Vaellusmuona ilman keittomahdollisuutta

K-nen

Viesti Kirjoittaja K-nen »

Nevis kirjoitti:
Korpijaakko kirjoitti:
Nevis kirjoitti:Mitä iloa tuollaisesta itsensä rääkkäämisestä on?
Olisiko samantyyppinen hyvä tunne, joka tulee kovan lenkin jälkeen kun on rääkännyt itsensä paskaksi? Ihan vain sen "kovuuden tunteen" tuomasta ilosta? Tai ehkä välineenä/menetelmänä saavuttaa jotain?

Toisaalta, kaikki eivät varmaan koe tuollaista edes itsensä rääkkäykseksi. Vaelluksellahan tahdotaan usein viettää arkielämää askeettisempaa elämää. Jostain luovutaan, jotta saadaan vahvoja kokemuksia ja elämyksiä. Toisille jo luopuminen keskuslämmityksestä ja vesivessasta on liikaa. Toiset voivat huoletta luopua lämpimästä ruuastakin. Ja jotkut oikein hurjat voivat lähes luopua syömisestään viikkojen reissun ajaksi! :shock:
Tuo nyttemmin poistettu kommentti koski askeettisen ruokavalion ilottomuutta. Itse elän varsin askeettista ja kovaa elämää joka päivä ja nimenomaan terveellisestä ja maistuvasta ravinnosta on tullut eräs elämäni vähistä iloista. Karskisen menu ei saisi ainakaan minua nauttimaan elämästäni. Hyvä ravinto on ikään kuin palkinto kovasta päivästä ja syy rasituksen aiheuttaman tuskan kestämiseen.

Jos kaiken paskan ja tuskan keskelle vielä lisää paskan ravinnon, niin miksi ylipäänsä olemme täällä? Pelkän filosofoinnin tuottaman mielihyvän vuoksiko? Tietysti se on jaloa ja hienoa, mutta siihenkin voi kyllästyä, koska se on pelkkää käsitteillä leikkimistä.
Syön mysliä myös siviilissä. Saattaa vierähtää useampi päivä siten, että aamupalani on mysli ja kuppi kahvia, lounas+päivällinen on kylmä kanasalaatti ja illalliseksi syön mysliä, joten ei tuo vaelluksen ruokailu niin hirveän tuskaista ole.

Toisaalta myöskin kalakeitto, hyvä pihvi ja joskus grillistä makkara menevät oikein mukavasti, mutta en ole hirveä ruoka-keskeinen.

Oma kylmä menuni on varmasti ravintosisällöltään parempaa, kuin vakio pussimuona.

Vaelluksella (yksin ollessani) en vain viitsi keitellä ruokaa ja suoraan pussista syötävät pika-ateriat ovat mielestäni sitä puhumaasi paskaa, jos mikään ruoka sellaista voi edes olla.

Vaelluksella yksin olosta, kulkemisesta ja vähäisistä leiriaskareista muodostuu nautinto: ajatukset lakkaavat pyörimästä kaiken joutavan ympärillä: ruoka on silloin itselläni vain kehoa varten -mieli saa ravintonsa muusta. Yksinkertainen ruoka saa myöskin ne vähät herkut: kahvi aamulla ja kaakao illalla maistuman todella hyviltä.


tyy

Viesti Kirjoittaja tyy »

K-nen on analysoinut, suunnitellut ja perustellut vaellustyylinsä, varusteensa ja ruokailunsa varsin perusteellisesti ja myös käytännössä testannut. Tällaista perusteltua järjestelmällisyyttä on aina mielenkiintoista seurata ja olen oppinut itsekin paljon. Kiitos siitä.

Vaikka en pystykään vastaaviin suorituksiin, niin aion kuitenkin soveltaa oppimaani keventääkseni olemustani, niin että pystyisin resuamaan tuntureilla vielä ainakin semmoset parikymmentä vuotta.
hannes
Viestit: 10815
Liittynyt: 12 Tammi 2006 10:06

Viesti Kirjoittaja hannes »

K-nen ei näytä rasvoja mukanaan kantavan , pisti silmään , itse kun olen ainakin tällä hetkellä hurahtanut rypsiöljyn energiaan.
jaakko33
Viestit: 532
Liittynyt: 06 Helmi 2009 15:07

Viesti Kirjoittaja jaakko33 »

Kyllä kai terve aikuinen kahvilla ja pullalla pärjää yhden viikon :) Suklaassa on sitten sitä rasvaa, vaikka muuten se aiheuttaa verensokerin äkillisen hyppäyksen mitä kestävyysurheilussa yleensä ei haeta.

Joo kiitokset K-selle (lähes) tieteellisen tarkoista tutkimuksista ja kokeiluista.
K-nen

Viesti Kirjoittaja K-nen »

hannes kirjoitti:K-nen ei näytä rasvoja mukanaan kantavan , pisti silmään , itse kun olen ainakin tällä hetkellä hurahtanut rypsiöljyn energiaan.
Rasvan määrää pitäisi tosiaan saada hilattua hieman ylös. Olen myös ajatellut, että ottaisin mukaani pullon öljyä, mutta tekemättä on toistaiseksi jäänyt, sillä tuota öljyä pitäisi nauttia sellaisenaan.

Pähkinöiden määrää voisi lisätä. Samoin jotakin muuta rasvaista, kuten vaihtaa ikiaikainen mars/snikkers rasvaisimpaan tummaan suklaaseen (=toteutetaan).

Tuosta muonamäärästä (800g) en todellakaan saa tarpeeksi energiaa, sillä laihduinhan 3kg, tai enemmänkin. Vuorokaudessa laihduin 250 grammaa, joka merkitsee noin 1750 kcal vajausta.
Metsän Omena
Viestit: 3104
Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58

Viesti Kirjoittaja Metsän Omena »

K-nen kirjoitti: Tuosta muonamäärästä (800g) en todellakaan saa tarpeeksi energiaa, sillä laihduinhan 3kg, tai enemmänkin. Vuorokaudessa laihduin 250 grammaa, joka merkitsee noin 1750 kcal vajausta.
Veikkaanpa vaikka lisäisit päivittäistä energianmäärää samalla vaelluksella sen 1750 kcal, tippuu painosi silti. Varma tapa säilyttää suorituskykyinen normaalipainonsa on säätää siviilikokonaisrasitus ja -energia samansuhteiseksi, vaikkei välttämättä samansuuruiseksi, kuin vaellusrasitus ja -energia. Siinä tosin piilee myös sellainen vaara, että vaelluksella voi myös lihoa. Olen suunnilleen samanpainoinen kuin Karskinen ja edellisellä vaelluksella söin noin 1100 grammaa energiarikasta ravintoa jokainen päivä, vaikka päivämatkat vaihtelivat 10-50km välillä. Paino oli vaelluksen päätyttyä jokseenkin sama (+-1kg).
tyy

Viesti Kirjoittaja tyy »

K-nen kirjoitti:Rasvan määrää pitäisi tosiaan saada hilattua hieman ylös. Olen myös ajatellut, että ottaisin mukaani pullon öljyä, mutta tekemättä on toistaiseksi jäänyt, sillä tuota öljyä pitäisi nauttia sellaisenaan.
Esim. Italiassa oliiviöljyä syödään vaalean leivän kanssa. Hyvälaatuinen neitsytoliiviöljy maistuu myös näkkärin tai korppujen kanssa hyvältä. Tai miksei voisi sekoittaa vaikka pähkinöihin, niin ei tarvitse pullosta juoda.

Siis jos pitää oliiviöljyn mausta, kaikki eivät välitä.


Lisäys: ja miksei kylmäpuristettua rypsiöljyä voisi nauttia samaan tapaan.
K-nen

Viesti Kirjoittaja K-nen »

Metsän Omena kirjoitti:
K-nen kirjoitti: Tuosta muonamäärästä (800g) en todellakaan saa tarpeeksi energiaa, sillä laihduinhan 3kg, tai enemmänkin. Vuorokaudessa laihduin 250 grammaa, joka merkitsee noin 1750 kcal vajausta.
Veikkaanpa vaikka lisäisit päivittäistä energianmäärää samalla vaelluksella sen 1750 kcal, tippuu painosi silti. Varma tapa säilyttää suorituskykyinen normaalipainonsa on säätää siviilikokonaisrasitus ja -energia samansuhteiseksi, vaikkei välttämättä samansuuruiseksi, kuin vaellusrasitus ja -energia. Siinä tosin piilee myös sellainen vaara, että vaelluksella voi myös lihoa. Olen suunnilleen samanpainoinen kuin Karskinen ja edellisellä vaelluksella söin noin 1100 grammaa energiarikasta ravintoa jokainen päivä, vaikka päivämatkat vaihtelivat 10-50km välillä. Paino oli vaelluksen päätyttyä jokseenkin sama (+-1kg).
Työ ja perhe-elämän vaatimukset asettavat tässä suurimmat esteet. Pitkäkestoista, matalatehoista liikuntaa saisi olla enemmän ja vähemmän painojen kanssa touhuamista. Tiedän, että tässä on puutteita.

Seuraava vastaavan tyyppinen reissu on suunnitteilla jälleen 2010 syksyksi (edelleen testireissu, ei maksimipäivämatkoja, esim 400km, 12-14vrk). Tulevana vuonna tarkoitus onkin lisätä matalatehoista liikuntaa.
K-nen

Viesti Kirjoittaja K-nen »

tyy kirjoitti:
K-nen kirjoitti:Rasvan määrää pitäisi tosiaan saada hilattua hieman ylös. Olen myös ajatellut, että ottaisin mukaani pullon öljyä, mutta tekemättä on toistaiseksi jäänyt, sillä tuota öljyä pitäisi nauttia sellaisenaan.
Esim. Italiassa oliiviöljyä syödään vaalean leivän kanssa. Hyvälaatuinen neitsytoliiviöljy maistuu myös näkkärin tai korppujen kanssa hyvältä. Tai miksei voisi sekoittaa vaikka pähkinöihin, niin ei tarvitse pullosta juoda.

Siis jos pitää oliiviöljyn mausta, kaikki eivät välitä.


Lisäys: ja miksei kylmäpuristettua rypsiöljyä voisi nauttia samaan tapaan.
Kylmäpuristetun rypsiöljyn maku on ok, voisin nauttia sitä aivan hyvin sellaisenaan. Ajatus puhtaan rasvan nauttimisesta vain tuntuu jotenkin vieraalta. Tässä on toki aikaa taas vuosi pohtia asiaa, sillä mitään teknistä estettä ei ole ottaa aamuisin ja päivällä ryyppyä öljypullosta, kunhan määrä ei ole kovin iso.
tyy

Viesti Kirjoittaja tyy »

K-nen kirjoitti:
tyy kirjoitti:
K-nen kirjoitti:Rasvan määrää pitäisi tosiaan saada hilattua hieman ylös. Olen myös ajatellut, että ottaisin mukaani pullon öljyä, mutta tekemättä on toistaiseksi jäänyt, sillä tuota öljyä pitäisi nauttia sellaisenaan.
Esim. Italiassa oliiviöljyä syödään vaalean leivän kanssa. Hyvälaatuinen neitsytoliiviöljy maistuu myös näkkärin tai korppujen kanssa hyvältä. Tai miksei voisi sekoittaa vaikka pähkinöihin, niin ei tarvitse pullosta juoda.

Siis jos pitää oliiviöljyn mausta, kaikki eivät välitä.


Lisäys: ja miksei kylmäpuristettua rypsiöljyä voisi nauttia samaan tapaan.
Kylmäpuristetun rypsiöljyn maku on ok, voisin nauttia sitä aivan hyvin sellaisenaan. Ajatus puhtaan rasvan nauttimisesta vain tuntuu jotenkin vieraalta. Tässä on toki aikaa taas vuosi pohtia asiaa, sillä mitään teknistä estettä ei ole ottaa aamuisin ja päivällä ryyppyä öljypullosta, kunhan määrä ei ole kovin iso.
Maistuisikohan öljy myslin seassa miltä?
Metsän Omena
Viestit: 3104
Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58

Viesti Kirjoittaja Metsän Omena »

...niin tai kun tuossa tapauksessa ruokailu on vain polttoaineen hankkimista keholle, voisi totutella käyttämään MCT-öljyä.
Avatar
George
Viestit: 3343
Liittynyt: 22 Marras 2007 21:58
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja George »

K-nen kirjoitti: Vaelluksella yksin olosta, kulkemisesta ja vähäisistä leiriaskareista muodostuu nautinto: ajatukset lakkaavat pyörimästä kaiken joutavan ympärillä: ruoka on silloin itselläni vain kehoa varten -mieli saa ravintonsa muusta. Yksinkertainen ruoka saa myöskin ne vähät herkut: kahvi aamulla ja kaakao illalla maistuman todella hyviltä.
Kyllä suosittelen aurinkoenergiaa jalostettuna kaikkein jaloimpaan muotoon, ts. tilkka konjakkia auttaa jaksamaan kummasti. Korkillinen kolme kertaa päivässä :)
K-nen

Viesti Kirjoittaja K-nen »

K-nen kirjoitti:Mennyt 11.5vrk vaellus meni myös ilman lämmintä ruokaa. Jokaisen päivän ruokalista oli täysin sama:

Aamu: Muromysli maitojauheella, Berocca plus-tabletti, Elovena-patukka (kahvi tai kofeiinitabletti)
välipala: mars- ja snikkers-patukat.
Päivä: Mysli terästettynä pähkinöillä maitojauheella, kofeiinitabletti.
Ilta: Muromysli maitojauheella, elovena-patukka, iso kaakao (kuuma tai kylmä), magnex-tabletti.

Vatsa nipisteli hieman vaelluksen lopulla, mutta ei häiritsevästi. Täysin kylmää ilman kahvia/kaakaota en taida kokeilla.
Niinpä söin sanani ja kokeilin keittimetöntä ja tuletonta vaellusta. Ruoka oli aiempien retkien kaltainen, mutta rasvaa oli vähemmän. Kahvin korvasi Gutzy-urheilujuomajauhe, sitruunan makuisessa on kofeiinia.

Kaksi viikkoa meni, vaikka hieman laimein tunnelmin, patukoita järsien ja sitruunalitkua lipittäen -tai oikeastaan Gutzy korvasi kahvin paremmin, kuin hyvin.

Laihduin tuolla hieman yli 300 km lenkillä alle 3 kg, joten ravinnon voisi sanoa toimivan yhtä hyvin kuin aiempi rasvaisempi. Suolisto ei pahemmin oireillu, eikä vatsaa nipistellyt. Kuuman juoman tarvetta ei useinkaan tuntunut olevan -yhtenä tai kahtena iltana tosin tuulisen ja sateisen päivän jälkeen leiriydyttyäni alilämpöiset väristykset laittoivat reippailemaan. Sää tosin ei ollut eritysen kylmä.

Jos muuta hyötyä kokeilusta ei ollut, niin ainakin nyt tiedän omalta osaltani, että syksyinenkin vaellus onnistuu hyvin ilman keittiötä, patukoita napostellen. Tämä tieto vapauttaa: valinta on omani, ei pakosta johtuvaa, oli tuleva valinta sitten mikä tahansa.
Toni
Viestit: 804
Liittynyt: 20 Syys 2007 19:43

Viesti Kirjoittaja Toni »

Ite oon veivannut suurimman osan reissuistani tulettomina.

Mysliin sopii mielestäin hyvin öljyt (seesam, hamppu, rypsi, avokado, auringonkukka, camelina, tms), se on musta paras ensiks imeyttää mysliin muutaman minuutin ajan ennekuin sekaan laittaa vedet.

Pahkinä jauhot: saksanpähkinä, manteli, yms. on vakio maun ja ravinnon lisääjiä kuten erilaiset kuivatut marjajauhe seoksetkin.

Muita mukana pitämiäni on kananmunat jotka raakoina säilyvät pitkään ja ovat omalle kielelleni maittavia. Toinen vaihtoehto on ollut niiden kuivaaminen ja jauhaminen.
Proteiinissa nimittäin piisaa..

Mä pidän mukanani myös juureksia sekä pientä, parin luottokortin kokoista raastin levyä.

Ite saatan olla hieman eriarvoisessa asemassa koska pystyn hyödyntämään laajaa jatkojalostus tilaa, jossa olen tehnyt mm. myös idätetyistä kotimaisista herneistä ja härkäpavuista jauhoa. Samasta paikasta tulee öljynpuristuksen sivutuotteena myös maistuvaa hamppu ja rypsi puristetta. Tuo käy snäksistäkin.

Hunajaa on mukava pitää matkassa kuten kuivataateleitakin.
Joskus herkuttelen kuivakalalla ja lihalla.
Syksymmällä pidän myös mukana kuivattua, yleensä venhänoraksesta tehtyä jauhoa.

Talvettomana aikana myös villivihannekset tuovat vaihtelua ja tuoreutta keittiöön.
Saatoin jotain varmasti nyt unohtaakin..koska tilanteen mukaan toki kypsentelen kuten kalan ja lihan.

Pussikeittoihin olen koskenut elämäni aikana tasan kerran.
Pillereitä ja muita ns.lisiä en käytä.
kantsu_
Viestit: 1303
Liittynyt: 08 Syys 2011 10:25
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja kantsu_ »

Mikäli reissulla ei ole keittomahdollisuutta, lämmön tuntua ruokiin saa tulisilla mausteilla esim. chilillä. Meksikolaistyyppinen ruoka lämmittää kylmänäkin, jos ei maustemitoissa liikoja pihistellä. Tortillat hedelmä- tai kasvistäytteellä ja kuivattua poronlihaa. Parempaa, kuin voisi kuvitella...HOTTIA! :wink:

Maito- tai soijajauhe ovat hyviä proteiininlähteitä. En välitä varsinaisista proteiinipatukoista tai -jauheista -mieluiten niin luonnollista kuin mahdollista.
Vastaa Viestiin