abumatic kirjoitti:Tänä päivänä K.M. Wallenius ja A. Hihnavaara (Mosku) olisivat Haagissa syytettynä etnisistä puhdistuksista eli kansanmurhista. Että semmoistakin pelottomuutta on esiintynyt ns. eräkirjailijoissamme...
Ernokin olisi voinut heittää vastaavan kommentin. Ainakin telkussa kuulosti joskus tuolta. Haanpäähän en ole paneutunut, mutta aika lailla iski Elias Simojokea. Taisi olla vastakkaiselta laidalta.
1950-luvulla toisten oli vaiettava. Muu olisikin ollut ehkäpä tyhmää siinä maailmantilanteessa. Sama kun olisi kiveä kynsinyt. Siksi Walleniuskin keskittyi sodan jälkeen lähinnä kirjallisuuteen. Äitikin pitkään piti miestä vain hienona kulttuuri-ihmisenä, enne kuin luki sitten entisyydestä. Mutta ei se vastapuolikaan liiaksi hyödyntänyt tilannetta. Kaikki ymmärsivät vaieta ja toiset eivät käyneet henkilöön, vaikka toinen olisi kunnostautunut oikein kunnolla.
Mutta mikäs se Moskun saldo oikein on? Eikö asiasta ole kiistaa? Wallenius ei mielestäni tappanut yhtään kolttaa rangaistusretkellä. Olivat paenneet lähinnä metsiin.
Moni, jos ei jokainen, asia K.M. Walleniuksesta selviää V.-P. Lehtolan Wallenius-kirjasta. Lehtola ei muuten ole mikään taivaanrannanmaalari vaan melko tuore saamenkulttuurin professori, jolla on historiantutkijan tausta ja jolla EI ole etnisiä sidoksia käsittelemäänsä aiheeseen. Palataanpa aiheeseen kun olette lukeneet kyseisen opuksen...
Luin sen 1998. Mies tuntui ihailevan ja kunnioittavan Walleniusta. Piti ilmeisesti kuitenkin Lapin miehenä. Kolttien ym. kuolemat jäivät muistaakseni huhupuheiden varaan. Toisaalta Moskun kohdalla mies tuntui uskovan ne täysin.
Mosku ja Wallenius toimivat symbioosissa. Mosku tiesi paikat ja osasi kulkea. Wallenius tarjosi resurssit ja sateenvarjon Moskun touhuille. Näin molemmat ovat vastuussa riippumatta siitä vetikö Wallenius liipasimesta.
abumatic kirjoitti:Mosku ja Wallenius toimivat symbioosissa. Mosku tiesi paikat ja osasi kulkea. Wallenius tarjosi resurssit ja sateenvarjon Moskun touhuille. Näin molemmat ovat vastuussa riippumatta siitä vetikö Wallenius liipasimesta.
Moskun teloitukset ovat tapahtuneet ilman Walleniusta korvessa. Näistäkin on ilmeisesti vain huhupuheet olemassa.
Rankaisuretkelläkin Lehtolan mukaan olisi tapettu kolttia, mutta mitään lähdettä hän ei siihen esitä ja kaikki muut lähteet väittävt toisin. Mielestäni kirjoittaja oli liikaa muutoinkin lähes akikessa täysin valheellisten äärimmäisten saamelaisaktivistien äänitorvena. Kolttakonflikti on keppihevonen, vaikka porovarkaiden vastainen taistelu oli mielestäni oikeutettua. Mielestäni on hyvin ikävää kieltää kaikki varkaudet ja ratsastaa rasismisyytöksillä. Tosi luihua porukkaa.
Mosku oli oman aikansa kiistelty hahmo jonka tekosista liikkui varmasti monenlaista huhupuhetta, todisteita/todistajia ei ainakaan tainnut vallan monta "mapillista" kertyä ja luulenpa hänen maineensa vuoksi myös mahdollisia todistajia uskalsi tuskin montaa ilmoittautua. Hänestä kasvoi Lapin legenda joka alkoi hänen kuolemansa jälkeen elää omaa elämäänsä.
Suonikylän koltilla oli oma kulttuurinsa ja oikeusjärjestemänsä, joka ei ollut samanlainen kuin meillä. Kolttien toimintaa pitää arvioida sen pohjalta, ei meidän näkökulmasta. Mutta se on selvää, että Moskun ja Walleniuksen toiminta ei ollut Suomen lakien mukaista, 'villi länsi' on ollut lähempänä kuin arvaammekaan. Venäläisten partisaani-iskut, joita ryssien on ollut äärimmäisen vaikea myöntää, rinnastuvat näiden velikultien toimintaan täysin. Kummassakaan ei ole kysymys rasismista, vaan valtionterrorismista. Tunnen muutamia partisaani-iskujen uhreja ja varsinkin heidän lapsiaan. Vieläkään he eivät pysty kertomaan kokemuksistaan itkemättä. Kolttaväestö on suhtautunut erittäin varauksellisesti suomalaisten viranomaisten toimintaan, jopa väestölaskenta on ollut hankalaa epäluulon takia. En usko, että se on ihan tyhjästä syntynyttä.
Kun nyt Abu otti nuo sota-asiat partisaanien muodossa esiin niin jatkan aihetta otsikon herran (Järvinen) muodossa. Hän nimittäin jatkosodan alkaessa kesällä 1941 sai tehtäväkseen opastaa Saksan armeijan alppijääkäreitä Sallan rintamalla sekä opettaa näille erätaitoja, Järvinen kun osasi saksan kielen sekä tunsi nuo Sallan erämaat. Saksalaisjoukkojen komentaja vieraili Järvisen luona kun oli myös kiinnostunut hänen maalauksistaan,tiedossa ei ole ostiko komentaja niitä tai lahjoittiko Järvinen niitä saksalais komentajalle, Järvinen ei kuitenkaan lukeutunut Saksan armeijan ihailijoihin ja vierasti heidän valloitus asennetta.
Rovaniemellä, Arktikumissa, oli tänään luento, joka käsitteli A.E.Järvistä. Luennon pitivät Järvisestä kirjan tehneet toimittajat Risto Pyykkö ja Petteri Holma.
Luennon alustuksessa otettiin esille Järvisen luonteen ristiriitaisuus, suuri yleisö piti häntä seesteisenä luonnon ihailijana, mutta todellisuudessa hän oli aika ristiriitainen persoona.
Luennon pääteemaksi oli valittu ristiriita metsänhoidon ja luonnonsuojelun välillä. Järvinen puhui vuosikymmeniä Lapin metsien hyödyntämisestä ja suunnitteli teitä, rautateitä ja jopa kanavaa, jotta esim. Saariselän takaiset puut saataisiin "väärään" suuntaan virtaavien jokien varsilta Kemijoen valuma-alueelle ja sitä myöten uitettua etelään puunjalostuksen tarpeisiin.
Toisaalta Järvisen taiteellinen puoli oli hyvin runsasta ja se painottui nimenomaan koskemattoman luonnon ihailuun. Taidemaalarina hän oli varsin tuottelias ja arvostettukin ja arvioidaan hänen tehneen jopa 800 maalausta. Kirjoja ilmestyi pitkälti toistakymmentä ja useat niistä olivat ilmestyessään aivan myyntilistojen kärjessä, saavutus mihin muut eräkirjailijat eivät ole pystyneet, ei ennen eikä jälkeen.
Yksi tärkeä syy aikoinaan runsaisiin Lapin alueella tehtyihin hakkuisiin oli se, että Suomen oli maksettava Neuvostoliitolle (nyk. Venäjä) sotakorvaukset ja Lapissa oli paljon hakkamattomia metsiä, jotka voitiin muuttaa rahaksi. Toinen syy oli sodan jälkeinen ihmisten työllistäminen ja siihenkin tämä metsien hakkuu uittoineen ja muine töineen antoi mahdollisuuden.
Järvisellä meni itselläänkin joskus asiansa sekaisin. Eläkkeellä ollessaan hän kävi usein Koitelaiskairassa, jota hän suunnitteli suojeltavaksi. Eräällä reissulla tuli vastaan laaja hakkuuaukea. Näky järkytti häntä niin, että hän soitti hakkuista vastaavaan tahoon ja sai kuulla, että hän itse oli suunnitellut tämän leimikon.
Luennon lopulla mainittiin, että on oikeastaan turhaa miettiä ja tuomita näitä asioita nykyajan kriteereillä, sillä ajat olivat silloin aivan toiset. Luonnonsuojeluväki ja metsäalan ammattilaiset olivat sulassa sovussa ja vasta 60-luvulla tilanne muuttui, kun Pentti Linkola ja kumppanit tulivat kuvioihin mukaan.
Jos tuleva kirja on yhtä mielenkiintoinen, kuin oli tämä luento, niin on odotettavissa mielenkiintoista luettavaa, ei pelkästään romanttista luonnon palvontaa. Kirja ilmestyy elokuussa.
On ihan selvää että 40 ja 50-lukujen tilanne hakkuu suunnitelmia laadittaessa tyystin toinen kuin nykyisin, sodan jälkeen Suomi eli metsistään ja ilman niitä oltaisiin oltu aika heikossa jamassa. Järvinen teki sen mitä hänen oli oikeastaan "pakko" tehdä, kyllä hän varmasti viimeistään eläkkeellä huomasi työnsä ja kirjojensa ristiriidan.
Puoli metriä Järvisen eräkirjoja ja paljon muita erä- retkeily- ja Lappi-aiheista kirjallisuutta kuten Yrjö Kokkoa näytti olevan Ilkan kirjasssa hyllyssä lauantaina 29.4.
Antikvariaatteja löytää: www.antikka.fi
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
Jaa, kukaan turisijoista ei ole näemmä tutustunut tai lukenut Kairanviemää joten vastaan itselleni! Suosittelen tutustumaan kirjaan jos Järvinen ei kiinnosta niin kirja antaa hyvän kuvan metsänhoidon historiasta Lapissa Järvisen virassa ollessa ja hänen eläkeaikanaan eli 1916-1963, kirjoittajat ovat tehneet perusteellista tutkimustyötä kirjaa varten, kirja on myös hyvä ajankuva Lapista ja vähän muustakin Suomesta sekä tietysti Järvisen elämää kirja valottaa.
Metsänpoika olen vain, kulkija salomaiden hiljaisten ja tunturien tuulien,aapojen äärettömien.
Tänä vuonna tuo joulupukki oli minua viisaampi, toi nimittäin kolme
A.E. Järvisen teosta joita en ollut osannut edes toivoa. Muovikuoressa ja painettu v.2006. Mistähän se pukki...?
Lueskelin tuota "Salojen valtiasta" , mutta enempi vaikuttaa lasten tai nuorten kirjalta. Kaikki kielikuvat eei kyllä yhdellä lukukerralla avaudu meikäläiselle.
Lisäksi sain Kirjeitä kairaltani ja Särkyvää kirkkautta.
Kyllä Järvinen on hyvä eräkirjailija ja kirjat kannattaa lukea. Järvisen mökki Marasenlammella on myös käymisen arvoinen paikka. Muutenkin Naarmankaira on mukavaa retkeilymaastoa ja kanalintujakin löytyy metsästäjälle.
