UK-puisto reitti Siula-aita

[Nuortti]

Olen antanut nimen UK-puistossa reitille Kemihaarasta Kiilopäälle: Se on ”Siula-aita”. Kullakin yöpymispaikalla on oma nimikkoruokansa:

Kemihaara on lähtöpaikka.

Lauantai Härkävaara, härkää Härkävaaran tapaan
Sunnuntai Tahvontupa, ankkaa alá Tahvontupa
Maanantai Vongoivan kammi, Vongoivan sorsaa nuotiolla
Tiistai Muorravaarakka, fasaania Muorravaarakan mausteilla
Keskiviikko Sudenpesä, karitsaa suden nälkään
Torstai Kuuselan kämppä (Luirojärvi), porsaan kassler Kuuselan tapaan
Perjantai Lankojärvi, hyvin riippunutta härän ulkofilettä

Lauantai Kiilopää on Siula-aitareitin päätepiste.

Ruokajuomana tietysti parhaat punaviinit oman valinnan mukaan. Toki shamppanja ja valkoviinikin maistuvat näiden ruokien kera.

[jääleinikki]

^Mikä on rinkkasi paino vaelluksen aloituspistessä, entä ruuan osuus kokonaispainosta? Hyvälta kuulostaa vaellusruokasi kyllä!

[Nuortti]

Noin 30 kg.

[Hanu]

Grammaajia varten punkun voi otta lasipullojen sijaan muovipullossa nykyään ellei jopa tölkeissä.

[diver]

https://bushwalkingnsw.org.au/clubsites ... edWine.htm
Siitä grammareille.Lieneekö enää saatavilla en tiedä.8,2 % väittää alkoholipitoisuutta olevan joten kaipa tuolla känniin pääsee.Muistaakseni tuota ei saanut Suomesta kun se olisi pitänyt myydä Alkon kautta.

[Nuortti]

Grammaajia varten punkun voi otta lasipullojen sijaan muovipullossa nykyään ellei jopa tölkeissä.

Shamppanjaa ei vielä saa muovipulloissa kuten punkkua tai valkkaria.

[Nuortti]

Lauantai: Kemihaara – Härkävaara, reittiehdotus

Härkävaara lienee ainoa kämppä UK-puistossa, minne ei varsinaisesti mene ainuttakaan polkua. Toki kämppää lähestyttäessä jälkiä alkaa näkyä.
Kemihaarasta Härkävaaraan (linnuntietä runsas 12 km) voi kulkea seuraavasti: Ensin polkua pitkin Keskiharjun nuotiopaikalle ja siitä edelleen polkua pitkin poroaidalle. Ja portin toiselta puolelta sitten poluttomalle taipaleelle ja suunta suurin piirtein luoteiseen, Peskihaaran ylitys ja sitten joen eteläpuolta kohti länttä kunnes Härkävaara on suurin piirtein koillisessa. Ja siitä Peskihaaran yli ja kävely kämpälle. Suot saattavat olla märkiä ja niiden ylitys vaatinee saappaita. Toki muitakin Peskihaaran ylityskohtia voi käyttää kuten jalkineitakin. Pääsääntöisesti Peskihaaran voi ylittää saappaita riisumatta.
Härkävaaraan voi suunnata myös Peskihaaran kautta (linnuntietä 12 + 5 = 17 km), eli matka pitenee melkoisesti. Näin voisi välttää hankalimpien soiden ylitykset.
Talvella voi seurata Kemihaarasta Jaurulle vievää kelkkajälkeä ja ylittää Liittohaara paikassa, missä se yhtyy Peskihaaraan.

[Eräkulkuri]

Entäpä jatko-osuus Härkävaarasta Tahvontuvalle. Kertokaapas paras reitti kesäkelillä.

[Nuortti]

Härkävaara – Tahvontupa, sunnuntai

Härkävaarasta Tahvontuvalle (linnuntietä runsas 12 km) voi käyttää seuraavaa reittiä:
Aluksi suunta pohjoiseen (hiukkasen itään) kohti Härkävaaran rinteillä 1,3 km päässä olevaa kivistä istuinta. Sieltä suunta luoteeseen kolmen ojan yhtymäpisteeseen. Kun niistä yksi tai kaksi on ylitetty, niin kuivaa kangasta pitkin samaan suuntaan poroaidalle. Ja sitten poroaidan ali sopivasta kohtaa ja tähtäin poroaidan luoteispohjoispuolella oleva suon ohitus noin kilometrin päässä. Sieltä suunta Auhtiselän huipun itäpuolelle. Jos hyvin käy, niin siellä näkee maastossa Salpalinjan jälkiä. Salpalinjaa pitkin pohjoiseen kohti Jaurujokea.
Kun Jaurujoki on ylitetty (onnistuu yleensä saappailla), niin pohjoispuolella on vahva polku, joka vie poroaidan portille, josta kulku jatkuu kohti Tyyrojaa ja edelleen sen vierustaa pitkin Tahvontuvalle.
Yleensä vaelluksen toinen päivä on reissun raskain. Mutta Tahvontuvan saunassa voi nauttia olutta palautumislääkkeenä.

[Eräkulkuri]

Tuo Nuorttin kuvaama reitti on mielestäni paras ja sitä olen itsekin käyttänyt. Joskus kuivina kausina olen kulkenut Härkävaarasta Peskihaaran viertä ja siitä erkanevan läntisen latvapuron vartta suoraan Nummerusaavan poikki Peskiselän laiteita noudatellen poroaidan kolmikulmaisen risteyden kautta suoraan Aarnetin Paasilinjaa pitkin Jaurulle ja siitä kulku-uraa Tahvolle. Monasti olen pitänyt asentopaikkaa puolisen kilometriä kaakkoon sijaitsemalla Peskihaaran alkulähteiden latvapurojen välisen tievan kaistaleella. Siinä on hieno leiripaikka kahden puron välissä mahtavan sateenvarjon muotoisen hongan lähistöllä. Sieltä olen mennyt suoraan Auhtiselän yli Jaurun sillalle ja Tahvolle. Tämä taitaa olla lyhin, mutta ei helpoin reitti Peskiselän ja Auhtiselän rinteiden ”pirunkynnösten” vuoksi.

Auhtiselkä ja Jauruun etelän puolelta laskevien vesien väliset vaaramaat ovat todellista lapinkorpea, jossa on lähteitä ja puronvarsien korpikosteikkoja sekä rinnesoita. Suunnistus on haastavaa, kun naavaisen ja tuuhean kuusimetsän välistä yrittää etsiä sopivia kulkuväyliä. Siinä kulkusuunta helposti sekoaa.

Keskikesän kuivina kausina heinää kasvavat avosuot ovat hyviä kulkumaita, jossa saapas ei uppoa kovinkaan syvälle. Tällöin olen kulkenut joskus samoja reittejä kuin talvellakin, avosoita pitkin. Härkävaara on erilainen kuin Auhtiselkä. Härkävaarassa on Itäkairan komeimmat ikihongat. Siellä on väljyyttä ja kovaa maata verrattuna Auhtiselkään. Härkävaaran laella ja paikoin rinteilläkin on kalliolohkareista luonnon muodostamia ”kivikökköjä” vähän kuin Pyhä Nattasella, joita ei saa potkimallakaan nurin.

Kaiken kaikkiaan tämä Härkävaaran ja Jaurun väli on polutonta erämaata sanan varsinaisessa merkityksessä.

[Hanu]

Härkävaarasta puheen ollen: Yhden kerran olen käynyt ja saavuin lännestä kahlaamalla ihan avovedessä jo ennen jokea. Onko kukaan muu saapunut näin kämpälle?

[Eräkulkuri]

Härkävaarasta puheen ollen: Yhden kerran olen käynyt ja saavuin lännestä kahlaamalla ihan avovedessä jo ennen jokea. Onko kukaan muu saapunut näin kämpälle?

Olen pitänyt reissuistani päiväkirjaa. Näitä vahakantisia muistikirjoja on kertynyt yhteensä 11 kpl. Niistä on hyvä tarkistaa erilaisia tapahtumia, mitä kairassa on sattunut. Niinpä tuon Hanun kertomasta kokemuksesta heräsi muistoja aivan samanlaisesta kokemuksesta samassa paikassa. Se oli vuosi 2011 syyskuussa, kun tulin Pihtijoelta Härkävaaraan. Jo alkumatkasta Suopattipuron varrella vesi oli tulvinut laajalti yli äyräiden eikä saappaiden varret riittäneet edes puroa lähestyessäni. Syvällä virtaavan puron yli pääsin vain "sillan" rakentamisen jälkeen.

Avosoita kierrellen tulin sitten osin vanhaa traktoriuraa seuraillen Suopattivaarojen kautta Härkävaaran ja Peskihaaran edessä avautuvalle suolle, siis lännestä päin kuten Hanukin. Suon laita oli kauttaaltaan puolisen metriä syvällä veden alla. Näin lopputaipaleella ei enää ollut väliä, vaikka kahlasin koko tulvivan suon ja porskutin suoraan Härkävaaran kämpälle.

Olitko Hanu samaan aikaan niillä main kulkemassa?

[Nuortti]

Edellä mainituista syistä olen vältellyt Härkävaaraan menoa, siis silloin kun on ilmeistä, että vedet ovat korkealla.
Yksi hauska tapahtuma oli kerran kun lähestyin Härkävaaran kämppää lounaasta suota vältellen ja ylitin Peskihaaran vajaan 100 metrin päässä kämpästä. Ylityksen jälkeen kompassista katselin suuntaa ja kun olin kävellyt runsaat kymmenen metriä, niin tuli taas joki vastaan ja se virtasi riittävällä tarkkuudella tuvan suuntaan. Mutta eihän se niin voinut olla - tuumailin - vedenhän pitäisi virrata poispäin kämpältä. Päätin kuitenkin kävellä ylävirran suuntaan, siellähän se kämppä pakosta on. Ja niin olikin. Myöhemmin selvisi, että tuossa kohtaa joki mutkittelee edestakaisin. Tuolloin käyttämässäni kartassa Koilliskaira 1:100000 joen mutkittelu ei näy. Ei se tietysti ihme ole, kun kartalla 1 mm on luonnossa 100 metriä.

[Nuortti]

Maanantai, Tahvontupa – Vongoivan kammi

Tahvontuvalta Vongoivan kammille (linnuntietä 8 km) yksi reitti on kulkea vahvaa polkua pitkin Tyyrojan itäpuolella kohti Vongoivan huippua. Reitti menee Pirravaatselman länsipuolelta. Miksiköhän sen nimi ei ole Birravaatselma? Kun Vongoiva on huiputettu, saa tupien vieraskirjakirjoitusten perusteella oikeuden Vaeltajien Vanhainkotiin. Vongoivan huipulta korkeuskäyrien mukaisesti laskeudutaan alas Vongoivanjoen haaroille ja jatketaan sitten joen vartta pitkin Vongoivan kammille. Kaikkinensa helppo reitti. Vähemmällä nousemisella selviää, mikäli suuntaa kulkunsa Tyyrojan länsipuolitse. Suunta alkuun kohti Povivaaraa kohti ja sitten reilusti Povivaaran länsipuolelta jyrkimpiä nousuja välttäen Vongoivan räystästä ihailemaan. Ja sitten korkeuskäyrien mukaisesti laskeutuminen alas Vongoivan joelle. Ja kun Vongoivan kammille on tultu, voi aloittaa sorsan rintafileiden valmistelun. Helppo tapaa on kietoa fileiden ympärille tinapaperia ja laittaa sitten hiillokseen n. 15 minuutin ajaksi.

[Hanu]

Minun kokemukseni on jo v.2002. Olin Pihtijoen ja poroaidan risteyksen tietämillä yötä ja lähdin tavoittelemaan Paasilinjan ja kansallispuiston rajan risteystä. En viitsinyt kompassia vilkuilla, kun ajattelin, että jompi kumpi tulee kuitenkin vastaan. Kuljin liikaa oikealle ja kansallispuiston raja ei näkynytkään maastossa ja päädyin lähelle Kortumaojaa. Törmäsin liki kohtisuoraan poroaitaan ja kaikki kartallani näkyvät aidat olivat itä-länsi suuntaisia, kuten kulkunikin. Hetken ihmeteltyäni ja kompassilla katsellen totesin aidan olevan uusi, Paasilinjalla ja kartassa näkymätön. Siitä sitten Vittukeinon Peskihaaran kautta Härkävaaran kämpälle. Loppu ennen jokea meni kahlaten ihan vesisuossa, jossa oli kova pohja. Vettä oli 5cm vaille 44 numeron saapasvarsi eli en edes jalkojani kastellut, mutta jännää oli, miten käy.