Kiipeilyyn voi halutessaan tutustua (näin talvisin) kiipeilykeskuksissa,
joita lienee kaikissa suurimmissa kaupunki-keskuksissa.
Esim. Helsingissä Tapanilan keskus, jossa on hyvin pitävä seinä, joka helpottaa kiipeilyä.
Jyväskylässä on yksinkertaisempi Hutungin seinä.
Tampereella ja Turussa varmaan omansa myös, jne.
Kiipeily
Ja eikö se ole tuo relaa.com aika aktiivinen kiipeilijöiden palsta. Tosin ikäjakauma on hieman nuoremman oloinen, joten slangisanat tuskin vähenevät.
Mountainshop on hyvä liike Hesassa, ja heidän sivuillaan on paljon myös tietoa kiipeilystä (ks. kohta [Opaskirjat])
Markku
Mountainshop on hyvä liike Hesassa, ja heidän sivuillaan on paljon myös tietoa kiipeilystä (ks. kohta [Opaskirjat])
Markku
kuoleman vaara on aina mukana 
Itselläni kiipeily harrastus alkoi 2000 luvun alussa kun monesti vaeltaessa katseli kalliota joka tuli eteen ja mietti että tuota ei välttämättä tarvitsisi kiertää. Siinäpä vasta idea joka on on maksanut useamman tuhannen. No, tosin mitään mitä katuisin siinä ei ole mutta näin voi käydä että joutuu harrastuksesta toiseen tai laajentaa edellistä.
Kiipeily on hyvä ja melko turvallinen harrastus. Ainoat vaarat joita on osunut kohdalleni ovat talvella kun jää on aina arvaamatonta... varmistuksista pitää pitää huoli kunnolla ja mieluummin pistää vaikka ylimääräisiä.
Kesällä kun putoaa niin saattaa joutua ns. heiluri-liikkeeseen jos ei kulje mahdollisimman suoraa reittiä ja lyödä päänsä joka taitaakin olla yleisin tapaturma kiipeillessä luulisin?
Mutta kiipeily on hyvä ja luonnon läheinen ulkoilu harrastus joka pitää omasta lihaskunnosta/sitkeydestä hyvää huolta ja laihduttaa aika tehokkaasti ja sopii lähes kaikille. Jopa korkean paika kammosta kärsiville.
Pari ystävääni ovat päässeet korkean paikan peloistaan ollessaan mukanani kiipeilemässä. He ovat sanoneet että parasta oli kun sai lopettaa kesken kun haluisi ja taas hetken päästä uskaltautui korkeammalle ja lopuksi ei enään tuntunut missään.
Kiipeily on hyvä ja melko turvallinen harrastus. Ainoat vaarat joita on osunut kohdalleni ovat talvella kun jää on aina arvaamatonta... varmistuksista pitää pitää huoli kunnolla ja mieluummin pistää vaikka ylimääräisiä.
Kesällä kun putoaa niin saattaa joutua ns. heiluri-liikkeeseen jos ei kulje mahdollisimman suoraa reittiä ja lyödä päänsä joka taitaakin olla yleisin tapaturma kiipeillessä luulisin?
Mutta kiipeily on hyvä ja luonnon läheinen ulkoilu harrastus joka pitää omasta lihaskunnosta/sitkeydestä hyvää huolta ja laihduttaa aika tehokkaasti ja sopii lähes kaikille. Jopa korkean paika kammosta kärsiville.
Pari ystävääni ovat päässeet korkean paikan peloistaan ollessaan mukanani kiipeilemässä. He ovat sanoneet että parasta oli kun sai lopettaa kesken kun haluisi ja taas hetken päästä uskaltautui korkeammalle ja lopuksi ei enään tuntunut missään.
-
munroilija
- Viestit: 40
- Liittynyt: 07 Helmi 2008 10:49
- Paikkakunta: Tampere
Jossain vaiheessa tuo köysien kanssa näpertely täytynee opetella, lähinnä varmistukseksi. Tarkoitus ei ole ruveta varsinaisesti kiipeilemään, vaan enemmän kyseessä on scrambling (onkohan tälle "virallista" suomenkielistä termiä, kaahiminen?).
Toistaiseksi helppojen (=ei köyttä vaativien) scrambling-reittien lisäksi kokemusta vain Dolomiittien via ferratoilta. Tosin meikäläisellä alkaa niissäkin puntti tutisemaan ihan riittävästi. Varsinaisesta korkean paikan kammosta en kaiketi kärsi, kun jonkinlainen huippu on yleensä aina reissujen tavoitteena. Niin kauan kun on kiinteää maata jalkojen alla, homma ok. Mutta ei tarvitse seisoa kun vaikka sillalla, jossa on rakoja, niin että näkee alla virtaavan veden, niin johan alkaa tuskanhikeä pukkaamaan. Toiset jäävät sillalle norkoilemaan ja katselemaan kuohuja, meikäläinen painaa katse lasittuneena suoraan toiselle puolelle odottamaan. Pitkospuut sentään kestän.
Wikipedian mukaan: Scrambling (also known as alpine scrambling) is a method of ascending rocky faces and ridges. It is an ambiguous term that lies somewhere between hillwalking and rock climbing.
Toistaiseksi helppojen (=ei köyttä vaativien) scrambling-reittien lisäksi kokemusta vain Dolomiittien via ferratoilta. Tosin meikäläisellä alkaa niissäkin puntti tutisemaan ihan riittävästi. Varsinaisesta korkean paikan kammosta en kaiketi kärsi, kun jonkinlainen huippu on yleensä aina reissujen tavoitteena. Niin kauan kun on kiinteää maata jalkojen alla, homma ok. Mutta ei tarvitse seisoa kun vaikka sillalla, jossa on rakoja, niin että näkee alla virtaavan veden, niin johan alkaa tuskanhikeä pukkaamaan. Toiset jäävät sillalle norkoilemaan ja katselemaan kuohuja, meikäläinen painaa katse lasittuneena suoraan toiselle puolelle odottamaan. Pitkospuut sentään kestän.
Wikipedian mukaan: Scrambling (also known as alpine scrambling) is a method of ascending rocky faces and ridges. It is an ambiguous term that lies somewhere between hillwalking and rock climbing.
Sama täällä. Alpeilla oli tulla hiukan hankala tilanne, kun olisi pitänyt mennä vuoren kuvetta sellaista puolen metrin uloketta myöten. Toki oli vaijerivahvistus, mutta silti. Toisella puolella sata metriä suoraa kalliota ylös ja toisella puolella saman verran alas. Onneksi paikallinen neuvoi reitin, jota kautta pääsi kiertämään. Tuli pari kilometriä ylimääräistä, mutta ainakin henki säilyi!Niin kauan kun on kiinteää maata jalkojen alla, homma ok. Mutta ei tarvitse seisoa kun vaikka sillalla, jossa on rakoja, niin että näkee alla virtaavan veden, niin johan alkaa tuskanhikeä pukkaamaan. Toiset jäävät sillalle norkoilemaan ja katselemaan kuohuja, meikäläinen painaa katse lasittuneena suoraan toiselle puolelle odottamaan. Pitkospuut sentään kestän.
Hiukan kyllä tuli henkisiä traumoja, kun pienet lapsetkin menivät kuin pienet oravat kyseistä reittiä. Tottuneet.
Sattui meidänkin reitille jokunen paha paikka, mutta onneksi oli niin vankka sumu, ettei nähnyt ympärilleen. Sanoivat että pudotusta oli kummallekin puolelle satoja metrejä...!
Joka tapauksessa suosittelen, laatu (= maisemat) korvaa kilometrit, koska välillä on kirkastakin!
Kun eksyn, lähden kotiin.
Kyseisestä kurssista voit lukea mm. täältä.Aihki kirjoitti:Onkos kukaan täällä käynyt tuota Laskuvarjojääkärikillan järkkäämää jäätikkökiipeilykurssia?
http://lsvjkilta.fi/
Tuolta varmaankin löytyy enemmän tietoa kuin edellä mainitusta linkistä.
Sinällään pidän hieman nihkeänä jos lähdetään mustamaalaamaan. Henkilökohtaisesti epäilen, että tässä tapauksessa kommentti edelliseltä kirjoittajalta ei perustu tietoon vaan lehtien mälläyksiin.
Olin itse samalla vuorella viikkoa aiemmin, mutta en LVJK:n mukana.
LVJK on kouluttanut nuita jäätikkökursseja vuosien varrella tuhansia oppilaiden verran ja 2010 kesäistä poikkeusta lukuunottamatta ilman kuolonuhreja. Tilastollisesti prosentitkin käyvät jo pieniksi. Toki en kenenkään kuolemaa halua muuttaa prosenttitilastoksi, varsinkaan kun toisen näistä olin saattamassa viimeiselle matkalleen
Yhden viikonlopun LVJK:n kurssilla olleena ja muutaman vuoren kiivenneenä muiden toimijoiden kautta, en arvuuttele sen enempää kurssien turvallisuudella. Kyseinen käyttökokemus kylläkin alkoi sanoilla: Turvallisuus on ensimmäinen, keskimmäinen ja viimeinen asia, joka pitää olla mielessä kiipeilessä.
En ole LVJ.
Jos lisensoitu jäätikkövaelluskokemus kiinnostaa, niin siinä tapauksessa UIAGM-oppaiden kursseille vaan mukaan, kotimaastakin oppaita alkaa tätä nykyä löytymään muutamia, tässä yksi vaihtoehto:
http://www.cohkka.fi/default.aspx
Vuorikiipeilyssä on riskinsä, kukin tunnistakoon sen omia valintojaan tehdessä.
Tuolta varmaankin löytyy enemmän tietoa kuin edellä mainitusta linkistä.
Sinällään pidän hieman nihkeänä jos lähdetään mustamaalaamaan. Henkilökohtaisesti epäilen, että tässä tapauksessa kommentti edelliseltä kirjoittajalta ei perustu tietoon vaan lehtien mälläyksiin.
Olin itse samalla vuorella viikkoa aiemmin, mutta en LVJK:n mukana.
LVJK on kouluttanut nuita jäätikkökursseja vuosien varrella tuhansia oppilaiden verran ja 2010 kesäistä poikkeusta lukuunottamatta ilman kuolonuhreja. Tilastollisesti prosentitkin käyvät jo pieniksi. Toki en kenenkään kuolemaa halua muuttaa prosenttitilastoksi, varsinkaan kun toisen näistä olin saattamassa viimeiselle matkalleen
Yhden viikonlopun LVJK:n kurssilla olleena ja muutaman vuoren kiivenneenä muiden toimijoiden kautta, en arvuuttele sen enempää kurssien turvallisuudella. Kyseinen käyttökokemus kylläkin alkoi sanoilla: Turvallisuus on ensimmäinen, keskimmäinen ja viimeinen asia, joka pitää olla mielessä kiipeilessä.
En ole LVJ.
Jos lisensoitu jäätikkövaelluskokemus kiinnostaa, niin siinä tapauksessa UIAGM-oppaiden kursseille vaan mukaan, kotimaastakin oppaita alkaa tätä nykyä löytymään muutamia, tässä yksi vaihtoehto:
http://www.cohkka.fi/default.aspx
Vuorikiipeilyssä on riskinsä, kukin tunnistakoon sen omia valintojaan tehdessä.
-
Korpijaakko
- Viestit: 6935
- Liittynyt: 07 Touko 2009 16:14
- Paikkakunta: Etelä-Karjala
- Viesti:
Kirjoitin tähän joskus viikko sitten pitkän vastauksen, joka on näemmä kadonnut tai ei siis koskaan mennyt foorumin tietokantoihin saakka. Harmi.
Käsittääkseni Killan jäätikkökurssilla 2010 sattunut tapaus oli onnettomuus. Niitä sattuu, eivätkä ne ole kenenkään vika. Olen siinä uskossa, että tutkineiden viranomaistenkin mukaan toimittiin oikein ja kyseessä oli yksittäinen kivi. Niitä tippuu. On paskaa tuuria osua alle ja on vielä paskempaa tuuria, että alle osui ensikertalainen, joka ei välttämättä täysin ymmärtänyt lajin riskejä kurssille lähtiessään. En ole itse Killan kurssia käynyt, mutta tunnen useita kurssin käyneitä ja tiedän joitain kouluttajistakin.
Killan lisäksi vastaavaa kurssia tarjoaa Vaiska. Ja sitten on noita UIAGM-oppaitakin. Cohkkan Ode Siivosen lisäksi mm. Petter Reuter. Ja uusiakin valmistuu hitaasti, mutta varmasti. Kuulemani mukaan Reuterin kurssit ovat samassa hintaluokassa kuin Killan kurssit, mutta ryhmät paljon pienempiä ja luonne erilainen, myös räätälöitävissä.
Itse en ole (vielä?) Kebnellä käynyt kun mietin itselleni sopivinta kurssia ja toteutustapaa. Ja kyllähän noita riskejäkin tulee mietittyä, mutta hyödyllisiä taitoja tuolla oppisi.
Käsittääkseni Killan jäätikkökurssilla 2010 sattunut tapaus oli onnettomuus. Niitä sattuu, eivätkä ne ole kenenkään vika. Olen siinä uskossa, että tutkineiden viranomaistenkin mukaan toimittiin oikein ja kyseessä oli yksittäinen kivi. Niitä tippuu. On paskaa tuuria osua alle ja on vielä paskempaa tuuria, että alle osui ensikertalainen, joka ei välttämättä täysin ymmärtänyt lajin riskejä kurssille lähtiessään. En ole itse Killan kurssia käynyt, mutta tunnen useita kurssin käyneitä ja tiedän joitain kouluttajistakin.
Killan lisäksi vastaavaa kurssia tarjoaa Vaiska. Ja sitten on noita UIAGM-oppaitakin. Cohkkan Ode Siivosen lisäksi mm. Petter Reuter. Ja uusiakin valmistuu hitaasti, mutta varmasti. Kuulemani mukaan Reuterin kurssit ovat samassa hintaluokassa kuin Killan kurssit, mutta ryhmät paljon pienempiä ja luonne erilainen, myös räätälöitävissä.
Itse en ole (vielä?) Kebnellä käynyt kun mietin itselleni sopivinta kurssia ja toteutustapaa. Ja kyllähän noita riskejäkin tulee mietittyä, mutta hyödyllisiä taitoja tuolla oppisi.
Tästä olen hieman eri mieltä. Vuorikiipeilyssä on tosiaan aina vaaransa, kiviä ja muita voi tippua, joissain tilanteissa enemmän ja joissain tilanteissa vähemmän. Kokeneet vuorikiipeilijät (itse en ole) osaavat arvioida tilannetta ja riskejä. Suuria riskejä täytyy välttää, pienempiä voidaan ottaa. Riskin sietokyky pitäisi olla kunkin oma valinta, eikä ensikertalaisella voi olla sellaista tietoa että osaisi noita riskejä arvioida. Siksi kouluttajien pitäisi mielestäni tehdä asiat ensisijaisesti turvallisuutta painottaen, huipulle pääsy pitäisi olla toissijaista.Korpijaakko kirjoitti:Käsittääkseni Killan jäätikkökurssilla 2010 sattunut tapaus oli onnettomuus. Niitä sattuu, eivätkä ne ole kenenkään vika. Olen siinä uskossa, että tutkineiden viranomaistenkin mukaan toimittiin oikein ja kyseessä oli yksittäinen kivi. Niitä tippuu. On paskaa tuuria osua alle ja on vielä paskempaa tuuria, että alle osui ensikertalainen, joka ei välttämättä täysin ymmärtänyt lajin riskejä kurssille lähtiessään.
Kuuleman mukaan tuolla kurssilla lähdettiin reitille, jolle ammattioppaat eivät olisi lähteneet asiakkaita viemään, koska riskit olivat liian suuret, erityisesti myöhäisen kellonajan takia oli odotettavissa putoavia kiviä suuremmalla todennäköisyydellä. Tällä kertaa Relaa.com:ssa oli hyvää keskustelua asiasta.