Lappiin liittyvä kirjallisuus

[Micke]

Ei mitään, kaveri tekee kirjaa pitkistävaelluksista ja ajattelin että tässä voisi olla yksi ekoista kotimaisista.

[Eräkulkuri]

Tässä on tuulahdus lähes 50 vuoden takaa.
https://tunturilatu.fi/site/assets/file ... 1976_1.pdf

[Eräkulkuri]

Eipä tuota reprinkan ideaa rinkan ja repun yhdistämisestä ole kai myöhemmin kehitelty. Toki onhan joissakin rinkoissa tuo läppätasku tehty irroitettavaksi vyölaukuksi.

[Hanu]

Reput reippuina ja rinkat rinkkoina. Yhdistelmää en ole kaivannut.

Tunturiladun lehteä lukiessa mietin meidän vaeltajien moninaisuutta. Joku tykkää yhdessä tekemisestä ja joku taas ei. Vaellusharrastukseen en kaipaa, kuin 0-3 hyvää kaveria ja ei muuta. Toki maastossa kohtaamiset ovat yleensä ihan kivoja, mutta vaeltamaan lähteminen isomalla joukolla ei kiinnosta. Kämppien rakentelu porukalla tai talkoilu ei myöskään sytytä. Rakentaminen on kivaa sopivan kaverin kanssa, muttei isolla joukolla.

[Metsän Omena]

^Olisiko niin, että ennen joka kodin internetiä vinkit ja kuulumiset samanhenkisten kanssa vaihdettiin pääosin ulkona livenä, vaikka itse vaeltamista pienessä porukassa olisi tehty molempina aikoina saman verran. Ei välttämättä huono asia. Erilaisiin vaelluskerhoihin oli silloin tunkua. Kuten Latuun ja Partioon. Toista on nykyisin.

[Eräkulkuri]

Reput reippuina ja rinkat rinkkoina. Yhdistelmää en ole kaivannut.

Ajattelin irroitettavaa reppua lähinnä vaelluksen yhteydessä leiriytymispaikalta tehtäviä päiväretkiä tai pitempiäkin poikkeamia varten. Ainakin yksinkulkijalle olisi hyvä olla aina perusvarustus mukana. Tosin nythän taitaa olla yleistynyt käytäntö, että vaelletaan koko reissu ilman perusvarustusta luottaen valmiiseen majoitukseen ja hädän tullen soitetaan apua.

[Hanu]

Minulla on usein pikkureppu mukana rinkatonta päivää varten vaelluksella. Saa mukaan evästä ja muutakin.

Kirjallisuuteen liittyen: Olen taas hiihtovaeltanut mielikuvissa lukemalla ties monetta kertaa kirjaa nimeltään: Hankien kimallus.

[Eräkulkuri]

https://kirjapino.fi/tuote/hankien-kimallus-3/

Tuo Kai-Veikko Vuoriston kirjan kerronta on kuin Kullervo Kemppisen kynästä. Tapahtumat ajoittuvat 1970/80 luvuille ja kulkevat samoja latuja kuin Kemppinen 1950/60-luvulla.

Kannattaa lukea eikä maksa paljon antikvariaateissa.

[Pepi]

Minun reppurinkkayhdistelmäni on reilusti reppu ja rinkka. Rinkan kanssa ryhtini pysyy parempana, kun ripustan viilekkeistä rinnalle pikkurepun, jossa on kameravehkeet ja välipalat yms.. Välipäiväretkille rinkka jää telttaan ja pikkureppu lähtee mukaan.

[Hanu]

Yhdyn täysin Eräkulkurin edelliseen kirjoitukseen. Vuoriston uudempi kirja Missä pitkospuut päättyvät ei ole mielestäni yhtä hyvä, mutta toki lukemisen arvoinen sekin. Nykyään kirjojen sijaan tehdään vaelluksista YouTube videoita, mutta jotenkin kirjasta lukeminen ja mielikuvat liikkuvan kuvan sijaan on minulle elämyksellisempää.

[diver]

Sehän se kirjoittajasta tekee hyvän miten osaa sanoin maalata maiseman.

[Pepi]

Minun käytössäni luettu kirja voittaa videot ja äänikirjat ennen kaikkea siinä, että saan nauttia siitä omaan tahtiin. Videoiden ja äänikirjojen pakkotahtisuus ei sovi minulle. Niiden verkkaisuus saa hajamieliseksi ja jotakin voi livahtaa ohi. Lukeminen on monin verroin nopeampaa, mutta kuitenkin voi pysähtyä avainkohtiin ja toistaa niitä.

Poikkeus on runous. Mielestäni oikeat runot laaditaan lausuttuina kuultaviksi ja niinpä omassa rauhassani tapaan lausua runot itselleni ääneen. Lapinaiheisista muistan Veikko Haakanan kokoelman "Joskus vielä kerran", jota lausuessani olin jo siinä iässä, että ymmärsin runoilijan tunnot.

Joskus menee ehkä vähän liiallisuuksiin. Harry Martinsonin eeppinen runoelma "Aniara" oli toki Aila Meriluodon loistavan suomennoksen ja laulusta toiseen vaihtuvien kertojaäänien ansiosta vaikuttava kokemus. Mutta minulla on aina vaikeuksia laskea kirjaa kesken käsistäni ja olin yli 200 sivua ääneen lausuttuani puolen vuorokauden jälkeen aamulla ihan puhki.

[Hanu]

Ainakin Heli Laaksosen lounaismurteen runot on pakko kuulla runoilijan itsensä lausumana. Muuten ei kaakkoismurteiden mies tajua mitään.

Lappiin liittyen sukulaismiehen kirjoittama lempirunoni:

"Tulipa hyvä olo, kun pääsin tunturiin. Löytyi rinteeltä kaatunut kelo, sen juurakkoon nojasin. Siinä menneitä muistelin ja hiukan uneksin." Erkki Leminen

[luuppi]

Minun reppurinkkayhdistelmäni on reilusti reppu ja rinkka. Rinkan kanssa ryhtini pysyy parempana, kun ripustan viilekkeistä rinnalle pikkurepun, jossa on kameravehkeet ja välipalat yms.. Välipäiväretkille rinkka jää telttaan ja pikkureppu lähtee mukaan.

Tuo viilekkeista rinnalle ajatus paremman tasapainon suhteen on uusseelantilaisen Aarn-rinkkayhtion toimesta ollut teollisesti toteutettuna saatavilla jo pitkaan.

Niista irrotettavista ("floating") ylataskuista en ole ollut erityisemmin innostunut, mutta engelsmannien sotilasrinkoissa (Atlas, Centurio, Crusader ja Vulcan) on vuosikymmenia ollut irroitettavat sivutaskut, jotka yhdistamalla saa 20 litraisen paivarepun aikaiseksi.
- jos on sattunut ostamaan moisen rinkan ilman sivutaskuja, niin jalkivalmisteisiakin loytyy Bergfreunde- verkkokaupan kautta.
- speksi on militaarinen kaikissa, eli painava. Itse paadyin Tatonkan 8-litraisiin sivutaskuihin. Vaikkei niista paivareppua saa, niin ruokien vahennyttya, toisen saa rullattua rinkan sisaan melko olemattomaksi kaaroksi ja toinen siirtyy sivun kiristyshihnakiinnityksesta rinkan yla-lapan alle

[diver]

Omassa helsportin rinkassa on tuo vyölaukuksi irrotettava läppätasku.Tämän lisäksi on pari semmoista kevyttä pikkutaskuunsa pakkautuvaa reppua jotka toimii muuten organisointi pussina rinkassa.nämä molemmat yhdessä kattaa jo reilusti päiväretken kantotarpeet.