Oletko lukenut tämän kirjan?

[Rinkkamies]

Ajattelin lisätä kirja-aiheen tähän kalastavien vaeltajien osastoon. Kerrotaanpa siis, mitä aiheeseen liittyvää on tullut viimeksi luettua.

Lopetin juuri Sulo Tiaisen _Tunturikalastuksia_ (Otava, 2004)
Pidin kovasti. Jutuissa liikutaan etupäässä Ruotsin Lapissa ja Ruijassa.
Oikein hieno kuvitus; tulee niin perhananmoinen kaipuu ja hinku tuntureille vaeltamaan ja kalastamaan.
Tiainen kavereineen kalastelee etupäässä perholla harjusta, taimenta, rautua, lohtakin.

Lukekaa, suosittelen lämpimästi!

[pena]

Nokitanpa heti klassikolla: Hemingwayn novellit Iso kaksisydäminen joki 1-2, mukana Ensimmäiset 49 kertomusta -kokoelmassa (Tammi 1991). Siinä on juuri sitä, mitä tällainen kalastusta harrastamaton kuvittelee huvikalastuksen olevan. Papa ei tässäkään ihmeemmin fiilistele, vaan jättää lukijalle mahdollisuuden kuvitella tunnelmat tapahtumien perusteella. Näin minäkin kirjoittaisin, jos osaisin.

[seppo]

Samuli Paulaharjun "Tunturien yöpuolta". Mainion novellikokoelma, jossa on muutamia kalajuttuja ja muutamia muita.

Näistä tulikin mieleen "Rikkaan Hannun aarre" ja siinä mainittu Uvjaladnen suuri kortsi. Ymmärtäisin tuon kortsin jylhän tunturikurun louhikkoisena vesiputouksena, mutta onko kellään käsitystä, missähän päin Lappia tuo Uvjaladne on.

[Rinkkamies]

Nokitanpa heti klassikolla: Hemingwayn novellit Iso kaksisydäminen joki 1-2, mukana Ensimmäiset 49 kertomusta -kokoelmassa (Tammi 1991). Siinä on juuri sitä, mitä tällainen kalastusta harrastamaton kuvittelee huvikalastuksen olevan. Papa ei tässäkään ihmeemmin fiilistele, vaan jättää lukijalle mahdollisuuden kuvitella tunnelmat tapahtumien perusteella. Näin minäkin kirjoittaisin, jos osaisin.

Ilman muuta myös minun mielilukemistani tämä teos ja mainittu novelli. Siinä muuten Hemingway käyttää jäävuoriteoriaansa, eli jättää tässä tapauksessa kertomatta miehen invaliditeetistä. Hän oli sodassa haavoittunut jalkaan ja siksi kuvaus kulkemisesta palaneen metsän läpi joelle tuntuu niin raskaalta, samoin lopun viimeinen virke saa sisältöä tästä asiasta.

Novellista on muuten kaksi suomennosta, joista vanhemmassa kalastetaan "tammukoita", uudemmassa "taimenia".

[Eepi]

Voin myös osaltani suositella tuota Tiaista, komeat kuvat ja ammattimiehen sujuva teksti tosiaan vievät mukanaan Finnmarkin taimenjoille.

Toinen teos, jota mielellään selailee, kun lapinhulluus uhkaa edetä maaniseksi, on Erkki Norellin Kalaretkieni Lappi. Seppo Polamerin kuvitus tekee kirjasta mukavan pehmeän ja jättää tilaa mielikuvitukselle.

A.E. Järvisen Viimeinen kesä vanhoine mustavalkovalokuvineen Tuntsalta taas on tällaiselle 80-luvun lapselle jotain aivan mystistä luettavaa. Vanhoja hyviä aikoja.

Viimeinen novelli Arto Kasken Tuhatväriset kalat -novellikokoelmasta taas kuvaa aika hyvin sitä, miten minä kairassa kuljen. Itse matkanteko on yhtä suuressa roolissa kuin kalastus, mutta aina jonkun lammikon nähdessä on päästävä kokeilemaan. Välillä luonnonvoimat riehuu, ja kulkijaa vituttaa, mutta ikinä ei erämaa unohda palkita lannistumatonta kulkijaa.

Seuraava lempivaelluskirjani:
Rinkkamies: Vaellustarinoita kesäisestä Lapista ???

Upeat sivut sinulla, Rinkkamies. Niiden vuoksi kävin itsekin Pöyrisjärvellä viime kesänä.

[abumatic]

Öh, tämä ei välttämättä ole viisasta mutta minusta ns. eräkirjallisuus on enimmäkseen 100 % paskaa. Hyvin kirjoitetut dokumentit, kuten Paulaharju, ovat kyllä kiinnostavia. Joku saattaa pitää Sakari Kännön Moskua hyvänä kirjana, mutta se ei ole läheskään totta, koska V.-P. Lehtosen Wallenius -kirjassa asiat ovat ihan toisessa valossa, totuuden valossa. Haanpään ja Huovisen erä- ja urheilusatiirit ovat riemastuttavia!

[Rinkkamies]

Kiitos Eepi, punastun!

[pena]

Novellista on muuten kaksi suomennosta, joista vanhemmassa kalastetaan "tammukoita", uudemmassa "taimenia".

Onneksi on tämä uudempikin suomennos. Papan pääteoksethan on suomennettu niihin aikoihin, kun kouluissa oli opeteltu vieraana kielenä lähinnä saksaa, joten englannin kieltä todella ymmärtäviä ei juuri eksynyt suomentajiksi. Nämä 40-luvun suomennokset aiheuttavat nykylukijalle joko henkisiä kärsimyksiä tai hepulikohtauksia.

[Eräkulkuri]

Ostin viime viikolla kirja-alesta juuri tuon Sulo Tiaisen Tunturikalastuksia ja A.E. Järvisen Kirjeitä kairaltani. Lukemisen arvoinen on tuo ensimmäinenkin, mutta Järvisen erämaailma on minun sielunmaisemani. Ehkä joitain häivähdyksiä siitä saa vieläkin kokea Itäkairan ja Tuntsan alueen metsiä kulkiessa.

[Temirhan]

Kirjoista puhuessa kannattaa ainakin kokeilla Seppo Saraspäätä,mulla ainakin tulee sixpäkki kipeäksi ja paska rupeaa haisemaan,on ne niin hyviä ja kun vielä tiedän kaverin niin?

[OS]

Abumatic tarjoaa sellaista vaihtoehtoa, että eräkirjallisuus olisi enimmäkseen 100 % paskaa. Kyllähän nämä usein sellaisia miesten Hertta-sarjoja on, mutta ei muuta kuin aivot narikkaan ja lukemaan. Itse ainakin pääsen helposti tunnelmiin mukaan, turha kriittisyys pois. Päiviö Kankaan kolme novellia sisältävä Jäiden vangit on mieluisa, hieman erilainen eräkirja.

[Temirhan]

Kirjan täytyy olla:faktaa(osittain ainakin,kirjailijan vapaus),skandinaviasta,napapiirin pohj.puolelta,luonnosta,ei esim.Päätalomaisesti juttua "lautaseinästä"koko kirja.

[tinder]

Tämä ei nyt suoranaisesti kuulu Kalastus -otsikon alle, mutta kun täällä näistä kirjoista puhutaan:
Seppo Saraspää: Retkelle metsään! Opas erätaitoihin. (Helmi Kustannus 2006)
Onko jo tullut luettua? Kommentit? Vai tätä kirjaako Temirhan mahtoi tarkoittaa? (muut Saraspäät olen lukenút, ne ei muistaakseni olleet kovin kalastus-painotteisia)

[abumatic]

Seppo Saraspää on juurikin Tsehovin inhoama maakunnallinen kuuluisuus. Mutta onhan sitä korkeatasoistakin eräkirjallisuutta kun tarkemmin miettii. Metsästys&Kalastus -lehden Nuoret erämiehet -palstaa lukee mielellään. Välillä todellisia helmiä.

[abumatic]

Luin kirjastossa uutta M&K lehteä. Siinä oli pari mainioita nuorison kirjoittamaa tarinaa. "Jos minulla olisi ollut haulikko mukana ja jos olisin osunut, olisin saanut rusakon", kirjoitti toinen (tyttö)!