Rakovalkea

Glottis
Viestit: 733
Liittynyt: 01 Elo 2010 15:29

Viesti Kirjoittaja Glottis »

Eräkulkuri kirjoitti: Tässä eräs käyttämäni ratkaisu.
Ratkaisusi vastaa mielestäni linkissä olevaa kuvaa 1 jossa aluspuut ovat vaakatasossa? Semmoisen itsekin olen tehnyt.

Minua kiinnosti kuvan 2 versio missä aluspuut on laitettu reilusti vinoon - vai onko kuva vain huono?


Vakaana seisoo metsä paikoillaan.
Ihmisen vaellukset täällä ovat niin turhia.
-Erno Paasilinna
Avatar
Eräkulkuri
Viestit: 3083
Liittynyt: 19 Tammi 2006 08:56

Viesti Kirjoittaja Eräkulkuri »

Glottis kirjoitti:Ratkaisusi vastaa mielestäni linkissä olevaa kuvaa 1 jossa aluspuut ovat vaakatasossa? Semmoisen itsekin olen tehnyt.

Minua kiinnosti kuvan 2 versio missä aluspuut on laitettu reilusti vinoon - vai onko kuva vain huono?
Tuo mainitsemassasi linkissä kaaviokuvan 2 vinottain olevat aluspuut ovat varmaankin kirjoittajan oma "keksintö", ei hyvä.

Jutussa oli mainittu myös kuusipuun soveltuvan rakopölkyiksi. Siitä olen täysin eri mieltä, jos kuka ei usko, niin kokeilkoon.
Elämä opettaa, varsinkin eräelämä
Ursus
Viestit: 9510
Liittynyt: 13 Tammi 2006 19:01
Paikkakunta: K-P Suomenselkä

Viesti Kirjoittaja Ursus »

Kuusipuusta saa sellaiset räiskeet, että en uskaltaisi nukkua niiden kipinöiden ääressä. Honkapuukin saattaa joskus sylkäistä vihaisesti kipinöitä, mutta kuusipuu tekee sen varmasti.
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
Avatar
OS
Viestit: 8138
Liittynyt: 28 Helmi 2006 19:19
Paikkakunta: Rovaniemi

Viesti Kirjoittaja OS »

Vappuyö 1972 meni rakotulien lämmössä. Olin isäni kanssa tutulla järvellä pilkkireissulla ja normaalisti päivän mittainen reissu oli tällä kertaa tämmöinen. En tiedä oliko isäni huomannut hongan jo jollain edellisellä reissulla ja saanut siitä ajatuksen viedä poika hongalle yöksi. Muistelen, että sopivaa puuta ei tarvinnut sen kummemmin etsiä, vaan tämän luokse hiihdettiin ja laitettiin leiri pystyyn. Meillä ei ollut louevaatetta tuolloin, vaan tämän yhden yön loue tehtiin vankasta muovikelmusta. Honka oli hyvälaatuinen rakotulipuu ja tuli paloi tasaisesti ja lämpimästi koko yön. Semmoinen muistikuva on tuosta reissusta, että vaikka oltiin jo vapussa, niin lunta oli vielä reilusti.
Glottis
Viestit: 733
Liittynyt: 01 Elo 2010 15:29

Viesti Kirjoittaja Glottis »

Poltettua tuli. Hienot puut, paloi itsekseen sen 8-9h mitä halkaisija antoi myöden, sen jälkeen kumpikin runko oli aikalailla finaalissa (ylempi palanut tehokkaammin loppuun).
Muutama huomio:
-Alapuusta tuli vahingossa 15cm pidempi kuin yläpuusta; tämä oli itseasiassa hyvä. Tähän päätyyn muodostui kohta jossa pystyi keittelemään pakin kanssa.
-joku väitti että jos yläpuuta siirtää pituussuunnassa 5-10cm, selviää napautumisesta ilman kirvestä. En pystynyt kokeilemaan koska ei napautunut.
-tuulen puoleisen pään sytyttäminen oli tuulenvireessä vaikeaa, meinasi jäädä alussa kantamaan päädystä kun tuuli puhalsi liekit eteenpäin.
-välipuut pitää muistaa laittaa ensi kerralla kauemmas pöllien päädyistä että päätyjen sytyttäminen on helpompaa.
Vakaana seisoo metsä paikoillaan.
Ihmisen vaellukset täällä ovat niin turhia.
-Erno Paasilinna
matsoni47
Viestit: 790
Liittynyt: 03 Tammi 2009 23:18
Viesti:

Viesti Kirjoittaja matsoni47 »

Eräkulkuri kirjoitti:Minusta erätaitojen vaikein osa on retkeillä maastossa huomaamattomana ja jälkiä jättämättä. Se tarkoittaa kulkemista maastonvärinä ja äänettömänä sekä leiriytymistä niin, ettei asentopaikka juuri erotu siitä poistuttaessa. PEIKON tapaista retkeilyä pidän lähinnä osaamattomuutena.

Pitklti samoilla linjoilla Eräkulkurin kanssa. rakotulen olen tehnyt vain kerran, tosi tarpeeseen kun koko porukka oli jokseenkin puhki.
Maastonvärisyydestä olen kyllä tämmöisenä vanhana käppänänä eri mieltä, ja uskon, että lentoetsintää suorittavat pelastajat ovat samaa mieltä. Kirkkaat värit ja heijastimia.
Näin menetellen omaiset saavat enemmän tunnistettavan vainajan siunattavaksi jos huono tuuri käy.
Ja eivätkös eläimet ole värisokeita?? Ainakin osa.
Ruska-aikaan on tietty vaikea päättää mikä väri erottuu maastosta.

Sissihkö, ehkä vielä.
dailymail
Viestit: 2973
Liittynyt: 23 Tammi 2013 20:41

Viesti Kirjoittaja dailymail »

matsoni47 kirjoitti:
Eräkulkuri kirjoitti:Minusta erätaitojen vaikein osa on retkeillä maastossa huomaamattomana ja jälkiä jättämättä. Se tarkoittaa kulkemista maastonvärinä ja äänettömänä sekä leiriytymistä niin, ettei asentopaikka juuri erotu siitä poistuttaessa. PEIKON tapaista retkeilyä pidän lähinnä osaamattomuutena.

Pitklti samoilla linjoilla Eräkulkurin kanssa. rakotulen olen tehnyt vain kerran, tosi tarpeeseen kun koko porukka oli jokseenkin puhki.
Maastonvärisyydestä olen kyllä tämmöisenä vanhana käppänänä eri mieltä, ja uskon, että lentoetsintää suorittavat pelastajat ovat samaa mieltä. Kirkkaat värit ja heijastimia.
Näin menetellen omaiset saavat enemmän tunnistettavan vainajan siunattavaksi jos huono tuuri käy.
Ja eivätkös eläimet ole värisokeita?? Ainakin osa.
Ruska-aikaan on tietty vaikea päättää mikä väri erottuu maastosta.

Sissihkö, ehkä vielä.
Asian voi ymmärtää myös tavoitteeksi olla häiritsemättä ympäristöään millään tavalla. Siis ei näy ei kuulu eikä jätä jälkiä. Valitettavan monet nykyretkeilijät eivät välitä noista asioista tuon taivaallista. Samalla he kyllä menettävät itsekin osan luonnonrauhasta ja luontokokemuksestaan.
Mikään ei ole niin varmaa kuin minä
tst
Viestit: 6535
Liittynyt: 20 Heinä 2006 21:36

Viesti Kirjoittaja tst »

Rakotulet on aina vaan kokematta, mutta jospa seuraavan 6 kk aikana.
luuppi
Viestit: 5544
Liittynyt: 09 Tammi 2013 20:24

Viesti Kirjoittaja luuppi »

Miten se menikaan maapuuluvan kanssa; rajoittaako koko jotenkin (vaikka runko olisikin potkollaan- yippee; 4 skandia noin lyhyessa sanassa! - maassa)?
AnttiH
Viestit: 1327
Liittynyt: 06 Kesä 2006 19:29
Viesti:

Viesti Kirjoittaja AnttiH »

---
Ariluk
Viestit: 342
Liittynyt: 03 Maalis 2006 08:10
Paikkakunta: Tuusula
Viesti:

Yö rakovalkealla

Viesti Kirjoittaja Ariluk »

Reilu viikko takaperin pitkäaikainen haave toteutui kun saatiin viettää yö rakovalkean äärellä. Hain aittatyömaaltani 2 kuivahkoa kuorittua hirttä hieman vajaa 3 metriä pitkiä ja viriteltiin ne päällekkäin irti maasta, koska sammalikko oli todella märkää. Ilta oli jo pimeä kun päästiin eräsaunalta tulipaikalle valkean viritykseen. Mikäli hirret olisivat olleet kuivempia hommaan ei olisi tuhrautunut sytytystä pidempään, mutta nyt meillä meni reilu tunti ennenkuin molemmat tukit alkoivat palaa ilman avustusta. Rakovalkea paloi koko yön ja jatkoi vielä pitkälle aamupäivään. Keskellä yötä tuuli hieman painoi savua laavun sisään, muutoin oli erittäin onnistunut kokeilu.

Pari kuvaa: Rakovalkealla
*Elämä on ihmisen parasta aikaa*
Metsän Omena
Viestit: 3038
Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58

Viesti Kirjoittaja Metsän Omena »

Metsän Omena
Viestit: 3038
Liittynyt: 13 Tammi 2008 19:58

Viesti Kirjoittaja Metsän Omena »

Avatar
OS
Viestit: 8138
Liittynyt: 28 Helmi 2006 19:19
Paikkakunta: Rovaniemi

Viesti Kirjoittaja OS »

On kyllä jämerät hongat rakotulipuina eikä muussakaan "rekvisiitassa" ole moittimista. Pojalle hienoja elämyksiä ja kokemuksia.
sahamies
Viestit: 4645
Liittynyt: 01 Touko 2010 08:58

Viesti Kirjoittaja sahamies »

Hienot ovat tulet juu, taitaa olla kokolailla oikea oppisesti tehdytkin.
Palavana puuna lienee tuoreena tai puolituoreena kuorittu mäntytukki, jota on sitten vielä jokunen vuosi pidetty katon alla kuivamassa.
Mistäpä niitä harmaita honkaisia rakotulipölkkyjä Etelä-Suomesta löytää; pehkaantuvat heti pian kuolemansa jälkeen.
Vastaa Viestiin