Suurimmat riskit vaelluksella

Avatar
OS
Viestit: 8138
Liittynyt: 28 Helmi 2006 19:19
Paikkakunta: Rovaniemi

Viesti Kirjoittaja OS »

Tapsa kirjoitti: Isovanhemmilla ei ollut kännyä, mutta oppivat pärjäämään karun erämaan ehdoilla, siinä meillä on oppimista :idea:
Juuri noin, eli ei kännykkää edelleenkään mukana.


Herrahuu
Viestit: 308
Liittynyt: 19 Tammi 2006 15:18

Viesti Kirjoittaja Herrahuu »

OS kirjoitti:
Tapsa kirjoitti: Isovanhemmilla ei ollut kännyä, mutta oppivat pärjäämään karun erämaan ehdoilla, siinä meillä on oppimista :idea:
Juuri noin, eli ei kännykkää edelleenkään mukana.
Juuri näin, ja lista mitä Isovanhemmilla ei ollut mukana (puhumattakaan heidän Isovanhemmista) on vaikuttava. Ja aina olemme tulleet toimeen, kuten hekin aikoinaan tekivät. Jo-o-opa (ääni väristen) karun erämaan ehdoilla.
Avatar
Mr_C
Viestit: 3121
Liittynyt: 12 Tammi 2006 01:07

Viesti Kirjoittaja Mr_C »

Tapsa kirjoitti:
Mr_C kirjoitti:
Toni kirjoitti:tähän kuuluvuus alue keskusteluun liittyen:

mitäs jos ei ole kännykkää?
Vasta nykyiset ylipaapotut tarvitsee sen kännykän ettei ala pelkäämään. Ja että voi soittaa apua heti kun on ollut 5 minuuttia eksyksissä.
Ylipaapotut :wink: Joopa,joo! Luulenpa Mr C ettet sinäkään vitsailisi jos OIKEASTI loukkaat itsesi niin ettet kykene liikkumaan, silloin tuo känny on hyvä olemassa :D
Minä en vitsaile loukkaantumisella. Varustaudun sellaista varten ja kuljen niin etten loukkaannu ainakaan huolimattomuutta.

Liikuntakyvyttömyys on usein suhteellista. Toinen ei pääse kivun takia liikkeelle kun toinen vain vähän irvistelee. Kuinka moni osaa tehdä käteen tai jalkaan tilapäistuen, niin että pääsee maastosta pois ?

Kännykkä on joskus turvaväline, mutta en sellaisena sitä pidä vaikka yleensä yksin niitä polkuja ja polun välejä olen kulkenutkin.

Jos turvaa kännykkään, niin mitä sellainen henkilö tekee loukkaantuessaan OIKEASTI liikuntakyvyttömäksi ja ollessaan alueella jossa kännykkä ei kuulu ?
Vielä kun on outo maasto ja syrjäinen paikka normaaleilta kulkureiteiltä...

Kännykkää enemmän kannattaisi tutustua siihen alueeseen, että osaa tarvittaessa mennä oikeaan suuntaan lyhintä / helpointa reittiä, jos tarve tulee. Ja kannattaa harjoitella EA-taitoja, niin on helpompaa tositilanteessa ilmam oppikirjaa.
Tre
Viestit: 208
Liittynyt: 30 Tammi 2006 17:17

Viesti Kirjoittaja Tre »

Kuva
tappuri
Viestit: 257
Liittynyt: 12 Heinä 2008 11:30

Viesti Kirjoittaja tappuri »

Sattui ystävälleni ja hänen retkikumppanilleen 80-luvun lopulla Meekonjärven lähellä sijaitsevan putouksen juurella. Olivat löytäneet ruskeita pieniä sieniä. Ystäväni maistoi pienen palan ja hänen kaverinsa useamman. Enemmän syönyt oli taju kankaalla sen jälkeen useamman tunnin ja vähemmän nauttinut huojunut hämärän rajamailla sen aikaa mättäällä. Jäi Haltilla kavereilla käymättä. Tämä on ehkä aika harvinaista, mutta jos kotioloissa dippaillaan valkoista kärpässientä chilikastikkeessa niin ymmärtää jos nuorukaiset innostuvat vaellushuumassaan maistamaan luonnon antimia.
suvela
Viestit: 158
Liittynyt: 05 Joulu 2008 13:06

Viesti Kirjoittaja suvela »

Jiät jo ekalla kerralla tottaalisseen koukkuun ja siinä sitten rimpuilet lopun elämöös.Oot vaellusriippuvainen.
tst
Viestit: 6535
Liittynyt: 20 Heinä 2006 21:36

Viesti Kirjoittaja tst »

TiMoKo kirjoitti:Käsivarren alueella saattaa kännykän kuuluvuus alue olla loukkaantumistilanteessa tuskaisen kaukana tai korkealla.
Yksi esimerkki vaaranpaikasta varsinkin yksinvaeltajalle viime keväältä.
Hiihdin kaverin kannsa Bierfejohkan laaksoa itäänpäin jokea pitkin. Kiinnitimme huomiota lumeen, kun siinä näkyi erikoisen mallisia painumia, muuten tasaisella lumella. Kun painuman kohdalta löi sauvalla, niin paikalla oli ehkäpä puolitoistametriä lunta ja alla virtaava vesi. Mikäli sinne tipahtaisi, niin voisi yksin kulkijalla olla aikamoiset vaikeudet nousta sieltä ylös. Toinen joka avotunturissa pitää muistaa, että sään muutos voi olla uskomattoman nopea, eli jos tuvilta harrastaa välillä päivähiihtojakin, niin tähän on syytä varautua.
Tämä on talviretkeilijöiden hyvä huomioida, itse en siitä touhusta mitään tiedä. Automatkat lienevät ne suurin riski keikoilla. Ainakin takaisin tulomatkalle ei kannata lähteä väsyneillä silmillä vaan pitäisi nukkua ennen matkaa. Ollaan ajeltu siten että apukuskikaan ei nukkuisi vaan katselee myös poroja yms., muuten voi käydä siten että apukuski nukahtaa ja kohta myös kuski. Tämä tilanne on kai ollut kerran mutta kuski vaan nukkui juuri ensin ja apukuski oli juuri simahtamassa, ilmeisesti puhutaan ihan sekunneista. Porokolari pelasti todennäköisesti vielä pahemmasta.
EDIT Ensiaputarpeet aina matkaan, ehkä ei itse tarvitse mutta kenties joku muu.
vaari
Viestit: 599
Liittynyt: 13 Tammi 2006 08:22

Viesti Kirjoittaja vaari »

suvela kirjoitti:Jiät jo ekalla kerralla tottaalisseen koukkuun ja siinä sitten rimpuilet lopun elämöös.Oot vaellusriippuvainen.
Tämä riski realisoitunee useimmiten. Ja hyvä niin.
Heksa
Viestit: 1200
Liittynyt: 22 Tammi 2006 09:51
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Heksa »

tst kirjoitti:Automatkat lienevät ne suurin riski keikoilla.
Viikko sitten Lappiin mennessä räntäsateessa tuli mutkassa vastaan takavetoinen mersu keskiviivaa pitkin, perä meidän kaistalla ja keula toisella. Ehti onneksi juuri ennen kohtaamista oikaista. Eli ei pelkästään oma väsymys ole vaarana.
Eikä muuten tuon tilanteen jälkeen tarvinnut kahvia, oli kyllä adrenaliinin takia hyvin hereillä...
Ursus
Viestit: 9510
Liittynyt: 13 Tammi 2006 19:01
Paikkakunta: K-P Suomenselkä

Viesti Kirjoittaja Ursus »

Vaikka en uutisissa muista siitä erikseen mainitun, että onnettomuudessa kuolleet olisivat joskus olleet vaeltajia, uskon automatkan olevan suurin riski vaelluksella. Toinen on erityisesti yksinvaelluksella äkillinen vakava sairauskohtaus tilanteessa jossa ei pysty pyytämään apua joko siksi, että matkapuhelimella ei ole kuuluvuutta tai että ei tiedä tarkkaa sijaintiaan - tai on kohtauksen seurauksena kykenemätön käyttämään matkapuhelintaan.
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
tst
Viestit: 6535
Liittynyt: 20 Heinä 2006 21:36

Viesti Kirjoittaja tst »

tunturisusi
Viestit: 520
Liittynyt: 06 Huhti 2008 20:42

Viesti Kirjoittaja tunturisusi »

Suksen rikkoutuminen tai voitelun ongelmat voivat halvaannuttaa etenemisen tai ainakin hankaloittaa sitä paljon, mikä voi olla talvella paha ongelma. Itse olen oppinut kantapään kautta hoitamaan asiat niin, että suksi pitää eikä takkalakaan tartu. Tuntuu siltä, että muilla kohtaamillani liikkujilla mahd vakavammat ongelmat ovat liittyneet viime aikoina juuri suksiin.
Pena10
Viestit: 137
Liittynyt: 25 Heinä 2016 11:52
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja Pena10 »

Yksin vaellusten takia olen hankkinut Carmin InReach:in jolla saa apua missä vain sateliitin avulla. Lisäksi se piirtää karttaan missä kuljet. Mikäli saan sellaisen kohtauksen, että en pysty hälyytysnappia painamaan, niin ainakin löytävät ruumiin.

Olen näin yli 50 V ajatellut, että elämä on lyhyt. Tämän vuoksi varsinkin elämyksiä kannattaa käydä katsomassa ennenkuin on vanhainkotikunnossa. Tietysti turhia riskejä välttäen.
tst
Viestit: 6535
Liittynyt: 20 Heinä 2006 21:36

Viesti Kirjoittaja tst »

tst kirjoitti: Automatkat lienevät ne suurin riski keikoilla. Ainakin takaisin tulomatkalle ei kannata lähteä väsyneillä silmillä vaan pitäisi nukkua ennen matkaa. Ollaan ajeltu siten että apukuskikaan ei nukkuisi vaan katselee myös poroja yms., muuten voi käydä siten että apukuski nukahtaa ja kohta myös kuski. Tämä tilanne on kai ollut kerran mutta kuski vaan nukkui juuri ensin ja apukuski oli juuri simahtamassa, ilmeisesti puhutaan ihan sekunneista. Porokolari pelasti todennäköisesti vielä pahemmasta.
EDIT Ensiaputarpeet aina matkaan, ehkä ei itse tarvitse mutta kenties joku muu.
Pelkääjän paikalla istuva ei nuku vaan sinnittelee valveilla ja varoittaa tarvittaessa kuskia! Valitettavasti tuo apukuskin nukkuminen on yleistymään päin. Mielen heikkoutta vaiko ehkä liian lyhytnäköistä mukavuuden halua?
dailymail
Viestit: 2973
Liittynyt: 23 Tammi 2013 20:41

Viesti Kirjoittaja dailymail »

tst kirjoitti:
tst kirjoitti: Automatkat lienevät ne suurin riski keikoilla. Ainakin takaisin tulomatkalle ei kannata lähteä väsyneillä silmillä vaan pitäisi nukkua ennen matkaa. Ollaan ajeltu siten että apukuskikaan ei nukkuisi vaan katselee myös poroja yms., muuten voi käydä siten että apukuski nukahtaa ja kohta myös kuski. Tämä tilanne on kai ollut kerran mutta kuski vaan nukkui juuri ensin ja apukuski oli juuri simahtamassa, ilmeisesti puhutaan ihan sekunneista. Porokolari pelasti todennäköisesti vielä pahemmasta.
EDIT Ensiaputarpeet aina matkaan, ehkä ei itse tarvitse mutta kenties joku muu.
Pelkääjän paikalla istuva ei nuku vaan sinnittelee valveilla ja varoittaa tarvittaessa kuskia! Valitettavasti tuo apukuskin nukkuminen on yleistymään päin. Mielen heikkoutta vaiko ehkä liian lyhytnäköistä mukavuuden halua?
Mikäli epäilisin, etten pysy omin voimin hereillä ja valppaana, en ajaisi lainkaan. Muutaman kerran ole pysähtynyt tien varteen ja ottanut nokoset.
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä
Vastaa Viestiin