Didnun kautta Lossulle talvella?

[haahuilija]

Haaveissa olisi päästä talvella hiihtäen Lossujärvelle, mutta Saarijärven kautta väli tuntuu omaan hiihtovaelluskokemukseen suhteutettuna aika pitkältä ja raskaalta. Juolahtipa mieleen usein kesäreittinä kuultu Didnu-Lossu, millainen se mahtaa olla talvella? En ole ko. väliä kulkenut edes kesällä, joten onko jokilaakso työlään kiharaista tai jotain muuta hankaluutta? Meneekö mitään kulkujälkiä (tiedän, näihin ei ikinä voi luottaa, mutta silti olisi mukava kuulla)? Onko siellä helppo suunnistaa, jos huiput eivät ole näkyvissä? Yrittänyt haeskella eri paikoista kokemuksia, mutten löydä juurikaan mainintoja talvikäytöstä.

Ajatuksena on tehdä hiihtovaellus huuhtikuussa. Tarkoitus ei ole lähteä uhkarohkeasti seikkailemaan, vaan tutkailla tuntuuko tämä reitti omiin taitoihin sopivalta.

Jos on vinkata jokin muu hyvä reitti, luen mielelläni! (TiMoKon 2015 reitti on jo tutkittu, kiitos siitä. )

[iglu]

Talvella olen pari kertaa käynyt Lossun suunnalla kalalla Didnujokivartta pitkin. Olen lähtenyt
heti rajan takaa alkavan Galggojärven pohjoispäästä kohti didnujokea Leatta Njunnin pohjoisreunaa
pitkin. Glggojärven pohjoispäässä oli myös tienpätkä järven rantaan ja siinä hyväparkkialue, liekö vielä? Kesällä ajanut Didnun padolle ja siitä jokivartta pitkin.

[iglu]

Jäi mainitsematta että reitti mielestäni aika helppo, ainoat asiat jotka tuli vastaan ja piti taukoilla oli kova lumituisku tai sakea sumu jolloin näkyvyys on nolla ja suunta hukassa, kyllähän kepsi suunnan antaa mutta siinä maastossa ei voi aina suunnan mukaan mennä,pitäis jotain nähdäkkin.

[sompionkortto]

Tuolla välillä ja tarkemmin melkein Lossujärvellä oli suunnistuksen maailman mestari miehensä kanssa vaikeuksissa hiihtoreissulla.
Eli Iglulta hyvä pointti, joka pitää ottaa huomioon, eikä vain huomioida, näkyvyys ja lumituisku.

[haahuilija]

Kiitos kommenteista ja vinkeistä, erityisesti Galggojärveä täytyy harkita.

Tiedossa on tuo maailmanmestarin eksyminen ja meillä on kyllä olemassa herkkyys ja taito jäädä huonolla kelillä paikoilleen telttailemaan. Lähinnä tarkoitin tilannetta, jossa muutoin on ihan ok näkyvyys, mutta tuntureiden huiput ovat pilvien peitossa; erottaako silloin helposti nuo eri laaksot, joista pitää osata kääntyä oikeaan suuntaan. Jos maasto on hankalakulkuista, niin tällä kokemuksella voi helposti arvioida väärin millaisen matkan on kulkenut. Tekniikka tietenkin auttaa pysymään kartalla ja mittaa matkaa, joten ehkäpä huoleni on vähän liioiteltu.

[iglu]

Aika hyvä on Galggojärveltä mennä Didnujokivartta,johtaa melkein suoraan Lossulle. Pitää ottaa huomioon n.etelästä Didnuun laskeva sivuhaara ettei erehdy sitä seuraamaan. Kartta,kompassi ja vaikka gepsi mukana ja oikea varustus pahanilman varalle niin pitäis hyvin pärjätä.saattaa sieltä Galgolta kelkkajälkikin mennä oikeaan suuntaan mutta varauksella kannattaa suhtautua

[MrKnowItAll]

Tuolla välillä ja tarkemmin melkein Lossujärvellä oli suunnistuksen maailman mestari miehensä kanssa vaikeuksissa hiihtoreissulla.
Eli Iglulta hyvä pointti, joka pitää ottaa huomioon, eikä vain huomioida, näkyvyys ja lumituisku.

Heillä kompastuskivenä ei ollut niinkään suunnistus vaan miehen saama sairaskohtaus.

Siitä olen samaa mieltä että tuo reitti on kesälläkin surullisen kuuluisa selittämättömistä eksymisistä. Huonoissa oloissa talvella paljon vaarallisempaa. En lähtisi kännykän varassa, oikea GPSi mukaan jossa akkua riittää.

[Raato]

Ihan perushiihtoreitti se on.

[Pepi]

Eivät siellä eksymiset mitenkään selittämättömiä ole. Laakson syvintä kohtaa seuraamalla joutuu kaakkoon Gahkkorvaggiin, jos ei huomaa ajoissa kääntyä koilliseen Didnojohkaa seuraamaan. Ja jos kääntyy myöhässä vasta Gahkkorjärvien kohdalla (talvella), joutuu sinne, minne Peltolatkin. Perus samaistusvirhe.

[Micke]

Heillä kompastuskivenä ei ollut niinkään suunnistus vaan miehen saama sairaskohtaus.

Siitä olen samaa mieltä että tuo reitti on kesälläkin surullisen kuuluisa selittämättömistä eksymisistä. Huonoissa oloissa talvella paljon vaarallisempaa. En lähtisi kännykän varassa, oikea GPSi mukaan jossa akkua riittää.

No ei Tuomolla tainnut olla mitään sairaskohtausta, puutteelliset varusteet tuohon syy oli. Ja pelkällä tuurillahan Tuomo jäi henkiin. Itseäni hieman sapettaa hyvesignalointi näiden likipiti tapausten osalta. Näistä voisi oppia, ellei korrektius peittäisi opittavaa muilta. Itsekin olen meinannut talvisessa sumussa "whiteoutissa" meinannut mennä tuosta kaakkoon kaartaen, mutta ilmeisesti sitten osasin suunnistaa paremmin, kuin Peltolat.... Vaellussuunnistus on kuitenkin aika eri asia, kuin kilpasuunnistus (30 peräkkäistä hyväksyttyä suoritusta Jukolassa).

Jokatapauksessa, vaikea paikka tuo on huonossa näkyvyydessä ja tarpeen ovat varusteet, joilla pystyy leiriytymään kelissä kuin kelissä. Tämä myös tarkoittaa että teltta on sopivan pieni, jotta vaelluskaverin kanssa sen saa pystyyn myrskyssäkin. Kun oma vaelluskaveri vaihtui +190 senttisestä atleetista reilu 160 senttiseksi naiseksi, vaihtui myös teltta pienmpään. Riskit kannattaa riisua etukäteen, jos voi... Varmempana pidän GPS-laitetta, mutta kyllä nykyisin käytän kännykkää jos GPS:sää tarvitsen. Tarvittaessa lataus virtapankista. Backuppina kellon kartat GPS:än kera. Noilla menee hyvin, kun kumppanilla on tietty myös kännykkä.

[omat polut]

Jep, suunnistajilla perusongelma oli eksyminen, tupa jäi löytymättä, josta seurasi hätäyöpyminen ja valmiiksi sairaan(flunssaisen) tilan paheneminen.

[Raato]

Tuon suunnistajien eksymisen aikaan olin muutaman kilometrin päässä. Näkyvyyttä oli pahimmillaan niin vähän että suksen kärjet näkyi mutta ei mitään niiden takana, hiihtämään siinä pystyi vain kun kokeili sauvalla kärkien takaa että siellä on vielä lunta eikä jyrkänne. Liikkeenkin pystyi havaitseman vain suksen pohjan sihinästä. Tulin kompassisuunnalla Kil-Ski tielle ja varmistin suunnan ja mahdolliset louhikot kymmeneen kertaan.
Luokittelisin sen kelin Whiteout ++, niin poikeuksellinen että vastaa maitolasissa sukeltamista.

[Metsän Omena]

Miksi he eivät tunturissa leiriytyneet tilanteen vaatimalla tavalla. Asianmukaisen teltan suojiin lämpimiin makuupusseihin eristävän makuualustan päälle lämpimän ruoan kanssa odottelemaan sään selkenemistä. Ai niin, kyseessä oli rakennusten sisätiloihin tukeutuva vaeltaminen.

Selkeällä syyssäälläkin jotkut ovat harhautuneet tuolla reitillä. Vajaa kolmekymmentä vuotta sitten kontrolloidusti lähetettiin noin 180 erillistä vaellusryhmää samana päivänä kulkemaan Norjan puolelta Skibotnin tieltä Didnun kautta Lossulle ja heistä muutama erehtyi hetkellisesti seuraamaan vääriä purolaaksoja. Mikä lie prosentti sitten olisi harhautunut näkyvyyden kokonaan kadotessa. Silloin kaikilta vaellusryhmiltä tarkastettiin tieltä lähtiessä yöpymisvarusteiden asianmukaisuus ja reittisuunnitelma, josta kuva:
https://aijaa.com/0hC7Xb

[kasperi]

Joskus hiihdettiin tuo pätkä ahkiot perässä. Kerkesi tulla pimeä ja seurattiin telakuorma-auton (?) jälkeä sillä ajatuksella, että kai niillä suunnilleen sama suunta on. Melkoista vuoristorataa tuo meidän kulkemamme pätkä kyllä oli, ylemmäs kun päästiin, niin jälki hävisi ja painuimme tuvalle GPS:n avulla. Pari kertaa sen jälkeen on tullut käveltyä tuo pätkä ja olen kyllä ihmetellyt, että mistä ihmeestä oikein hiihdimme...

[sompionkortto]

Didnun ja Lossujärven välillä porukkaa harhautuu selkeälläkin kelillä. Näin kävi joskus kesällä 90-luvun lopulla porukalle, joka lähti liikkelle n. 15 min meidän perään. Lossujärvellä he olivat 8 tuntia meidän jälkeen.
Jostain purosta olisi pitänyt mennä yli, mutta he olivat jatkaneet puron vartta (kaakkoon??).