Suurimmat riskit vaelluksella

[hannes]

^^ Tjaa, toinen hälytti apua ja sai sitä, toinen jatkoi matkaa. Minulle ei selviä kunnolla,odottikp toinen avun saapuvan ja jatkoi sitten matkaa vai jatkoiko saman tien eteenpäin.
Normaalisti asia sovitaan kulkijoiden kesken.

Jotain hämärää jutussa, en ihan heti usko että olisi yksin kulkenut 40 km tuolla helteellä ilman kunnon varusteita.

Pitänee kuukkeloida Kolin kans. puiston koko ja muoto kun en tiedä siitä mitään.

[luuppi]

Viime päivien helteet ovat olleet mitä mainioin sää vaeltaa. Täällä Ruotsin ja Norjan rajaseudun tuntureilla hellettä on kestänyt kaksi viikkoa, nyt näyttää säätyyppi muuttuvan. Reitinvalinnalla voi vaikuttaa siihen haluaako vuorokauden kuumimpaan aikaan liikkua suorassa auringonpaisteessa. Suojaava, kevyt ja ilmava vaatetus. Verkkosisäteltta eli rankinen.

Silloin kun tietää mitä on tekemässä.Yhtälailla pätee talveen.

Olen ollut maastossa viime. 10 pvän ajan. Päivämatkat puolet normaaleista... Miksi "säätäminen" mahtaa olla negatiivinen sana?
Bivin päällä "telttana" kolmiomainen hyttysverkko. Korkea pää puussa kiinni riippumattomaisesti ja jalkopaa taas telttakiilalla, jotta "harja" ei hotkyile.

Paitoja varattuna mukaan tavallista enemmän kun jokapaikassa ei ehdi huuhtelemaan ja sitten kuivaamaan. En tosin ole tekno-retkeilija eli rinkka tarjoaisi toki yhden kuivatuspaikan kun aurinkopaneeli ei kilpaile siitä samasta paikasta.

Paarmoista voisi sanoa monta kirosanaa, mutta...

[Aaro]

paarmoja oli helvetisti...

Hattuun sudenkorento. Vanha hyväksitodettu keino.

Tutkailin vähän. Keinotekoisia klipsillä kiinnitettäviä sudenkorentoja tuntuu löytyvän joistakin verkkokaupoista. Lisäksi tekoäly tiesi, että myös hirvikärpäset ovat sudenkorentojen ruokaa, joten auttaisiko niihinkin?

https://www.hs.fi/suomi/art-2000011395036.html

[luuppi]

Yllä linkatusta jutusta
"Kemiallisen torjunnan osalta parhaita ovat apteekkitasoiset DEET:iä sisältävät hyönteiskarkotteet, eivät mitkään markettituotteet tai hirvensarviöljyt”, Pohjoismäki sanoo.

DEET eli dietyylitoluamidi on yleisesti käytetty vaikuttava aine hyttyskarkotteissa."

En tiedä mitä apteekki"tasoisuus " tarkoittaa mutta meikäläisen 40% DEET'ia sisältävällä karkotteella ei ole ollut paarmoihin mitään vaikutusta,vaikka muuten hyvä.

[akuusist]

Otin Teneriffalla muutamia perusmuotoisia riskejä:

1) Kuljin rotkon pohjaa myrskysäällä vaikka kerran parissa minuutissa mäjähti jossain päin kivi jyrkänteeltä alas. Tuumasin että reipas tahti kapeikkojen ohi lienee paras turva. Mieli oli keskittynyt, rauhallinen, hieman kohtalonuskoinen.

2) Kuljin tuulisessa pakkassäässä calderan reunaa vaikka varustus ei ollut ylhäällä yöpymiseen suunniteltu. Käännyin alas kun alkoi hämärtää. Tuttu ajatuskuvio: Olen yksin mutta kuvittelen mukaan heikomman vaelluskaverin, vaikka lapsen. Poden huonoa omaatuntoa puskettuani liian pitkälle.

3) Meloin packraftilla rannikkoa jossa rantautminen ei olisi päättynyt hyvin. Rauhallisia vetoja joka aallolla. Mieltä painaa tietoisuus että luotto omaan tekemiseen ei riitä jos vene hajoaa.

4) Kävelin vuoren sisään johtavaa vesihuoltotunnelia joka ei ole läpireikä. Mietin enimmäkseen miltä ilma tuntuu hengittää enkä tiedä riskeistä tarpeeksi jotta osaisin päätellä onko kulkeminen turvallista vai ei.

5) Kävelin varmistamatonta jyrkännepolkua joka olisi sinällään helppo. Pudotus vieressä vie tekemisestä rentouden ja varmuuden.

Riskejä ei ole numeroitu suuruusjärjestyksessä, vaan kasvavan stressin mukaan. Se ei varmasti ole sama asia.

[Metsän Omena]

^ En löytänyt sitä, mitä etsin,
mutta löysin sen laaksonpohjan,
mitä Amaro Pargo,
tahtoi minun löytävän.

[Metsän Omena]

Viikko sitten lauantaina ainoa kulkuväylä paikkaan D hankaloitui irronneiden kivien ym. vuoksi. Tänään tämmöistä.

[luuppi]

Otin Teneriffalla muutamia perusmuotoisia riskejä:

1) Kuljin rotkon pohjaa myrskysäällä vaikka kerran parissa minuutissa mäjähti jossain päin kivi jyrkänteeltä alas. Tuumasin että reipas tahti kapeikkojen ohi lienee paras turva. Mieli oli keskittynyt, rauhallinen, hieman kohtalonuskoinen.

Vähän samaan tapaan La Gomeralla. Sade tuli yhtäkkiä voimakkaan tuulen myötä. Ponchon sai niin huonosti päälle, että neppareita jäi sivusta auki.
Jyrkässä nousussa laskin, että alas palaaminen olisi riskilttiimpaa kuin jatkaminen.
Polulle oli tullut ajan myötä metri x metri järkäleitä, ja mitä lienee mennyt lentäen ohi.
Rinteen puolella oli monessa paikkaa muuri vyötärön korkeudelle ja ajattelin minkä tahansa jyrähdyksen myötä maastoutua inttityyliin sen myöntäisesti.
Kaksi riskilaskelmaa, tapaan probability x severity
... Niin pitkälle en päässyt, että kuinkas ne ynnätään yhteen. Mutta kolmesta vaihtoehdosta yksi olikin jo tullut valituksi.

[Aaro]

Otin Teneriffalla muutamia perusmuotoisia riskejä:

1) Kuljin rotkon pohjaa myrskysäällä vaikka kerran parissa minuutissa mäjähti jossain päin kivi jyrkänteeltä alas. Tuumasin että reipas tahti kapeikkojen ohi lienee paras turva. Mieli oli keskittynyt, rauhallinen, hieman kohtalonuskoinen..

Kävelimme Gran Kanarialla vuoren rinteeseen caterpillarilla leikattua tietä pitkin sateen jälkeen. Tiellä oli ehkä muutamia pieniä vasta pudonneita kiviä siellä täällä. Mutta eräässä paikkaa kuului rahinaa ylärinteeltä ja tyttäreni päälle putosi satoja piloja painava kivi ja paljon pienempää roinaa. Takana tulevana kaappasin paikalleen jähmettyneen tyttäremme syliin ja juoksin vaaranpaikasta pois. Kivi oli osunut toiseen olkapäähän ja ilmeisesti maahan pudotessaan työntänyt tyttäremme sivuun. Jalkaan ja pään seutuville muutama lääkärihoitoa vaatinut ruhje, mutta ei vakavampaa. Eli sateella tai sateen jälkeen jyrkät irtokivirinteet ovat todella vaarallisia.

[Metsän Omena]

Painovoima ja lämpötila aiheuttavat suurimmat ulkopuoliset riskit vaelluksella. - Jäännösriskin osalta painovoima on selvä ykkönen.

[omat polut]

Kanarian saarilla on tullut aika paljon käppäiltyä, ikinä en ole joutunut pahaan sateeseen, siten ei juurikaan vaaratilanteita. Nuorena liukastelin tennareilla nollanäkyvyydessä lumimyrskyssä lähellä Teiden jäistä huippua, nuorenahan pärjää aina. Kivivyöryjen jälkiä näkee usein, mutta ei ole sattunut kohdalle.

[Metsän Omena]

^Viikko sitten lauantaina mitattiin läheisissä kylissä 200-250mm vuorokauden sademäärä. Saarten yli 1500 metrin alueille tuli lunta. Teidelle ylös ilmoitettiin 150cm, varmaankin kinostusta mukana. La Palmalla huipuilla 20cm, Gran Kanarialla lakialueella 5cm. Olen vuorilla kartoittamassa suunnistuskarttaa. Useamman viikon työ. Välillä teltalla välillä pikkukylissä. Kymmenisen vuotta sitten olin teltalla vajaassa 2000 metrissä trooppisen syklonin osuessa. Rankimman ukkosen aikaan satoi 200mm kolmessa tunnissa. Leiri on aina oltava harjanteella, koska kiviä menee alas notkoissa, syöksytulvia ym.

Luonto tykkää kun pikkupuroissakin virtaa runsaasti vettä, vaeltajakin saa juodakseen:



Koillispasaatin puolelle vuorilla ei pidä jäädä yöksi jos on valinnanvaraa. Lämpötila voi muuttua 20°C harjanteen eri puolilla. Tässä aamupäivän kuva suojan puolelta korkeudesta, jossa jatkuvalla syötöllä rinnettä alas vyöryvä ilmamassa kuivahtaa föhn-tuulen tapaan.

[luuppi]

Irtokivistä sen verran, että tarpeeksi jyrkät rinteet rapauvat altapäin, roikkuvista pikkukielekkeistä tai hyvinkin laajoista lipoista.
Ihmettelin pudonneen tavaran säännöllistä, kuutiomaista muotoa, ei mitään pintaliuskeita kuin vain vähäisessä määrin.

[luuppi]

Autiomaista olen saanut tarpeekseni, joten suunnistin sinne, missä on vihreää: La Gomeran pasaati tuulen syleilemään koillisosaan:
" lush laurel forest of Garajonay National Park, a UNESCO World Heritage site, which has dense vegetation thanks to the “sea of clouds” effect (horizontal rainfall)."

[omat polut]

^Gomeran korkea keskiosa on suomalaisen silmään vihreää pusikkoa. Melkein aina pilvessä, kosteus tiivistyy lehvästöön, sademetsäfiilis, aikoinaan jo Kolumbus tankkasi juomaveden saarelta.