makuupussissa nukkumisen taito

[koutsa]

nyt saapi nauraa ihan avoimesti.
haluaisin oppia vielä ikämiehenä uuden taidon, nimittäin selällään nukkumisen taidon. arjessa osaamattomuuteni ei haittaa mutta reissussa ollessa olisi mukava kun makuupussin pieneksi kiristetty suuaukko ei löytyisi aamulla selän puolelta. toisekseen kyljellään nukkuessa tuntuu lonkat puutuvan, jolloin on pakko vaihtaa asentoa useita kertoja yön aikana.
olen aina ollut hieman kateellinen teille onnekkaille selällään nukkujille.
en muista ensimmäistäkään kertaa eläessäni että olisin nukahtanut saati herännyt selälläni.

osaisiko joku kerto onko taito opittavissa ja kuinka sitä olisi hyvä alkaa harjoittelemaan. muilla vastaavanlaisia ongelmia makuupussin kanssa?

pitäisiköhän sidottaa itsensä sänkyyn selälleen..

[mäkäräinen]

Ensimmäinen edellytys selällään nukahtamisessa on tarpeeksi pehmeä makuualusta. Mielellään 9 senttinen puhallettava. Vähänkin jos jostain painaa, pyörimiseksi menee.

[Tervasuo]

Sama vika Rahikaisella, kuten tavataan sanoa. Nukahdan kyllä mainiosti muussakin asennossa, mutta jos on tullut valituksi vähän kovempi maaperä kuin sammal, pyöriminen alkaa aamuyöstä. Pehmeämpi makuualusta saattaisi olla...öh...kova sana, mutta toisaalta ei viitsisi kasvattaa taakan painoa esim. Exped Downmat 9:n lisäkilolla. Etsin siis yleensä paikan, jossa solumuovi täydentää kamaran pehmeyttä. Tai sitten avaan makarin vetoketjun ja nukun suosiolla mahallani ynnä toivon, että raajat eivät putkahtele pakkasen puolelle liian taajaan.

[Meanteinen]

Minulla taas auttaa mahdollisimman ohut alusta. Kyljet puutuu nopeasti kovalla, jolloin on pakko nukkua selällään.

[mkalima]

Mä olen taas ajatellut luopua koko makuupussista kesäkäytössä ja korvata sen lakanalla ja untuvapeitolla. Herään useasti yössä siihen, että makuupussi kiristää kiinni jostain ja estää kääntymästä/pyörimästä. Samoin nuo 50 cm leveät alustat saa lentää ikkunasta ulos ja tilalle tulee vähintään 60 cm tai jopa leveämpi alusta - Sellainen "pohojalainen autiotupavarustus", jolla saa heti suosiolla kaksi paikkaa

Eräs vinkki selälläännukkumiseen on riittävän iso tyyny. Itselläni se ainakin helpottaa tuota asentoa, kun niska on hieman etukenossa asennossa. Huono puoli on se, että selällään ihminen kuorsaa äänekkäimmin, vaikka harvoinpa se itse tekijää niin haittaa.

Markku

[karskinen]

Sama vika, kuin koutsa:lla: kyljellä on pakko nukkua, josta seuraa kovalla alustalla pyörimistä. Yhden edun voisin keksiä: epätasaisessa maastossa löytyy siedettävä makuupaikka helpommin.

Makuupussin kanssa ei ole ollut pahempia murheita: kääntyessäni riuhtaisen myös pussin mukaan. En nimitttäin vaihda asentoa unessa ollessani ollenkaan, vaan havahdun hereille kyljen kääntöä varten.

[Ursus]

Tuvassa tai kesällä teltassa/louteella makuupussissa nukkumisessa ei ongelmia, kun ei ole tarvetta vetää vetoketjua kiinni - toinen lieve toimii patjana ja toinen peittona.
Kylmässä nukuttaessa olen joskus löytänyt itseni pussista nurinpäin, en onneksi kuitenkaan ylösalaisin. Pientä aamujumppaa pussissa se vetoketjun etsiminen ulospääsemiseksi on silloin edellyttänyt. Hupun kiristäminen oikealle kireydelle siten, että kasvot jäävät kokonaan ilman peitettä, taitaa olla ainoa apua asiaan. Silloin pussi kääntyy nukkujan mukana - sikäli kun ei onnistu kääntyillessään peräti hirttäytymään.
Oletko harkinnut ostaa muumiopussin tilalle sellaista pussia, jossa on käsille umpinaiset hihat. Sellaisen ainakin luulisi pyörivän nukkujan mukana.

[Vänkä]

Pyörimiseksi menee kovalla pohjalla. Kyljet hellänä, kuten monilla muillakin.

Vielä kun oppisi nukkumaan vatsallaan makarissa. Johan unikin tulisi linssiin.

[wirsuwaari]

Vai että selällään pitäisi oppia nukkumaan..yksin kulkiessa hyvä varmaan..ei ole makuupussinsuu ties missä..mutta kaveriporukassa ..hmmm...
Itselläni harjoitusvaihe on jo aika pitkällä..se makuualusta hyvä..kännyt ristiin rinnan päälle ja unta palloon. sinnikkäästi vain eikä pidä lannistua epäonnistumisista.
Kaveriporukassa minulla on oikea selällään nukkuva spesialisti ja ÄÄNI on sen mukainen..huh..viimeksi syötin hänelle villasukkani äänenvaimentimiksi

[blueraven]

Kyllä makuupussissakin tulee nukuttua kyljellään kuten muuallakin.
Mieluummin kannattaa opetella kyljenkääntäminen siten,että pussi kääntyy mukana ja hengitysaukkoa kasvojen kohdalla, kuin nukkua selällään.

Ehkäpä tuossa onkin peruste yksinvaeltamiselle; selälläännukkujien kanssa ei hiljaisuuteen tottunut pärjää...

[Korvapuoli]

Veikkaanpa, että oli alusta mikä tahansa sitominen on ainoa keino pysyä selällään, jos ja kun on koko ikänsä kyljellään nukkunut. Nukun myös selälläni, mutta se ei ole suosikkiasentoni, ja yön aikana käyn luultavasti läpi kaikki muut vaihtoehdot. Jos kuorsaan olen selälläni. Näin on kerrottu.


(lauserakenteen editointi)

[koutsa]

kiitokset vinkeistä. ensi yönä aion maata selälläni kädet ristissä rinnan päällä kunnes nukahdan tai menetän uskoni lopullisesti.

lähes kaikkea mahdollista on tullut kokeiltua maastossa, niin paksua kuin ohutta alustaa, muumio- että umpimallia olevia pusseja sekä itsensä hiihtämistä niin väsyneeksi että jaloilleen nukahtaisi. tulevana viikonloppuna aion vielä kokeilla reissussa jalkojen pitämistä vähän kohotetussa asennossa. muistuttaa hienoisesti kyljellään nukkuvan sikiöasentoa.

paikkojen puutuminen ei ole varsinainen syy halussani oppia nukkumaan selällään vaan.. ongelma on suurimmillaan talvella ulkona nukkuessa; teltassa sekä tulilla. makuupussin suuaukko on kiristettynä postimerkin kokoiseksi. ideaalitilanne olisi sellainen, että uloshengitysilma osuisi tähän pieneen aukkoon, jolloin hengitysilma ei pääsisi kastelemaan untuvapussin eristeitä siinä määrin kun nykyisellään tuntuu tapahtuvan. makuupussin sisäpuolen pintakangas pään ympäristössä tuntuu aamuisin selvästi märältä verrattuna esim. pussin jalkopäähän. käsittääkseni tämä kostuminen johtuu juuri tavastani kääntyillä pussin sisällä siten, että uloshengitysilma osuus milloin minnekin. harvemmin suoraan ulos reiästä. tätä en ole oppinut tekemään pussia mukana kääntäessäni, joten olen päätynyt siihen että nukkuessa selällään hyöry nousisi suoraan ylös kiristetystä suuaukosta. tällöin höyry tiivistyy joko sisäteltan kattoon tai avotulimajoitteella sekoittuu pakkasilmaan. molempi parempi.

[haahuilija]

osaisiko joku kerto onko taito opittavissa ja kuinka sitä olisi hyvä alkaa harjoittelemaan.

Taito on opittavissa, mutta vaatii harjoittelua! Itse olen parhaiten pysynyt selälläni, kun kädet ovat ikäänkuin "ristiseläntukena" eli selän alla kämmenet patjaa vasten. Tämä asento ei kyllä välttämättä onnistu, jos makuupussi on kovin kapea. Mutta tällä voi aloittaa totuttautumisen selällään nukkumiseen kotioloissa.

[Eräkulkuri]

paikkojen puutuminen ei ole varsinainen syy halussani oppia nukkumaan selällään vaan.. ongelma on suurimmillaan talvella ulkona nukkuessa; teltassa sekä tulilla. makuupussin suuaukko on kiristettynä postimerkin kokoiseksi. ideaalitilanne olisi sellainen, että uloshengitysilma osuisi tähän pieneen aukkoon, jolloin hengitysilma ei pääsisi kastelemaan untuvapussin eristeitä siinä määrin kun nykyisellään tuntuu tapahtuvan. makuupussin sisäpuolen pintakangas pään ympäristössä tuntuu aamuisin selvästi märältä verrattuna esim. pussin jalkopäähän. käsittääkseni tämä kostuminen johtuu juuri tavastani kääntyillä pussin sisällä siten, että uloshengitysilma osuus milloin minnekin. harvemmin suoraan ulos reiästä. tätä en ole oppinut tekemään pussia mukana kääntäessäni, joten olen päätynyt siihen että nukkuessa selällään hyöry nousisi suoraan ylös kiristetystä suuaukosta. tällöin höyry tiivistyy joko sisäteltan kattoon tai avotulimajoitteella sekoittuu pakkasilmaan. molempi parempi.

Jos kyse on siitä, että talvipakkasella hengityshöyryt tiivistyvät vedeksi makuupussin huppuun, niin kokeilepa tällaista maskia http://www.vokant.fi/products.php?g1=17c552 . Siinä uloshengityksen vesihöyryn kosteutta kierrätetään sisäänpäin vedettävään ilmaan. Hengitysmodulin avulla uloshengityksen kosteutta imeytyy lämmönvaihtimesta sisään hengitettävään, kuivaan pakkasilmaan, joka samalla lämpenee.

Tällöin makuupussin hupun voi jättää reilusti auki, koska maski on lämmintä fleeceä. Jos laitat lisäksi päähän paksun villapipon ei pitäisi palella, vaikka huppu olisi reilusti auki. Vaikka hengittelisitkin hupun sisään, ei siihen pitäisi tiivistyä juuri lainkaan kosteutta, kun uloshengitysilma on nyt selvästi kuivempaa.

Hengitysilmahan tässä laitteessa ei sekoitu, vaan ainoastaan lämpöä ja kosteutta kierrätetään. Siis happea riittää.

[tinder]

en muista ensimmäistäkään kertaa eläessäni että olisin nukahtanut saati herännyt selälläni.

Ainuttakaan kertaa en muista selälläni heränneeni (reissussa tai missään muuallakaan), mutta yhden kerran muistan, kun olen nukahtanut selälläni. Tapahtui Härkävaarassa. Olin ollut töissä 11 tuntia, töistä suoraan tienpäälle ja 1020 km ajoa, sukset jalkaan ja ahkio perässä hiihtoa 5 tuntia (-20C), sen päälle muiden askareiden jälkeen harras saunominen ja sitten tuhtiakin tuhdimpi retkiateria (mm. ½kg mämmiä!). 41 tuntia olin ollut liikkeellä yhteen putkeen ja sitten kun pääsin lämpimän tuvan laverin pehmeälle patjalle ja olin makuupussissa selälläni - muistan vieläkin elävästi sen tunteen, kun NUKAHDIN selälläni!