Ja tosiaankin pian veli paranikin lanttulääkettä syötyään.
Voi kun olisi silloin nuo kaikki tarinat nauhalle saanut ja en silloin vielä ollut riittävän innostunut noita tarinoita oikein utelemaan. Uskon että niitä olisi taatusti riittänyt. Tosia tai ei, mutta silmät renkaina kuunneltiin.
-
- Viestit: 59
- Liittynyt: 08 Helmi 2006 06:52
Aslakka meni jo vuosikymmen sitten. Inga viime talvena.
Sama herra joskus mainitsi, ettei ollut eksynyt koskaan - vaikka oli viettänyt paljon aikaa paimenessa. Joskin yhden kerran muisti, jolloin ei maisamat olleet viikkoon tuttuja, mutta sitten taas oltiin saavuttu paikoille jotka tunsi. ...siinä onkin gps-sukupolvelle pohtimista...
Toisen kerran oli myöhästynyt häistä - päivän tai kolme, kun päivät oli menneet kiveliössä sekaisin. Olivat sitten vaan järjestäneet uudet pidot...
Sama herra joskus mainitsi, ettei ollut eksynyt koskaan - vaikka oli viettänyt paljon aikaa paimenessa. Joskin yhden kerran muisti, jolloin ei maisamat olleet viikkoon tuttuja, mutta sitten taas oltiin saavuttu paikoille jotka tunsi. ...siinä onkin gps-sukupolvelle pohtimista...
Toisen kerran oli myöhästynyt häistä - päivän tai kolme, kun päivät oli menneet kiveliössä sekaisin. Olivat sitten vaan järjestäneet uudet pidot...
Jänkä Jooseppi
Jänkä Jooseppi kirjoitti:Toisen kerran oli myöhästynyt häistä - päivän tai kolme, kun päivät oli menneet kiveliössä sekaisin. Olivat sitten vaan järjestäneet uudet pidot...
Paras nauru aikoihin!!
Nykyisellä sekuntikelloelämällätyylillä olisi moisen tempun tehnyt sulho haastettu käräjille.
Oi menneitä aikoja...
"On aina ollut metsä ja kaira.
Sinne minä olen aina mennyt, kun on ollut vaikeaa.
Sinne minä olen aina mennyt, kun olen ollut onnellinen".
Juhani Valli, 2007
Sinne minä olen aina mennyt, kun on ollut vaikeaa.
Sinne minä olen aina mennyt, kun olen ollut onnellinen".
Juhani Valli, 2007
Tuli tässä eräs henkilö mieleen, kenen nimeä en nyt muista.
Taiteilija asui mielikuvani mukaan ainakin kahdeksankymmentä luvun alkupuolella jossain Saariselän eteläpuolella päätien varressa. Kävin silloisella hiihtoreissuni matkalla hänen luonaan vierailulla, talossa oli monenlaista taidetta esillä ja erityisesti jäi mieleen pihalumeen maalattu rauhanmerkki. Diakuviakin vierailusta on tallella, mutta kenen luona mahdoin vierailla? Tähänkin löytyy varmasti vastaus täältä, niin kuin yleensä kaikkiin muihinkin kysymyksiin.
Taiteilija asui mielikuvani mukaan ainakin kahdeksankymmentä luvun alkupuolella jossain Saariselän eteläpuolella päätien varressa. Kävin silloisella hiihtoreissuni matkalla hänen luonaan vierailulla, talossa oli monenlaista taidetta esillä ja erityisesti jäi mieleen pihalumeen maalattu rauhanmerkki. Diakuviakin vierailusta on tallella, mutta kenen luona mahdoin vierailla? Tähänkin löytyy varmasti vastaus täältä, niin kuin yleensä kaikkiin muihinkin kysymyksiin.
Maailman suurinta viisautta on jälkiviisaus, valitettavasti sitä ei voi käyttää etukäteen.
"vaikkapa hulluna pidettäisiin"
https://timokokairankiertaja.blogspot.com/
"vaikkapa hulluna pidettäisiin"
https://timokokairankiertaja.blogspot.com/
Tuo kysymys tuli mieleen, kun divarista ostamassani kirjassa Väärtejä ja rajamiehiä oli Lanko-Pekan omistuskirjoitus.tinder kirjoitti:Lanko-Pekka? Tietääkö joku jotakin kyseisestä persoonasta? Silloibn tällöin olen nähnyt jotain mainintoja kirjoissa/lehdissä, mutta ei ole selvinnyt mikä tyyppi on(/on ollut?) kyseessä.
Hauska yhteensattumaJoutenkulkija kirjoitti:Tinderille
Tapasin muutama päivä sitten Elsa Äkäslompolon.
En häntä ennestään tuntenut, mutta kun suksissa oli nimi Elsa Ä ja sitten tuo edellä oleva tekstisi kertoikin kenestä on kysymys.
Vähän tuli juteltua hiihtoasioista ja reipasta vauhtia täti edelleen hiihtää.
Harald Helander. Inarissa asuva Lapin metsien ja varsinkin Inarijärven suojelija. Linkissä tänään ilmestyneessä Inarilaisessa ollut juttu.
http://kuvablogi.com/nayta/1706959/
http://kuvablogi.com/nayta/1706959/
-
- Viestit: 4205
- Liittynyt: 19 Tammi 2006 21:32
- Paikkakunta: Espoo
Elsalla olen ollut parikin kertaa majoituksessa, mustjuttu oikealle hiihtokonossäärille, ollaan Ylläksen hiihdon ytimessä.tinder kirjoitti:Hauska yhteensattumaJoutenkulkija kirjoitti:Tinderille
Tapasin muutama päivä sitten Elsa Äkäslompolon.
En häntä ennestään tuntenut, mutta kun suksissa oli nimi Elsa Ä ja sitten tuo edellä oleva tekstisi kertoikin kenestä on kysymys.
Vähän tuli juteltua hiihtoasioista ja reipasta vauhtia täti edelleen hiihtää.
-
- Viestit: 8
- Liittynyt: 16 Kesä 2009 23:44
Tunsikos kukaan Palovaaran Kallea, ammattimaista petojen metsästäjää joka vaikutti pääosin Saariselän ja Savukosken kairassa 1960-70 -luvulla ?
Meni naimisiin ja muutti sittemmin Ruotsiin mutta palasi vielä vanhoilla päivillään takaisin kotimaansa kamaralle. Kuoli muistaakseni vajaat 10 vuotta takaperin. Joistain vanhoista autiotupien vieraskirjoista löytyy vielä hänen merkintöjään.
Meni naimisiin ja muutti sittemmin Ruotsiin mutta palasi vielä vanhoilla päivillään takaisin kotimaansa kamaralle. Kuoli muistaakseni vajaat 10 vuotta takaperin. Joistain vanhoista autiotupien vieraskirjoista löytyy vielä hänen merkintöjään.
Viimeksi muokannut Moberg, 09 Maalis 2010 19:12. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Laitetaans tällainen tarina:
http://elisa.net/uutiset/viihde/?id=43329
Elviksen nahkatakki löytyi Sallasta
Julkaistu: 12.02. klo: 10:47
Lapin radion toimittaja Jorma Korhonen on tavannut sallalaisen Martti Remeksen, jolla on kassakaapissaan Elvis Presleyn nahkapusero. Rotsi on kulkeutunut Remekselle monien vaiheiden kautta. Nahkapusero ei ole myynnissä, vaikka kysyjiä on riittänyt.
Taksimies Remes sai Elviksen nahkatakin kiitollisuuden osoituksena ja lahjana Olavi Alakulpilta, Yhdysvaltain armeijan everstiluutnantilta vuonna 1982. Historiaa tuntevat tietävät, että legendaarinen Alakulppi pakeni asekätkennästä epäiltynä sodan jälkeen Amerikkaan, jossa teki mittavan sotilasuran.
Remes toimi Alakulpin kyytimiehenä, kun tämä vieraili usein Sallassa entisillä taistelupaikoilla.
Alakulppi törmäsi Elvikseen Saksassa, jonne tämä saapui suorittamaan varusmiespalvelustaan 1958. Varusmieskersantti Presley toimi mm. komppanianpäällikkö Alakulpin henkilökohtaisena autonkuljettajana. Erään ajoreissun päätteeksi Elvis ojensi mustan kiiltävän nahkatakin Alakulpille ja sanoi: - Jos tämä kapteenille vain kelpaa, niin haluan jättää muistoksi.
Mannerheim-ristin ritari ja mestarihiihtäjä Alakulppi käytti nahkatakkia neljissä olympialaisissa Yhdysvaltain hiihtojoukkueen johtajana.
- Tästä ei ole sitä aitoustodistusta. On vain tuo tarina. Enkä muutenkaan möisi. Haluan kunnioittaa Elvistäkin siten, että säilytän tämän itselläni, totesi Remes toimittaja Korhoselle.
Discopress
http://elisa.net/uutiset/viihde/?id=43329
Elviksen nahkatakki löytyi Sallasta
Julkaistu: 12.02. klo: 10:47
Lapin radion toimittaja Jorma Korhonen on tavannut sallalaisen Martti Remeksen, jolla on kassakaapissaan Elvis Presleyn nahkapusero. Rotsi on kulkeutunut Remekselle monien vaiheiden kautta. Nahkapusero ei ole myynnissä, vaikka kysyjiä on riittänyt.
Taksimies Remes sai Elviksen nahkatakin kiitollisuuden osoituksena ja lahjana Olavi Alakulpilta, Yhdysvaltain armeijan everstiluutnantilta vuonna 1982. Historiaa tuntevat tietävät, että legendaarinen Alakulppi pakeni asekätkennästä epäiltynä sodan jälkeen Amerikkaan, jossa teki mittavan sotilasuran.
Remes toimi Alakulpin kyytimiehenä, kun tämä vieraili usein Sallassa entisillä taistelupaikoilla.
Alakulppi törmäsi Elvikseen Saksassa, jonne tämä saapui suorittamaan varusmiespalvelustaan 1958. Varusmieskersantti Presley toimi mm. komppanianpäällikkö Alakulpin henkilökohtaisena autonkuljettajana. Erään ajoreissun päätteeksi Elvis ojensi mustan kiiltävän nahkatakin Alakulpille ja sanoi: - Jos tämä kapteenille vain kelpaa, niin haluan jättää muistoksi.
Mannerheim-ristin ritari ja mestarihiihtäjä Alakulppi käytti nahkatakkia neljissä olympialaisissa Yhdysvaltain hiihtojoukkueen johtajana.
- Tästä ei ole sitä aitoustodistusta. On vain tuo tarina. Enkä muutenkaan möisi. Haluan kunnioittaa Elvistäkin siten, että säilytän tämän itselläni, totesi Remes toimittaja Korhoselle.
Discopress
-
- Viestit: 1
- Liittynyt: 11 Heinä 2010 23:29
- Paikkakunta: Pohjois-Suomi
Ile kirjoitti:OS kirjoitti:Muuten ok, mutta sukunimiasia ei nyt mennyt aivan oikein! Pekan sukunimi kuuluisi alun alkaenkin olla Lanko, sillä hänen isoisänsä otti sukunimekseen Rantala, samannimisen talon mukaan. Pekan äidin sukunimi ei ole ollut Lanko, vaan nimi tulee hänen isänsä suvun puolelta.Tervasuo kirjoitti:
Pekka on nuuskakairasta pois niinko mieki, naapurikylän poikia, Pessalompolosta. Assuu täälä Rovaniemelä, mutta on henkhen ja verhen järvikyläläinen. Pekan kotipaikka on Tengeliöjoen latvoila, Miekojärven kainalossa. Pekkaa ruukaaki sanoa, että Miekojärvi on kaikkien lompoloitten äiti. Ja joesta Pekkaa sannoo, että Tornionjoki (eli Väylä) on Tengeliönjoen sivuhaara. Pekan sukunimi on alunperin ollu Rantala (taidemaalari Tapani Rantalan veli), mutta jossaki välissä Pekka halus vaihtaa äitinsä suvun nimhen.