Ahkion vetovarustus

[Pekka]

Meillä oli sonni joka syötiin ja leikkasin nahan askartelua varten n 7cm levyiseksi hihnaksi josta poistin karvat, so raakanahaksi. Niittasin pätkät sitä armeijan ylijäämävyöhön kyljille ja laitoin letkuklemmareilla ahkion aisaputkiin kiinni. Kestää. Ei turhaan sanottu intiaaniraudaksi. Pitää vaan kostuttaa kun muotoilee. Hyvin epäsuomalaista ja toimivaa. Sorry jos poikkesin aiheesta!

Poikkeaminen on suotavaa. Vyösi ei sitten ole ihan tavanomainen, oisko paluuta juurille tehdastekoisten hifistelyjen sijaan?

[Raato]

Nyt näyttää jossain tulleen muotiin (uudestaan?) naruvetoinen ahkio.
Kaverin kanssa teimme vähän työkalujen kuljetusta ahkioilla ja vähän epäilin hänen systeemiään jossa pulkka oli naruvedossa eikä maasto ollut jäätä eikä tasaista suota, enemmän erilaisia rinteitä sekä ylös-alas että vinottain. Kuulemma kevyt ja supsikkaasti toimiva systeemi. No olen itsekin sellaista käyttänyt enkä enää halua ankkuria murtomaastoon perääni.

Olihan se mieleenpainuva keikka kun käytännössä paimensin pulkkaa koko ajan koska se oli puiden takana, purojen notkelmissä ja vetämässä hiihtäjää rinnettä alas koko päivän. Laskin ensimmäiset alamäet sujuvasti aisa-ahkio perässä, mutta ekan vartin jälkeen taapersin alamäet kaverin lastia jarrutellen, Mielestäni sen systeemin paras puoli eli "taukojen istuminen helposti kuorman päällä" ei mitenkään korvannut sitä ....vetinmoista tappelua matkan aikana.

[f7391]

Nyt näyttää jossain tulleen muotiin (uudestaan?) naruvetoinen ahkio.
Kaverin kanssa teimme vähän työkalujen kuljetusta ahkioilla ja vähän epäilin hänen systeemiään jossa pulkka oli naruvedossa eikä maasto ollut jäätä eikä tasaista suota, enemmän erilaisia rinteitä sekä ylös-alas että vinottain. Kuulemma kevyt ja supsikkaasti toimiva systeemi. No olen itsekin sellaista käyttänyt enkä enää halua ankkuria murtomaastoon perääni.

Olihan se mieleenpainuva keikka kun käytännössä paimensin pulkkaa koko ajan koska se oli puiden takana, purojen notkelmissä ja vetämässä hiihtäjää rinnettä alas koko päivän. Laskin ensimmäiset alamäet sujuvasti aisa-ahkio perässä, mutta ekan vartin jälkeen taapersin alamäet kaverin lastia jarrutellen, Mielestäni sen systeemin paras puoli eli "taukojen istuminen helposti kuorman päällä" ei mitenkään korvannut sitä ....vetinmoista tappelua matkan aikana.

Aiheesta on selvästi erilaisia käyttökokemuksia. Minulla oli aiemmin ahkiossa aisaveto ja päätin antaa naruvedolle mahdollisuuden. Paluuta aisavetoon ei kyllä ole, naruveto on paljon joustavampi ja mielestäni toimivampi.

Oleellista on rakentaa naruveto sellaiseksi, että se jarruttaa alamäessä ahkiota itsestään: Eli sulkurengas, joka hidastaa ahkiota ja sitten hieman lähempänä hiihtäjää sählypallo vetonarussa, joka pysäyttää ahkion, jos se pääsee liian lähelle hiitäjää. Tällä systeemillä homma toimii hienosti ja ahkio seuraa hyvin hiihtäjää alamäessäkin eikä pyri rinnalle, kuten ristikkäisaisaveto. Esim. lasku Vintilätunturin päältä Suomujoen tulipaikalle ei ollut mikään ongelma, kun ahkio tuli nätisti sopivan matkan päässä perässä.

Ohjautuvuuden kannalta on oleellista, että ahkion päässä veto tulee ahkion keskelle eikä sulkurengas pääse liikkumaan laidalta laidalle.

[Raato]

Aiheesta on selvästi erilaisia käyttökokemuksia. Minulla oli aiemmin ahkiossa aisaveto ja päätin antaa naruvedolle mahdollisuuden. Paluuta aisavetoon ei kyllä ole, naruveto on paljon joustavampi ja mielestäni toimivampi.

Oleellista on rakentaa naruveto sellaiseksi, että se jarruttaa alamäessä ahkiota itsestään: Eli sulkurengas, joka hidastaa ahkiota ja sitten hieman lähempänä hiihtäjää sählypallo vetonarussa, joka pysäyttää ahkion, jos se pääsee liian lähelle hiitäjää. Tällä systeemillä homma toimii hienosti ja ahkio seuraa hyvin hiihtäjää alamäessäkin eikä pyri rinnalle, kuten ristikkäisaisaveto. Esim. lasku Vintilätunturin päältä Suomujoen tulipaikalle ei ollut mikään ongelma, kun ahkio tuli nätisti sopivan matkan päässä perässä.

Ohjautuvuuden kannalta on oleellista, että ahkion päässä veto tulee ahkion keskelle eikä sulkurengas pääse liikkumaan laidalta laidalle.

Itse käytän enimmäkseen ristiaisoja eikä ahkio ole milloinkaan pyrkinyt rinnalle ja kaatunut harvemmin kuin itse.Olen käyttänyt naruvetoa jarruineen mutta minulle aisat ovat automaattinen ja kitkaton jarru, itse tykkään laskea mäet vauhdilla myös ahkion kanssa. Luullakseni hevosreessäkin on aisat ihan hyvästä syystä. Mutta kukin käyttää itselleen sopivaa ja hyvä niin.

[Normanton]

Itsekkin olen ollut erittäin tyytyväinen naruvetoon. Tuo itsestään jarruttavuus on mielestäni todella hyvä ominaisuus, kun ahkio ei ala työntämään vaikeassa paikassa vetäjäänsä. Se on joustavampi ratkaisu ja esim narun pituutta voi helposti säätää maaston tarpeen mukaan. Se on myös halvempi ja helpompi rakentaa ja korjaaminen onnistuu helposti maastossakin.

Omalla kokemuksella naruveto on myös erittäin hyvä vaikeassa ja rikkonaisessa maastossa, toisin kuin usein sanotaan, koska hiihtäjä ja ahkio eivät ole yhtenäinen kokonaisuus. Naru antaa paljon joustavuutta, kun ahkion voi esim vetää viereen, nousta itse jyrkkä nousu tai vaikka ylittää oja ja sitten vetää ahkio ylös perässä, tai tosi jyrkässä mäessä/tiputuksessa ahkion voi työntää edellä ja tulla itse perässä ilman että se menee vapaana. Ylimääräisellä karabiinilla ja takakahvalla ahkion saa myös kätevästi rinnalle jossa sitä voi taluttaa. Joustavuus pätee myös pusikossa tai tiheässä metsässä, ahkion voi vetää luokseen jolloin tiukka 90 asteen mutka hoituu ilman ongelmia. Toki naruvetoista ahkiota pitää ohjailla enemmän ja sen perään pitää katsoa, jos tykkää hiihtää helpohkossa maastossa ilman että ahkiolle pitää uhrata yhtään ajatusta niin aisaveto on varmasti se oikea valinta.

Isoin negatiivinen asia naruvedossa on ehdottomasti se että ahkio kaatuu hieman helpommin kuin aisavedossa, mutta siihenkin voi vaikuttaa fiksulla pakkaamisella ja jos se kaatuu niin senkun käy nostamassa sen pystyyn, ei tarvitse irroittaa itseään ahkiosta.

Siinä olen Raadon kanssa sama mieltä että onneksi jokainen voi käyttää sitä itselleen sopivaa versiota. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa ja jokainen voi niistä valita ne itselle tärkeät.

[Micke]

Haluaisin kyllä nähdä kuinka kivasti naruvetoinen tulee perässä, vaikka Sarekissa, kun hiihtelee reilun 5 kilsaa kokoajan sivurinteessä, monesti kantohangella. Itse olen vetänyt aisoilla ahkiota vuodesta -94 ja kertaakaan ei ole tullut mieleen, että olisipa naruveto. Sen sijaan niillä noin 100 kilometrillä, kun on ollut naruveto, niin kyllähän kaikki on hankalampaa naruvedossa. Tiheissä kohdissa aisoja ei ole ohjaamassa puiden ohi, vaan ahkio tarttuu puuhun kiinni keulastaan, ja ainakaan itse en jaksavetää edes 4 senttistä puuta nurin ....

Mielestäni naruveto sopii niille, jotka hiihtävät tasaisella avoimessa maastossa, kovin vaativaan maastooon en ainakaan itse jaksaisi lähteä ohjailemaan ja vetämään ahkiota luokseni, kun on keksitty aisat, joilla ahkio tulee nätisti perässä ohjailematta ja ilman luokse vetämistä. Haluaisin kyllä nähdä sen, kuinka rennosti vaikka Härkämurustasta laskee Peuraselkään naruvedon kanssa. Aisojen kanssa voi laskea rennosti ilamn jarrutteluja, koska ei tarvitse miettiä kaatuuko ahkio, seuraako ahkio tms, vaan aisojen kanssa tietää, että ahkio tulee perässä kuten kuuluukin.

[Lyde]

Palasin naruvedosta aisavetoon yhden narureissun jälkeen. Esim.loivemmissa alamäkilöissä tykkään siitä että ahkio työntää vauhtia. Mutta makunsa kullakin. Jokainen vetää niinkuin tahtoo.

[akallio]

Aika paljon vaikuttaa varmasti se, että millä suksilla liikkuu, sen lisäksi, että missä liikkuu. Itse tykkään siitä, että on reilusti pitokarvaa ja suorilla aisoilla vedetään suoraa linjaa kuin juna. Isommat puut olen havainnut parhaaksi kiertää, mutta pusikossakin melkein helpoin mennä vaan suoraan läpi. Jos pitää enemmän hakea pitoa, mukailla maaston muotoja ja käännellä suksia, niin sitten voikin olla helpoin, että ahkiota paimentaa siinä ohessa narun päässä. Ja lumikengillä kun kerran kokeilin vetää ahkiota, niin ne ryskyttävät aisat oli kyllä ärsyttävät.

[luuppi]

Molempi parempi...tarkoitan etta jos aisa rikkoutuu niin yleensa on viela yksi.

Nyt vaan kavi niin etta narulukot saapuivat pvaa sen jalkeen kun ahkio piti jo pakata pois. Siksi kokeellinen menetelma odottelee seur. Talven lumia.

Puhun siis neutraalin vedon palauttamisesta yhden aisan varassa... insinooreille kaiketi vektorilaskentaa?

Oletetaan seuraavaa:
Ahkion keula 30 cm level ja aisoqjen kiinnitys Pisteet 17 siita taakse
Aisa(t) taivutettu sen verran etta yksi toisella puolella ja vastaavasta kiinnityspisteesta toiselta puolelta, kulman ympari tuleva naru ovat .olemmat " suoria linjoja" vetovyohon

Kysymys: tuleeko narukiinnitys suoraan vyohon?
Vai pitaako balanssia korjata niin etta naru kiinnittyy ensin 3m pitkaan aisaan... ja sitten vain varmistetaan kiinnittamalla sen paa myos vetovyon senpuoleiseen kiinnitykseen

Hmmm?

[Micke]

Voiko ristikkäisaisat olla liian jäykät? Sain "halvalla" 20mm ja 25mm hiilikuituputkea ja kummatkin noista ovat täysin jäykkää putkea, tai tietysti joku taipuma tulee, mutta olematon. Aikanaan mulla oli ristikkäisaisat 30mm aluminisesta asennusputkestä ja se oli liki yhtä jäykkää, enkä muista olleen sen kanssa ongelmia.

[Ursus]

Itsellä on lyhyehkö lasten pulkasta muokattu "ahkio", jossa on muovisten sähköasennusputkien sisässä naruveto. Siinä ratkaisussa on vissiin sitten molempien huonot puolet yhdistettynä.

[diver]

Aisavedolla kai yleensä tavoitellaan välyksetöntä vetoa joten siinämielessä jäykkyys pitäisi olla vain plussaa.Tai voi tietysti kysyä toiste päin että onko aisojen löysyydestä jotain hyötyä?

[Eräkulkuri]

Katselin tätä ketjua taaksepäin ja kyllähän tästä asiasta on väännetty viitisentoista vuotta sitten oikein perusteellisesti. Kannattaa lukea, on siinä asiaa ja paljon sekä ennen kaikkea tietoa. Siihen aikaan keskusteltiin vaeltamisesta, ei politiikasta tai metsätaloudesta kuten nykyään.

Pekan kanssa väiteltiin välillä kiivaastikin sekä teorioista että käytännön kokemuksista. Ei ole Pekkaa näkynyt näillä palstoilla pitkään aikaan, missä lie mies luuraa. Tuli oikein nostalginen olo.

[TiMoKo]

Nämä oli aina mielenkiintoisia keskusteluja. Vaelluksilla olen törmännyt varsin monipuolisesti erilaisiin ratkaisuihin. Usein pitkillä vaelluksilla olevat ulkomaalaiset näyttävät käyttävän yhden joustolla varustetun vetoköyden taktiikkaa, kun suomalaisilla se tuntuu olevan vähemmän käytetty.
Usein näissä vaeltajien kohtaamisissa keskusteltiin ahkioista ja toistuvasti kävi niin että tapaamani ihminen veti omasta mielestään ehdottomasti parasta ratkaisua, siksi jossain vaiheessa aloitin niiden kuvaamisen. Pitäisi varmaan jatkaa kuvaamista, kun vasta joku huomautti että albumissa ei ole JR27:sta kuvaa. Niihinkin olen kyllä usein reissuillani "törmännyt". '
Omasta mielestä paras ahkio on jäykillä aisoilla varustettu, mitä koirani vetää
En ole nyt ehkä pariin vuoteen ollut Pekan kanssa puheissa, terveydelliset haasteet voivat ehkä osin selittää hänen hiljaisuuden täällä.

[jääleinikki]

Ahkion kanssa ei ole kokemusta hiilikuituputkista, mutta suksisauvoissa kyllä. Hiilikuituputket ovat kyllä jäykät, mutta napsahtavat poikki paljon helpommin kuin lasikuituputket. Ja kun hiilikuituputki napsahtaa poikki, niin se on sitten todellakin kahdessa osassa. Lasikuituputkea voi yrittää vahvistaa vahingon sattuessa, se kun harvemmin menee kahteen osaan. Totta kai hiilikuituputki on kevyempi, mutta ahkion aisoissa asialla ei ole merkitystä putken painolla. Kestävyys ja korjattavuus reissun aikana tärkeämpää.