Helsingin Sanomat etsii hyvinvarustettua retkeilijää
Jokaisen oma tapa on oikea tapa vaeltaa. Omista reissuista kertominen voi olla myös tapa jakaa kokemuksia virtuaalisella iltanuotiolla ja ainakin itseäni on rikkinäisillä jaloilla liikkuvana auttanut nykyinen kevytretkeily suuntaus. Facen kevytretkeilyryhmä on ollut siinä suurena apuna.
"This is my nature, who I am
If you don´t like it, here I stand"
If you don´t like it, here I stand"
Re: Helsingin Sanomat etsii hyvinvarustettua retkeilijää
Ilmaisin itseäni huonosti, tarkoitin sitä että heillä en ole huomannut niin paljon tarvetta korostaa omien valintojensa ainoaa oikeellisuutta.Aaro kirjoitti:Kyllähän nuoret usein raportoivat omissa medioissaan ja blokeissa tekemisiään ja myös vaelluksensa. Vaarana saattaa olla että suorittamisen esittäminen ohjaa vaellusta johonkin suuntaan eli ei pelkästään tuulen huminan ihmettelyyn. Mutta samaa yleisön hakua on ollut havaittavissa meillä vanhoillakin.TiMoKo kirjoitti:
Nuorempi polvi ei pääsääntöisesti näytä tekevän omasta kulkemisestaan niin isoa numeroa, olkoot vaikka väärin vaellettu.
Blogeja, YouTube kanavia yms kyllä on nykyisin paljon tarjolla, minäkin välillä kirjoittelen blogia vaikka en nuoriin enää ole lukeutunut tällä vuosituhannella.
Maailman suurinta viisautta on jälkiviisaus, valitettavasti sitä ei voi käyttää etukäteen.
"vaikkapa hulluna pidettäisiin"
https://timokokairankiertaja.blogspot.com/
"vaikkapa hulluna pidettäisiin"
https://timokokairankiertaja.blogspot.com/
Minä ajattelin omia latujani että moni nuori melkein päivittäin julkaisee jotain ja sen pitäisi olla tietenkin jotain hienoa ja tästä(kin) suorituspaineesta ja varmaan muustakin saattaa johtua että aika moni nuori tuntuu kärsivän ajoittain masennuksesta. Toivoisin että vaeltamisesta ei tulisi osa tätä suorituspainetta vaan päinvastoin rentouttavaa - parhaaksi katsomallaan tavalla vaeltaen. Hyvin monella tapaahan nuoret liikkuvatkin luonnossa, pyörällä jne.
-
- Viestit: 137
- Liittynyt: 16 Tammi 2021 18:46
- Paikkakunta: Espoo
Jos katsoo koko retkeilyvarusteitten saatavilla olevaa kirjoa ja kertoo sen asenteilla ja taloudellisilla mahdollisuuksilla, muodostuu kolmiulotteinen matriisi, johon itse kukin solahtaa omaan kohtaansa. Varmasti tuohon välinevalintaavaruuteen muodostuu klustereita, joita sitten voidaan nimittää grammanviilaajoksi, väline-elvistelijöiksi tai kumisaapastalebaneiksi.
Minulla on ollut jo kymmeniä vuosia mahdollisuus ja kiinnostusta ostaa laadukkaita, keveitä ja monasti kalliitakin varusteita. Kevyemmin kulkeminen on mukavampaa, mutta olen pysytellyt erossa fanaattisuudesta, jossa olo alkaa siirtyä epämukavuuden puolelle ja yöt taisteluksi olemassaolosta. Loppujen lopuksi kevyt perusvarustus, eli rinkka, yöpymisvarusteet, kyökki ja varavaatteet, on mahdollsita puristaa aika helposti alle 7 kilon. Oma perussetti vaatteineen on noin 6-7 kiloa sulan maan reissulle + ruoka noin 0,5 kg/päivä.
Ei varusteita katsomaalla pelkästään voi arvioida retkeilykokemusta, käytöksestä paremminkin, ja miten toimii kamppeitten huollon jne kanssa tuvilla. Ikä ei myöskään näytä olevan kovin merkitsevä tekijä, monet vasta intistä päässeet nuoret ovat lähteneet putkiSavottalinjalle, ja toisaalta vastaan tulee vanhoja jääriä, joilla on viimeistä huutoa olevia kevytrinkkoja ja dyneemalaminaatista ommeltuja yksikerrostelttoja. Toisaalta kyllä sähköisten vekottimien käyttö on kytkeyksissä perimminkin ikään kuin kevytharrastukseen, itse en ymmärrä "kevytretkeilijää" joka raahaa isoa puhelinta, GPS hätälähtintä ja virtapankkia, kun kaikkia noita ilman tulee ihan hyvin toimeen. Vedenpitävä kartta ei montakymmentä grammaa paina, ja kompassi pitää aina olla mukana.
Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia
Minulla on ollut jo kymmeniä vuosia mahdollisuus ja kiinnostusta ostaa laadukkaita, keveitä ja monasti kalliitakin varusteita. Kevyemmin kulkeminen on mukavampaa, mutta olen pysytellyt erossa fanaattisuudesta, jossa olo alkaa siirtyä epämukavuuden puolelle ja yöt taisteluksi olemassaolosta. Loppujen lopuksi kevyt perusvarustus, eli rinkka, yöpymisvarusteet, kyökki ja varavaatteet, on mahdollsita puristaa aika helposti alle 7 kilon. Oma perussetti vaatteineen on noin 6-7 kiloa sulan maan reissulle + ruoka noin 0,5 kg/päivä.
Ei varusteita katsomaalla pelkästään voi arvioida retkeilykokemusta, käytöksestä paremminkin, ja miten toimii kamppeitten huollon jne kanssa tuvilla. Ikä ei myöskään näytä olevan kovin merkitsevä tekijä, monet vasta intistä päässeet nuoret ovat lähteneet putkiSavottalinjalle, ja toisaalta vastaan tulee vanhoja jääriä, joilla on viimeistä huutoa olevia kevytrinkkoja ja dyneemalaminaatista ommeltuja yksikerrostelttoja. Toisaalta kyllä sähköisten vekottimien käyttö on kytkeyksissä perimminkin ikään kuin kevytharrastukseen, itse en ymmärrä "kevytretkeilijää" joka raahaa isoa puhelinta, GPS hätälähtintä ja virtapankkia, kun kaikkia noita ilman tulee ihan hyvin toimeen. Vedenpitävä kartta ei montakymmentä grammaa paina, ja kompassi pitää aina olla mukana.
Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia
Minusta nuo kolme mainitsemaasi klusteria muodostuvat jo yksiulotteiselle retkeilyvarustekirjoakselille, joten niiden erottamiseksi toisistaan ei tarvita kolmiulotteista matriisia - vai pitäisikö puhua tensorista - no, sanotaan kolmiulotteinen taulukko.MrKnowItAll kirjoitti:Jos katsoo koko retkeilyvarusteitten saatavilla olevaa kirjoa ja kertoo sen asenteilla ja taloudellisilla mahdollisuuksilla, muodostuu kolmiulotteinen matriisi, johon itse kukin solahtaa omaan kohtaansa. Varmasti tuohon välinevalintaavaruuteen muodostuu klustereita, joita sitten voidaan nimittää grammanviilaajoksi, väline-elvistelijöiksi tai kumisaapastalebaneiksi.
Tarkoitan sitä, että talebanin tuntee jo varusteistaan ilman, että koko hepusta tietäisi yhtään mitään muuta. Sama pätee grammariin ja elvistelijään.
-
- Viestit: 137
- Liittynyt: 16 Tammi 2021 18:46
- Paikkakunta: Espoo