Yrjö Kokko

[Tunturiämmä]

Onko tuttu mies? kirjotti paljon kirjoja linnuista täältä Enontekiön puolesta. Toimi Muoniossa eläinlääkärinä.

Kirjoja esim. Ne tulevat takaisin, Alli - jäämeren lintu, Laulujoutsen

Täälä on Yrjö Kokko -lintutorni mukavala paikkaa.

[Turhankävelijä]

Kokkoa olen yrittänyt lukea mutta....
Tuntuu jotenkin raskaalta. Neljän tuulen tie ja Ungelon torppa on jäänyt kesken. Sudenhampaisen kaulanauhan runttasin väkisin läpi viime talven pimeinä iltoina. Yleensä kirjaa ei malta iltaisin lopettaa, Kokon kanssa sitä ongelmaa ei ollut.

[jukepoks]

Laulujoutsen on luettu parikin kertaa, ne taitaa olla yksinkertasempia vehkeitä nuo digikamerat...
Alli -jäämeren lintu on luettu ja Sudenhampainen kaulanauha. Pessi ja Illusia, (ei mikään satu)
Nyt on luvun alla Seitsemän veljestä, varmaan viides kerta...

[Antero]

Kaikki Kokon kirjat on tullut luettua, osa useampaan kertaan. Kokon "syytä" on, että minusta aikanaan tuli "Lapinhullu". Kun kansakoulupoikana ko. kirjoja luin, eivät Tarzanit niiden jälkeen enää tuntuneet miltään. Pari vuotta sitten Hetassa oli mielenkiintoinen Yrjö Kokko-seminaari, jossa myös Kokon lapset olivat läsnä.

[FinMarkku]

Onko tuttu mies?

Eipä ole tullut luettua kuin tuo Sudenhampainen kaulanauha joskus nuorena. Eikö siinä ollu kohtaus, jossa tuo päähenkilö ampui karhun haulikolla ihan parin metrin päästä. Kuulin joskus paljon myöhemmin, että tuo on kuulemma ihan tosi tarina.

Mutta tuossa Ungelontorpassa on tullu oltua parikin yötä, tosin kauan aikaa sitten. Itse mökistä en ihmeitä muista, mutta harvinaisen komealle paikalle se on tehty. Onko se yhä Kokon suvun käytössä?

Markku

[Ursus]

Ungelon torpasta se alkoi. Naapurin setä lainasi pikkupojalle. Lienen koko tuotannon lukenut. Nyt joitain Kokon kirjoja on hyllyssäkin. Turhaan Y Kokko kyllä siihen joutseneen sen laulu-liitteen sai lisätyksi. Pikkujoutsen ja kyhmyjoutsen ovat nimensä ansainneet, mutta ei (iso)joutsen mikään laululintu ole. Mahtavaa kuultavaa kylläkin - alkuvoimaista. Tuossa rannassa muuten oli syksyllä muuttoa odottamassa noin 80 joutsenta. Ne tulevat takaisin.

[Tunturiämmä]

Joo, Kokon suvula se on tuo Ungelon torppa. Mieki olin silloin joku vuosi sitte tuola Yrjö Kokko -lintutornin "vihkiäisissä" kahviämmänä. Sielä olit Kokon tyvär ja poika matkassa.

Yrjö Kokko -seminaarin vetäjä Elsa Vuontisjärvi on kirjottannu pari mukavaa kirjaa. Proksinvainiot kannattaa lukea. Se on romaani, mutta tosipohjainen.

[tinder]

Jukka Parkkinen kirjoitti Yrjö Kokon elämäkerran. Nimeä en nyt muista, vaikka kirjaa juuri hiplasin. (Ab)originaali kilpisjärveläinen sanoi, että kirja on paikallisellekin mielenkiintoinen siksi, että siinä kerrotaan paljon seudun ihmisistä ja suvuista.

[Tapsa]

Kirjan nimi on: Yrjö Kokko,sadun ja luonnon runoilija,Yrjö Kokon elämänkerta (WSOY,2003).

[Gártanoaidi]

Kokkoa olen yrittänyt lukea mutta....
Tuntuu jotenkin raskaalta.

Minullekin Laulujoutsenen alku tuntui aikoinaan jotenkin nihkeältä. Mutta niin vain tempaisi kirja mukaansa muutaman sivun jälkeen.

Omat kokemukseni laulujoutsenesta ovat melko erilaisia kuin Kokon havainnot. Mutta onpa joutsenkantakin noin 100-kertainen Kokon aikoihin verrattuna.

[blueraven]

Onhan nuo Kokon kirjat tullut luettua muutaman kerran, pari olen omaankin hyllyyn viime vuosina hankkinut.
Niitä saan osaltaan syyttää omaankin innostumiseeni luontokuvaukseen ja retkeilyyn.
Oman aikansa lapsiahan nuo Kokon tekstit ovat, eipä osaisi kuvitella nykykirjailijoiden vuodattavan samanlaista kirkasotsaista innostuneisuutta mistään aiheesta. Ajat ovat kyyniset...

[Taskutiikeri]

Laulujoutsen on nyt iltalukemisena. Tunturinkaipuuseen hyvää lääkettä.

[Kösteri]

Tunturinkaipuuseen hyvää lääkettä.

Vai hyvää. Tautihan siitä vain pahenee.

[Taskutiikeri]

Tunturinkaipuuseen hyvää lääkettä.

Vai hyvää. Tautihan siitä vain pahenee.

Niin no, toisaalta, mutta pääsee kumminkin vähän mielikuvituksen siivillä reissuun. On sekin parempi kuin ei mitään, jos ei ole pääsemässä tunturiin lähiaikoina.

[Heksa]

Sainpa juuri luettua Laulujoutsenen, jotenkin on koko Yrjö Kokon tuotanto tullut ohitettua tähän mennessä. Pidin kyllä kirjasta, tuntui kuin voisin itsekin olla Tiiti. Samainlaisia kokemuksia olisi kiva saada, mutta pitäisi löytää se oma Cygnus Musicus.

Multa on päässyt Lapinkuume paranemaan, eli jostain syystä en kaipaa Lappiin kävelemään "valmiita" (suunniteltuja) polkuja. Eikä tuo kirja sitä kuumetta tuonut takaisin. Silti reissun päälle kaipaa, eli jo lähtö polkupyörällä vain johonkin suuntaan tuo jonkinlaisen vapauden tunteen. Liekö jotain neljänkympin kriisiä tai jotain, mutta töistä lähtisin heti kun tietäisin mitä tehdä. Yrjö Kokon jalanjälkiä olisi hieno seurata, mutta aika on nykyään eri...