Parikertaa tapasin Erämaiden Kulkurin. Merkintöjä löytyy tuvilta mm. Rakitsanoja syyskuu 2017 ja viimeisin löytämäni merkintä Naltiojoelta huhtikuu 2018, menossa Karhuojalle.
Sirkankin viimeiset löytämäni merkinnät on samalta vuodelta, Naltiojoki heinäkuu 2018. Lainaus: soma on kulkijan kulkea kuolema kupeellansa. Mantoselkä joulukuu 2018. Vastaus terveisiin syyskuulta: kiitos, voimia on, mutta kuolema kupeella.
Sirkan jäähyväiset Jaurulle löytyy Peuraselän tuvan vihkosta syyskuulta 2015. Ehkä viimeinen käynti siellä saakka.
Härkävaara oli molemmille mieluinen paikka, kirjoituksia useilta vuosilta.
Erämaiden Kulkuri, Jaakko Halmeaho on menehtynyt
Re: Erämaiden Kulkuri, Jaakko Halmeaho on menehtynyt
Tämä uutinen meni tuoreeltaan ohi. En tuntenut henkilöä, enkä otsikon nimimerkkiä tai nimeä, mutta keskustelija Eräkulkuri täällä palstalla oli kyllä tuttu vuosien varrelta ja arvostan häntä korkealle. Kun liityin vaellusnettiin joskus 2006 hän kävi täällä melko tarkkaa keskustelua kastepisteestä makuupussissa. Tuolloin mietin, että huh, luulin tietäväni vaeltamisesta jotain, mutta näemmä tässä voi mennä todella pitkälle. Tuo toki teknistä ajattelua lähinnä, mutta olihanhan Eräkulkuri myös fiilisten kuvaajana aivan erinomainen, lukuisia kuvauksia erityisesti Jaurun varsilta ja Itäkairasta...
Vaeltaminen ei ole kilpailua, ja eri reissut ovat eri tavalla koivia. Eikä reissujen tarvitse kovia olla. Mutta omissa kirjoissani kaukopartiomiesten jälkeen Lars Monsen, Laskuvarjojääkärikilta ja Eräkulkuri tulevat kuitenkin heti seuraavina, ja heidän edesottamuksiaan on/oli kiinnostavaa seurata. Mielipiteistään tai näkemyksistään en ollut aina samaa mieltä, mutta usein olin. Olikin mukava lukea, että vaelluskertomukseni Vongoivan räystäälle oli herättänyt positiivisia mielikuvia tällaisessa konkarissa.
Eräkulkuri haki erämaan rauhaa Itäkairasta, mutta mieleen jäi myös keskustelu, jossa hän korosti tietyn suoalueen Lemmenjoella olevan sitä mahtavinta rauhallista erämaista Lappia. Muutama kirjoittaja ajatteli tietävänsä mistä on kyse, mutta eivät aivan osuneet oikein, Eräkulkurin mielestä oli nimenomaan jokin tietty, vielä eri alue, joka oli sitä syvintä erämaata. Jotain hienoa täytyy nähdä syrjäisessä suoalueessa.
Hän näytti olleen kaksi päivää ennen menehtymistä kirjautuneena Vaellusnettiin.
Kevyet mullat Eräkulkuri ja olkoon rauha nyt kanssasi. Yhdyn edellisiin kirjoittajiin, legenda on poissa.
Vaeltaminen ei ole kilpailua, ja eri reissut ovat eri tavalla koivia. Eikä reissujen tarvitse kovia olla. Mutta omissa kirjoissani kaukopartiomiesten jälkeen Lars Monsen, Laskuvarjojääkärikilta ja Eräkulkuri tulevat kuitenkin heti seuraavina, ja heidän edesottamuksiaan on/oli kiinnostavaa seurata. Mielipiteistään tai näkemyksistään en ollut aina samaa mieltä, mutta usein olin. Olikin mukava lukea, että vaelluskertomukseni Vongoivan räystäälle oli herättänyt positiivisia mielikuvia tällaisessa konkarissa.
Eräkulkuri haki erämaan rauhaa Itäkairasta, mutta mieleen jäi myös keskustelu, jossa hän korosti tietyn suoalueen Lemmenjoella olevan sitä mahtavinta rauhallista erämaista Lappia. Muutama kirjoittaja ajatteli tietävänsä mistä on kyse, mutta eivät aivan osuneet oikein, Eräkulkurin mielestä oli nimenomaan jokin tietty, vielä eri alue, joka oli sitä syvintä erämaata. Jotain hienoa täytyy nähdä syrjäisessä suoalueessa.
Hän näytti olleen kaksi päivää ennen menehtymistä kirjautuneena Vaellusnettiin.
Kevyet mullat Eräkulkuri ja olkoon rauha nyt kanssasi. Yhdyn edellisiin kirjoittajiin, legenda on poissa.