Suurimmat riskit vaelluksella
-
- Viestit: 360
- Liittynyt: 10 Helmi 2008 19:38
Suurimmat riskit vaelluksella
Kukin kantansa mukaan.
Kaksin tai porukalla kuljettaessa:
1. Vakava infarkti tai muu sairaskohtaus (astma mukaan lukien), johon pitäisi saada nopeasti apua. Sitä ei erämaahan äkkiseltään saa, vaikka käytettävissä olisivat uusimmat ilmahyrrät.
2. Jäihin tippuminen porukalla. Tämän välttämiseksi kannattaisi jäällä liikkua riittävän suurin välein.
3. Varusteiden menetys talvella tupa- tai telttapalossa ja palo yleensä.
4. Jäihin tippuminen yksin niin että avannon ulkopuolelle jää apuvoimia.
Yksin kuljettaessa:
1. Vakava infarkti tai muu sairaskohtaus (astma mukaan lukien), johon pitäisi saada nopeasti apua. Sitä ei erämaahan äkkiseltään saa, vaikka käytettävissä olisivat uusimmat ilmahyrrät.
2. Liikkumiskyvyn katoaminen (jalan katkeaminen) paikassa, missä kännykkä ei kuulu.
3. Jäihin tippuminen. On haastava paikka päästä ensin takaisin ylös ahkioineen, suksineen ja märkine vaatteineen ja sen jälkeen pystyä kiskomaan kuivaa ylle ja tekemään tulet, jos se edes on mahdollista. Kuinka monoi pakkaa varavaatteet vesitiiviisti?
4. Varusteiden menetys talvella tupa- tai telttapalossa ja palo yleensä.
Kaksin tai porukalla kuljettaessa:
1. Vakava infarkti tai muu sairaskohtaus (astma mukaan lukien), johon pitäisi saada nopeasti apua. Sitä ei erämaahan äkkiseltään saa, vaikka käytettävissä olisivat uusimmat ilmahyrrät.
2. Jäihin tippuminen porukalla. Tämän välttämiseksi kannattaisi jäällä liikkua riittävän suurin välein.
3. Varusteiden menetys talvella tupa- tai telttapalossa ja palo yleensä.
4. Jäihin tippuminen yksin niin että avannon ulkopuolelle jää apuvoimia.
Yksin kuljettaessa:
1. Vakava infarkti tai muu sairaskohtaus (astma mukaan lukien), johon pitäisi saada nopeasti apua. Sitä ei erämaahan äkkiseltään saa, vaikka käytettävissä olisivat uusimmat ilmahyrrät.
2. Liikkumiskyvyn katoaminen (jalan katkeaminen) paikassa, missä kännykkä ei kuulu.
3. Jäihin tippuminen. On haastava paikka päästä ensin takaisin ylös ahkioineen, suksineen ja märkine vaatteineen ja sen jälkeen pystyä kiskomaan kuivaa ylle ja tekemään tulet, jos se edes on mahdollista. Kuinka monoi pakkaa varavaatteet vesitiiviisti?
4. Varusteiden menetys talvella tupa- tai telttapalossa ja palo yleensä.
- Joonas Frisk
- Viestit: 2119
- Liittynyt: 04 Tammi 2007 18:56
Re: Suurimmat riskit vaelluksella
kaksois postaus
Viimeksi muokannut Joonas Frisk, 10 Huhti 2008 12:15. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
- Joonas Frisk
- Viestit: 2119
- Liittynyt: 04 Tammi 2007 18:56
Re: Suurimmat riskit vaelluksella
Mustavilja kirjoitti:
Yksin kuljettaessa:
1. Vakava infarkti tai muu sairaskohtaus (astma mukaan lukien), johon pitäisi saada nopeasti apua. Sitä ei erämaahan äkkiseltään saa, vaikka käytettävissä olisivat uusimmat ilmahyrrät.
Isä kuoli infarktiin kahvinkeittimen ääreen kaupungissa, ei auttanut vaikka oli keskussairaala muutaman kilsan päässä...
2. Liikkumiskyvyn katoaminen (jalan katkeaminen) paikassa, missä kännykkä ei kuulu.
Ei ole sitä kännykkääkään...
3. Jäihin tippuminen. On haastava paikka päästä ensin takaisin ylös ahkioineen, suksineen ja märkine vaatteineen ja sen jälkeen pystyä kiskomaan kuivaa ylle ja tekemään tulet, jos se edes on mahdollista. Kuinka monoi pakkaa varavaatteet vesitiiviisti?
Kolmesti olen pudonnut yksin kulkiessa ja tässä naputtelen. Pakkaan vesitiiviisti.
4. Varusteiden menetys talvella tupa- tai telttapalossa ja palo yleensä.
Ei mitään vaikutusta. Ellen alasti jää hankeen.
Lisäksi joitakin muita...
Eksyminen erämaassa. Näitä tapauksia tulee aika ajoin. Ja mitä syvemmällä erämaassa liikutaan ja mitä niukemmilla muonilla ja karummissa olosuhteissa, sitä pahempi asia.
eläimet ja hyönteiset, varsinkin Suomen ulkopuolella. Vaeltaa kun voi muuallakin. Skorpionin/käärmeen/hämähäkin/sammakon myrkky voipi olla hyvinkin kohtalokasta. Krokotiilit, karhut ja muut liharuokaa syövät eläimet ovat myös rski.
sääolosuhteet, kuten maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset, tulvat, rankkasateet, ukkosmyrskyt, lumi/hiekkamyrskyt (eikös tällainen kohdannut Polarin Grönlannin retkikuntaakin kohtalokkain seurauksin) ja niin edelleen.
Nestehukka voi myös olla kohtalokas.
Eksyminen erämaassa. Näitä tapauksia tulee aika ajoin. Ja mitä syvemmällä erämaassa liikutaan ja mitä niukemmilla muonilla ja karummissa olosuhteissa, sitä pahempi asia.
eläimet ja hyönteiset, varsinkin Suomen ulkopuolella. Vaeltaa kun voi muuallakin. Skorpionin/käärmeen/hämähäkin/sammakon myrkky voipi olla hyvinkin kohtalokasta. Krokotiilit, karhut ja muut liharuokaa syövät eläimet ovat myös rski.
sääolosuhteet, kuten maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset, tulvat, rankkasateet, ukkosmyrskyt, lumi/hiekkamyrskyt (eikös tällainen kohdannut Polarin Grönlannin retkikuntaakin kohtalokkain seurauksin) ja niin edelleen.
Nestehukka voi myös olla kohtalokas.
"Explore, enjoy and protect the planet"
Keskustelun avaajan vaihtoehto nro. 2 "Liikkumiskyvyn katoaminen..." oli suurin uhka nuoruusvuosina, kun ne molemmat pirtupullot piti lotrata huiviin samalla rupeamalla. Sen verran noina vuosina oli kuitenkin järkeä päässä, että leiriä ei tehty koskaan kivikon/ rotkon reunalle tai kosken rantaan. Nykyisin mukana kulkeva pirtupullo ja sen nauttimisrituaalit eivät ole uhkia terveydelleni.
Tätä nykyä suurimman uhan omalle ja muiden terveydelle muodostavat nämä metsähallituksen sikailut vanhoissa metsissä. Haluttaisi välillä mennä tappelemaan hakkuukoneen kuskin kanssa ja vielä huomattavan paljon enemmän sen hyypiön kanssa, joka siinä koneen vieressä ajoittain jakelee niitä typeriä neuvojaan tai muuten vaan lämpimikseen patsastelee.
Tätä nykyä suurimman uhan omalle ja muiden terveydelle muodostavat nämä metsähallituksen sikailut vanhoissa metsissä. Haluttaisi välillä mennä tappelemaan hakkuukoneen kuskin kanssa ja vielä huomattavan paljon enemmän sen hyypiön kanssa, joka siinä koneen vieressä ajoittain jakelee niitä typeriä neuvojaan tai muuten vaan lämpimikseen patsastelee.
Taitavat ne siirtymämatkat lappiin ym kauas olla ne suurimmat riskit. Elämähän on riskien hallintaa.
Jos esim haluaa nauttia yksinvaelluksesta täytyy tietysti olla valmis ottamaan riski, että on murtuneen luun kanssa yksin. Yksin liikkuessa tietysti fiksu välttää niitä pahimpia paikkoja ja ylimääräistä spedeilyä.
Lämpimänä vuodenaikana riskit lienevät vähäiset; jos ei tarvitse pyöräillessä kypärää, ei pitäisi vaelluksenkaan pelottaa.
Jos esim haluaa nauttia yksinvaelluksesta täytyy tietysti olla valmis ottamaan riski, että on murtuneen luun kanssa yksin. Yksin liikkuessa tietysti fiksu välttää niitä pahimpia paikkoja ja ylimääräistä spedeilyä.
Lämpimänä vuodenaikana riskit lienevät vähäiset; jos ei tarvitse pyöräillessä kypärää, ei pitäisi vaelluksenkaan pelottaa.
Tuota varten on tietenkin mukana toiset rukkaset. Ei kai tuollaisissa asioissa parane laskea yhden kortin varaan.abumatic kirjoitti:Jos mietitään mikä on TODENNÄKÖISIN vakavan tilanteen aiheuttava onnettomuus, niin se on mielestäni käsineiden hukkaaminen tuuleen talvella. Tämä riski vaanii avotunturissa melkein koko ajan, ja ei tarvita kuin mitätön herpaantuminen niin riski muuttuu todeksi.
Nim. Rukkasensa, piponsa ja karttalaukkunsa tunturissa tuulelle menettänyt.
Oliko siis kyse suurimmista kuolemanvakavista riskeistä? Lienevät kuitenkin kokonaispotissa harvinaisempia kuin ne muut riskit, murtumat ja nivelsiteen repeämiset.
Jälkimmäiseen ei välttämättä saa apua vatkulista eli helikopterista, vaan kehottavat tulemaan pois maastosta omin voimin (tiedän ainakin yhden tapauksen). Ja jos kantamaan joutuu, homma sitoo pitkällä matkalla isonkin seurueen kaikki osapuolet ja reissu on keskeytettävä.
Vakava infarkti tai sitä vastaavat muut sairauskohtaukset ovat tietenkin...no, vakavia..., mutta sellaisia miettimällä kukaan ei liikahtaisi nojatuolistaan tai terveyskeskuksen eteisestä mihinkään.
Jos infarkti tulee ja kammiovärinä alkaa, retkitoverit voivat yhtä hyvin keskittyä keittelemään kahveja kuin elvyttämään ja hälyttämään apua, näin inhorealistisesta näkökulmasta katsottuna. Jos apu ei tule parissa kymmenessä minuutissa (eikä se erämaahan tule), seuraava tapaaminen onkin pirun kanssa. Paitsi että kannattaa tietenkin hankkia siihen rinkkaan se defibrillaattori...
Jälkimmäiseen ei välttämättä saa apua vatkulista eli helikopterista, vaan kehottavat tulemaan pois maastosta omin voimin (tiedän ainakin yhden tapauksen). Ja jos kantamaan joutuu, homma sitoo pitkällä matkalla isonkin seurueen kaikki osapuolet ja reissu on keskeytettävä.
Vakava infarkti tai sitä vastaavat muut sairauskohtaukset ovat tietenkin...no, vakavia..., mutta sellaisia miettimällä kukaan ei liikahtaisi nojatuolistaan tai terveyskeskuksen eteisestä mihinkään.
Jos infarkti tulee ja kammiovärinä alkaa, retkitoverit voivat yhtä hyvin keskittyä keittelemään kahveja kuin elvyttämään ja hälyttämään apua, näin inhorealistisesta näkökulmasta katsottuna. Jos apu ei tule parissa kymmenessä minuutissa (eikä se erämaahan tule), seuraava tapaaminen onkin pirun kanssa. Paitsi että kannattaa tietenkin hankkia siihen rinkkaan se defibrillaattori...
Sehän on selvä. Itse en laske edes kahden kortin varaan, vaan käsineitä on vähintään kolmet mukana. Toistaiseksi tuuli ei ole vienyt varusteita, jos ei lasketa yhdessä myrskyssä lumen alle hautautuneita varusteita ja ruokia, joita emme löytäneet kohtuullisella lapioinnilla.Orposusi kirjoitti:Tuota varten on tietenkin mukana toiset rukkaset. Ei kai tuollaisissa asioissa parane laskea yhden kortin varaan.
Kom och ät konserverad gröt!
- Villasukka
- Viestit: 236
- Liittynyt: 20 Tammi 2006 15:46
- Paikkakunta: Jyväskylä
Re: Suurimmat riskit vaelluksella
Kaikkia näitä on erämaissa sattunut: sairaskohtaukseen menehtyminen, sulaan putoaminen ja hukkuminen, joen ylittäminen kahlaamalla ja sen yhteydessä tapahtunut hukkuminen, lumivyöryyn kuoleminen, metsästäjän harhaluotiin kuoleminen, hypotermiaan kuoleminen, häkämyrkytykseen kuoleminen, myrkyllisen sienen tai marjan syömiseen kuoleminen, itsemurhaan kuoleminen.Mustavilja kirjoitti:Kukin kantansa mukaan.
Kaksin tai porukalla kuljettaessa:
1. Vakava infarkti tai muu sairaskohtaus (astma mukaan lukien), johon pitäisi saada nopeasti apua. Sitä ei erämaahan äkkiseltään saa, vaikka käytettävissä olisivat uusimmat ilmahyrrät.
2. Jäihin tippuminen porukalla. Tämän välttämiseksi kannattaisi jäällä liikkua riittävän suurin välein.
3. Varusteiden menetys talvella tupa- tai telttapalossa ja palo yleensä.
4. Jäihin tippuminen yksin niin että avannon ulkopuolelle jää apuvoimia.
Yksin kuljettaessa:
1. Vakava infarkti tai muu sairaskohtaus (astma mukaan lukien), johon pitäisi saada nopeasti apua. Sitä ei erämaahan äkkiseltään saa, vaikka käytettävissä olisivat uusimmat ilmahyrrät.
2. Liikkumiskyvyn katoaminen (jalan katkeaminen) paikassa, missä kännykkä ei kuulu.
3. Jäihin tippuminen. On haastava paikka päästä ensin takaisin ylös ahkioineen, suksineen ja märkine vaatteineen ja sen jälkeen pystyä kiskomaan kuivaa ylle ja tekemään tulet, jos se edes on mahdollista. Kuinka monoi pakkaa varavaatteet vesitiiviisti?
4. Varusteiden menetys talvella tupa- tai telttapalossa ja palo yleensä.
Vakavia paikkoja ovat myös kirveellä omaan tai toisen johonkin ruumiinosaan lyöminen, puukolla käteen tai jalkaan syvän haavan vuoleminen, paha palohaava kiehuvan veden tai kaatuvan tai leimahtavan keittimen aiheuttamana, eksyminen puutteellisissa varusteissa kylmällä/märällä säällä, moottorikelkan alle jääminen, kivikossa kaatumisen aiheuttamat luunmurtumat ja venähdykset, nilkan nyrjähtäminen askellusvirheen seurauksena, perhon tai uistimen tarttuminen korvalehteen, poskeen tai muuhun ruumiinosaan (Ivalon terveyskeskuksessa oli ennen taulu, johon näitä eri ruumiinosista poistettuja vieheitä talletettiin varoitukseksi), ruokamyrkytys, ripuli, umpisuolentulehdus, kova pakkanen tai pakkanen ja kova tuuli yhdistettynä näihin oloihin sopimattomaan tai liian vähäiseen tai märkään vaatetukseen (seurauksena esim. varpaiden ja sormien amputointia), vaatteiden kadottaminen, petoeläimen tai naisen hyökkäys, käärmeenpurema, ampiaisenpisto, urosporon hyökkäys syksyllä, krapulan kestäminen vaellusruuilla, nestehukka, aliravitsemus, mielenterveyden järkkyminen.
Vähemmän todennäköisiä mutta Murhpyn lain mukaan täysin mahdollisia vaaroja ovat sateliitin tai raketin osien putoaminen päähän, etenkin Pohjois-Ruotsissa Esrangen rakettienampumaseman vaikutusalueella (jos on tehty alueella kulkijoille suojabunkkereita erämaahan, niin kai siihen jokin syy on), meteoriitin putoaminen päähän, sodan päättymisestä tietämättömät 60 vuotta erämaassa piilotelleet aseistetut saksalaissotilaat tai heidän miinansa ja pomminsa, avaruusolennot.
Tuo liikuntakyvyn katoaminen kännykän kuulumattomissa lienee yksinkulkijan pahin mahdollinen riski, silloin on vitsit vähissä Minulla oli tuo tilanne lähellä 7vuotta sitten Tuntsalla, kun teloin jalkani pahasti, onneksi en liikuntakyvyttömäksi vaan pystyin hakemaan apua kun kännykkä ei kuulunutKuhmis kirjoitti:Oikeastaan ainoa riski on tuo liikuntakyvyn katoaminen kännykän kuulumattomissa.
Muuten olen yksinkulkijana niin varovainen, että mitään ei voi sattua.
Kuten Rölli kirjoitti, taitaa eniten etukäteen pelottaa siirtymämatkat. Oma auto iso riski, bussissa vähän pelottaa, junassa matkustan leppoisasti.
Metsänpoika olen vain, kulkija salomaiden hiljaisten ja tunturien tuulien,aapojen äärettömien.
www.youtube.com/channel/UCTyFpaJiu5UVpEktkVgqV1A videogalleria
www.youtube.com/channel/UCTyFpaJiu5UVpEktkVgqV1A videogalleria
Viime kesä meni vainajan etsimiseen Lapin kultamailla. Eipä näkynyt poliisia, rajavartiostoa tai punaista ristiä niillä reiteillä. Todellisuudessa ihminen on todella yksin tämän päivän Suomessa. Pelastamisen illuusio istuu monella yllättävän sitkeässä, vaikka sille ei ole olemassa mitään todellisia vasteita. Suomalainen yhteiskunta, virkamiehet etunenässä, ei oikeasti välitä pätkääkään kansalaisistaan. Ainoa, mikä kiinnostaa, on oma palkka ja asema.