Wautsi, Malva!
Nyt tiedän keltä kysyä, kun haluan oppia enemmän talviretkeilystä!
akankäppänät itäkairaan hiihtämään pääsiäisenä-apuva!
Hei haloo !!! Nyt ei todellakaan ole aihetta kehuun minun talviretkeilytaidoista.
Kuten kirjoitin joulu -95 kokemuksessani - aika kultaa muistot. Varmasti pelko, tuska, ahdistus, epävarmuus, voimattomuus, itku ovat olleet silloin läsnä, mutta ne ovat pyyhkiytyneet kuten ihminen normaalisti itseään hoitaa.
Koska olen jo reilun vuoden ollut sivustalukija vaellusnetissä, olen hurmaantunut Jaurun kirjoituksista muissa yhteyksissä. Teksti on aina niin sujuvaa, rauhallista, mietiskelevää ja inhimillistä, että tuntuu kuin olisin siinä lavitsalla vieressä kuuntelemassa hänen kerrontaansa.
Kiitos A**** kauniista, ymmärtäväisestä ja rohkaisevasta viestistäsi.
Kuten kirjoitin joulu -95 kokemuksessani - aika kultaa muistot. Varmasti pelko, tuska, ahdistus, epävarmuus, voimattomuus, itku ovat olleet silloin läsnä, mutta ne ovat pyyhkiytyneet kuten ihminen normaalisti itseään hoitaa.
Koska olen jo reilun vuoden ollut sivustalukija vaellusnetissä, olen hurmaantunut Jaurun kirjoituksista muissa yhteyksissä. Teksti on aina niin sujuvaa, rauhallista, mietiskelevää ja inhimillistä, että tuntuu kuin olisin siinä lavitsalla vieressä kuuntelemassa hänen kerrontaansa.
Kiitos A**** kauniista, ymmärtäväisestä ja rohkaisevasta viestistäsi.
Niin se on, että malvan koettelemus ja mikä hyvänsä vastaava kokemus muuttaa peruuttamattomasti asennetta turvallisuuteen. Se on tervettä pelkoa luonnonvoimia vastaan.
Jos menette Härkävaaran kautta Tahvolle, niin älkää missään nimessä oikaisko tästä vaan idempää, koska tuo Auhtiselän rinne on vihonviimestä pounikkoa, siis käyrien suuntaisesti olevia monta metriä korkeita harjanteita, joiden ylittäminen on pirun raskasta vaikka on 'alamäki'.
Ennen kuin lähtee Tahvolta Vongoivalle kannattaa käydä tiedusteluretkellä, koska ylös saattaa hyvinkin mennä kelkkaura, joka vain täytyy löytää. Jos ei mene, niin ensimmäinen 2 km voi olla aika hankalaa. Rinteessä on muuten yhtenäinen notkelma, jonka pohjaa pitkin pääsee puurajalle varsin kätevästi. Luultavasti se on tässä kohtaa .
Jos menette Härkävaaran kautta Tahvolle, niin älkää missään nimessä oikaisko tästä vaan idempää, koska tuo Auhtiselän rinne on vihonviimestä pounikkoa, siis käyrien suuntaisesti olevia monta metriä korkeita harjanteita, joiden ylittäminen on pirun raskasta vaikka on 'alamäki'.
Ennen kuin lähtee Tahvolta Vongoivalle kannattaa käydä tiedusteluretkellä, koska ylös saattaa hyvinkin mennä kelkkaura, joka vain täytyy löytää. Jos ei mene, niin ensimmäinen 2 km voi olla aika hankalaa. Rinteessä on muuten yhtenäinen notkelma, jonka pohjaa pitkin pääsee puurajalle varsin kätevästi. Luultavasti se on tässä kohtaa .
Kom och ät konserverad gröt!
Kiitos abumatic reittivihjeistäsi! Korkeuskäyrät ovat tosi vinkuraisia noilla nurkilla.
Entäs poroaidan ylitys, kun portti näyttäisi olevan tuolla Nummerusaavan länsilaidalla? Mitäs, jos suuntaisi Kuusikko-Peskiselkään poroaidoilta? Tässä lueskelen 1:100 000 karttaa ja tarkemmin katsottuna, näkyy sielläkin näitä pounikoita - suo siellä vetelä täällä!
Vielä yksi kysymys (ei viimeinen): "Millainen on hyvä ruokatermos?" Kävin vähän katsastelemassa tarjontaa; yksi teräs ja toinen "duo".
Teräsversio tunnusti hyvältä mutta tilavuus saisi kahdelle hengelle olla väh. litran. Duon toisessa päässä oli korkki pulloon ja toisessa ruokapuolelle (1 l yhteensä). Tässä oli kierteet sellaiset, että oli vaikeuksia saada korkkeja paikoilleen - kuinkahan kävisi kuusen juurella palelevin sormin?
Entäs poroaidan ylitys, kun portti näyttäisi olevan tuolla Nummerusaavan länsilaidalla? Mitäs, jos suuntaisi Kuusikko-Peskiselkään poroaidoilta? Tässä lueskelen 1:100 000 karttaa ja tarkemmin katsottuna, näkyy sielläkin näitä pounikoita - suo siellä vetelä täällä!
Vielä yksi kysymys (ei viimeinen): "Millainen on hyvä ruokatermos?" Kävin vähän katsastelemassa tarjontaa; yksi teräs ja toinen "duo".
Teräsversio tunnusti hyvältä mutta tilavuus saisi kahdelle hengelle olla väh. litran. Duon toisessa päässä oli korkki pulloon ja toisessa ruokapuolelle (1 l yhteensä). Tässä oli kierteet sellaiset, että oli vaikeuksia saada korkkeja paikoilleen - kuinkahan kävisi kuusen juurella palelevin sormin?
-
Eräkulkuri
- Viestit: 3144
- Liittynyt: 19 Tammi 2006 08:56
Poroaidan lankaverkostahan kipuaa helposti yli mistä kohtaa vaan, joten no problems.
Auhtiselän ylitysreitin voi hyvin valita itselleen sopivasta paikasta, jos alla on kantava hanki. Muutoin kannattaa tyytyä valmiisiin kulkujälkiin, menivätpä ne melkein mistä tahansa ennemmin kuin puskea uutta latua umpiseen.
Jos reitinvalinta on vapaa, suosittelen kulkua Härkävaarasta Liittohaaran (nykyisen Peskihaaran) vartta Nummerusaavan luoteiskolkan kautta Auhtiselän ja Kuusikko-Peskiselän välistä jänkäjuottia pitkin siitä lähtevää purouomaa alaspäin aina samaisen puron toisen latvahaaran ”T-risteykseen” eli kohtaan, missä purouoma tekee 90-asteen kulman oikealle. Siitä kannattaa nousta vastarinteen puolelle ja lasketella rinnettä alas Auhtijoen suiston tasanteelle ja Jaurun sillalle.
Kesällä/syksyllä kuljen yleensä vanhaa Aarnetin paasilinjaa noudatellen Auhtiselän ja Peuraselän välistä, joka on edellistä matalampi kohta Jaurulle.
Auhtiselän ylitysreitin voi hyvin valita itselleen sopivasta paikasta, jos alla on kantava hanki. Muutoin kannattaa tyytyä valmiisiin kulkujälkiin, menivätpä ne melkein mistä tahansa ennemmin kuin puskea uutta latua umpiseen.
Jos reitinvalinta on vapaa, suosittelen kulkua Härkävaarasta Liittohaaran (nykyisen Peskihaaran) vartta Nummerusaavan luoteiskolkan kautta Auhtiselän ja Kuusikko-Peskiselän välistä jänkäjuottia pitkin siitä lähtevää purouomaa alaspäin aina samaisen puron toisen latvahaaran ”T-risteykseen” eli kohtaan, missä purouoma tekee 90-asteen kulman oikealle. Siitä kannattaa nousta vastarinteen puolelle ja lasketella rinnettä alas Auhtijoen suiston tasanteelle ja Jaurun sillalle.
Kesällä/syksyllä kuljen yleensä vanhaa Aarnetin paasilinjaa noudatellen Auhtiselän ja Peuraselän välistä, joka on edellistä matalampi kohta Jaurulle.
Elämä opettaa, varsinkin eräelämä
Pistetäänpä tähän muutama oma miete ruokatermoksista. Olen aikaisemmin käyttänyt vanhaa Retken ruokatermosta, minkä lisäksi olen yhdellä keikalla käyttänyt tutun (muistaakseni Primus-merkkistä isoa, 1,5l?) ruokatermosta. Vuodelle 2009 pukki toi uudistetun retken ruokatermarin, jota veikkaan löytyvän kaupoista kehäkolmosen ulkopuoleltakin.
Minusta sopiva koko ruokatermarille on 0,75l per lärvi. Sisälle kannattaa tehdä sattumarikasta soppaa, jolloin tiskauksen voi suorittaa heti ruokailun päätteeksi vedellä huljuttelemalla. Soppa vie tilaa, siksi min. 0,75. Noh, olen myös isoruokainen.
Retken uudessa termarissa on mukavan iso suuaukko, josta sapuskan mahtuu kauhomaan napaansa. Halkaisija 7cm. Miinuksena verrattuna Primukseen ja vanhaan Retken malliin tässä uudessa ei ole taitettavaa kahvaa. Siitä oli kätevä pitää kiinni. Tarkoitus olisi vedellä kitkateippiä mötkylän ympärille. Tilapäisratkaisuna käytin urheiluteippiä. Sitenkin pullosta sai hyvän otteen hanskat kädessä.
Korkit toimivat hyvin kaikissa malleissa. Uuden retken termarin kansi ei sisällä mitään painokorkkeja tms. joten se lienee ainakin kestävä. Lämpöä kaikki mallit pitävät riittävästi, eli aamulla tehty lounas on lounasaikaan sopivan kuumaa.
Kaikenkaikkiaan musta on mukava tehdä talvella lounas valmiiksi termariin. Joskus välpättiin trangian kanssa, sormet kohmeessa ja sarvet jäässä lounasta. Siihen verrattuna on luksusta kaivaa lämmin ja valmis lounas repusta ja alkaa suoraan syömään. Hanskoja ei tarvitse riisua missään vaiheessa, jos kädet palelevat herkästi.
Paha sanoa kumpi on parempi, yksi nolla-seiska-femma per nainen vai yksi isompi jossa on sapuskaa molemmille. Kumpikin toiminee, vaikka tietty kahdella mentäessä ei tarvitse ruokaa jakaa tauolla.
Niin, ja lusikan on hyvä olla pitkävartinen, niin syöminen pullosta on helpompaa. Jos joku tietää hyvin suuhun sopivan muovilusikan, jossa on pitkä ja kestävä varsi, niin jakakaahan tietonne. Kriteerit täyttävä on vielä haussa...
Ehkä pitäisi Turhiksen lusikkatestin innoittamana näyttää hiomapaperia fiskarssin pienelle tarjoilukauhalle.
Minusta sopiva koko ruokatermarille on 0,75l per lärvi. Sisälle kannattaa tehdä sattumarikasta soppaa, jolloin tiskauksen voi suorittaa heti ruokailun päätteeksi vedellä huljuttelemalla. Soppa vie tilaa, siksi min. 0,75. Noh, olen myös isoruokainen.
Retken uudessa termarissa on mukavan iso suuaukko, josta sapuskan mahtuu kauhomaan napaansa. Halkaisija 7cm. Miinuksena verrattuna Primukseen ja vanhaan Retken malliin tässä uudessa ei ole taitettavaa kahvaa. Siitä oli kätevä pitää kiinni. Tarkoitus olisi vedellä kitkateippiä mötkylän ympärille. Tilapäisratkaisuna käytin urheiluteippiä. Sitenkin pullosta sai hyvän otteen hanskat kädessä.
Korkit toimivat hyvin kaikissa malleissa. Uuden retken termarin kansi ei sisällä mitään painokorkkeja tms. joten se lienee ainakin kestävä. Lämpöä kaikki mallit pitävät riittävästi, eli aamulla tehty lounas on lounasaikaan sopivan kuumaa.
Kaikenkaikkiaan musta on mukava tehdä talvella lounas valmiiksi termariin. Joskus välpättiin trangian kanssa, sormet kohmeessa ja sarvet jäässä lounasta. Siihen verrattuna on luksusta kaivaa lämmin ja valmis lounas repusta ja alkaa suoraan syömään. Hanskoja ei tarvitse riisua missään vaiheessa, jos kädet palelevat herkästi.
Paha sanoa kumpi on parempi, yksi nolla-seiska-femma per nainen vai yksi isompi jossa on sapuskaa molemmille. Kumpikin toiminee, vaikka tietty kahdella mentäessä ei tarvitse ruokaa jakaa tauolla.
Niin, ja lusikan on hyvä olla pitkävartinen, niin syöminen pullosta on helpompaa. Jos joku tietää hyvin suuhun sopivan muovilusikan, jossa on pitkä ja kestävä varsi, niin jakakaahan tietonne. Kriteerit täyttävä on vielä haussa...
Ehkä pitäisi Turhiksen lusikkatestin innoittamana näyttää hiomapaperia fiskarssin pienelle tarjoilukauhalle.
onpa pannut mietteliääksi malvan, kun olen tutustunut varustetarjontaan ystävällisten neuvojien avustamana.Silmät ympyräisinä sitä on ihmetellyt jos jonkin tavaran tarpeellisuutta - ihan totta - sellaisia tuotteita, joita en ole kyennyt kuvittelemaankaan. Kaikki tosi retkeilijät varmaan käyttävät orikaso solosettiä ja pissapulloja on siis naisillekin!
Retkemme on taas viikkoa lähempänä. Yöpymispaikkoja olen varaillut. Vanhat järviset kannoin tuohon kammarin nurkkaan ja mietiskelen josko kuitenkin niillä lähtisin?! Kodintukussa on tarjolla 60 cm leveä ahkio, jota käyn tulevalla viikolla vilkaisemassa (pituus 1,2 m). Päädyttiin kummallekin omaan ruokatermokseen, joten 0,75 per typy riittää. Talvitelttailua en ole harrastanut sitten 80-luvun, joten onko mitään virkaa j.w.:n gossamerilla, jos otetaan se hätävaraksi mukaan? Soolohan se on, kesällä minulle ihan passeli, mutta kyllä siinä kaksi köllöttää ja me vaikka vähän limittäin.
Meillä täällä kainuussa on nyt ollut pakkasia vesisateen jälkeen. Suksilla sujuttelee paikoin erinomaisesti hangilla. Se vain ihmetyttää, että heikkeneekö kylmän sieto näin vanhetessa? Vai mistä johtuu, että jo -25 tuntuu aika kestämättömältä? Vanha koiranikin nostelee tassuja postilaatikolla käydessämme 300 metrin päässä, jos pakkasta on yli -10. Ja sängyssä kiertyy niin mielellään kiepille emännän viereen.
Yöpöydällä on koilliskairankartta ja siitä katselen harva se ilta reittivaihtoehtoja ennen nukahtamista.
-
Hamalainen
- Viestit: 3511
- Liittynyt: 12 Tammi 2006 09:40
Kyllä kylmänsieto laskee ikääntymisen myötä. Nuorempana tuntui että iho palelee nyt tuntuu että luut palelevat sisältä. Makuupusseissakin pitäisi olla comfort arvot yli ja alle 30v. Sitten lisäksi maa on muuttunut kovemmaksi, pitää hankka paksumpia retkipatjoja. Vaikka lämpimyys riittäisi ohuemmallakin niin mukavuuden takia pitää saada pehmeyttä lisää. Vähän kovuuden tuomaa epämukavuutta voi poistaa Buranalla tai vastaavalla. Vaatteita pitää olla enemmän päällä. Parikymppisenä pärjäsi t-paidalla ja päällä maastopuvun puuvillainen takki. Repussa saattoi olla joku ylimääräinen ohut villapaita taukovaatteeksi. Nyt pitää olla alusvvatetta, fleeceä, liiviä toppatakkia yms. Ja taukotakkina joku kunnollinen paksu pomppa. Se on sitä ajan kulumista 
Gossamerin sijaan kannattaisi harkita 2-3 h tunneliteltan ulkotelttaa, jossa kaaret ovat ulkoteltassa. Nopea pystyttää ja on todella mukava taukosuoja päivisin. Pulkat voi ottaa teltan sisälle ja istuskella niiden päällä samalla kuin hörppii keittoa termarista ja keittelee vesiä kettimellä. Jos aurinko sattuu vielä paistamaan niin teltta lämpiääkin mukavasti. Lämmin tuulensuoja tuntuu mahtavalta kun sinne pääsee navakasta tunturituulesta!malva kirjoitti:Talvitelttailua en ole harrastanut sitten 80-luvun, joten onko mitään virkaa j.w.:n gossamerilla, jos otetaan se hätävaraksi mukaan? Soolohan se on, kesällä minulle ihan passeli, mutta kyllä siinä kaksi köllöttää ja me vaikka vähän limittäin.
Ja hätäyöpymisvarusteena käy myös.
Kom och ät konserverad gröt!
Hei aihki - ei mitään syytä pahoitteluun! Olit ihan oikeassa aiemmassa kommentissasi.
Tulikin kerrottua tuo joulutempaus! Sitä on ihan turhaan täällä viesteissä hehkuteltu; se oli todella hilkulla, että sieltä selvisin.
Talviretkeily itäkairassa on oikeasti vierasta minulle ja olen kiitollinen kaikista vinkeistä, mitä saan.
Ja huomaatko, että olen vähän alkanut pyörtämään päätöstäni lähteä puusuksilla!
Tulikin kerrottua tuo joulutempaus! Sitä on ihan turhaan täällä viesteissä hehkuteltu; se oli todella hilkulla, että sieltä selvisin.
Talviretkeily itäkairassa on oikeasti vierasta minulle ja olen kiitollinen kaikista vinkeistä, mitä saan.
Ja huomaatko, että olen vähän alkanut pyörtämään päätöstäni lähteä puusuksilla!
Talvella siis... käytännöllisempää, kun ottaa isomman teltan mukaan. Kesällä asia onkin sitten toinen, kun vähemmän vaatteita. Minimalistinen tila asettaa omat rajoituksensa pukeutumiselle/riisuutumiselle jo yhdellekin. Ei mahdotonta, mutta vaatii jo asennetta.Jussi kirjoitti:Nuo Gossamerit jättäsin kaupan hyllylle tai kotiin
"Mies menee ja mies tulee ja mies vastaa itse kulkemisistansa"
Ikis the I
ikihonka koiranhäntä hotmail piste com ikihonka koiranhäntä hotmail piste com ikihonka koiranhäntä hotmail piste
Ikis the I
ikihonka koiranhäntä hotmail piste com ikihonka koiranhäntä hotmail piste com ikihonka koiranhäntä hotmail piste
VAUTSI!!! Taas viikkoa lähempänä kemihaara ja itäkaira! Tiistaina tuntuu siltä, että viikko ei ikinä pääty mutta taas ollaan perjantaissa. Työkoneen haussakin löytyy jo vaelllusnet. niin kiinnostuneeksi mie olen tullut, mitä keskusteluja siellä käydään.
Tänään taas on uutta lunta pihassa. Lauhtus vähän niin voisin kokeilla, kuinka paltamolaiset käyttäytyvät nuoskalla ( tai ei tarttis ihan vielä - nyt on mukava pikkupakkanen). Jos sittenkin . . .
Kävin siis katsastamassa 60 cm leveän ahkion makasiinissa - kukaan ei sitä vielä ehtinyt tyrmätä!? Ahkio on tarkoitettu lähinnä puun kuljetukseen ja jäälle. Ajattelin vain, että kun se on niin leveä, niiin se kulkisi painuneenkin ladun päällä. Ja leveytensä ansiosta tavarat ei nostas sitä kovin korkeaksi. Tyrmäisittekö tällaisen virityksen?
Gossamer sai siis tuomion. Sen kyllä aavistelinkin (Se on muuloin kuin talvella mainio teltta mittanauhanmittaselle yksinkulkijalle pienen koiran kanssa - kevyt ja helppo pystyttää). Nyt tarttee miettiä b-vaihtoehtoa teltta-asiassa. Varmaankin joku laajempi "kuhan vaan teltta" olis parempi. Talvitelttailu ei vielä iske mutta kuuskyppisenä sekin varmaan natsais. Nyt hyvään talvitelttaan investointi saa jäädä. Pitää toivoa, että niitä eräkulkurin mainitsemia ritareita löytyisi itäkairasta silloin kun akankäppänät siellä hiihtelevät. Laavu/loue & rakovalkea ei todellakaan kuuluu meikäläisen hallitsemiin eräretkeilytaitoihin!
Kierrätyskeskuksesta löytyi mauno sivosen kirja erätieto ja siitä löytyy jos jonkinlaisia huomioitavaa, mikä olisi ollut hyvä hallita jo hiven aiemmin. Sivulta 213 alkaa kappale "henkiinjääminen" ja siinäkin on tosi tarpeellista tietoa. Samaisesta keskuksesta ostin anorakin, mikä varmaankin muotoutuu lemppariksi - niin suojelevalta se tuntui.
Päivä pitenee ja huomenna on pihabongauksen aika. Keltasirkut tuntuvat lisääntyvän vuosi vuodelta - nyt ehkä sellainen 50 yksilön porukka. Mitään erikoisia vierailijoita ei ole odotettavissa mutta jo varpusten olemassa olo ilahduttaa. Tänä aamuna neljä oravaa keikkui pihlajan oksilla ja närhet natustelivat paahtoleipää (paahtomattomana). Huomiseksi olen varannut tosi kimpaleen possun kylkeä, jos se toisi kavereiden kaveritkin paikalle.
Tänään taas on uutta lunta pihassa. Lauhtus vähän niin voisin kokeilla, kuinka paltamolaiset käyttäytyvät nuoskalla ( tai ei tarttis ihan vielä - nyt on mukava pikkupakkanen). Jos sittenkin . . .
Kävin siis katsastamassa 60 cm leveän ahkion makasiinissa - kukaan ei sitä vielä ehtinyt tyrmätä!? Ahkio on tarkoitettu lähinnä puun kuljetukseen ja jäälle. Ajattelin vain, että kun se on niin leveä, niiin se kulkisi painuneenkin ladun päällä. Ja leveytensä ansiosta tavarat ei nostas sitä kovin korkeaksi. Tyrmäisittekö tällaisen virityksen?
Gossamer sai siis tuomion. Sen kyllä aavistelinkin (Se on muuloin kuin talvella mainio teltta mittanauhanmittaselle yksinkulkijalle pienen koiran kanssa - kevyt ja helppo pystyttää). Nyt tarttee miettiä b-vaihtoehtoa teltta-asiassa. Varmaankin joku laajempi "kuhan vaan teltta" olis parempi. Talvitelttailu ei vielä iske mutta kuuskyppisenä sekin varmaan natsais. Nyt hyvään talvitelttaan investointi saa jäädä. Pitää toivoa, että niitä eräkulkurin mainitsemia ritareita löytyisi itäkairasta silloin kun akankäppänät siellä hiihtelevät. Laavu/loue & rakovalkea ei todellakaan kuuluu meikäläisen hallitsemiin eräretkeilytaitoihin!
Kierrätyskeskuksesta löytyi mauno sivosen kirja erätieto ja siitä löytyy jos jonkinlaisia huomioitavaa, mikä olisi ollut hyvä hallita jo hiven aiemmin. Sivulta 213 alkaa kappale "henkiinjääminen" ja siinäkin on tosi tarpeellista tietoa. Samaisesta keskuksesta ostin anorakin, mikä varmaankin muotoutuu lemppariksi - niin suojelevalta se tuntui.
Päivä pitenee ja huomenna on pihabongauksen aika. Keltasirkut tuntuvat lisääntyvän vuosi vuodelta - nyt ehkä sellainen 50 yksilön porukka. Mitään erikoisia vierailijoita ei ole odotettavissa mutta jo varpusten olemassa olo ilahduttaa. Tänä aamuna neljä oravaa keikkui pihlajan oksilla ja närhet natustelivat paahtoleipää (paahtomattomana). Huomiseksi olen varannut tosi kimpaleen possun kylkeä, jos se toisi kavereiden kaveritkin paikalle.