Miten sen nyt ottaa ^ . Nykyään kukaan ei metsästä eikä kalasta - paitsi ammattikalastaja, joka ei kuitenkaan kairassa kulje kalastamassa - Suomessa elinpitimikseen. Metsästäjäkin on yhtälailla huvireissulla makkarapaketti repussa.
Eli jos niin haluat, olemme maastossa turisteja kaikki, kuka mitäkin tekemässä.
En tiedä mikä tekee vaelluksesta oikean ja eron turistiin. Turinota lukiessa ainakaan minä en oikein ole useimmiten vaeltanut....
Varsinaisen rahaa tuovan turistin - joka käyttää aina palveluita ja maksaa niistä - ja omillaan toimeen tulevan vaeltajan ero on tuo.
Saat tietysti olla eri mieltä
Tietenkään kukaan kotikunnassaan kuljeskeleva ei voi olla turisti!
Vanhan eräperinteen ja nykyisen retkeilykulttuurin välinen ero on melkoinen. Jo pelkästään sen tarkoituksen vuoksi, miksi erämaihin lähdettiin. Paljon on kirjoiteltu eräkirjoja vanhoilta ajoilta. Samuli Paulaharju, A.E Järvinen, K.M. Wallenius, Veikko Haakana ym, vaikka kirjanoppineita eränkävijöitähän nämä kirjailijat olivat. Eipä vanhan ajan erämiehet juuri itse näitä kirjoitelleet, osasivatko kaikki edes kirjoittaakaan. Lukemalla näiden eräkirjallisuuden klassikoiden tarinoita, saa nykypäivän kulkija jonkinlaisen käsityksen millaista elämä oli.
Eräs kirjoittajista, joka itse oli ”ammattimetsästäjä ja lainsuojaton”on Unto Ek.
Jos on kiinnostunut asiasta, kannattaa lukea Unto Ekin kirja HIRVENTAPPOPAIKKA. Se kertoo metsästäjän näkökulman ajasta, jolloin Sallan ja Savukosken sekä Sompion pohjoiset erämaat muodostivat yhtenäisen laajan Itäkairan, missä eränkäynti mahdollisti ammattimaisen metsästyksen ja jopa kuukausien yhtäjaksoisen eräelämän. Silloin 1950/60-luvuilla oli jo nähtävissä se ristiriita, mitä suuret metsäsavotat oli aiheuttava perinteiselle eränkäynnille. Muualta tulleita retkeilijöitä ei siihen aikaan juuri ollut eikä tyhjänkävelyä paikalliset harrastaneet. Enimmäkseen siinä liikutaan nykyisissä Tuntsan erämaissa, asustellaan viikkokausia vanhoissa savotta- ja porokämpissä, joista osa on edelleen olemassa. Kirjan luettuaan retket noille alueille saavat uutta ajateltavaa.
Unto Ek on/oli kiistelty persoona. Hän pestautui rajavartijaksi Inariin, mutta ei sopeutunut rajamiehen kurinalaiseen elämään ja erosi pian valtion palveluksesta. Untosta tuli sen jälkeen lähes ammattimainen metsästäjä, joka elätti itseään myös savotoilla. Myöhemmät vastoinkäymiset synnyttivät Untossa vihan ja katkeruuden yhteiskuntaa vastaan ja hänestä tuli ehkä tunnetuin suomalainen salametsästäjä, joka on kaatanut yli 200 hirveä ja lukuisia karhuja muusta riistasta puhumattakaan.
Aika muuttuu aina. Entisajan eräelämä ei nyyiselle juuri yhtymäkohtia tarjoa.
Kaksi kirjaa olen lukenut Ek:iltä. En muista enää niiden nimiä kun aikaa kulunut. Varsinkin salametsästyksestä oli aika hurja kirja.
Salametsästyksestä valkokuvaamiseen siirtynyt EK oli jo kesyyntynyt toisessa lukemassani kirjassa.
Tuvat kannattais pitää niin hankalassa kunnossa ettei somevaeltelijoita houkuttais lähteä niihin tutustumaan.
Hankalaan tilanteeseen joutunut vaeltelija luultavasti tuvasta avun saisi vaikka pitäisi klapihommilla aloittaa, kunhan on kuivaa ja työvälineet tarjolla, se on jo paljon.
Kyllä tuo massaturismi on yksi suurimmista syistä Lapin luonnon turmelemiseen. Katsokaapa vaikka sitä Kaunispään rinnettä, joka on rakennettu täyteen. Miksi ihmeessä noin korkealle tunturiin myönnetään rakennuslupia? Jostain tuulivoimaloista kyllä koetaan maisemahaitaa, mutta loma-asunnoista avotunturissa ei.
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
Nykymeininki rakenteiden osalta on minusta hyvä. Ruuhkapaikoille rakennetaan uutta ja muualla nippa nappa ylläpidetään vanhaa. Erämaa-alueet pysyvät erämaina ja kansallispuistot rakennetaan.
Kuka sitten on luonnon turmelija? Se, että vaeltaja istuu illalla maastosta keräämillään puilla tehdyllä nuotiolla? Vai paikallinen poroaidan tekijä, jolta jää maastoon makkarapaketit ja aspipurkit? Vai retkeilijä, joka kulkee sorastettua polkua ja keittelee kaasukeittimellä ulkolaista retkimuonaa ajettuaan ensin 1000km autollaan lappiin? Vai kenties se paikallinen, joka kaataa luvalla hirven erämaahan ja hakee sen mönkijällä pois? En minä tiedä.
^En minä muuta rakentamista niin vastusta kuin sitä, että rakennetaan ylös paljakkaan. Alempanakin olisi tilaa rakentaa. No saahan sillä korkealle rakentamisella maisemahaitat optimoitua.
Jos metsään haluat mennä nyt , sä takuulla yllätyt ...
Ainakin se on hyvä, että rakentaminen keskittyy muutamiin paikkoihin, jää suurin osa kairasta turmelematta.
Kaikki on niin monippiippuista, itsekin asun omakotitalossa jonka paikalla joskus kauan sitten oli luultavimmin turmelematon luonto.
Minä en pidä turistina ihmistä joka omin neuvoin ja usein hyvinkin asiantuntevana liikkuu luonnossa. Tämä näkökulmani on paikallisen asukkaan näkökulma nyt. Olen tavannut "turisteja" jotka yksinkertaisesti tuntevat luonnon paremmin kuin täällä vakituisesti asuvat.
Voi olla että paikallinen ei tiedä paljoakaan siitä mitä tuolla oman pihapiirin takana on ja jos sinne mennään niin se tapahtuu moottorin voimin.
Oikeastaan yksikään tuntemani paikkakunnan ihminen ei ole yöpynytkään ulkona syys-toukokuun aikana.
Turisti on sitten se lomaansa stressaava hiihtokeskuslainen jolla on hauska hattu.
