Rakentelin taas uudelleen talviteltan kokolattiamaton kiinnityksiä. Matto on 3 millin Termolonia, umpisoluista polyeteenivaahtolevyä, jota myydään 1,5 m leveänä rullissa. Levy on hyvin haurasta, eikä siihen tartu käytännössä mikään liima.
Pystytyksen helpottamiseksi meillä on ollut matto valmiiksi teltan pohjalle viritettynä, ettei sitä tarvitse konttailla hankalasti erikseen asettelemaan. Sisätelttaa on sitten kuljetettu mattoineen isona käärönä päällimmäisenä ahkiossa. Ongelmana on ollut kiinnitysten ja saumausten pysyvyys. Ilmastointiteipit eivät ole seuraavaan talveen asti pitäneet, vaan viritykset on pitänyt tehdä joka talveksi uudestaan. Ompelusaumat taas toimivat kuin perforointi, jota pitkin levy repeää helposti.
Viimein löysin liitosongelmaan kelvolliselta tuntuvan ratkaisun: hitsaus.
Lämmitin kuumailmapuhaltimella pinnat ja painoin ne yhteen. Kahdesta puoliskosta mattoa yhdistäessäni asetin ne 5 cm verran päällekkäin. Käsittelin vain pienen alueen, 10 sentin pätkän kerrallaan. Puhalsin 1500 watin teholla 3–5 sekuntia yhtä aikaa molempiin liitettäviin pintoihin. Sitten pinnat heti yhteen ja rukkaskädellä painoa päälle hetken aikaa. Tulos on suhteellisen siisti ja pitää saman tien. Kannattanee alkuun kokeilla hukkapaloilla.
Näin sain rakennetuksi myös narukiinnitykset maton kulmiin. Nailonnarut tuntuivat tarttuvan pitävästi paikkalappujen alle. Lappu vielä jakaa rasituksen laajalle alueelle vähentäen maton repeytymisvaaraa.
Kohta lähdetään kokeilemaan tällä tavoin tehtyä teltan mattoa Itäkairaan.
Kokolattiamatto
Re: Kokolattiamatto
Taitaa tosiaan olla yleispätevin konsti polyeteenin liittämiseen. Sulateliimatkin taitavat olla polyeteenipohjaisia, joten sellaisella voisi yrittää "kovajuottaa".Kösteri kirjoitti: Viimein löysin liitosongelmaan kelvolliselta tuntuvan ratkaisun: hitsaus.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.