Vätsärin alueen autiotuvat ja majoituspaikat
Vätsärin alueen autiotuvat ja majoituspaikat
Vätsäri on Lapin parhaita retkeilyalueita. Aikoinaan kulki reitti Ruijaan Suolisjärven kautta Tuulijärvelle ja siitä Vuontisjärvelle ja edelleen Näätämöön. Matkailijalle oli tarjolla majoitusta mm. Suolisjärven päässä ja Jankkilassa. Näistä onkin jonkin verran tietoa saatavilla. Tuulijärven autiotuvan historiasta ei oikein löydy tietoa. Joissakin vanhoissa kartoissa se vielä näkyy ja rauniot voi bongata. Tietääko joku tuon tuvan historiaa? Muidenkin majoituspaikkojen osalta tiedot kiinnostavat.
Olet varmaan selannut jo tämän: http://www.netsonic.fi/~paj3c311/Tupalu ... opohja.htm
Turhankävelijän luettelo kämpistä on kulttuurihistoriaa ja sitä täydentääkseni osittain tätä kyselinkin. Tuota Tuulijärven kämppää ei luettelossa ole vielä. Se taitaa olla vanhempaa historiaa.
Järvenpään majatalon historia kiinnostaa myös. Se ei ole ollut varsinainen autiotupa mutta majoitusrakenns kumminkin Jotain tietoja siitä löytyykin. Pakanajoen kämppä on entinen Jankkilan tila
Järvenpään majatalon historia kiinnostaa myös. Se ei ole ollut varsinainen autiotupa mutta majoitusrakenns kumminkin Jotain tietoja siitä löytyykin. Pakanajoen kämppä on entinen Jankkilan tila
Olet varmaan Tapio Tynyksen kirjan "Vätsäri - erämaa järven takana" jo lukenut? Ja Seppo Lammin teokset "Pohjoinen erämaa Kessi-Vätsäri" ja "Tsurnu. Inkan ja Pekan elämänpiiri." Myös mm. T.I. Itkosen kirjassa Lapin-matkani kerrotaan lyhykäisesti, kuinka yhdellä patikkareissulla kuljetaan juuri tuota Ruijan keinoa pitkin.
Järvenpään majatalon viimeisen kokonaisen rakennuksen hirret oli loppukesällä 2002 merkattu pois siirtämistä varten. Ja pois se on sittemmin siirretty. Mutta avoin pihakenttä lukuisine rakennuksenpohjineen, kivilaitureineen, lehtikuusineen säilyy ja houkuttaa mielikuvituksen lentoon. Mitä kaikkea erämaamajatalossa onkaan aikoinaan tapahtunut? Olen ehdottanut Metsähallitukselle, että laatisivat opastaulun paikan sekä Ruijan keinon historiasta ja pystyttäisivät Järvenpään piha-aukiolle. Ei ole ottanut tuulta.
Järvenpään majatalon viimeisen kokonaisen rakennuksen hirret oli loppukesällä 2002 merkattu pois siirtämistä varten. Ja pois se on sittemmin siirretty. Mutta avoin pihakenttä lukuisine rakennuksenpohjineen, kivilaitureineen, lehtikuusineen säilyy ja houkuttaa mielikuvituksen lentoon. Mitä kaikkea erämaamajatalossa onkaan aikoinaan tapahtunut? Olen ehdottanut Metsähallitukselle, että laatisivat opastaulun paikan sekä Ruijan keinon historiasta ja pystyttäisivät Järvenpään piha-aukiolle. Ei ole ottanut tuulta.
Niinpä tekiJouni kirjoitti:Järvenpään majatalon viimeisen kokonaisen rakennuksen hirret oli loppukesällä 2002 merkattu pois siirtämistä varten. Ja pois se on sittemmin siirretty. Mutta avoin pihakenttä lukuisine rakennuksenpohjineen, kivilaitureineen, lehtikuusineen säilyy ja houkuttaa mielikuvituksen lentoon.
Vuoden 2006 elokuussa lepoilin pitkään avoimella Järvenpään kentällä. Otin aurinkoa ja suoritin aikamatkan entiseen. Hahmottelin jos jonkinlaisia rakennuksia pohjille ja väkeä kentälle.
Jospa jollain olisi valokuvaa kentästä rakennuksien kera jäljellä. Kertakaikkiaan kenttä huokuu historian havinaa.
Eipä tuo Jankkilan tilan pihapiirikään häviä suuresti. Tyylikäs aita erottaa tilan rakennukset omikseen. Useampia rakennuksien pohjia on havaittavissa ympäristössä. Ja polkuja lähtee pihapiiristä jos johonkin suuntaan.
Alhaalta ylös
sivulta eteen
kaarran kaaressa komeassa
sivulta eteen
kaarran kaaressa komeassa
Kiitos tiedoista. Tuota Seppo Lammin teosta en ole lukenut, muut kylläkin. Hyviä kulttuuridokumentteja kaikki, erityisesti Tynyksen teos ansaitsee erityiskiitoksen. Siitä tulee vielä erämaakirjallisuuden klassikko.
Järvenpään majatalosta tiedän sellaista, että se viimeinen rakennus oli entisen majatalon aitta, rakennettu 1800-luvun lopulla. Akseli Kaarretin perhe, joka majataloa piti muutti siihen asumaaan sen jälkeen kun venäläiset olivat pommittaneet itse majatalon tuleen sodan aikana. Perhe asui siinä 70-luvulle asti. Usein luin Kirstin kouluvihkoja siellä. Perhe muutti Sevetin kylälle ja mökki jäi pahuuden haltuun. Nyt se on siirretty Mihkalivaaraan loma-asuntokäyttöön. Metsähallituksella oli suunnitelmia sen korjaamiseksi jonkinlaiseen matkailukäyttöön, mutta rahaa ei löytynyt.
Noissa mainitsemassasi teoksissa en muista kerrottavan siitä Tuulijärven autiotuvasta. Onkohan tässä miesmuisti jo katkennut
Ehdotuksesi on hyvä esimerkki siitä minkähenkisiä investointeja Lapin matkailuun tarvitaan. Menneen elämän dokumentointia tulevien matkailijoiden käyttöön. Siihen on vielä mahdollisuus sillä Sevetin kylällä asiat vielä muistetaan, tosin valikoiden ja pätkittäin. Mitä muuta tuon alueen entisestä elämästa tiedätte?
Järvenpään majatalosta tiedän sellaista, että se viimeinen rakennus oli entisen majatalon aitta, rakennettu 1800-luvun lopulla. Akseli Kaarretin perhe, joka majataloa piti muutti siihen asumaaan sen jälkeen kun venäläiset olivat pommittaneet itse majatalon tuleen sodan aikana. Perhe asui siinä 70-luvulle asti. Usein luin Kirstin kouluvihkoja siellä. Perhe muutti Sevetin kylälle ja mökki jäi pahuuden haltuun. Nyt se on siirretty Mihkalivaaraan loma-asuntokäyttöön. Metsähallituksella oli suunnitelmia sen korjaamiseksi jonkinlaiseen matkailukäyttöön, mutta rahaa ei löytynyt.
Noissa mainitsemassasi teoksissa en muista kerrottavan siitä Tuulijärven autiotuvasta. Onkohan tässä miesmuisti jo katkennut
Ehdotuksesi on hyvä esimerkki siitä minkähenkisiä investointeja Lapin matkailuun tarvitaan. Menneen elämän dokumentointia tulevien matkailijoiden käyttöön. Siihen on vielä mahdollisuus sillä Sevetin kylällä asiat vielä muistetaan, tosin valikoiden ja pätkittäin. Mitä muuta tuon alueen entisestä elämästa tiedätte?
Järvenpään kenttä on nyt paljon "paremman" näköinen, kuin vuosisadan alussa otetussa valokuvissa. Yksi valokuvista löytyy kirjasta: Vätsäri - erämaa järven takana.
Nykyihmisen tuntuu olevan mahdoton uskoa, että muinoin oli metsien riisto siellä moninkertaisesti pahempaa kuin nykyään. Pitkin Ruijan ja Kuolan rannikkoa lähtivät puunhakkuuporukat sisämaihin ja kaatoivat kaikki vähänkin puuksi luokiteltavat.
Lisäksi pitää muistaa, että puuraja oli selvästi alempana kuin nykyisin. Niinpä näissä vanhoissa kuvissa näkyy Järvenpään rakennukset lohduttoman paljaaksi kaadetussa ympäristössä. Eipä siis ihme, että mm. Uutelaan (Jankkila) ja muualle vesiteiden varteen perustettiin metsänvartijoille tila ja asumus estämään metsärosvojen luvattomia puunhakkuita Inarin pohjoisissa metsissä.
Sevettijärven länsipuolella, Varpuniemessä 1800-luvun lopulla asuneella Pannen Jounilla saattaa olla jotain tekemistä Tuulijärven autiotuvan synnyn kanssa, olihan se hänen "kala-apajillaan". Pannen Jounin sukua asuu ainakin Kaamasessa vieläkin, mahtaisiko heillä olla tarkempaa tietoa.
Nykyihmisen tuntuu olevan mahdoton uskoa, että muinoin oli metsien riisto siellä moninkertaisesti pahempaa kuin nykyään. Pitkin Ruijan ja Kuolan rannikkoa lähtivät puunhakkuuporukat sisämaihin ja kaatoivat kaikki vähänkin puuksi luokiteltavat.
Lisäksi pitää muistaa, että puuraja oli selvästi alempana kuin nykyisin. Niinpä näissä vanhoissa kuvissa näkyy Järvenpään rakennukset lohduttoman paljaaksi kaadetussa ympäristössä. Eipä siis ihme, että mm. Uutelaan (Jankkila) ja muualle vesiteiden varteen perustettiin metsänvartijoille tila ja asumus estämään metsärosvojen luvattomia puunhakkuita Inarin pohjoisissa metsissä.
Sevettijärven länsipuolella, Varpuniemessä 1800-luvun lopulla asuneella Pannen Jounilla saattaa olla jotain tekemistä Tuulijärven autiotuvan synnyn kanssa, olihan se hänen "kala-apajillaan". Pannen Jounin sukua asuu ainakin Kaamasessa vieläkin, mahtaisiko heillä olla tarkempaa tietoa.
Viimeksi muokannut rance, 02 Joulu 2007 21:46. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Oletpa OS löytänyt mielenkiintoisen jutun ja hyviä kuvia. Mistä se väritys niihin on saatu.
Jutusta selviää että Järvenpään majatalo on rakennettu 1898. Tuon kuvan majatalosta lienee ottanut -en ole varma tästä - geologi Väinö Tanner, joka on tehnyt perustyön Lapin geologian kartoituksessa ja paljon muuta. Ainakin se näkyy hänen 1900 luvun alun väitöskirjassaan (Fennia-sarjassa julkaistu) ja lienee ensimmäisiä, jos ei ihan ensimmäinen talosta otettu. Siitä näkyy talon seisovan autiolla kankaalla. Rakennuspuut on otettu "tontilta". Nykyään paikka on paljon siistimpi kuten rance totesi.
Lisää näitä
Jutusta selviää että Järvenpään majatalo on rakennettu 1898. Tuon kuvan majatalosta lienee ottanut -en ole varma tästä - geologi Väinö Tanner, joka on tehnyt perustyön Lapin geologian kartoituksessa ja paljon muuta. Ainakin se näkyy hänen 1900 luvun alun väitöskirjassaan (Fennia-sarjassa julkaistu) ja lienee ensimmäisiä, jos ei ihan ensimmäinen talosta otettu. Siitä näkyy talon seisovan autiolla kankaalla. Rakennuspuut on otettu "tontilta". Nykyään paikka on paljon siistimpi kuten rance totesi.
Lisää näitä
No, tässä pyytämäsi, hieman lännempänä kuin edellisen jutun reitti. Juttu oli Lapin Kansassa 1.7.2000.George kirjoitti:
Lisää näitä
Kyselit noiden edellisten kuvien värityksestä. Karttapiirrokset ovat, kuten alemman kartan kuvatekstikin kertoo, väritetyt ja tarkoin tallessa.
Edit. Toimimattomat linkit poistettu.
Viimeksi muokannut OS, 08 Syys 2012 15:55. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Onko kellään tietoa tai kirjallisuusviitettä Piilolan tilan historiaan. Tapasin elokuun loppuolella Piilolan autiotuvalla norjalaisen paikallisen (rannikolta) vanhan vaeltajan, joka kertoi tarinaa Piilolan historiasta: Paikalla asunut 3 perhettä, yksi norjalaisperäinen, pidetty koulua, ollut tärkeä tukikohta vilkkaalle reitille jäämeren markkinapaikalle, vauras yhteisö joka hyödynsi laajalti alueen järviä ja jolla oli majapaikkoja eri vuodenaikojen tilapäisasumiseen useassa paikassa aluetta. MUTTA onko jossakin lisää tietoa?
Löysin hiljaittain kansalliskirjaston digitoitujen aineistojen tietokannan. Tuolla:
Hieman sitä selailemalla löytää yllättävän mielenkiintoista tietoa reilun sadan vuoden takaa.
edit: yllä mainitut Lapin kansan artikkelit (OS) eivät ole enää nähtävillä, joten en tiedä onko sama tieto jo niissä, mutta kuitenkin...
kansalliskirjaston digiaineistossa on tieto vuodelta 1905 (01.01.1905 Turistföreningens i Finland årsbok no 1), että Suolisjärven Järvenpää on ollut metsänvartijantalo, jossa on ollut myös kestikievari
Hieman sitä selailemalla löytää yllättävän mielenkiintoista tietoa reilun sadan vuoden takaa.
edit: yllä mainitut Lapin kansan artikkelit (OS) eivät ole enää nähtävillä, joten en tiedä onko sama tieto jo niissä, mutta kuitenkin...
kansalliskirjaston digiaineistossa on tieto vuodelta 1905 (01.01.1905 Turistföreningens i Finland årsbok no 1), että Suolisjärven Järvenpää on ollut metsänvartijantalo, jossa on ollut myös kestikievari
Tuon alueen elävä asiantuntija on Ilmari Mattus. Hän tuntee alueen paikannimistön ja asutushistorian ja on julkaissut siltä alueelta paljon.Aaro kirjoitti:Onko kellään tietoa tai kirjallisuusviitettä Piilolan tilan historiaan. Tapasin elokuun loppuolella Piilolan autiotuvalla norjalaisen paikallisen (rannikolta) vanhan vaeltajan, joka kertoi tarinaa Piilolan historiasta: Paikalla asunut 3 perhettä, yksi norjalaisperäinen, pidetty koulua, ollut tärkeä tukikohta vilkkaalle reitille jäämeren markkinapaikalle, vauras yhteisö joka hyödynsi laajalti alueen järviä ja jolla oli majapaikkoja eri vuodenaikojen tilapäisasumiseen useassa paikassa aluetta. MUTTA onko jossakin lisää tietoa?
Inarin asutustilat on perustettu pääosin 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella. Tuon perän sukuja ovat ollet Sarret ja Morottajat.
Teuvo Lehtolan "Inarin kunnan historia" on myös tietorikas lähdeteos. Jos haluaa perehtyä laajemmin Lapin asutushistoriaan, hyvä lähdeteos on Matti Enbusken väitöskirja: "Vanhan Lapin valtamailla".
Kuukkelikin löytää jotain kun käyttää eräänä hakusanana sukutietoja.
Muistan myös lukeneeni että Laura Lehtolan kirjassa "Viimeinen katekeetta" on muisteluksia Piilolasta
Inarinjärvi kansallispuistoksi