Peuraselän kämpästä 200m alavirtaan on hyvä kahlaamo. 2005 vappuaattona ei kumisaapas hörpänny kun uittelin ahkiot yli. Vinkin sain autiotuvat kirjasta.
Jaurussa on harvoin kantavaa jääsiltaa enää keväällä.
Härkävaarasta Tahvolle on todella kaunis ja mielenkiintoinen reitti. Joillakin kohdin vaatii ahkio lujat aisat.
akankäppänät itäkairaan hiihtämään pääsiäisenä-apuva!
kiitos vaari, kun muistit meitä 
Yksi yö lähtöön !!!!!!!!!!!
Jouduimme myöhentämään lähtöämme, kun isäni vihdoin sai levon ja siunaustilaisuus oli eilen.
Saimme vaihdettua kaikki varauksemme vyöhykelupaa myöten - oli erittäin ymmärtäväistä ja joustavaa väkeä niin Kemihaarassa kuin rajavartiollakin. Kiitos heille.
Globerotterin pulkka on makee; aisat alumiiniputkea ja liittimet hydrauliikkaletkun suojusta, jolla oli kaikki mahdolliset hyvät ominaisuudet uv-suojasta lähtien. On eri asia, kun pulkka on täysin omatekoinen. Niin hyvässä kuin pahassakin. Ongelmatilanteissa saa vain syyttää itseään ja ahkion toimiessa kulkea rinta rottingilla. Kun jokaisen liitoksen ja rakenteen on itse väsännännyt, osaa (toivon mukaan) myös itse mahdolliset rikkoutumiset korjata.
Lampaan paisti tuossa odottaa uuniin pääsyä ja pieni koti on täynnä matkavarusteita jonossa odottamassa siirtoa autoon. Koira aamulla hoitoon ja matkaan kohti Kuhmoa, josta toinen akankäppänä siirtää varusteensa skodaan.
Kelit tuntuvat vaihtuvan myös pohjoisessa, joten kasan päälle on heitetty myös sadeviitta.
Hyvää kevään jatkoa kaikille savusilmille - meikä nauttii kohta hiestä ja tuskasta sekä yltiöpäisestä riemusta Jaurun maisemissa
Yksi yö lähtöön !!!!!!!!!!!
Jouduimme myöhentämään lähtöämme, kun isäni vihdoin sai levon ja siunaustilaisuus oli eilen.
Saimme vaihdettua kaikki varauksemme vyöhykelupaa myöten - oli erittäin ymmärtäväistä ja joustavaa väkeä niin Kemihaarassa kuin rajavartiollakin. Kiitos heille.
Globerotterin pulkka on makee; aisat alumiiniputkea ja liittimet hydrauliikkaletkun suojusta, jolla oli kaikki mahdolliset hyvät ominaisuudet uv-suojasta lähtien. On eri asia, kun pulkka on täysin omatekoinen. Niin hyvässä kuin pahassakin. Ongelmatilanteissa saa vain syyttää itseään ja ahkion toimiessa kulkea rinta rottingilla. Kun jokaisen liitoksen ja rakenteen on itse väsännännyt, osaa (toivon mukaan) myös itse mahdolliset rikkoutumiset korjata.
Lampaan paisti tuossa odottaa uuniin pääsyä ja pieni koti on täynnä matkavarusteita jonossa odottamassa siirtoa autoon. Koira aamulla hoitoon ja matkaan kohti Kuhmoa, josta toinen akankäppänä siirtää varusteensa skodaan.
Kelit tuntuvat vaihtuvan myös pohjoisessa, joten kasan päälle on heitetty myös sadeviitta.
Hyvää kevään jatkoa kaikille savusilmille - meikä nauttii kohta hiestä ja tuskasta sekä yltiöpäisestä riemusta Jaurun maisemissa
Tällä kertaa palasin hiihtäen Kemihaaraan kauniin auringonpaisteen saattelemana! Tämä lyhyesti tiedoksi niille, jotka eivät jaksa lukea pitemmälle meidän kokemuksistamme Itäkairassa; akankäppänät olivat siis hiihtelemässä pääsiäisen jälkeen välillä Kemihaara - Tahvo ja selvisivät takaisinkin .
Ajelimme pääsiäismaanantaina Kainuusta Kemihaaraan. Aioimme oikaista Sallasta Savukoskelle mutta siltatyömaan takia jouduimme kiertotielle, mikä oli erinomaisen huonossa kunnossa. Muutaman kilometrin sitä ajettuamme päättelimme, että kohta upotaan ja käännyimme takaisin. Saavuimme Kemihaaraan iltamyöhäisellä mutta Helena odotti siellä ohjaten meidät huoneeseemme ja pian nukkumatti vei meidät mukaansa.
Tiistaina aamupalan jälkeen pakkasimme ahkiomme ja suuntasimme latumme kohden Härkävaaraa. Keli oli pehmyt mutta latu vei meidät joutuisasti Keskiharjun nuotipaikalle. Välillä sateli rännän sekaista lunta. Eteenpäin elävän mieli! Pikkuhiljaa latu syveni ja tämän akankäppänän hieno globetrotterin pulkka tuli kylkimyyryä perässä – silloin kun ei ollut katollaan.
Teimme reittimuutoksen; tässä kelissä emme jaksaisi Härkävaaraan, joten otimme tavoitteeksemme Peskihaaran, koska kaahlailimme vielä Liittohaaran viertä. (Peskihaara on lännempänä kuin Liittohaara ja Peskihaaran kämppä on Liittohaaran töyräällä – I suppose.) Vähän väliin luulimme jo saavuttavamme Peskihaaran kämpän mutta todennäköisesti etenemisvauhtimme oli etananomaista. Kahdeksaan asti kaahlasimme mutta sitten oli tunnustettava tappio luonnolle.
Etsimme suojaisan paikan ja teltta pystyyn. Eli ensimmäinen kiitos teille, jotka olitte sitä mieltä, että kaikkea voi tapahtua ja varamajoite kannattaa ottaa mukaan.
Yön aikana pakkanen kiristyi -13 ja aamulla oli mahtava hanki! Olinpaikkamme oli epäselvä ja yö ei ollut sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, joten päätimme kääntyä takaisin Kemihaaraan. Hiihto maittoi nyt aivan toisella tavalla ja globetrotterikin liisi perässä. Saimme jälleen yösijan ja kunnolla nukutun yön jälkeen aloitimme hiihtoretkemme nro2 uusin suunnitelmin.
Torstaina oli edelleen pakkasyön jäljiltä mahtava hiihtokeli ja suuntamme oli Peskihaaran kämppä huoltouraa pitkin. Ja tästä eteenpäin kaikki onnistui – noin keskimäärin ottaen.
Peskihaarassa majoituimme neljän herran kanssa kämppään. Nämä – Reijo, Marko, Pekka ja Vili sekä myöhemmin tapaamme Esko – olivat todellisia LATUJEN RITAREITA
. Kuinka paljon saimmekaan heiltä käytännön tietoa ja opastusta. Suurkiitokset teille!!!!
Perjantaina jatkoimme uraa pitkin Peuraselkään ja edelleen Tahvolle. Alkuhässäkässä olimme menettäneet varapäivämme Tahvolla, jolloin oli tarkoitus käydä tunturissa. Tuuli oli koventunut, joten tunturiin meno olisi voinut jäädä kyllä siitäkin syystä. Toivottavasti neljän ritarin matka Anteriin sujui turvallisesti.
Sitten olimmekin paluureitillä. Tahvolta Peuraselkään yöksi. Peuraselästä Peskihaaran kautta Mantoselkään. Ja tässä löytyy avuksemme Esko, jonka siipien suojassa seurasimme Vieriharjulle asti. Esko kulki 30 vuoden kokemuksella paikasta toiseen ja akankäppänät vain ihmettelivät sitä menoa! (Akankäppänistä puheen ollen; Esko korotti meidät tytön tylleröiksi - kiitos Esko!)
Myrskytuuli ujelsi Mantoselässä mutta paksut hirret vaimensivat tuulen voiman ja tylleröt nukkuivat tyytyväisinä.
Maanantaiaamu oli kiireinen, koska olimme sopineet rajamiesten kanssa treffit klo 11.00 takarajalle tavoitteena Korvatunturi. Tuuli oli onneksi myötäinen, kun pääsimme Vieriaavalle. Jätimme nykivät pulkkamme Vieriharjulle ja hiihtelimme reput selässä kohti Korvatunturia. Korvatunturin laelta oli mahtavat maisemat joka suuntaan. Tuuli oli tosi tuikea eikä punanuttuakaan näkynyt.
Tiistai oli sitten viimeinen päivä tällä reissulla ja suuntasimme Kemihaaraan, missä odotti sauna ja poronkäristys.
Mitä näimme ja koimme? PALJON
Suunnitelmia tulee voida muuttaa ja ongelmien kanssa elää. Kaikkeen on varauduttava.
Hiihtoretkellämme nro2 keli oli paras mahdollinen. Nautimme luppoisista puista, kynttiläkuusista, maakotkasta, koskikarasta, tuiskun kuvista hangella, purojen solinasta, tulen rätinästä, väsymyksestä. Se vaan täytyy sanoa, että kaikki kunnia 50+ täyttäneille talvella vaeltaville naisille. Myönnettävä on, että ei ole siihen minusta! Lapponiat veivät enemmän tylleröä haluamaansa suuntaan kuin tyllerö lapponioita. Voitelun salaisuudet eivät tällä reissulla minulle valjenneet. Saattapi olla, että osto-myynti -palstalla tarjotaan hyviä sisäänhiihdettyjä kakskuuskymppisiä piakkoin.
Ja tämä tyllerö liikkuu maisemissa sulanmaan aikaan.
Kiitokset vielä kerran kaikille, jotka edesauttoivat hiihtoretkemme suunnittelussa ja hiihtoretkellämme paikan päällä. Ja suurin kiitos sille toiselle tytön tyllerölle, joka jaksoi reippaasti ja iloisella mielellä mukana.
.Ajelimme pääsiäismaanantaina Kainuusta Kemihaaraan. Aioimme oikaista Sallasta Savukoskelle mutta siltatyömaan takia jouduimme kiertotielle, mikä oli erinomaisen huonossa kunnossa. Muutaman kilometrin sitä ajettuamme päättelimme, että kohta upotaan ja käännyimme takaisin. Saavuimme Kemihaaraan iltamyöhäisellä mutta Helena odotti siellä ohjaten meidät huoneeseemme ja pian nukkumatti vei meidät mukaansa.
Tiistaina aamupalan jälkeen pakkasimme ahkiomme ja suuntasimme latumme kohden Härkävaaraa. Keli oli pehmyt mutta latu vei meidät joutuisasti Keskiharjun nuotipaikalle. Välillä sateli rännän sekaista lunta. Eteenpäin elävän mieli! Pikkuhiljaa latu syveni ja tämän akankäppänän hieno globetrotterin pulkka tuli kylkimyyryä perässä – silloin kun ei ollut katollaan.
Teimme reittimuutoksen; tässä kelissä emme jaksaisi Härkävaaraan, joten otimme tavoitteeksemme Peskihaaran, koska kaahlailimme vielä Liittohaaran viertä. (Peskihaara on lännempänä kuin Liittohaara ja Peskihaaran kämppä on Liittohaaran töyräällä – I suppose.) Vähän väliin luulimme jo saavuttavamme Peskihaaran kämpän mutta todennäköisesti etenemisvauhtimme oli etananomaista. Kahdeksaan asti kaahlasimme mutta sitten oli tunnustettava tappio luonnolle.
Etsimme suojaisan paikan ja teltta pystyyn. Eli ensimmäinen kiitos teille, jotka olitte sitä mieltä, että kaikkea voi tapahtua ja varamajoite kannattaa ottaa mukaan.Yön aikana pakkanen kiristyi -13 ja aamulla oli mahtava hanki! Olinpaikkamme oli epäselvä ja yö ei ollut sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, joten päätimme kääntyä takaisin Kemihaaraan. Hiihto maittoi nyt aivan toisella tavalla ja globetrotterikin liisi perässä. Saimme jälleen yösijan ja kunnolla nukutun yön jälkeen aloitimme hiihtoretkemme nro2 uusin suunnitelmin.
Torstaina oli edelleen pakkasyön jäljiltä mahtava hiihtokeli ja suuntamme oli Peskihaaran kämppä huoltouraa pitkin. Ja tästä eteenpäin kaikki onnistui – noin keskimäärin ottaen.
Peskihaarassa majoituimme neljän herran kanssa kämppään. Nämä – Reijo, Marko, Pekka ja Vili sekä myöhemmin tapaamme Esko – olivat todellisia LATUJEN RITAREITA
. Kuinka paljon saimmekaan heiltä käytännön tietoa ja opastusta. Suurkiitokset teille!!!!Perjantaina jatkoimme uraa pitkin Peuraselkään ja edelleen Tahvolle. Alkuhässäkässä olimme menettäneet varapäivämme Tahvolla, jolloin oli tarkoitus käydä tunturissa. Tuuli oli koventunut, joten tunturiin meno olisi voinut jäädä kyllä siitäkin syystä. Toivottavasti neljän ritarin matka Anteriin sujui turvallisesti.
Sitten olimmekin paluureitillä. Tahvolta Peuraselkään yöksi. Peuraselästä Peskihaaran kautta Mantoselkään. Ja tässä löytyy avuksemme Esko, jonka siipien suojassa seurasimme Vieriharjulle asti. Esko kulki 30 vuoden kokemuksella paikasta toiseen ja akankäppänät vain ihmettelivät sitä menoa! (Akankäppänistä puheen ollen; Esko korotti meidät tytön tylleröiksi - kiitos Esko!)
Myrskytuuli ujelsi Mantoselässä mutta paksut hirret vaimensivat tuulen voiman ja tylleröt nukkuivat tyytyväisinä.
Maanantaiaamu oli kiireinen, koska olimme sopineet rajamiesten kanssa treffit klo 11.00 takarajalle tavoitteena Korvatunturi. Tuuli oli onneksi myötäinen, kun pääsimme Vieriaavalle. Jätimme nykivät pulkkamme Vieriharjulle ja hiihtelimme reput selässä kohti Korvatunturia. Korvatunturin laelta oli mahtavat maisemat joka suuntaan. Tuuli oli tosi tuikea eikä punanuttuakaan näkynyt.
Tiistai oli sitten viimeinen päivä tällä reissulla ja suuntasimme Kemihaaraan, missä odotti sauna ja poronkäristys.
Mitä näimme ja koimme? PALJON
Suunnitelmia tulee voida muuttaa ja ongelmien kanssa elää. Kaikkeen on varauduttava.
Hiihtoretkellämme nro2 keli oli paras mahdollinen. Nautimme luppoisista puista, kynttiläkuusista, maakotkasta, koskikarasta, tuiskun kuvista hangella, purojen solinasta, tulen rätinästä, väsymyksestä. Se vaan täytyy sanoa, että kaikki kunnia 50+ täyttäneille talvella vaeltaville naisille. Myönnettävä on, että ei ole siihen minusta! Lapponiat veivät enemmän tylleröä haluamaansa suuntaan kuin tyllerö lapponioita. Voitelun salaisuudet eivät tällä reissulla minulle valjenneet. Saattapi olla, että osto-myynti -palstalla tarjotaan hyviä sisäänhiihdettyjä kakskuuskymppisiä piakkoin.
Ja tämä tyllerö liikkuu maisemissa sulanmaan aikaan. Kiitokset vielä kerran kaikille, jotka edesauttoivat hiihtoretkemme suunnittelussa ja hiihtoretkellämme paikan päällä. Ja suurin kiitos sille toiselle tytön tyllerölle, joka jaksoi reippaasti ja iloisella mielellä mukana.
kiitos malvalle
Kiitos malvalle realistisesta ja monella tapaa hyvästä jutusta. Kertomustasi on hyvä jokaisen meidän talvivaeltajan lukea - ja samalla tätä koko ketjua, jonka malva aloitti. Ketjua lukemalla voi pohtia myös sitä, mitenkä neuvot osuivat kohdallee.
Luulenpa, että jokaisella talvivaeltajalla on hyvin samanlaisia kokemuksia takana kuin teilläkin "tylleröillä". Ilman näitä vastoinkäymisen ja koettelemuksen hetkiä vaeltamisesta puuttuisi jotakin oleellista - ainakin tietty nöyryys.
Jokaisen on varauduttava siihen, että keli ei olekaan sellainen kuin toivoi. Sää ja keli vaikuttavat talvella kulkemiseen aivan oleellisesti. Tai että reittisuunnitelma meneekin uusiksi, tai vehkeissä onkin jotakin perustellista pielessä. Opiksi on koetettava ottaa ja seuraavan kerran voi selvitä hieman paremmin.
Te selvisitte kuitenkin hienosti! Tutustuitte erilaisiin kairankävijöihin. Eskoltakin varmaan saitte jonkin uuden vinkin vaikkapa pulkkaan (vieläkö hän veteli itsetehtyä punaista Sarvista?).
Näitten kokemusten kautta vähitellen vaan tulee taas kaiho lähteä uudelleen. Ensi kerralla on monessa asiassa viisaampi vaikkakin uutta opittavaa ja vastoinkäymistä aina tulee.
Joten älkääpä nyt ainakaan vielä laittako kamppeita myyntiin. Kannattaa odotella ainakin ensi lumiin saakka.
Eiköhän reissun muistot kultaannu kuitenkin viikko viikolta. Ja vaikeimmista jutuista tulee koko homman sielu.
Luulenpa, että jokaisella talvivaeltajalla on hyvin samanlaisia kokemuksia takana kuin teilläkin "tylleröillä". Ilman näitä vastoinkäymisen ja koettelemuksen hetkiä vaeltamisesta puuttuisi jotakin oleellista - ainakin tietty nöyryys.
Jokaisen on varauduttava siihen, että keli ei olekaan sellainen kuin toivoi. Sää ja keli vaikuttavat talvella kulkemiseen aivan oleellisesti. Tai että reittisuunnitelma meneekin uusiksi, tai vehkeissä onkin jotakin perustellista pielessä. Opiksi on koetettava ottaa ja seuraavan kerran voi selvitä hieman paremmin.
Te selvisitte kuitenkin hienosti! Tutustuitte erilaisiin kairankävijöihin. Eskoltakin varmaan saitte jonkin uuden vinkin vaikkapa pulkkaan (vieläkö hän veteli itsetehtyä punaista Sarvista?).
Näitten kokemusten kautta vähitellen vaan tulee taas kaiho lähteä uudelleen. Ensi kerralla on monessa asiassa viisaampi vaikkakin uutta opittavaa ja vastoinkäymistä aina tulee.
Joten älkääpä nyt ainakaan vielä laittako kamppeita myyntiin. Kannattaa odotella ainakin ensi lumiin saakka.
Eiköhän reissun muistot kultaannu kuitenkin viikko viikolta. Ja vaikeimmista jutuista tulee koko homman sielu.
Älkääs hätäilkö. Saattaa olla että loppuvuodesta tulette toisiin ajatuksiin. Suksia voi tietysti vaihtaa ja miksei maisemiakin. Paljon arvokasta kokemusta olette ainakin saaneet. Oikotietä ei tähänkään harrastukseen ole.Saattapi olla, että osto-myynti -palstalla tarjotaan hyviä sisäänhiihdettyjä kakskuuskymppisiä piakkoin. Ja tämä tyllerö liikkuu maisemissa sulanmaan aikaan.
-
Eräkulkuri
- Viestit: 3147
- Liittynyt: 19 Tammi 2006 08:56
Olinhan siellä minäkin. Kotiuduin vasta toissa päivänä. Kiertelin ensin Kemijoen vartta ja sieltä Sorvortan kairaan sekä Uittipiekkaan ja Pihtijoelle. Näillä Kemihaaran erämaa-alueen kämpillä oli vieraskirjan merkintöjen mukaan käynyt vain muutama hiihtäjä koko talven aikana. Sattumoisin tapasin siellä Eskon, joka oli tälle talvelle kehitellyt uuden rinkka-pulkkaviritelmän samalla periaatteella kuin itselläni on ollut jo parisenkymmentä vuotta.
Sattui melkoinen puhuri pohjoisesta kun hiihtelin Pihtijoelta sen äärimmäisille latvoille kohti pohjoista, Kuusikko-Peuraselän yli ja Auhtiselkää alas Tahvolle. Varsinkin Jaara-aavalla sai puskea tuulta vasten aivan tosissaan. Peuraselän kämpän kamiinassa oli vielä hehkuva hiillos ”tytön tylleröiden” jäljiltä. Siellä odottelin rauhassa yön yli lumimyräkän laantumista. Tähän mennessä en ollut tavannut muita kulkijoita kuin Eskon, mutta Härkävaaran kämpällä olikin porukkaa. Näyttäisi siltä, että ennen niin rauhallisesta paikasta on tullut suosittu väylä Kemihaarasta Tahvolle eikä suosiota kait vähennä se, että kummassakin etapissa on sauna.
Vieriharjussakin olin tylleröiden jäljillä. Olivat lähteneet hieman aikaisemmin Kemihaaraan. Vierihaarassa en nähnyt ketään ja sain nukkua yöni yksin tyhjässä kämpässä. Lopuksi hiihtelin Nuorttille, missä majaili Jaurun mainitsema Kustavin mies Karhuojalla. Muutoin Nuorttilla oli hiljaista.
Näyttäisi siltä, että kulkijoiden määrä Itäkairassa on jatkuvasti lisääntynyt. Eikä ihme, onhan sitä täällä melkoisesti mainostettu, ”osasyyllisenä” ilmeisesti allekirjoittanutkin. Valtavirta kulkee Kemihaarasta Jaurulle, kun taas kesäisin hyvinkin vilkas Nuorttin seutu on talvisin aika rauhallinen. Kaikkein hiljaisin kolkka on kuitenkin Kemihaaran erämaa sekä Auhtijoen ja Pihtijoen latvat.
Sattui melkoinen puhuri pohjoisesta kun hiihtelin Pihtijoelta sen äärimmäisille latvoille kohti pohjoista, Kuusikko-Peuraselän yli ja Auhtiselkää alas Tahvolle. Varsinkin Jaara-aavalla sai puskea tuulta vasten aivan tosissaan. Peuraselän kämpän kamiinassa oli vielä hehkuva hiillos ”tytön tylleröiden” jäljiltä. Siellä odottelin rauhassa yön yli lumimyräkän laantumista. Tähän mennessä en ollut tavannut muita kulkijoita kuin Eskon, mutta Härkävaaran kämpällä olikin porukkaa. Näyttäisi siltä, että ennen niin rauhallisesta paikasta on tullut suosittu väylä Kemihaarasta Tahvolle eikä suosiota kait vähennä se, että kummassakin etapissa on sauna.
Vieriharjussakin olin tylleröiden jäljillä. Olivat lähteneet hieman aikaisemmin Kemihaaraan. Vierihaarassa en nähnyt ketään ja sain nukkua yöni yksin tyhjässä kämpässä. Lopuksi hiihtelin Nuorttille, missä majaili Jaurun mainitsema Kustavin mies Karhuojalla. Muutoin Nuorttilla oli hiljaista.
Näyttäisi siltä, että kulkijoiden määrä Itäkairassa on jatkuvasti lisääntynyt. Eikä ihme, onhan sitä täällä melkoisesti mainostettu, ”osasyyllisenä” ilmeisesti allekirjoittanutkin. Valtavirta kulkee Kemihaarasta Jaurulle, kun taas kesäisin hyvinkin vilkas Nuorttin seutu on talvisin aika rauhallinen. Kaikkein hiljaisin kolkka on kuitenkin Kemihaaran erämaa sekä Auhtijoen ja Pihtijoen latvat.
Elämä opettaa, varsinkin eräelämä
Re: akankäppänät itäkairaan hiihtämään pääsiäisenä-apuva!
Näin äijänkäppänänä voin todeta, että samoja kokemuksia on. Hyvä, että tulit kemiharan parkissa vastaan ja kerroit minulle kuka minä olen, juhannuksena 23. Olin jokusen päivän patikoinut subtrooppisessa helteessä reiteillä. Siitä hyppäsin prätkän päälle ja 15h kuluttua olinkin kotona.
Syksylla taas sam oihin maisemiin
sissihkö matsoni47
Syksylla taas sam oihin maisemiin
sissihkö matsoni47