UK-puisto reitti Siula-aita

[Eräkulkuri]

Härkävaara on eräs mielipaikoistani. Kirjoittelin 12 vuotta sitten näin:

Minun sielunmaisemani on naavaisten ikikuusikoiden metsämeri, joka aaltoilee vaaralta toiselle häipyen haalistuneen sinertävän sävyisinä maininkeina horisonttiin. Kun astun sisälle pyhättöön, näen mitä mielikuvituksellisimpia riutuvia kuusirankoja, rytöjä ja maatuvia liekopuita vetisten korpimättäiden lomassa. Naavaisten ja monilatvaisten ikikuusien tyvessä, osin jo keloutuneiden oksarankojen katveessa on suojaisa pesä. Toisaalla sinnittelee jokunen taivaita tavoitteleva ikihonka kannatellen paksuna pilarina latvuksen hopeanhohtoisen oksiston muodostamaa kruunua. Näiden maisemien välissä on riutuvaa kuusikkokorpea ja vetistä jänkää, missä tuhansin mutkin luikertelevat kuusien tai koivikoiden reunustamat joet ja purot.

Härkävaaran kohdalla on nähtävissä nämä kaikki.

[13102013]

Itse kulkenut Härkävaaraan Peskihaaran tuvan kautta vaelluskengillä ja päässyt kuivin jaloin. Molemmat aika hiljaisia paikkoja koska ovat hieman syrjässä pääväyliltä. Härkävaaran saunan lämmitys vaatii hieman työtä kokonsa ja kiukaansa takia.
Jatko Tahvolle täällä kerrotulla tavalla, loppuosa Paasilinjaa pitkin. Tämäkin osuus onnistuu vaelluskengillä kun kiertelee märimmät kohdat.
Jos Vongoivalta pitää palata autolle niin Kuusikurun kautta paluu on hyvä valinta. Peuraselän ja Keskipakan laavun välisellä osuudella on tarkalla kastuuko jalat vaelluskengissä. Pitkospuut huonossa kunnossa tai niitä ei löydy ollenkaan.

[Nuortti]

Tiistai Vongoivan kammi - Muorravaarakka, linnuntietä 11,5 km

Mielestäni paras reitti on kavuta ensin ylös Sihvelinlakopään ja ja Siulapään väliselle harjanteelle ja sieltä suunnata alas laaksoon ja kohti Keinopään pohjoispuolta. Eli Kielisvaara jää pohjoiseen. Kammilta menee kylläkin polku kohti Reututunturia Vongoivan joen vartta pitkin, mutta Kielisvaaran ja Kielitunturin välinen maasto viimeistään kertoo vaeltajalle, mitä kieli maastossa tarkoittaa.
Ja kun Keinopää lähestyy, niin vastaan tulee Anterintie. Keinopään pohjoisrinteillä muutama sata metriä Anterinjoen Akanhärkäkurun haarasta on seitakivi, jolle voi osoittaa kunnioitusta. En tosin usko, että kiven hieronta voimaannuttaa vaeltajaa. Polku Akanhärkäkuruun vie sopivasti ohi kosteikkojen.
Kun Akanhärkäkuru on katseltu, ihailtu ja ohitettu etelän puolelta, niin lienee paikallaan pitää lounastauko ennen kuin jatkaa reissua. Polku vie sitten perille Muorravaarakanjoen itäpuolella. Muorravaarakan kammi on ns. varauskammi. Se lienee upein varattavissa oleva paikka UK-puistossa. Siellä jos missä fasaania syödään asianmukaisessa paikassa. Kanttarelleja ja/tai herkkutatteja lienee löytynyt mausteiksi matkan varrelta.

[Nuortti]

Keskiviikko Muorravaarakka – Sudenpesä. linnuntietä 9 km
Muorravaarakan kuuluisuudelle eli Viljami-hiirelle voi jättää aamulla terveisensä esimerkiksi kirjoittamalla kommentin vieraskirjaan.
Sudenpesään on linnuntietä matkaa runsas 9 km. Todellisuudessa taivalta riittänee ehkä 14 km. Alkuun on Muorravaarakan joen ylitys. Pääsääntöisesti saappaan varret riittävät siihen kuivin jaloin. Sitten ylös kohti Sollanpään ja Ukselmapään välissä olevaa Pirunporttia. Polku vie sinne, ellei halua kulkea suoraan kompassisuunnan mukaan. Pirunportin jälkeen on nousu Ukselmapään pohjoisharjanteelle ja sitten laskeutuminen alas Paratiisikuruun.
Tarina kertoo papista, joka ohjasi rippikoululaisiaan Pirunportin kautta Paratiisikuruun. Mutta joukko eksyi matkalla, kun kenties eivät saaneet korkeimman johdatusta.
Paratiisikurusta suunta joen vartta pitkin kohti Vaulopäätä ja edelleen sen itäharjanteen polkua pitkin Sarvijoelle, jossa joen ylittää saappaat jalassa. Sorvusojan eli Sarvijoen tupa jää polun varteen oikealle ja sinnekin voi poiketa. Ja vielä on kilometrin verran länteen lounaaseen suuntautuvaa polkua pitkin Sudenpesään. Sudenpesässä voi sitten rauhassa nauttia karitsasta suden nälkään mustikkakastikkeella maustettuna. Ja sen jälkeen istahtaa takan ääreen Jallupaukulle.

[Eräkulkuri]

Sorvusoja eli Sarvijoki. Onhan sillä vielä kolmaskin nimi, nimittäin Sorbusoja. Ken muistaa kuka tuon nimen takana on?

[Nuortti]

Olen kyllä kuullut Sorbusojan nimeä käytettävän paikan päällä. Mistä nimi on alkunsa saanut, on minulle epäselvää.
Heitetään arvaus: Sorbus oli aikanaan halpaa hedelmäviiniä. Siihen kait sekoitettiin pihlajanmarjoja. Sorbus maistui kämpässä yöpyville.
Toinen arvaus on että sorbus tarkoittanee pihlajaa. Olisiko joen varrella kasvanut niitä?

[asentopaikan aave]

Joskus olen täältä lukenut, että nimi on peräisin jokeen rikkoutuneesta Sorbus-pullosta, sitä en osaa sanoa kuka nimen tapauksen johdosta antoi.

Mahdollisista pihlajista Sarvijoen varrella en tiedä, mutta lähistöllä Sotavaaranojan ja Lupukkaojan haarassa on laaja noro- ja lähdealue, jolla kasvaa rehevää lehtomaista kasvustoa, mukaanlukien pihlajaa.

[diver]

Oisko tuo oikeasti koskaan kenelläkään niin tiukalle vetänyt että olisi sorbusta pitänyt kairaan kuskata

[Ursus]

Myös Ukselmakurussa olen nähnyt pihlajan.

[Pepi]

Totesin aikoinaan retkeilevissä opiskelijapiireissä, että useampikin henkilö väänsi Sorvusojan nimen ensikuulemalta spontaanisti Sorbusojaksi ihan samankaltaisuuden ja opiskelijahuumoriin kuuluvan sanaleikittelyn takia. En usko, että nimellä on vain yksi tietty keksijä tai että se liittyisi johonkin todelliseen tapaukseen.

[Eräkulkuri]

Totesin aikoinaan retkeilevissä opiskelijapiireissä, että useampikin henkilö väänsi Sorvusojan nimen ensikuulemalta spontaanisti Sorbusojaksi ihan samankaltaisuuden ja opiskelijahuumoriin kuuluvan sanaleikittelyn takia. En usko, että nimellä on vain yksi tietty keksijä tai että se liittyisi johonkin todelliseen tapaukseen.

Ensinnäkin kyse on Sorbus viinistä. Silloin viitisenkymmentä vuotta sitten Sorbus ja Vinetto nimiset väkevät viinit olivat suosittuja eräissä piireissä. Tällä en tarkoita mitään seurapiirejä, vaan päinvastoin. Varmaan siksi, että näillä juomilla oli paras hinta- laatusuhde, kun verrataan hintaa suhteessa alkoholipitoisuuteen.

Moni täällä Saariselällä ”vanhan kaartin" kulkijoista muistaa varmaankin Lonely Riderin. Tapasin tämän velikullan usean kerran niissä maisemissa. Juttua riitti eikä tarvinnut kuivin suin kuunnella enkä nyt tarkoita Sorvusojan vettä. Siinä ohessa syntyi tarina Sorbusojasta.

Ainahan joku näitä ”sutkauksia" keksii ennen kun ne yleistyvät. Tässä tapauksessa ainakin minun muistini mukaan Lonely Rider alkoi tätä Sorbusojan nimitystä käyttää Saariselän tupakirjoissa ehkä joskus 1970/80-luvulla.

[Nuortti]

Ensinnäkin kyse on Sorbus viinistä. Silloin viitisenkymmentä vuotta sitten Sorbus ja Vinetto nimiset väkevät viinit olivat suosittuja eräissä piireissä. Tällä en tarkoita mitään seurapiirejä, vaan päinvastoin. Varmaan siksi, että näillä juomilla oli paras hinta- laatusuhde, kun verrataan hintaa suhteessa alkoholipitoisuuteen.

Toinen syy suosioon lienee ollut se, että viinakorttiaikana viinaostosten kertaoston määrä rajoittui kahteen pulloon kirkasta (tikkuviina, pöytäviina, Koskenkorva) ja kahteen pulloon värillistä viinaa (Jaloviina).

[Pepi]

Sorbusoja oli tuttavapiirissäni yleinen nimitys jo 1960-luvulla. Eikä tämä tuttavapiiri edes liiaksi sorbusta nautiskellut. Tokihan Lonely Riderkin on voinut sen ottaa käyttöön ihan riippumattomasti. Ja mahdollisesti olla ensimmäinen, joka on jättänyt siitä kirjallisen dokumentin.

[amatööri]

Joskus on tullut tuota Eräkulkurin mainitsemaa Vinettoa maistettua.Sorbus eli soppa on jäänyt kyllä väliin.Aperita samaa sarjaa...melkein nousee oksennus kurkunperään kun muistelee menneitä .

[invader]

Sorbusojan kämppä oli vähän eri paikassa kuin nykyinen, mutta onko se vanha vain siirretty uudelle paikalle?

Lonely Riderista tuli mieleen ainakin Vanja Vaarin retkikunta, Tsaari ja tieysti Tauno Perttula, Helsinki. Nämä vaelsivat Saareiselällä ennen kuin mönkijät ja turistimassat pilasivat paikan.