Mikä puukko roikkuu vyöllä?

[hartsuherra]

Loistava idea. Ja puukko on hieno ja omaperäinen. Zagilla on käsityöläisen lahjoja ja myös taiteilijan silmää. Kannattaa jatkaa ja tiedä vaikka löytyy kaupallistettava versio. Tuollaisen teen joskus itselleni, sillä raaka-aineita on jemmassa ja nimenomaan teen puukon käyttöön. Tuppi ehkä kaulaan ripustettava tai rinkkaan kantohihnaan ei niin näkyvästi kiinnitettävä. Syy on se että nykyään on niin lämmintä että keveitä shortseja käyttäessä jää vyö pois.

Sinun puukkosi kahvan muoto vaikuttaa tupen tekemisiin. Perinteisessä tuppimallissa puukon kahvan etuosassa tulee olla poikkileikkausta riittävästi jotta puukontekijän tavoittelema ”naksu” syntyy puukkoa tuppeen laitettaessa ja puukko varmuudella pysyy tupessa. Tuo kuikka on hieno terä. Alkuun saa teroittaa ahkerasti, sillä tekijä hioo terän hiomakoneen pyöreällä osalla ja terästä tulee hiomapinnaltaan hieman kovera.

[zag]

Kiitos kehuista! Mielenkiintoista seurata, miten tuo sinänsä vieras kahvamateriaali, tervas, tulee käyttäytymään. Ikivanhaa, kuivassa säilytettyä puutahan tuo on, eikä ainakaan nyt noin kuukauden aikana ole vielä siitä terva "vuotanut". Kiva, pitävän tuntuinen, otetuntumahan tuossa on.
Tupen tein tähän muualla maailmassa yleisellä sivusauma -tyylillä, ilman lestaa ja terän alueelta sisältä kovettamalla. "Naksu" kuuluu . Kannatin ripustettavaksi tai myös vyöhön pujotettavaksi.
Btw, Helsingin tammikuun puukkotapahtumassa neuvoivat tuollaisen sepän koveraksi hioman terän teroittamaan siten, että terää hiotaan tasaisella pinnalla olevan vesihiomapaperin päällä siten, että sekä terän laskun yläosa että teränsuu varaavat yhtäaikaa kumpikin hiomapaperiin, jolloin teränsuun viiste säilyy aina samanlaisena. Sepän hieno taonta tms. -jälkihän siinä hieman myös kuluu, mutta väliäkös´ tuolla käyttöpuukossa .

[lepposasti]

Olen todennut puukon täysin tarpeettomaksi välineeksi sulan maan aikaan retkeillessä. Mukana on vain kevyt ja pieni ranskalainen puukahvainen linkkuveitsi lähinnä ruokailutoimia varten.
Nuotion sytyttämisessä puukkoa tarvitsee vain joskus talvella huonoilla keleillä. Muulloin nuotio syttyy helposti tuohella/pikkurisuilla. Talvellakaan puukko ei roiku vyöllä, vaan on aina repussa. Sieltä se ei tipu, eikä heilu repun/rinkan lantiovöiden tiellä.

[zag]

Kuten aiemminkin todettu, teräaseen tarve ja malli on kiinni retkeilijästä ja retkeilystä; mitä se nyt milloinkin itsekullekin on. Joskus tarpeen voi sanella jopa puhdas fiilistely, kuten vaikkapa minulla kuivalihaa veistellessä. Siksi siihen tarkoitukseen 'puukko', vaikkapa ja mielellään pienempikin.

Minulle 'retkeily' tarkoittaa nykyään kesäisiä onkireissuja, joissa jonkinlainen teräase on välttämätön.
Pelkistetyimmillään itselläni terä on rensseleissäni olevassa pienessä Gerber -taittoveitsessä, jolla toki hätätapauksessa veistelee vaikkapa tarvittavan tikkukalakepin. Mutta kuten joku aiemmin totesi, kuivalihan makusteluelämyksen se kyllä pilaa .

[StefanG]

Kyllähän se puukko kuuluu olla mukana vaikkapa ihan vain päiväretkellä lähimetsässä vaikkei sille tarvetta olisikaan. Eikä se välttämättä vyöllä roiku vaan voi olla rensselissäkin. Se nyt vain on semmoinen talismaani.
Ja äsken tuli ostettu V-lekan mini-skrama joka tarpeeksi pieni mahtuakseen vaikkapa reisitaskuun.

[tst]

Pitäähän puukko olla mukana ja minulla tietty pikku puukko toimii myös talismaanina. Vyön kevennän aina pois joten puukko on ihan muualla: https://aijaa.com/hQUxNE EDIT: + https://aijaa.com/m5JbDp

[sepaonu]

Tämmoisen ruuvasin perholiivin.
http://sepikoda.ee/sisu/Miw0NzYsMTczMSw ... sti-kylge/
hrc 63-64, juurenpahka, piisoni, typera kydexi

[eeki]

Hieno puukko sepaonulla.

Olen värkkäillyt itse puukkoja, joista osasta kuvia on linkin koosteessa. Suiurin osa näistäkin on mennyt muiden käyttöön, lahjaksi. Joku puukko on aina vaelluksella mukana, paitsi damastiteräiset.

[zag]

Pikkupuukko vaiheessa, viimeistelyä ja tuppea vaille. Kahvan teko nuoren koivun tuohesta nyhertäjän toiveaskaretta. Pienemmällä vaivalla pääsisi vanhemman koivun paksummalla tuohella. Tässä n. 130 tuohilappoa 45 mm tuohiosassa.

[Juurakko2]

Pikkupuukko vaiheessa, viimeistelyä ja tuppea vaille.

Hieno!

[eeki]

Hieno puukko. Minulla on valmiiksi taottuja teriä ja keväällä kuivattua tuohta. Täytyypä tehdä tuon tyyppinen itsellekin.

[zag]

Pikkupuukot (esim. tuohipuukko 130, terä 45 mm) oman perheen pikku vaeltajille.

[OS]

Pikkupuukot (esim. tuohipuukko 130, terä 45 mm) oman perheen pikku vaeltajille.

Nättejä ovat. Käytätkö tuolla kahvassa olevien tuohilevyjen väleissä mitään liimaa? Entä tarvitseeko tuohon tarkoitukseen varattu tuohi minkäänlaista erityisempää esikäsittelyä? Kaadatin pihasta viime syksynä muutaman koivun ja klapihommissa tuota tuohta tuli kyllä ihan omiksi tarpeiksi. Laitoin muutaman suuremman tuohilevyn painon alle kuivumaan, jotta eivät ihan rullalle käpristyisi. Tiedä sitten kuinka käyttäytyvät, kun pääsevät painon alta vapauteen. Suunnitelmissa on tehdä omaan käyttöpuukkoon uusi kahva tästä kotipihan tuohesta.

[sepaonu]

[zag]

Pikkupuukot (esim. tuohipuukko 130, terä 45 mm) oman perheen pikku vaeltajille.

Nättejä ovat. Käytätkö tuolla kahvassa olevien tuohilevyjen väleissä mitään liimaa? Entä tarvitseeko tuohon tarkoitukseen varattu tuohi minkäänlaista erityisempää esikäsittelyä? Kaadatin pihasta viime syksynä muutaman koivun ja klapihommissa tuota tuohta tuli kyllä ihan omiksi tarpeiksi. Laitoin muutaman suuremman tuohilevyn painon alle kuivumaan, jotta eivät ihan rullalle käpristyisi. Tiedä sitten kuinka käyttäytyvät, kun pääsevät painon alta vapauteen. Suunnitelmissa on tehdä omaan käyttöpuukkoon uusi kahva tästä kotipihan tuohesta.

Sain puukkomessuilla neuvoksi puristaa tuohipakan ensin esikiristykseen ja laittaa uuniin pariksi kymmeneksi minuutiksi 70 - 90 asteeseen kuivumaan ja liimautumaan yhteen. Tuohi kuulemma erittää itsestään jotakin, joka liimaa lapot yhteen.
Minulla ei tässä ensikokeilussani kuitenkaan niin käynyt. Olisikohan johtunut siitä, että tässä käyttämäni tuohi oli nuoresta puusta ja hyvin ohutta (keskimäärin 1/3 mm kpl). Siksi jouduin laittamaan jokaisen lapon väliin epoxia ja puristamaan sitten yhteen.
Joka tapauksessa uunissa tapahtui tuoreen tuohen kuivatus, joka tiivisti pakkaa jonkin verran.
Seuraavan kahvan teen vanhemmasta ja paksummasta tuohesta. Katsotaan, josko materiaali olisi erilaista ja toimisi kuten puukkomestari minua neuvoi ja välttyisin epoxiliimailulta. (Sepaonu`n linkissä tiukka niittaus tekee liimauksen vähemmän tärkeäksi, koska siinä kahva kasataan eri systeemillä kuin minun puukossani.)
Esikäsittelynä rapsuttelin ja tasoittelin tuohta yhden pintakerroksen verran poistamalla rosot ja irtohilseen. (taustatietoja mm.: https://docplayer.fi/9606045-Tuohi-tiet ... sista.html)