Kuten kerroin, niin pannukarkeat kiehahtaneeseen veteen, tai poreiluvaiheessa olevaan, mutta ei saa "poroineen" kiehahtaa.
Vanha kansa keitti vanhat porot moneen kertaan, vain hiukan kahvijauhoja lisäten, eli oli varsinaista sumppia korvikkeineen, kuten sikuri. Aika yleisesti taidettiin laittaa hippu suolaakin joukkoon.
Joskus työelämässä meillä oli porukan yhteinen hirvijahti. Tulilla keitettiin, tai oli tietty mestari kahvinkeitossa. Viiden litran nokipannuun kaadettiin kiehuvaan veteen paketti pannukarkeaa ja kiehautettiin pariin kolmeen kertaan. Minun suuhuni se oli aina yhtä kitkerää. Eli nuo kitkeryyttä aiheuttavat maut saatiin esiin kiehuttamalla. No, jos suu kaipaa tuonsuuntaisia makuja, nuin tehtäköön.
Minä kaipaan sitä makunystyjä hivelevää pehmeyttä.
Termarikahviakin tuli juotua nuoruudessa aika monta vuotta. Maito ja sokeri joukossa, niin oli aikamoista tököttiä iltapäivästä. Joku puolestaan keittää aamusella täyden pannun kahvia ja lämmittää sitä mikrossa pitkin pitkin päivää. Minulta jäisi moinen juomatta.