Mikä on vaellusherkkusi?

[lapanen]

Edelliseen viitaten; normi ruisleipää (ei hapanta eli juureen tehtyä), vaikka Reissumiestä, päälle voita, kylmäsavulohta ja kunnollista sinihomejuustoa. Nuotiolla rapsakaksi paistaen ja ääntä kohden.

[tyy]

no se sake olis kiva

Sake on selvästi ällöttävin alkomaholi mitä olen juonut. Maistelin siitä sukkamehua, lämmintä valkohomejuustoa ja yönyliseissyttä keskikaljaa

Son tarkotettu nautittavakasi, ei allöttäväksi. Mutta sake on kuin kalja, sitä on butvaiseria ja kaltenperkkiä.

[tyy]

Itse olen tottunut käyttämään piimää talkkunan kanssa. Ja suoraan pussista keittelemättä.

Marja-aikaan talkkunasta voi tehdä survosta esim. mustikoitten kanssa. Ei tarvitse piimää kantaa mukanaan.

Ei talkkunaa tarvitse enää keitellä. Jotain kostuketta vain sekaan ja sitten lusikoimaan ääntä kohti.

Totta, että oikeastaan mikä tahansa kostuke, mikä estää kuivaa jauhoa tarttumasta kurkkuun toimii, jos vain makuaisti antaa periksi. Yksi kaverini syö talkkunaa pelkällä vedellä kostutettuna.

Vaika olenkin kasvanut idässä, on suku kotoisin Etelä-Hämeestä. Talkkunat ja marjapöperöt on tuttua kesäruokaa.

[Joonas Frisk]

Hämäläistä talkkunaa söin ekat 20 vee viilin ja piiiitkän piiimän kera. Sitten siirryin olosuhteiden pakosta savolaisversioon. On se hyvvää voisilmän kanssa.
Ihan eri eväitähän ne on. Samasta nimestä huolimatta.
Ei kyllä kumpikaan vaellusherkkuani.

Se vois olla joku sieniruoka, tahi paistettu kala, tai itetehty täytekakku itepoimituista marjoista kera kerman, sekä hyvän kahvin.

[HarriR]

no se sake olis kiva

Sake on selvästi ällöttävin alkomaholi mitä olen juonut. Maistelin siitä sukkamehua, lämmintä valkohomejuustoa ja yönyliseissyttä keskikaljaa

Son tarkotettu nautittavakasi, ei allöttäväksi. Mutta sake on kuin kalja, sitä on butvaiseria ja kaltenperkkiä.

Juu, niin on. Tuossa perjantaki iltana jaappanilaisen vieraan kanssa kampaiteltiin pullollinen sellaista 12 vuotiasta Osakalaista.... ei ollut sukkamenua se

[pesala]

Vaika olenkin kasvanut idässä, on suku kotoisin Etelä-Hämeestä. Talkkunat ja marjapöperöt on tuttua kesäruokaa.

Paljasjalkaisena etelähämäläisenä pistää silmään sana TALKKUNA. Minulla talkkuna on nimeltään PIAPO. Aina ollut. En tiedä , kuinka laajalle alueelle tämä nimi on levinnyt. Syntymäkotikuntani vaan on nykyään Varsinas-Suomea , mutta varmasti siellä tiedetään , mikä ruoka on piapo. Arvaatte varmaan , mikä kunta on kyseessä?
No tämä ruuan nimestä , mutta on ainakin mulle hankala kantaa mukana piimää tai viiliä ja vielä jauhot.

[tst]

-nips-
Mikä on paras vaellusherkku, jota sinä olet syönyt?

Saadaan pullea kilon - kahden hopeakylkinen taimen ja verestetään se heti saatua.

Sitten maha auki ja sisään merisuolaa ja matkan varrelta kerättyjä tatteja lohkottuna.

Kääritään paksuun alumiinifolioon, vaikka tuplaan, kala tunniksi - kahdeksi. Tällä välin sytytetään kuivista katajista, jos on, tulet.
Poltellaan niin kauan (esim. 1/2 h), että syntyy riittävän paljon hiillosta. Sijoitetaan paketti varovasti hiillokselle. Katsotaan kellosta aika, tai pannaan sisäinen kello käyntiin.

Tällä välin vuollaan kaksi Y-haarukkaa pajusta, tunturikoivusta tai katajasta.

N. 7 minuutin kuluttua käännetään paketti varovasti Y-haarukoiden avulla ja lasketaan varoen hiillokselle.

Toisen seitsemän - kahdeksan minuutin kuluttua nostetaan Y-haarukoilla paketti hiillokselta.

Annetaan vetäytyä jonkin aikaa, sitten avataan paketti varoen ja imetään syntynyttä mehua paketin päästä nauttien.

Aterian voi sitten syödä sellaisenaan tai vaikkapa näkkärin päällä.

Kääritään loppu takaisin folioon ja nautitaan kylmänä kun siltä tuntuu.

Haeskelin säikeestä uusia ideoita mutta pysyttäydyn Rinkkamiehen kanssa samoilla linjoilla. Talkkuna ei todellakaan uppoa ja siihen pölyyn, anteeksi vaan harjaantumattomuuteni tähän ravintoon, meinaa tukehtua.

[Korvapuoli]

-nips-
Mikä on paras vaellusherkku, jota sinä olet syönyt?

Saadaan pullea kilon - kahden hopeakylkinen taimen ja verestetään se heti saatua.

Sitten maha auki ja sisään merisuolaa ja matkan varrelta kerättyjä tatteja lohkottuna.

Kääritään paksuun alumiinifolioon, vaikka tuplaan, kala tunniksi - kahdeksi. Tällä välin sytytetään kuivista katajista, jos on, tulet.
Poltellaan niin kauan (esim. 1/2 h), että syntyy riittävän paljon hiillosta. Sijoitetaan paketti varovasti hiillokselle. Katsotaan kellosta aika, tai pannaan sisäinen kello käyntiin.

Tällä välin vuollaan kaksi Y-haarukkaa pajusta, tunturikoivusta tai katajasta.

N. 7 minuutin kuluttua käännetään paketti varovasti Y-haarukoiden avulla ja lasketaan varoen hiillokselle.

Toisen seitsemän - kahdeksan minuutin kuluttua nostetaan Y-haarukoilla paketti hiillokselta.

Annetaan vetäytyä jonkin aikaa, sitten avataan paketti varoen ja imetään syntynyttä mehua paketin päästä nauttien.

Aterian voi sitten syödä sellaisenaan tai vaikkapa näkkärin päällä.

Kääritään loppu takaisin folioon ja nautitaan kylmänä kun siltä tuntuu.

Ai ruodot?

[tst]

Tässä just Rinkkamiehen kriteerit täyttävä kala. Mielestäni tuollainen ritilä ja hanskat on mitä parhaimpia kalanpaistohommissa. http://aijaa.com/ZJ6Kro *** http://aijaa.com/QrbmKT

[Jii.Pee]

Miksi folio kalan ympärillä?

Paras nuotiokala on siika. Lihava noin kilon siika suomustetaan, vedetään kylkeen viiltoja ja suolaa sisään ja pintaan reilusti. Sitten tosi kuumalla hiilloksella pyöritellään ja välillä voi voidella voilla. Sitten kun nahka on rapea se on valmis. Pitää olla melko nopea ja hiillos kuuma ettei liha kuivu turhaan. Tehdään halsterilla tai koivu haarukassa mihin kala kiinnitetään rautalangalla.. On kyllä parempaa kuin taimen tai varsinkin harri. Tai oikeastaan harri ja taimen täytyy tehdä eri tavalla koska nahka on niin paksu ettei sitä oikein kehtaa syödä ja onhan ne kuivempaa kuin siika. Toinen on rautu mikä keitetään kunnon suolavedessä.

[Pertti Kurki]

Ylläolevassa juuri mikään ei pidä paikkaansa. Puhutaan nuotiokalasta vaikka se tehdäänkin hiilloksella. Harrin ja taimenen nahka ovat vähintään yhtä herkullisia kuin siiankin. Sen sijaan raudun nahka ei ole keitettynä ollenkaan syötävä, paistettuna kylläkin ihan jees, mutta em. lajeista ainoa, jossa nahka vaikuttaa tekotapaan huomattavasti. Ja kirjoittaja ei osaa erottaa "kuivuutta" kypsyysasteesta eikä rasvaisuudesta. Lihava kilon siika , taimen ja harri ovat kaikki varsin rasvaisia. Ne voi kuitenkin pilata ylikypsennyksellä, jonka seurauksena lihasta tulee "tönkköä", eikä juuri ja juuri kypsää, jossa lihassyyt irtoavat mehukkaasti toisistaan. Nimimerkillä ei voi olla juuri mitään kokemusta siian, taimenen, harrin ja raudun valmistamisesta eräolosuhteissa. Kilon siika on muuten erittäin harvinainen vaeltavan kalastajan ruokapöydässä, koska niitä elää tuntureilla erinomaisen harvoissa paikoissa. Eikä niitä ole lainkaan niin helppo pyydystää vapavälinein kuin muita lajeja. Mielestäni lihava kilon siika on parhaimmillaan graavina. Vaikka harvemmin tulee tehtyä niin pienistä.

[Jii.Pee]

Näkee ettei tiedä juuri mitään ^

Ensinnäkin harri ei ole erityisen hyvän makuinen kala. Savustettuna kuitenkin ihan ok ja kyllä se muutenkin mutta ei muiden veroinen. Maistuu myös mudalle useammin kuin muut. Isoimmat toki rasvaisempia kuin pienet. Nahka sitkas ja paksu. Ruodot melko jäykkiä.

Taimen myös melko rasvainen isona, nahka paksu ja en mielellään söis. Saa syödä jos haluaa Ruodot samanlaiset kuin harrissa.

Tietyt siiat ovat jo kiloisena tosi rasvaisia. Eivät kuivu nuotiolla. Nahka tosi ohut ja hyvä. Myös ruodot on harriin ja taimeneen verrattuna ohuita. Erinomainen ruokakala ja sen tietää kaikki ylälapissa. Niin norjassa kuin suomessa.

Viime viikolla sain kahdesta eri paikasta 1.5kg siiat. Kolmella reissulla saatiin jotain 23 siikaa ja enempikin olisi helposti saatu. Kaikki perholla. Lähti myös 1,3kg ahven ja vähän pienempiä mutta päästettiin takas kun siikaa mentiin hakeen ja eipä nuissa yli kg ahvenissa ole painoon nähden juuri syömistä.

Kun väkisin halusit inttää tulista niin mistään risuista ei edes kunnon hiillosta saa. Tai on se hetken hiillos mutta sammuu nopeaa. Selvennetään sen verran että itse kun alan kalaa laittaan tulilla ja ei ole hiiliä tai brikettejä mukana niin kunnon tulia täytyy pitää reilusti kauemmin kuin puoli tuntia. Senkin jälkeen hiillokselle täytyy pitää pieniä tulia. Mieluiten kuivaa lehtipuuta että lämpöä riittää sen verran että saa tarpeeksi nopeasti siian nahan rapeaksi. Jos sitä tunnin lämmittelee hiipuvalla hiilloksella niin kala on kuivaa ja ruodot jää lihaan. Paras tulos on silloin kun nahka on rapea, mutta kaikki ruodot jää selkärankaan kiinni.

Esim. siian ja raudun liha on täysin erinlaisia. Kun siiasta tulee keittäessä kuiva, rautu on todella hyvää ja liemi hyvän makuista. Mikään muu kala ei toimi tuossa samalla tavalla. Taimenkin on ihan erinlaista. Pitää vissiin erikseen kirjoittaa että raudun keitettyä nahkaa ei ole tarkoitus syödä. Siitä voi tehdä vaikka lompakon.

Jos ei osaa niin ei kannata alkaa neuvomaan ja väitteleen.

[Inari74]

Itse olen valmistanut kalan tulilla oikeastaan vain yhdellä tavalla, eli tikkukalana. Tämä on minusta yksinkertainen ja helppo tapa ja kun ei kiirehdi, niin lopputulos on mehukas.

Eli valitaan suora, reilu puolimetrinen koivutikku. Vuollaan sen terävä pää noin 20 sentin matkalta "lättänäksi" ettei kala lähtisi tikussa pyörimään. Suolalla maustettu, mieluiten noin 800g kala pujotetaan tikkuun suusta ja tarkasti selkäruodon viertä pitkin aina pyrstön tyveen asti, jossa tikku saa jäädä kalan sisään. Tämä kannattaa tehdä hyvin ja huolellisesti, eikä ole kovin vaikeaa.

Tikku laitetaan melkein pystyyn, hiukan tulia kohti tietenkin ja aloitetaan paistaminen selkäpuolelta. Annetaan selän paistua kunnolla, että myös tikku tavallaan kiinnittyy kalaan paremmin. Sitten vain molemmat kyljet ja vähän vatsan puoleltakin. Aikaa tähän saa mennä hyvinkin tunnin verran, koska lämpö ei saa olla liian kova. Sellainen lämpö, että kättä pystyy hetken pitämään kalan ja tulien välissä polttamatta itseään. Ja tikku kannattaa tosiaan työntää maahan, eikä pitää kädessä, jotta sitä ei turhaan heilutella, eikä hätäillä. Samalla voi nauttia pikku virvokkeet aperitiiviksi

[Pertti Kurki]

Kahdessa ylläolevassa kirjoituksessa on valtava ero laadussa. Ensimmäisessä sekoillaan rasvaisuuden ja "kuivuuden" kanssa oikein kunnolla. Ja ruotojen

Sen sijaan Inari74 kuvaa tilkkukalan tekemisen erinomaisesti. Kannattaa lukea tarkasti, koska kovin moni on joutunut tonkimaan tikusta pudonnutta kalaa nuotiosta

[Jii.Pee]

Kahdessa ylläolevassa kirjoituksessa on valtava ero laadussa. Ensimmäisessä sekoillaan rasvaisuuden ja "kuivuuden" kanssa oikein kunnolla. Ja ruotojen

Sen sijaan Inari74 kuvaa tilkkukalan tekemisen erinomaisesti. Kannattaa lukea tarkasti, koska kovin moni on joutunut tonkimaan tikusta pudonnutta kalaa nuotiosta

Joo ei tuossa tikkukalan ohjeessa mitään vikaa ollutkaan. Sulla on kyllä jokin asennevamma päässä. On tullut kalaa tehtyä ihan riittäväsri tulilla. Otappa huomioon että tikkukala tehdään suomut päällä ja minun siika ilman suomuja ja kyljet viilletyynä 2cm välein. Jos sinä rasvaista siikaa tunnin lämmittelet niin ensinnäkin siitä tulee kuiva kun kaikki nesteet valuu nuotioon ja nahka ei juuri väriä muuta. Jää löysäksi. Kannattaa testata ennen kuin inttää. Jos harrilla on suomut päällä niin sitä kestää paistaa kuin rasvaista makkaraa, suomut vähän mustuu mutta kun ne on niin paksut ja nahka paksu niin kala ei pala tai pahemmin kuivu.

Siika onnistuu myös pannulla samaan tapaan kun käyttää kirkastettua voita ja paistaa tosi kuumalla pannulla. Ei vaan tule ihan sama maku kuin hiilloksella/tulella.