Kaksi hieman pidempää olen itse tehnyt ja isolta osan matkasta kummatkin reissut olivat 50 kilsan sisällä toisistaan ja mukaili samaa reittiä. Ekan reissun tein kaverin kanssa ja toisen tein yksin. Alussa ja lopussa oli reitissäkin selvä ero, mutta sellainen noin 600 kilsaa oli ajoittain samoissa maisemissa.
Ekaan reissuun saimme kipinän, kun tapasimme Anterinmukassa itseämme (silloin 18 vuotiaita) noin 5 vuotta vanhemman nuorukaisen vuonna 1991. Hän oli kulkemassa Kilpisjärveltä Kiilopäälle rajoja myötäillen. Kun tuossa iässä on aika altis vaikutteille, niin jos sillä reissulla päätimme, ettäkun kummatkin on hoitanut armeijan alta pois niin teemme pidemmän vaelluksen. Sen verran siististi osasi kaveri kuvailla reissun vaiheita. Heti alkuun asetimme raameiksi yli 1000km ja aikaa varasimme 6 viikkoa. Alkuun pohdimme reissun päättämistä Kilpisjärvelle, mutta epävarmuus Tarvantovaaran kulkukelpoisuudesta ja ennenkaikkea Lätäsenon ylitys käänsi päämme kohti Äkäslompoloa. Ajattelimme että suurin piirtein sama matka sinne tulee Näkkälästä, kuin Kilpikselle. Lähtöpaikka määrittyin Itä-Lappiin, koska vuoden 1994 Jukolan-viesti oli Pyhä-Luostolla ja sen jälkeen olisi startti kairaan. Lopullinen lähtö paikka oli Martti, josta oli melko tympeä marssi Tulppioon, mutta kyllähän se meni hyvin, kun oli into piukeana ekana päivänä.
Alkumatkasta maltoimme myös kierrellä Saariselän tuntureilla useamman päivän, mutta sen jälkeen meno oli aika suoraviivaista suunnistustaidon asettamissa rajoissa.
Nellimissä saimme yöpaikan Nellimin uittorännin remontointia koordinoineelta ukolta ja pääsimme takomaan vastapalkaksi vanhoja nauloja suoriksi
, ei siinä virkistävä homma toikin. Siellä oli myös eka täydennyspaketti odottelmassa postissa. Siitä Sevetin kautta Utsjoelle, jossa taas tyädennyspaketti odotteli. Utsjoelta Paistuntureita pitkin Njurgalahteen hakemaan paketti. Muistaakseni Kiellaroaivin tuvan vieressä kasasimme telttasaunan kiukaan ja saunoimme Haltin Basecamp 2 tunnelissa. BTW, näytti edelleen olevan kuun alussa telttasaunan kivikiuas Kiellaroaivin pihapiirissä, toki useaan kertaan varmasti uudelleen kasattuna.
Njurgalahdesta Suhteellisen suoria linjoja Postijoenlatvojen tuvalle (parissa kirjassa on ainakin kaverin kirjoittamaa päiväkirja merkintää siteerattu). Siitä suorimme Kalmankaltion tuvallem jossa tapasimme Antonin, varmaan yksi reissun parhaiten mieliin painuneita kohtaamisia. Siitä nykyistä mönkkäuraa seuraillen kohti pöyrisjärveä ja järvi luoteis puolelta kiertäen kohti Näkkälää ja Hettaa.
Hetasta paketti talteen ja kaikkien patojen ym lähetys kohti kotia ja kaupasta "hieman" neutraalimpaa ruokaa mukaan. Pääosin pottumuusia ja makaronia sekä tölkki lihapullia ja sikanautaa. Hetasta reitti meni Sioskurun kautta Rautuojalle. Sieltä Hanukuru-Nammalakuru-Pallas-Mäntyrova. Mäntyrovalta kuljimme silloisen Särkijärven kalanviljelylaitoksen kautta Juuvanrovalle ja Kuusikonmaalle. Tuolla kalanviljelylaitoksella olin kesän -92 duunissa, silloin tuli tekemisen puutteessa mentyä melko monta kertaa Hetta-Särkijärvi väli, käytännössä joka viikonloppu.
Kuusikonmaalta kuljimme retkeilyreittiä kohti Äkäsmyllyä, josta sitten Äkäsaivon kautta Kotamajalle, jonka pihassa yövyimme. Olisiko ollut 36 reissupäivä, kun saavuimme lompoloon. Tuona vuotena tuli käytyä vielä kaksi kertaa vaeltamassa ja päälle erävaelluksen SM-kilpailut, joten ihan kokonaan ei vaellusjano päässyt tyydyttymään tuolla reissulla.
Toisen pidemmän reissuni tein 3 vuotta sitten välillä Kilpisjärvi-Kiilopää, alunperin piti mennä Tuntsalle, mutta lenkkarit jalassa alkoi jalat kärsimään sadepäivinä kylmästä, jos oli aamulla alle 5 astetta, joten päädyin kulkemaan lopun Saariselän tutuissa maisemissa.
Kilometrien kerääminen ei ole varmaan juuri kellään reissun aikana keskiössä, vaikka meilläkin oli tavoitteena yli 1000km. Ihan samanlainen tavoitehan on vaikka "Kalottireitin" kävely. Tavoitteena on silloinkin kulkea tietty matka (ja yleensä tietyn aikataulun puitteissa), eli käytännössä sama asia. Ja kilometrithän kertyvät reissussa huomaamatta ja omalla kohdalla menee yleensä niin, että jos kulkee rennosti pitkästä päivästä nauttien, niin kyllä niitä kilometrejä kertyy, halusi tai ei. Kilometrien kertymisen suurimmat "arvostelijat" (huomatkaa, se on lainauksissa) lienevät, joille 12 kilometriä on samanlainen ponnistus, kuin normaalikuntoiselle on 36 kilsaa.
Itselleni olisi aivan täysin mahdoton ajatuskin mennä pariksi kuukaudeksi reissuun, jos siellä pitäisi väkisin pidätellä itseään kulkemiselta. Mutta tässä onkin asian hienous, ihmiset nauttivat erämaa-annoksensa jokainen omalla tavallaan. Mutta somessa kun seurailee vaikka facen ryhmissä reissupostauksien kommentteja niin ainoat negatiiviset kommentit ovat pitkiä päiviä kulkeneiden postauksissa. "Mihin oli kiire", "kauheaa suorittamista" tms, jota en voi kyllä käsittää yhtään... Koskaan ei näe kommenteissa että "etkö jaksanut enempää", "kasvoiko juuret hanuriin", joka kertonee myös siitä, että pitkiä päiviä kulkevat hyväksyvät mukinoitta muiden tavat kulkea, mutta toisinpäin näyttää ajoittain ahistavan...
"Klabbeissa on mulla tonnin stiflat. Ei ne tonnii bungaa, mut ne painaa sen."
Eli kirja on toisaalta tarinakirja takkatulen ääreen nojatuoliin, mutta samalla se on tarkka opaskirja sellaiselle, joka miettii itse lähtevänsä pitkälle vaellukselle.
