Viikon ruokien paino?

[dailymail]

... En ole lähdössä ensi kesänä vaellukselle eväinä proteiinijauheita ja glukoosia juomarakkoon liuotettuna ja rypsiöljyä illalla pullosta siemaillen, vaikka epäilemättä ihan mielenkiintoinen kokemus olisi sekin.

Riittäisi varmaan lapsenlapsille kiikkustuolissa kertomista. Toinen asia on haluaisivatko kuunnella, ja mitä viranomaiset asiasta ajattelisivat

[luuppi]

Naita http://www.theguardian.com/lifeandstyle ... armies-fed
Jos saisi yhden joka maasta mukaan, niin olisi kahden viikon ruoat kasassa. Hauskoja yksityskohtia ruokapakkausten sisallosta.

[Mertzi]

Minusta tuo on ihan validi huomio. Yksilöiden kyky kestää nälkää vaihtelee. Oma kokemus on opettanut, että musta tulee nälkäisenä kärsimätön ja kärttyisä.

Tässä ketjussa kukaan ei ole vielä maininnut energiansaannin ja lämmöntunteen välistä korrelaatiota. Olenko minä ainoa, jota alkaa viluttaa, jos kärsii energianhukasta? Sen torjumiseen ruokaa ei tarvita hirmuisia määriä, mutta enemmän kuin vatsa sanoisi (eli minulle voi tulla kylmä, vaikka ei olisi nälkä).

[Pepi]

^ Kun energia on vähissä, tulee vilu minullekin. Huomattavasti aiemmin kuin nälkä. Vielä viluakin aiemmin energian puute tuntuu aivoissa, mutta sen huomaa vain välillisesti. Kun nyt aloin miettiä asiaa, on vaikea edes muistaa, milloin viimeksi olen tuntenut nälkää. Näläksi en laske tunnetta siitä, että vatsaan mahtuisi lisää ruokaa. Se on ruokahalua.

Aikoinaan panin merkille, että nälkäkin on ohimenevä tunne. Se lakkaa vaivaamasta parissa päivässä ja jäljelle jää yleinen heikkous.

[Kaarle Suurehko]

Paljonko nautitusta energiasta muuttuu liikkeeksi ja paljonko lämmöksi vaihtelee suuresti yksilöittäin. Merkitsevimpänä tekijänä on pitkäaikainen tottumus. Vaelluksella asian huomaa esimerkiksi siten että kun matkaan lähdetään, toinen pursuaa hikeä ja liikkuminen on raskasta kun toinen haluaisi mennä rivakammin jottei tulisi kylmä. Pitkäaikaisen tottumuksen näkee pääpiirteittäin suoraan vaeltajan ulkomuodosta ja liikkeistä.

[ardevealca]

123

[Sokosti Suomujoki]

Muutamalle päivällekin otan yleensä kuivatut eväät, mutta sitäkin enemmän olutta

[kuu-ukkeli]

Mtä pitempi reissu, sitä suurempi osa ruoista on kuivattuja. Viikonlopun kanoottireissussa kaikki ruoka voi olla tuoretta, mutta jo viikon patikkaretki vaatii mielestäni sen, että kaikki ruoka on kuivattua.

Talvella mukana voi olla tuoretta lihaa ja kalaa ahkiossa, jossa ne säilyvät hyvin pakastuneina. Kesällä jo kahden vuorokauden turvallinen kylmäsäilytys voi olla hankalaa tai mahdotonta.

Syön retkellä periaatteessa samaa ruokaa kuin kotonakin. Ainoastaan vesi poistetaan retkiruoista etukäteen kuivattamalla ja otetaan luonnosta korvaava vesi tilalle ruokaa valmistettaessa. Lisäksi pitemmillä lämpimän vuodenajan retkillä kaikki eläinrasva korvautuu kasvirasvoilla ja mukana on silloin vain kasviöljyä sekä vähärasvaista kuivattua lihaa tai kalaa.

Nykyisin löytyy hyviä kuivattuja tuotteita, joita voi ostaa (erikois)kaupoista ja tilata netistä. Ei ole siis välttämätöntö kuivata itse eikä myöskään tarvitse tyytyä valmiisiin kuivamuona-aterioihin.

Aamulla ja matkan varrella nautin hiilihydraattipainotteisempaa ruokaa, jotta jaksan kulkea kevyin vatsoin, ja illalla leirissä nautin raskaamman (proteiinipitoisemman) aterian, jotta saan pitkäaikaisemman kylläisen olon ja pysyn paremmin lämpimänä yöllä.

[mkalima]

Mulla tulee vastaan ensin verensokerin lasku ja siitä johtuva heikotus, siis ennen oikeaa näläntunnetta. Siksi pitää syödä ikään kuin kellon, eikä fiiliksen mukaan.

Hyvä nyrkkisääntö on varata ruokaa kilo per päivä, missä toki osa kuivattua.

Fysiologiasta sen verran, että luskelin taannoin suomalaisten kaukopartiomiesten kertomuksia sodan ajoilta. Niissä mainitiin, että söivät välillä ihan heinää ja ns. mutavelliä, eli ikään kuin keitettyä mutaista vettä. Idea oli siinä, että kun vatsa saa jotain täytettä, niin ihminen jaksaa pidempään, vaikka siitä täytteestä ei oikeasti energiaa irtoisikaan. Se energia tulee sitten vararasvasta ja lihaksista. Itse en ole moisia kokeillut.

[luuppi]

Mulla tulee vastaan ensin verensokerin lasku ja siitä johtuva heikotus, siis ennen oikeaa näläntunnetta. Siksi pitää syödä ikään kuin kellon, eikä fiiliksen mukaan.
.

Nain on. Loppukesastahan se on helppoa, kun syo marjoja matkan varrella. Ei ruuaksi, vaan niiden hedelmasokeri imeytyy tasaisesti eika tee mitaan piikkia. Ninkuin Pepi sanoi, aivojen toimintaan vaikutuksen huomaa vain valillisesti:
- tekee ison suunnistusvrheen, ja lisaa kuljettavaa matkaa oleellisesti
- tarkkaavaisuus laskee, ja virheaskel voi maksaa nyrjahtaneen nilkan, tai ainakin jonkin venahdyksen

[luuppi]

Mutustelusta matkan varrella on varmaan oma saikeensa jossain, mutta ei-marjaiseen aikaan suosin kuivattuja aprikooseja. Niilla on samanlainen sokerikoostumus kuin marjoissa, ilman etta maistuisivat makealta (ja siten lisaisivat samalla janon tunnetta/tarvetta).

[mkalima]

Loppukesastahan se on helppoa, kun syo marjoja matkan varrella. Ei ruuaksi, vaan niiden hedelmasokeri imeytyy tasaisesti eika tee mitaan piikkia.

Marjoissa ei vain ole kovin paljoa tuota sokeria. 100g suklaata vastaa 1,2 kg mustikkaa, mikä tarkoittaa noin kahta litraa.

[luuppi]

Niilla ei kylla yksinaan ela, se on varma, mutta"drip-feed" pienillakin maarilla pitaa aivojen vireyden ylla, kunnes vatsa sanoo, etta nyt"seis, ja murkinaks".

[ardevealca]

erer

[Korpijaakko]

Niilla ei kylla yksinaan ela, se on varma, mutta"drip-feed" pienillakin maarilla pitaa aivojen vireyden ylla, kunnes vatsa sanoo, etta nyt"seis, ja murkinaks".

Voi olla, että vaikutus on lähinnä psykologinen. Ja tietysti sokeria menee kylläsuoraan aivojen käyttöön, jolloin vireystila pysyy paremmin. Jaksamiseen vaikutus voi olla jopa negatiivinen kun mustikass aon joku reilu 40kcal/100g ja kun rinkka selässä tekee kyykkyjä mustikoita poimimaan, niin se energia on äkkiä palaut jo pelkissä kyykistymisissä ja ylösnousuissa...

Hyviä ne on silti.