UK-puisto reitti Siula-aita

[Ursus]

Saviojan kämppä oli ennen alempana ja lähempänä ojaa, jolloin lumien sulaessa se oli keväällä vaarassa joutua veden saartamaksi. Niinpä se siirrettiin ylemmäs nykyiselle paikalle joskus 1990-luvulla.
Perttulan Taunon tapasin, missä muuallakaan kuin vanhalla Hammaskodalla, joka oli hänelle rakas paikka - eikä Tauno kauaa sen jälkeen elänytkään. Vanja Vaarin (koira) tuhkat on tietääkseni tuotu UKK-puistoon, ja senkin retkikunnan tapasin muutaman kerran. En laita isäntäväen sukunimeä näkyviin vaikka sen tiedän.

[jääleinikki]

Sarviojan kämppä siirrettiin kesäkuussa 1993. Kävin paikalla kun metsähallituksen pojat olivat työn touhussa. Retkeilijöitä varten oli pystytetty SA-joukkueteltta suojaa tarvitseville. Tulin Muorravaarakasta Pirunportin ja Paratiisikurun kautta, Sudenpesän kautta Portttikoskelle saunomaan.

[Hanu]

Sorbus on jäänyt maistamatta, mutta Vinettopullo oli tärkeä vertailumateriaali kasvien tunnistusta opiskeltaessa. Mm. jouhisaran tyvitupet ovat Vineton väriset. Yhtä vähän saman sarjan tuotetta on edelleen saatavana eli Gambinaa. Siitähän Junnu Vainiokin lauloi halvimpana juomana ravintolassa.

Sudenpesä on kyllä komealla paikalla. Kelpaa herkutella siellä.

Pihlajahan on aika yleinen puu ihan metsärajoille asti Lapissa. Tulipunaiset pihlajat antoivat syyskuussa kivaa kontrastia katajille Annaperttusselällä....

[Ursus]

Olin Sarviojalla Sudenpesässä 1990-luvulla ku söimme oikeasti kolmen ruokalajin päivällisen: alkukeitto, oikeita perunoita tottai keitettynä sekä salaattisekoitus jonkun kastikkeen kera (en enää muista), jälkiruokana charlotte russe ja lopuksi tietysti kahvit nisujen kera.

[Nuortti]

Torstai Sudenpesä – Luirojärvi Kuuselan kämppä, linnuntietä 12 km
Torstaina reissu jatkuu kohti Kuuselan kämppää. Aluksi kuljetaan polkua pitkin Seisomakiven selälle. Ylös voi nousta mutta laakso on kaunihimpi. Eli suunta etelään kohti Pälkkimäpäätä ja kun laakso kääntyy itään, niin ylös Pälkkimäpään itärinnettä korkeuskäyriä pitkin oman valinnan mukaan. Ja kun harjanteelle on päässyt, niin Luirojärvi siintelee melkein etelässä. Kun harjanteelta alkaa laskeutua alaspäin niin vastaan tulee mönkijäpolku, joka vie Pälkkimäojan laavulle. Siellä on hyvä keittää nokipannukahvit.
Kun kahvit on juotu ja/tai lounas syöty, niin nuotiopaikan vierestä pääsee saappailla kuivin jaloin Pälkkimäojan toiselle puolelle. Ja sieltä polku/mönkijäpolku/tie vie Luirojärvelle. Tunturimaisemista nauttivan kannattaa nousta ylös Apujoukkojenvaaralle ja sieltä edelleen Sokostille. Kun Sokosti on huiputettu, niin ei muuta kuin alas ja suunta sitten kohti Luirojärven lähellä kulkevalle polulle ja sitä pitkin Kuuselan kämpälle. Toki Raappanan kammilla voi poiketa.
Luirojärven leirintäalueelle saavuttaessa ensin tulee vastaan Rajan kämppä (valvontatupa jää pohjoisen puolelle), sitten autiotupa/varaustupa ja sauna ja vihdoin Kuuselan kämppä.
Luirojärven saunassa on vuorojako sellainen, että naiset saunovat parillisilla tunneilla, miehet parittomilla. Kello 21 jälkeen alkaa vapaavuorot eli kenties sekasauna-aika. Ja saunan ja oluen jälkeen on aika siirtyä valmistamaan porsaan kassleria. Siinä on sopivasti rasvaa täyttämään mahdolliset kalorivajeet eikä herkutteluakaan näin ollen tarvitse jättää maalikyliin. Voi vain toivoa, että viiniä olisi vielä jäljellä. Onhan päivä vielä huomennakin.

[Nuortti]

Perjantai, Luirojärvi – Lankojärvi, Linnuntietä 14 km
Kuuselan kämpän ohi kulkee vahva mönkijäpolku, joka vie Luirojärven alaluusualle eli paikkaan, mistä Luirojoki alkaa. Sen yli pääsee pääsääntöisesti kuivin jaloin saappaat jalassa. Joskus, muistaakseni vuonna 2017 paikalle oli rakennettu jonkinlainen siltakin mönkijöitä varten, mutta ei tainnut silta kestää Lapin ankaria luonnonvoimia kuin vuoden pari. Enää siltaa ei ole.
Kun joki on ylitetty, niin kulku jatkuu polkua pitkin Luirojärven rantaa seuraillen kohti pohjoista, jossa siintävät Joukahaispää ja Lupukkapää. Kun Luirojärvi alkaa olla ohitettu, niin polku suuntautuu luoteeseen päin Livikonlammille. Lampien jälkeen vajaan kilometrin päässä polku kääntyy lounaaseen. Tätä, suuntaa seurataan parisen sataa metriä ja sitten kannattaa suunnata kompassin kanssa kohti Palovankanjoen tulipaikkaa. Eli puron varrelta pois pieneen ylämäkeen!
Tulipaikan jälkeen kulku jatkuu Palovankanjoen eteläpuolella kohti seuraavaa tulipaikkaa lähellä Suomujokea. Itse asiassa siellä on vierekkäin kaksi tulipaikkaa. Toinen sijaitsee pienen lammen rannalla. Ja eteenpäin kun mennään, niin tullaan Palovankanjoen ylittävälle entiselle sillalle, jossa on katsomisen arvoinen vesiputous. Metsähallitus on poistanut sillan, mutta joen yli pääsee saappaat jalassa kuivin jaloin, kun seuraa jokea ylävirtaan parisen sataa metriä ylityspaikkaa tiiraillen.
Kun Palovankanjoki on ylitetty, reissu jatkuu Suomujoen itärannallareilu pari kilometriä kohti kahlaamoa. Tammakkopää ja Mustakero kohoavat kulkijan itäpuolella. Kahlaamossa voi pääsääntöisesti ylittää Suomujoen kuivin jaloin saappaat jalassa. Paras ylityspaikka lienee noin 100 metrin päässä mutkasta, missä Suomujoki kääntyy itään. Ja kun kahlaamo on ylitetty, niin polkua pitkin pääsee noin kilometrin päässä sijaitsevalle Lankojärven tuvalle.
Lankojärven tupaa lähestyessä voi ihailla joutsenia, jos tuuri käy. Erakko Meäntäisen niliaitan ja ruuhen jäännökset ovat lähellä olevassa saaressa.
Ja kun nälkä alkaa vaivata, on aika valmistaa hyvin riiputettu ulkofile itselle sopivan kypsyysasteen mukaan. Jos paistinpannua ei löydy, niin tinapaperi riittää hommaan. Paketti nuotioon tai kamiinaan. Ulkofileen sijaan voi toki nauttia entrecotesta. Kun filettä ostaa, kannattaa kauppiaalta kysäistä, onko file peräisin huonosti lypsäneestä lehmästä. Silloin se on riittävän rasvaista ja siten kulinaarisesti huippua. Ja toivottavasti on vielä ainakin kuksallinen punaviiniä mukana. Ruokailun jälkeen maistunee nokipannukahvit yhden tähden Jallun kera. Reissuhan alkaa olla valmis. Edessä on enää lauantain pikataival Kiilopäälle kevyen rinkan kera.

[Nuortti]

Lauantai, Lankojärvi – Kiilopää, Linnuntietä 15 km
Rinkka on varsin kevyt, kun viimeinen vaelluspäivä alkaa. Jos muonat on oikein mitoitettu, niin kahveet voisi juoda Rautulammella. Sinne pääsee polkua pitkin Rautuojan varrella. Kolmisen ojaa on ylitettävänä, mutta niistä ei harmia kulkijalle ole. Eksyminen lienee mahdotonta.
Rautuojalta Kiilopäälle pääsee ”kiertäen” seuraamalla hiihtoladun merkkejä. Suorempi reitti lähtee Rautulammen länsipuolelta ylös Rautupään rinteille. Tämä vaihe on mielenkiintoinen valehuippuineen. Olisikohan niitä 8 kpl laskutavasta riippuen. Valehuipulla tarkoitetaan huippua, joka näkyy alhaalta ylöspäin kulkiessa. Kun huipulle kuvittelee tulevansa, niin kas, edessä onkin uusi huippu. Ja kun todellinen huippu on savutettu, alkaa loiva laskeutuminen Niilanpään ja Rautupään väliseen laaksoon. Ja sitten on taas nousua Niilanpään eteläharjanteelle. Ja sieltä polkua pitkin alas (UKK-puiston suositus on, ettei poluilta poikettaisi) ja edelleen kohti Niilanpään porokämppää ja sieltä edelleen Kiilopäälle. Reissu on sitten valmis, kun on rinkkansa punninnut päätepisteen vaa’assa. Saariselkä voi olla mainio paikka juhlia reissun päättymistä. Hyvässä lykyssä välietapissa Laanilassa on ”monotanssit” syksyaikaankin.

[Nuortti]

Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä kämppä tällä reitillä on paras!

[Hanu]

Valinta on helppo eli Tahvontupa. Ei ehkä kämppä itsessään, mutta paikkana suosikkini. Ja sauna on tietenkin huippu juttu aina.

[Nuortti]

Sauna on myös Härkävaarassa ja Luirojärvellä. Mutta kyllä Tahvontupa on hieno paikka.
Itse olen pääsääntöisesti yöpynyt varaustuvan puolella. Ei tarvitse pohtia, mahtuuko kämppään.

[Eräkulkuri]

Kyllähän Tahvon sijainti on hyvä, vaikka se onkin "soramontussa". Tahvontupa muistuttaa rakennuksena tyypillistä kesämökkiä. Siinä on edessä kuisti kuten yleensä mökeissä ja kuistille päin suurikokoiset ikkunat kesämökin tapaan. Perinteisistä Lapin kämppärakennuksista se poikkeaa myös siinä, että mökin hirret eivät ole kelohonkaa ja siinä on vihreäksi maalattu peltikatto. Sisätilat ovat erittäin ahtaat ja varsinkin silloin, kun kaksoislaverien vuoksi porukkaa on paljon. Tämähän koskee lähinnä talvisesonkia, sillä paikkahan on tosi suosittu. Muutoinhan Tahvolla on hyvät telttapaikat lähistöllä. Itse pidän enemmän lähistöllä olevasta Peuraselän kämpästä.

Paras kämppä kyseisellkä reitillä on Härkävaara. Se on mahtavista kelohongista rakennettu tilava kämppä, jossa on kookas tynnyrikamiina. Sijainti ja ympäristö on avara ja monipuolinen. Suoraan edessä laaja avosuo ja mutkitteleva joki, takana mahtipuistaan erottuva vaara. Tärkeä pointti on se, ettei kämpälle johda lainkaan maastossa erottuvaa polkua, ja siksi se on hyvin rauhallinen paikka.

Saunan osalta Tahvo vie pisteet 6 - 0.

[Aaro]

Omia latuja suosivana tukeudun Vongoivalle mennessä Siulaan. Aikaa minulla on yleensä runsaasti, availen sieltä uraa Lihakurun suuntaan ja vasta seuraavana päivänä ahkion kanssa Vongoivalle. Tilaa ja rauhaakin Siulalla on yllin kyllin - kun ei ole saunaa.

[Nuortti]

Siulanruoktu on ihan mukava kämppä ja hyvä vaihtoehto Tahvon tuvalle.. ”Siula-aitareitin” Härkävaaran sijaiskämppiä voisivat olla Vieriharju, Manto-oja, Peskihaara ja Peuraselkä. Peuraselältä Tahvolle kannattaa kulkea Jaurujoen pohjoispuolelta. Siellä on tasaista käpykangasta melkein koko matka. Eteläpuoli on varsi epätasaista ja kosteata rääseikköä kulkea.
Vongoivan kammin korvaa mainiosti Anterin Mukka eli Keskon kämppä. Mikäli Tahvontuvalta lähtee kohti Anteria, niin suositusreitti voisi olla Vongoivan huiputuksen jälkeen Lokan Alen Muurivaara ja sieltä Anteriin.