Sattui olemaan vieressä halpis-minigripiien pakkaus eli "Pirkka avattava ja suljettava pussi". Materiaaliksi ilmoitettaan LD-polyeteeni ja on
poltettava
Käyttäytyminen autiotuvilla
Pakkailen aika lailla annoksina minigrippeihin. Niissä kulkee sitten takaisin se, minkä on tarvis. Yhden talvireissun jälkeen punnitsin viikon roskat tuotuani ne kotiin (uudelleen käytettävät pakkaukset eivät ole roskia). Oli kertynyt 60 grammaa viikossa. Sen jälkeen ei ole kiinnostanut punnita.
Ainoa keino olla koskaan eksymättä on olla koko ajan perillä.
Usealla tuvalla kaminan edessä odotti tällainen näky. Itse en raaskinut niitä käyttää vaan jätin ne seuraavien iloksi. Jossain ketjussa viitattiin Hirvasvuopiossa majaileviin poromiehiin, siellä odotti tyhjä ja siisti tupa. Kutukoskella oli poromiehet majoittuneena. Lisäksi tuvalle oli aikaisemmi tullut muutama muukin vaeltäja, joten laveripaikat oli täynnä. Vastaanotto oli ystävällinen, kun kyselin että pystytänkö teltan, niin vanhin poromies heti ilmoitti, että ei tarvitse, kyllä tänne sovitaan ja tarjoutui nukkumaan lattialla. Nuoremmuuttani lupasin ottaa lattiapaikan. Vastapalvelukseksi sain muisitiinpanoihini paikallista historiaa, kartalle yhden kämpän, paljon ajatuksen vaihtoa heidän elemäntavastaan ja vaiheistaan. Itse arvosta tätä käsittääkseni euroopankin mittakaavassa ainutlaatuista elämäntapaa niin korkealle, että mieluummin itse muualta tulleena joustan ja sallin heidän elää omaa elämäntapaansa, nytkin se kannatti. Enemmän mieliharmia tuotti esim nyt kun tuli pari yötä nukuttua viittareitin varrella, niin toiselle tuvalle sattui muutama "lantalainen", joka halusi nostaa itseään johonkin erityiseen rooliin tuvalla. Pääosin silloin kun tuvalla oli jotain muitakin, niin yhdessä olo oli miellyttävää (sitä en tiedä, kuinka toiset sen kokivat, toivottavasti en häirinnyt heidän mielenrauhaansa)
Maailman suurinta viisautta on jälkiviisaus, valitettavasti sitä ei voi käyttää etukäteen.
"vaikkapa hulluna pidettäisiin"
https://timokokairankiertaja.blogspot.com/
"vaikkapa hulluna pidettäisiin"
https://timokokairankiertaja.blogspot.com/
Viime reissuni viimeisenä yönä sain "seuraa" parista kalamiehestä. Tai no... miten sen nyt ottaa. Aikoivat olla seuraavalla tuvalla viikon. Kuulemma pilkillä. Mukana olevan viinan määrästä päätellen saattoi ajankuluksi muodostua myös nestehukan torjunta.
Vähemmän mukavaa tässä seurassa oli se, että kaadettuaan kurkkuunsa vasta ensimmäisen litran kirkasta ja parit oluet, kaatoi toinen näistä sankareista kynttilästä kaikki sulat steariinit puserolleni. Ja sitä steariinia riitti yllättävän laajalle alueelle, kun sen kynttilästä sopivasti huiskaisi..
Jatkokysymys otsikon "vaellusvarusteet" alla.
Vähemmän mukavaa tässä seurassa oli se, että kaadettuaan kurkkuunsa vasta ensimmäisen litran kirkasta ja parit oluet, kaatoi toinen näistä sankareista kynttilästä kaikki sulat steariinit puserolleni. Ja sitä steariinia riitti yllättävän laajalle alueelle, kun sen kynttilästä sopivasti huiskaisi..
Jatkokysymys otsikon "vaellusvarusteet" alla.
Todellisia herrasmiehiätinder kirjoitti:Viime reissuni viimeisenä yönä sain "seuraa" parista kalamiehestä. Tai no... miten sen nyt ottaa. Aikoivat olla seuraavalla tuvalla viikon. Kuulemma pilkillä. Mukana olevan viinan määrästä päätellen saattoi ajankuluksi muodostua myös nestehukan torjunta.
Vähemmän mukavaa tässä seurassa oli se, että kaadettuaan kurkkuunsa vasta ensimmäisen litran kirkasta ja parit oluet, kaatoi toinen näistä sankareista kynttilästä kaikki sulat steariinit puserolleni. Ja sitä steariinia riitti yllättävän laajalle alueelle, kun sen kynttilästä sopivasti huiskaisi..
Jatkokysymys otsikon "vaellusvarusteet" alla.
Ystävät olivat kuluneena kesänä kaksi kertaa joutuneet tilanteeseen, jossa autiotuvalle oli ennen heitä tultu valtaisan viinalastin kanssa ryyppäämään. Ensimäisen tuvan lähelle pääsi autolla ja toinen oli Inarijärven pohjoispäässä, eli lasti oli viety moottoriveneellä tuvalle saakka. Molemmilla kerroilla ystävät yöpyivät teltassa.
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
Autiotupaetiketti, eli tavat ja normit tuvilla.
Aika vähän noita tulee enää itse käytettyä, mieluummin istuu tulilla ja nukkuu teltassa mutta kyllähän esim. sateisina päivinä on hyvä kuivatella kamoja siellä ja talvellahan ne on ihan must.
Tässä retkeily- ja vaellusvuosikymmenten aikana on tullut liikuttua eri paikoissa ja siinä samalla oppinut ja omaksunut tietyt käytännöt ja tavat tuvilla. Ihan viime vuosina olen huomannut, että niitä ei juurikaan enää noudateta. Uutta porukkaa on tullut paljon ja jos tuvilla on lähinnä heitä keskenään niin mistäpäs sitä etikettiä sitten oppisi.
Luontoon.fi-sivuilla on ”Autiotuvissa majoittuminen ja retkeilijän etiketti” -sivu, mutta puolet ns. hyvän retkeilytavan normeista tuostakin puuttuu. On tietysti jokaisen oma valinta vastaako tervehdykseen tai tervehtiikö ylipäätään, omissakin oloissaan voi olla. Mutta viime viikon UKK-reissulla tuli kyllä kaikenlaista vastaan… Yhtenä päivänä tulimme kohteeseen sateisen ja kylmähkön päivän jälkeen ja ajattelimme hetken käydä lämmittelemässä tuvassa ennen oman leirin pystytystä. Tervehdimme suhteellisen kuuluvalla äänellä tuvalla olijoita, kello oli ehkä 19 illalla, kukaan ei vastannut mitään. Tupa oli aika lailla täynnä, lavereilla vielä pari paikkaa vapaana, pienen pöydän ääressä viisi nuorta kaveria, jokaisella oma retkikeitin nenän alla (siis viisi kpl yhteensä pöydällä) ja ruokia niistä söivät siinä. Ajattelimme sitten laverille istahtaa hetkeksi lämmittelemään, kun muuallakaan ei ollut tilaa. Jonkun laverilla makaavan naisen rinkka oli edessä (mielestäni niitä ei sisälle pitäisi tuoda ollenkaan, vanhanaikainen käsitys sekin? Luontoon.fi-ohjeissa ei tästä enää suoranaisesti mainita), tiedustelin voisko siirtää hetkeksi. Ei vastausta. Siirsin omin toimin. Hetki istuttiin lämpimässä, ihmeteltiin menoa ja tuumittiin ääneen mahtuisko johonkin vielä kuivattamaan kamoja, ei kommenttia tms. Huh mitä meininkiä. Ei muutako ulos tulia värkkäämään tarpin alle ja käytiin sitten vaan laittaan kamat johonkin kuivamaan, mutta eipä ne kuivanneet, kun illalla saunaksi lämmitettyä tupaa piti sitten ikkunat ja ovet avoimina jäähdyttää, joten oli ollut koko yön ei-niin-lämmin enää. Välillä näin kauempaa kun yks nuoremmista vaeltajista tuli tiskaamaan trangiansa pannua ruoasta suoraan autiotuvan sisääntulorappusten päälle. Jos ois alkanu joka asiasta huomauttamaan niin muuta ei olis ehtiny tekemäänkään.
Että semmosta. Eipä tuo nyt omaa retkeilyä ja vaeltamista juurikaan lopulta vaivaa ja oli mahtava reissu mutta olis kyllä hyvä jos jossain jotain kautta voisi välittää vähän tietoa uudelle retkeilysukupolvelle autiotupaetiketistä. Setä-vaihe kai alkaa pukkaamaan päälle kun tuntuu että nuoriso on pilalla 😊. Joskin ei kaikki kyllä ihan nuoria olleet.
Aika vähän noita tulee enää itse käytettyä, mieluummin istuu tulilla ja nukkuu teltassa mutta kyllähän esim. sateisina päivinä on hyvä kuivatella kamoja siellä ja talvellahan ne on ihan must.
Tässä retkeily- ja vaellusvuosikymmenten aikana on tullut liikuttua eri paikoissa ja siinä samalla oppinut ja omaksunut tietyt käytännöt ja tavat tuvilla. Ihan viime vuosina olen huomannut, että niitä ei juurikaan enää noudateta. Uutta porukkaa on tullut paljon ja jos tuvilla on lähinnä heitä keskenään niin mistäpäs sitä etikettiä sitten oppisi.
Luontoon.fi-sivuilla on ”Autiotuvissa majoittuminen ja retkeilijän etiketti” -sivu, mutta puolet ns. hyvän retkeilytavan normeista tuostakin puuttuu. On tietysti jokaisen oma valinta vastaako tervehdykseen tai tervehtiikö ylipäätään, omissakin oloissaan voi olla. Mutta viime viikon UKK-reissulla tuli kyllä kaikenlaista vastaan… Yhtenä päivänä tulimme kohteeseen sateisen ja kylmähkön päivän jälkeen ja ajattelimme hetken käydä lämmittelemässä tuvassa ennen oman leirin pystytystä. Tervehdimme suhteellisen kuuluvalla äänellä tuvalla olijoita, kello oli ehkä 19 illalla, kukaan ei vastannut mitään. Tupa oli aika lailla täynnä, lavereilla vielä pari paikkaa vapaana, pienen pöydän ääressä viisi nuorta kaveria, jokaisella oma retkikeitin nenän alla (siis viisi kpl yhteensä pöydällä) ja ruokia niistä söivät siinä. Ajattelimme sitten laverille istahtaa hetkeksi lämmittelemään, kun muuallakaan ei ollut tilaa. Jonkun laverilla makaavan naisen rinkka oli edessä (mielestäni niitä ei sisälle pitäisi tuoda ollenkaan, vanhanaikainen käsitys sekin? Luontoon.fi-ohjeissa ei tästä enää suoranaisesti mainita), tiedustelin voisko siirtää hetkeksi. Ei vastausta. Siirsin omin toimin. Hetki istuttiin lämpimässä, ihmeteltiin menoa ja tuumittiin ääneen mahtuisko johonkin vielä kuivattamaan kamoja, ei kommenttia tms. Huh mitä meininkiä. Ei muutako ulos tulia värkkäämään tarpin alle ja käytiin sitten vaan laittaan kamat johonkin kuivamaan, mutta eipä ne kuivanneet, kun illalla saunaksi lämmitettyä tupaa piti sitten ikkunat ja ovet avoimina jäähdyttää, joten oli ollut koko yön ei-niin-lämmin enää. Välillä näin kauempaa kun yks nuoremmista vaeltajista tuli tiskaamaan trangiansa pannua ruoasta suoraan autiotuvan sisääntulorappusten päälle. Jos ois alkanu joka asiasta huomauttamaan niin muuta ei olis ehtiny tekemäänkään.
Että semmosta. Eipä tuo nyt omaa retkeilyä ja vaeltamista juurikaan lopulta vaivaa ja oli mahtava reissu mutta olis kyllä hyvä jos jossain jotain kautta voisi välittää vähän tietoa uudelle retkeilysukupolvelle autiotupaetiketistä. Setä-vaihe kai alkaa pukkaamaan päälle kun tuntuu että nuoriso on pilalla 😊. Joskin ei kaikki kyllä ihan nuoria olleet.
No eipä tuossa mitään setävaihetta ole kun helposti voi todeta, että tervehdyksiin vastaaminen noinkin lähietäisyydeltä on junttimaista jopa Suomessa, saatikaan muualla.
Onko se jotain tekoerämaan kaipuuta malliin "minulla on oikeus olla yksin"?
"Tekoerämaa" siksi, että jos siellä on ihmisiä paljon niin sitten on ja reagoidaan toisiin normaalisti, jos haluaa olla yksin niin sitäkin maisemaa löytyy kaikkialta Suomesta.
Olen kuullut näistä vaellusreittien mököttäjistä muutaman vuoden ajan joten se näyttäisi olevan uusi ilmiö. Jotkut menevät niin pitkälle, että kääntyvät polun viereen selin kun joku tulee samalla uralla vastaan.
Siis lähdetään viikon lomalle erämaahan mutta mennäänkin "erämaahan" ja siellä onkin toisia pilaamassa tämä uskomaton asumattoman luonnon kokemus, jotain tällaista.
Onko se jotain tekoerämaan kaipuuta malliin "minulla on oikeus olla yksin"?
"Tekoerämaa" siksi, että jos siellä on ihmisiä paljon niin sitten on ja reagoidaan toisiin normaalisti, jos haluaa olla yksin niin sitäkin maisemaa löytyy kaikkialta Suomesta.
Olen kuullut näistä vaellusreittien mököttäjistä muutaman vuoden ajan joten se näyttäisi olevan uusi ilmiö. Jotkut menevät niin pitkälle, että kääntyvät polun viereen selin kun joku tulee samalla uralla vastaan.
Siis lähdetään viikon lomalle erämaahan mutta mennäänkin "erämaahan" ja siellä onkin toisia pilaamassa tämä uskomaton asumattoman luonnon kokemus, jotain tällaista.
Itsekin ihmettelin nyt kesällä sitä, kun olin reissussa niin, että kävin (en yöpynyt) kahdella autiotuvalla laittamassa lounaan. (Säästin omia kaasujani). Näytti useammallakin kulkijalla olla oletus, että rinkka tuodaan sisälle tupaan. Yhdelle porukalle huikkasin ruoan laitoin lomassa, että olis hyvä, ettei rinkkoja tuotaisi sisälle, sillä vievät paljon tilaa. Pää hävisi oven raosta.
Jos ei halua nähdä ketään, pitää mennä reittien ulkopuolelle ja palvelujen ulkopuolelle. Itse olin patikkareissussa 8 päivää, joista neljänä päivänä en nähnyt ketään muita. Mutta ne päivät olin erämaan puolella, jossa ei reittejä, tupia.
Tervehtiminen kuuluu hyviin käytöstapoihin. Samoin kuin muiden huomioiminen.
Itse vierastan sitäkin, että kun liikutaan isolla porukalla, majoitutaan autiotupiin. Tällöin olisi hyvä käyttää joko varaustupaan ja/tai telttoja. Yksi ryhmä valloittaa koko tuvan.
Informaatiota pitäisi jakaa uusille retkeilijöille varmaan somen kautta sitähän suurin osa nuoremmista seuraa ahkerasti. Toisten huomioonottaminen on kuitenkin enneminkin kasvatuksen tulos kuin puuttuvaa informaatiota.
Jos ei halua nähdä ketään, pitää mennä reittien ulkopuolelle ja palvelujen ulkopuolelle. Itse olin patikkareissussa 8 päivää, joista neljänä päivänä en nähnyt ketään muita. Mutta ne päivät olin erämaan puolella, jossa ei reittejä, tupia.
Tervehtiminen kuuluu hyviin käytöstapoihin. Samoin kuin muiden huomioiminen.
Itse vierastan sitäkin, että kun liikutaan isolla porukalla, majoitutaan autiotupiin. Tällöin olisi hyvä käyttää joko varaustupaan ja/tai telttoja. Yksi ryhmä valloittaa koko tuvan.
Informaatiota pitäisi jakaa uusille retkeilijöille varmaan somen kautta sitähän suurin osa nuoremmista seuraa ahkerasti. Toisten huomioonottaminen on kuitenkin enneminkin kasvatuksen tulos kuin puuttuvaa informaatiota.
Tuo rinkan ulos jättäminen on kyllä mielestäni vähän tarpeetonta nillitystä. Maalaisjärjen käyttö lienee tässä paras käytäntö - huomioidaan muut ja tehdään tilaa aina tarpeen mukaan. Jos aivan aidosti tilanne sitä vaatii, niin aina voi kysyä, että voisiko tarpeettomia rinkkoja siirtää ulkopuolelle kun meinaa tehdä tiukkaa tilan kanssa.
Lähes aina ovat ihmiset tajunneet tilaa tehdä heti ja kysymättä. Toki ei kesäsesongin aikaan ole tuvissa juurikaan käyty, en tiedä millainen meininki siellä nykyään vallitsee.
Ryhmissä liikkuminen on kyllä itsellekin pistänyt silmään. Se ei ole ihan ongelmatonta, koska periaatteet ja säännöt ovat rakentuneet sen ajatuksen varaan, että liikutaan pienissä porukoissa. Vaikka ei sitä tarkoituksella tehdäkään, niin kyllähän sellainen kymmenen hengen ryhmä ottaa haltuun minkä tahansa paikan johon asettuvat. Muut ovat sitten vähän ulkopuolisia tai vieraita tulipaikalla, tuvalla tai vastaavalla. Hankaluus tässä on se, että kansallispuiston sääntöjen puitteissa ei pysty isoja ryhmiä oikein väistämään, koska telttailu on rajattua.
Lähes aina ovat ihmiset tajunneet tilaa tehdä heti ja kysymättä. Toki ei kesäsesongin aikaan ole tuvissa juurikaan käyty, en tiedä millainen meininki siellä nykyään vallitsee.
Ryhmissä liikkuminen on kyllä itsellekin pistänyt silmään. Se ei ole ihan ongelmatonta, koska periaatteet ja säännöt ovat rakentuneet sen ajatuksen varaan, että liikutaan pienissä porukoissa. Vaikka ei sitä tarkoituksella tehdäkään, niin kyllähän sellainen kymmenen hengen ryhmä ottaa haltuun minkä tahansa paikan johon asettuvat. Muut ovat sitten vähän ulkopuolisia tai vieraita tulipaikalla, tuvalla tai vastaavalla. Hankaluus tässä on se, että kansallispuiston sääntöjen puitteissa ei pysty isoja ryhmiä oikein väistämään, koska telttailu on rajattua.
En ole koskaan hirvennyt (kerran talvella "vahingossa" yksin nukuttua yötä lukuunottamatta) tuollaiseen tupaan ängetä, en todellakaan kestäisi tuollaista yhteisöasumista. Eikä kukaan pystyisi kuorsaukseltani nukkumaankaan siellä. 
Ehkä olisi nykyaikaa laittaa näkyvä nettiosoite näkyvälle paikalle tuvassa tai jopa ulko-oveen:
www.autiotupaetikettijasäännöt - LUE TÄMÄ HUOLELLISESTI ENNENKUIN ASETUT TALOKSI, NAUHOITTAVA KAMERAVALVONTA.
Ei kai niitä kukaan ilman tietoa ja opastusta tiedä ja opi.
Ehkä olisi nykyaikaa laittaa näkyvä nettiosoite näkyvälle paikalle tuvassa tai jopa ulko-oveen:
www.autiotupaetikettijasäännöt - LUE TÄMÄ HUOLELLISESTI ENNENKUIN ASETUT TALOKSI, NAUHOITTAVA KAMERAVALVONTA.
Ei kai niitä kukaan ilman tietoa ja opastusta tiedä ja opi.
Kyllä Siperia opettaa!
-
Sauvakavelija
- Viestit: 103
- Liittynyt: 15 Kesä 2006 18:59