Eräkulkuri kirjoitti:Minusta erätaitojen vaikein osa on retkeillä maastossa huomaamattomana ja jälkiä jättämättä. Se tarkoittaa kulkemista maastonvärinä ja äänettömänä sekä leiriytymistä niin, ettei asentopaikka juuri erotu siitä poistuttaessa. PEIKON tapaista retkeilyä pidän lähinnä osaamattomuutena.
Pitklti samoilla linjoilla Eräkulkurin kanssa. rakotulen olen tehnyt vain kerran, tosi tarpeeseen kun koko porukka oli jokseenkin puhki.
Maastonvärisyydestä olen kyllä tämmöisenä vanhana käppänänä eri mieltä, ja uskon, että lentoetsintää suorittavat pelastajat ovat samaa mieltä. Kirkkaat värit ja heijastimia.
Näin menetellen omaiset saavat enemmän tunnistettavan vainajan siunattavaksi jos huono tuuri käy.
Ja eivätkös eläimet ole värisokeita?? Ainakin osa.
Ruska-aikaan on tietty vaikea päättää mikä väri erottuu maastosta.
Sissihkö, ehkä vielä.