Onko eläin koskaan hyökännyt kimppuusi ja oliko tilanne vaarallinen?
Rengastajilta olen kuullut hurjia juttuja esim. viirupöllön hyökkäyksestä. Yliherkälle ampiaisparven hyökkäys kai on jo paha juttu?
Onko eläimistä vaaraa?
Kerran siemenherneitä jollekin maatilalle toimittaessani talon pystykorva kävi kimppuun. Hyökkäsi raukkamaisesti takaapäin pohkeeseeni. Tilanne ei ollut vaarallinen, koska perheen poika tuli paikalle juuri ennen kuin koira olisi saanut turvakengästä kuolettavasti kirsuunsa. Koiralla meni ilmeisesti herneet nenään. Minullakin meinasi mennä, mutta onneksi ei sentään.
Toinen tapaus: Muinoin ajelin kitkalla (polkupyörällä) ja suu oli jostain syystä auki. Ehkä haukottelin, ehkä en. Kuitenkin, ampiainen lensi suuhuni ennalta ilmoittamatta. Tilanne olisi voinut olla vaarallinen, ellei sylkäisyrefleksi olisi ollut kohtuullisen pikainen. Ampiainen koki muutaman G-voiman vaikutuksen samalla kun minä tunsin lievää voitonriemua.
-Boueme
Toinen tapaus: Muinoin ajelin kitkalla (polkupyörällä) ja suu oli jostain syystä auki. Ehkä haukottelin, ehkä en. Kuitenkin, ampiainen lensi suuhuni ennalta ilmoittamatta. Tilanne olisi voinut olla vaarallinen, ellei sylkäisyrefleksi olisi ollut kohtuullisen pikainen. Ampiainen koki muutaman G-voiman vaikutuksen samalla kun minä tunsin lievää voitonriemua.
-Boueme
Ihmisen viisaus on rajallinen, mutta ihmisen tyhmyys on rajaton.
Olin Myanmarissa Chaungtassa. Lähdin illalla pimeän aikaan rannalle lenkille. Jossain välissä huomasin sivullani kulkukoiran, vilkaisin tarkemmin ja huomasin että niitä oli ainakin kolme siinä mun sivulla ja perässä. Välillä kävivät aivan kannoilla ja näykkivät ilmaa pohkeiden tuntumasta, hampaat napsahteli. Taisivat kuitenkin vain uhitella. Onneksi tuli sitten se Chaungtan kylä ja majatalo aika pian kohdalle.
Oli se hieman kuumottava tilanne.
Kathmandun Swayambhunathissa meinas käydä apina päälle mutta siellä sitä tapahtuu melkein kaikille vieraille, ei se niin vaarallista ole. Uhittelua enimmäkseen sekin.
Tautejahan noilla voi olla, ei siinä muuta.
Oli se hieman kuumottava tilanne.
Kathmandun Swayambhunathissa meinas käydä apina päälle mutta siellä sitä tapahtuu melkein kaikille vieraille, ei se niin vaarallista ole. Uhittelua enimmäkseen sekin.
Tautejahan noilla voi olla, ei siinä muuta.
Ampparilla saattaa kyllä olla eri käsitys siitä, kuka hyökkäsi kenen kimppuunboueme kirjoitti:- - -Toinen tapaus: Muinoin ajelin kitkalla (polkupyörällä) ja suu oli jostain syystä auki. Ehkä haukottelin, ehkä en. Kuitenkin, ampiainen lensi suuhuni ennalta ilmoittamatta. Tilanne olisi voinut olla vaarallinen, ellei sylkäisyrefleksi olisi ollut kohtuullisen pikainen. Ampiainen koki muutaman G-voiman vaikutuksen samalla kun minä tunsin lievää voitonriemua.
-Boueme
Kersana sain kerran innoitettua yhden kotikylän piskin haukkaamaan minua polvesta. Kaksi selvää hampaanjälkeä jäi hetken aikaa muistoksi polvitaipeeseen ja kaksi etupuolelle.
Muita omakohtaisia hyökkäyksiä en muista, kerran kuitenkin eräs poroisäntä erotuksella kertoi kuinka poro oli rykimäaikaan käynyt päälle ja hän lopulta linkkuveitsen avulla oli saanut mustasukkaisen sulhasen karkotettua. No, tämä nyt vain oli toisen käden juttua, ja niitähän poromiehillä riittää.
Jaha, näköjään vajaassa kahdessa viikossa on vuorokausirytmi muuttunut taas luonnolliseksi kymmenien vuosien 22 - 06 -unien jälkeen...
-
oinaspässi
- Viestit: 559
- Liittynyt: 22 Maalis 2006 22:36
- Paikkakunta: Joensuu
Juuri kävelemään oppineena kuulemma taistelin silloisen asuinpaikkamme, ison pohjalaisen maatalon, pihapiirissä urheasti reviiristä vihaisen kukon kanssa. Kukko voitti.
No, niitä kilpa-ajoja hampaitaan louskuttavan koiran kanssa on aina ollut, pyöran kanssa liikkuessa. Ja on vieläkin. Nähtävästi kieppuvat jalat polkimilla ovat liian suuri haaste monelle muuten rauhalliselle piskille?
Kerran mua puri orava, ja purikin kipeästi, hampaat meni peukalosta läpi. Omaa tyhmyytä; luulin olevani Suuri Hiipivä Metsästäjä, kun nappasin salamannopeasti kivellä käpyä availevan kurren käteeni. Myöhemmin kuulin, että pörröhäntä olikin kesy lemmikki, ja siksi ei ollut mua huomaavinaan. Säikähti tietysti ja puri, kun nappasin yllättäin kiinni.
Pari kertaa on rykimäaikainen hirvasporo aiheuttanut pulssin kohoamista, mutta metelin pitäminen ja väistäminen on ne rauhoittanu.
No, niitä kilpa-ajoja hampaitaan louskuttavan koiran kanssa on aina ollut, pyöran kanssa liikkuessa. Ja on vieläkin. Nähtävästi kieppuvat jalat polkimilla ovat liian suuri haaste monelle muuten rauhalliselle piskille?
Kerran mua puri orava, ja purikin kipeästi, hampaat meni peukalosta läpi. Omaa tyhmyytä; luulin olevani Suuri Hiipivä Metsästäjä, kun nappasin salamannopeasti kivellä käpyä availevan kurren käteeni. Myöhemmin kuulin, että pörröhäntä olikin kesy lemmikki, ja siksi ei ollut mua huomaavinaan. Säikähti tietysti ja puri, kun nappasin yllättäin kiinni.
Pari kertaa on rykimäaikainen hirvasporo aiheuttanut pulssin kohoamista, mutta metelin pitäminen ja väistäminen on ne rauhoittanu.
Jo vain! Kiivaita ovat hirvaat rykimäaikaan. Kerran satuttiin kohtaamaan yksinäinen poro, vaami, Viipustunturien alarinteitä kulkevan poroaidan vierellä. Toisella puolella aitaa oli kulmakunnan kingi haareminsa kanssa. Jos ei olisi ollut sinkittyä teräslankaa välissä, olisimme varmaan joutuneet etsimään pakopaikan lähimmästä puusta. Tai sitten uhoaja olisi ottanut ritolat...Jukkis kirjoitti: Pari kertaa on rykimäaikainen hirvasporo aiheuttanut pulssin kohoamista, mutta metelin pitäminen ja väistäminen on ne rauhoittanu.
-
omat polut
- Viestit: 4215
- Liittynyt: 19 Tammi 2006 21:32
- Paikkakunta: Espoo
Kerran siili purassu ja kaksi kertaa koira tokassu.Siili tapauksessa oli kyseessä oma tyhmyys, syötin elukkaa maapähkinä sormien välissä.Siili vähän erehty kohteesta,ja puras sormeen kiinni.Sitä tosiaan saa ravistella irti!
Kerran joku pieni villakoira yllätti takavasemmalta,ja tokasi nilkkaan.
Ja kerran dobermanni otti kiinni olkapäästä.
Kerran joku pieni villakoira yllätti takavasemmalta,ja tokasi nilkkaan.
Ja kerran dobermanni otti kiinni olkapäästä.
Kerran hyppäsin ojan yli suoraan ampiaispesän päälle. Mitälie maa-ampiaisia olivat, en jäänyt tarkemmin tutustumaan. Silmäluomeen nippasi yksi ja muutenkin tuli osumia. Stereonäkö siinä meni, kun silmä muurautui umpeen. Yllättävän orpoa on retkeillä yhdellä silmällä.
Hyttyset paukutti Palojoella joskus niin kovasti että pieni kuume nousi pariksi päiväksi.
Eniten noista (isoista) eläimistä on kai vaaraa tuolla liikenteessä ja siirtymistä vaellusalueille pidänkin vaarallisimpana vaiheena retkeä.
Hyttyset paukutti Palojoella joskus niin kovasti että pieni kuume nousi pariksi päiväksi.
Eniten noista (isoista) eläimistä on kai vaaraa tuolla liikenteessä ja siirtymistä vaellusalueille pidänkin vaarallisimpana vaiheena retkeä.
Kesällä kävi Tolosjokivarressa kumma juttu. Istuttiin paistelemassa harjuksia tulilla jokivarressa. Vastapäätä joen toiselle rannalle ilmestyi poronvasa joka röhki jotain ja juoksi vauhkona edes takas rantaa meidän kohdalla meitä katsellen. Aikansa se temus siinä ja mä huutelin sille että tänne paisti, tse tse. Se kääntyi ylävirran suuntaan, etsi sieltä ylityspaikan ja alkoi meidän puolesta rantaa pitkin laukata kohti. Siinä loppui paistiksi kutsuminen nopeaan, molemmat kateltiin käteemme jotain vähän pidempää kuin sormet ja noustiin seisomaan. Vajaa 10 metriä oli matkaa kun se poro muutti suuntaa ja paineli metikköön. Heräs vain kysymys että mikä sitä riipoi kun päälle oli tulossa. Suuttuiko se siitä kun mä sitä paistiksi kutsuin, vai eikö tuo saanut selvää mitä jokirannassa oli. Ilman emoaan toi oli liikenteessä vaikka kyllä ne vielä heinäkuun lopulla emon kanssa tiiviisti liikkuu.
Ohan noita...
Johtuen osaksi siitä että olen työskennellyt eläintarhassa sekä yhdessä eläinpuistossa sekä penskana ollut monissa eläinkaupoissa töissä,jne..
Mutta muutama hailaitti tuli nopsaan mieleen:
Sain joutsenelta turpaan eräässä yleisölle avoimessa paikassa. Menin aamulla vaki hoitajan kanssa siivoamaan hanhien, sorsien sekä jokusen joutsenen paskoja, ja kuinka ollakkaan eräs tästä vakkari hoitsustaan mustasukksesti kiinnostuntut yksilö äkkäsi tilanteen, että tulikin hänen heilansa kanssa kahdestaan häkkiin tulleen (minun) viereen uhittelemaan kovaäänisesti ja kävi päälle.
Minä siinä sitten yritin pitää tasapainoa ja tarjosin linnulle thai-boxaus tapaisesti toisen jalan säärtä hakattavksi,saaden näin muun kehoni suojatuksi.
Käsissä mulla oli silloin harava ja toisessa lapio.
Ja verkoaidan takan julmetusti turisteja ihmettelemässä näytöstä.
Varmaan osa niistä räpsi siinä valokuviakin, perkeleet...
Aikansa se siinä sitten nokki ja hutki siivillään, puolustukseksi nostamaani kinttua.
Sitten homma olikin yhtäkkiä ohi. Puol minuuttia sain ottaa iskua vastaan. Meinasi siinä jo jalka ontua alta pois, kun otin ensi askeleita kerätäkseni loput paskat häkistä pois. Oli sitten kintussa illemmalla pahkuraa,turvotusta ja mustelmaa:)
Vitutti vaan ne ihmiskyylät kameroidensa kanssa, jotka hokivat jotain eläintenhoitajasta ja hullusta linnusta.
Onneks eivät kysyneet multa mitään, vaan antoivat siivota häkin puhtaaks, naama punasena....ja kinttu ontuen.
Kerran kävi valkoposkihanhi päälle, kun olin tekemässä poikuelaskentoja pääkaupunki seudun rannoilla.
Kuulin eräästä korkeasta heinikosta, selkeästi valkkari poikueen, no minä sitten tapani mukaan rupesin lähestymään, hieman kiertäen jotteivat pelästyisi alta pois. Mutta äläs! Heinikosta hyppäsikin esiin keleen vihanen ukko, muun perheen jäädessä jemekseen.
Tämä äijä näytti niin pahalta, että sovittelin hommani sille parilla sanalla ja käännyin lähteäkseni samaa tietä takaisin. Ilman laskennallista tulkintaa ja iänmääritystä tästä pesueesta.
Kerkesin ottamaan kenties puoli askelta, kun kuulin linnun hypähtävän takanani lentoon: Käänsin ylävartaloani hiukan, samalla aivan vaistomaisesti kyynärpäällä päätäni suojaten, ja (taaskin) Tums!
Lintu iskeytyi koukussa olevaan käteeni iskien siihen pari kertaa ja putosi alas. Sen jälkeen sain luvan poistua ilman lisäuhitteluja.
Kädessä oli jo kohta pari mojovaa ruhje mustelmaa....
Kerran oli myös vinhaa mennä ensikertaa tuntemattoman susilauman häkkiin. Yksi uros tuli murisemaan ja haukahtelemaan(niin,tiedän etteivät sudet näin teekkän,paitsi tuo kyseinen yksilö)
muutaman metrin päähän. Arveluttihan se, mutta mukana ollut hoitaja sanoi ettei siitä kannata välittää, ja tottahan tuo oli koska muutoin siitä olisi saattanut syntyä jatkossa ongelmallinen tilanne muidenkin hoitajien kanssa, jos tuo suurpeto olisi päässyt ns.henkisesti niskanpäälle.
Metsäpeuralta olen meinannut saada kunnon iskun etukoparoilta.
Tuo liike oli niin nopea, etten kerennyt reagoimaan siihen mitenkään. Ainut onni oli se että se jäi sentin pari vajaaksi.
Kunnon osumalla olisi ollut koko kämmen kipsissä.
Rukkaset vaan hulahti ilmavirran voimasta kädessäni.
Kyllä muuten kesy korppikin nokkii saatanan lujaa...
Ja sen muistan kun hankin kesyfretin tuossa reilut viitisentoista vuotta sitten(r.i.p.). Se epeli kävi suoraan ja ensitöikseen kiinni kaikkeen lihaan ja läskiin jota eteen tuli. Olin aivan kummissani sen kanssa alkuun: Koitit ottaa sitä kiinni mistä hyvänsä niin se iski apinan raivolla kiinni, tai kun se oli tarpeeksi lähellä esm. reittäni niin taas uppos hampaat, mutta kyllä me opittiin olemaan kunnolla jo ekan päivän jälkeen; mä nimittäin purasin takasin.
Ja kanssakäyminen muutti hissukseen luonnettaan:)
Tokihan mua on koirat purreet ja ampparit pistäneet joskus pahastikin ja joukolla,mutta halusin tuoda nuo eksoottisimmat jutut tähän iltaanne piristämään.
Vahingon iloisiako vai?
Johtuen osaksi siitä että olen työskennellyt eläintarhassa sekä yhdessä eläinpuistossa sekä penskana ollut monissa eläinkaupoissa töissä,jne..
Mutta muutama hailaitti tuli nopsaan mieleen:
Sain joutsenelta turpaan eräässä yleisölle avoimessa paikassa. Menin aamulla vaki hoitajan kanssa siivoamaan hanhien, sorsien sekä jokusen joutsenen paskoja, ja kuinka ollakkaan eräs tästä vakkari hoitsustaan mustasukksesti kiinnostuntut yksilö äkkäsi tilanteen, että tulikin hänen heilansa kanssa kahdestaan häkkiin tulleen (minun) viereen uhittelemaan kovaäänisesti ja kävi päälle.
Minä siinä sitten yritin pitää tasapainoa ja tarjosin linnulle thai-boxaus tapaisesti toisen jalan säärtä hakattavksi,saaden näin muun kehoni suojatuksi.
Käsissä mulla oli silloin harava ja toisessa lapio.
Ja verkoaidan takan julmetusti turisteja ihmettelemässä näytöstä.
Varmaan osa niistä räpsi siinä valokuviakin, perkeleet...
Aikansa se siinä sitten nokki ja hutki siivillään, puolustukseksi nostamaani kinttua.
Sitten homma olikin yhtäkkiä ohi. Puol minuuttia sain ottaa iskua vastaan. Meinasi siinä jo jalka ontua alta pois, kun otin ensi askeleita kerätäkseni loput paskat häkistä pois. Oli sitten kintussa illemmalla pahkuraa,turvotusta ja mustelmaa:)
Vitutti vaan ne ihmiskyylät kameroidensa kanssa, jotka hokivat jotain eläintenhoitajasta ja hullusta linnusta.
Onneks eivät kysyneet multa mitään, vaan antoivat siivota häkin puhtaaks, naama punasena....ja kinttu ontuen.
Kerran kävi valkoposkihanhi päälle, kun olin tekemässä poikuelaskentoja pääkaupunki seudun rannoilla.
Kuulin eräästä korkeasta heinikosta, selkeästi valkkari poikueen, no minä sitten tapani mukaan rupesin lähestymään, hieman kiertäen jotteivat pelästyisi alta pois. Mutta äläs! Heinikosta hyppäsikin esiin keleen vihanen ukko, muun perheen jäädessä jemekseen.
Tämä äijä näytti niin pahalta, että sovittelin hommani sille parilla sanalla ja käännyin lähteäkseni samaa tietä takaisin. Ilman laskennallista tulkintaa ja iänmääritystä tästä pesueesta.
Kerkesin ottamaan kenties puoli askelta, kun kuulin linnun hypähtävän takanani lentoon: Käänsin ylävartaloani hiukan, samalla aivan vaistomaisesti kyynärpäällä päätäni suojaten, ja (taaskin) Tums!
Lintu iskeytyi koukussa olevaan käteeni iskien siihen pari kertaa ja putosi alas. Sen jälkeen sain luvan poistua ilman lisäuhitteluja.
Kädessä oli jo kohta pari mojovaa ruhje mustelmaa....
Kerran oli myös vinhaa mennä ensikertaa tuntemattoman susilauman häkkiin. Yksi uros tuli murisemaan ja haukahtelemaan(niin,tiedän etteivät sudet näin teekkän,paitsi tuo kyseinen yksilö)
muutaman metrin päähän. Arveluttihan se, mutta mukana ollut hoitaja sanoi ettei siitä kannata välittää, ja tottahan tuo oli koska muutoin siitä olisi saattanut syntyä jatkossa ongelmallinen tilanne muidenkin hoitajien kanssa, jos tuo suurpeto olisi päässyt ns.henkisesti niskanpäälle.
Metsäpeuralta olen meinannut saada kunnon iskun etukoparoilta.
Tuo liike oli niin nopea, etten kerennyt reagoimaan siihen mitenkään. Ainut onni oli se että se jäi sentin pari vajaaksi.
Kunnon osumalla olisi ollut koko kämmen kipsissä.
Rukkaset vaan hulahti ilmavirran voimasta kädessäni.
Kyllä muuten kesy korppikin nokkii saatanan lujaa...
Ja sen muistan kun hankin kesyfretin tuossa reilut viitisentoista vuotta sitten(r.i.p.). Se epeli kävi suoraan ja ensitöikseen kiinni kaikkeen lihaan ja läskiin jota eteen tuli. Olin aivan kummissani sen kanssa alkuun: Koitit ottaa sitä kiinni mistä hyvänsä niin se iski apinan raivolla kiinni, tai kun se oli tarpeeksi lähellä esm. reittäni niin taas uppos hampaat, mutta kyllä me opittiin olemaan kunnolla jo ekan päivän jälkeen; mä nimittäin purasin takasin.
Ja kanssakäyminen muutti hissukseen luonnettaan:)
Tokihan mua on koirat purreet ja ampparit pistäneet joskus pahastikin ja joukolla,mutta halusin tuoda nuo eksoottisimmat jutut tähän iltaanne piristämään.
Vahingon iloisiako vai?
Ei oikeastaan,kun ampparit ei sovi samaan seuraan allergian takia.Kerran tuli saatua sen verran pikkejä jotta allergia puhkesi.Katsokaahan tarkasti mihin teltan pystytätte jottei käy,kuin minulle.Iskin sateella illalla teltan ja aamulla kivassa auringonpaisteessa sitten aloin kasaan ja olin tietenkin pystyttänyt maamehiläisten pesän suuaukon päälle sen ja arvatkaa,kun nauratti. 
Ihmettelin kyllä mistä pirusta se ampparien ääni kuuluu,kun ei näkynyt missään aamusella aamupalaa syödessä. 
Ihmettelin kyllä mistä pirusta se ampparien ääni kuuluu,kun ei näkynyt missään aamusella aamupalaa syödessä.