Kylmäliuotus - ultrakevyt vaihtoehto retkikeittimelle

[Tidus]

Tein kesäkuussa noin 500 kilometrin mittaisen vaelluksen halki eri Lapin erämaa-alueiden. Pisin yhtämittainen osuus oli noin 165km ja 6 päivää. En kantanut mukanani ollenkaan retkikeitintä vaan sen tilalla oli muovikippo jossa liuotin kylmällä vedellä "pääruokani".

Ruokia joita voi kylmäliuottaa ovat ainakin nuudelit, couscous, perunamuusijauhe ja pikapuuro.

Oma suosikkini oli ehdottomasti couscous jota terästin soijarouheella, oliiviöljyllä, sipseillä ja mausteilla. Oli aidosti todella hyvänmakuinen retkiruoka. Couscouksen vaihtoehtona oli nuudelit, jotka eivät rehellisesti sanottuna olleet erityisen hyviä kylmäliuotettuna mutta kyllä nekin nälkäänsä söi. Monesti teinkin niin että lämmitin vettä autiotuvan kaasuliedellä ja nautin nuudelini lämpimänä.

Kylmäliuotuksen pääasiallinen tarkoitus on luonnollisesti painon säästö repussa. Kun polttoaineen, metallisen kattilan ja keittimen jättää pois, säästöä tulee helposti puoli kiloa joten ihan mitättömästä grammanviilauksesta ei ole enää kyse.

En oleta että kylmäliuotuksesta kovinkaan moni innostuu mutta muut voivat tästä ainakin sen oppia ettei monia retkiruokia ole välttämätöntä lämmittää jos esimerkiksi polttoaine on loppunut tai tulen tekeminen ei ole mahdollista.

[diver]

Eikös palstalla aikanaan kirjoitellut nimimerkki karskinen tai k-nen myös vedellyt pitkiä pätkiä juurikin ruokansa kylmään veteen liotellen?

[Aaro]

Itsekin asiaa pienessä mittakaavassa harjoitellut varsinkin muualla maailmassa. Mutta miten varmistit riittävän proteiinin saannin? Cuscusissa ehkä reilu 10% kuivapainosta ja soijassa varmaan enemmän. Hyvä olis kuitenkin saada ainakin 50g päivässä. Tosin aika hyvinhän sitä on kaikissa perusruoka-aineissa ehkä lähelle 10%, joten 600g kuivamuonasta saattaa hyvinkin saada minimin 50g.

[Tidus]

Toki siis söin muutakin kuin couscousia ja nuudeleita. Juustoa, meetvurstia, pähkinöitä, soijarouhetta, maitojauhetta jne. Sitä en muuten tiedä miten kuivattu jauheliha sopii kylmäliuotettuihin ruokiin. Eiköhän sekin jotenkin toimi.

Edit. Härkäpapurouhe muuten toimi myöskin todella hyvin. Se on 50% proteiinia.

[cobbo]

Miten tuossa varmistetaan ettei astioissa elä mikään pöpö? Harvemmin reissun päällä astiat saa kunnolla puhtaiksi tai kuiviksi, mutta sillä ei ole kuumaa ruokaa syödessä niin väliä koska lämpö steriloi kokkausvälineet.

[Tidus]

Miten tuossa varmistetaan ettei astioissa elä mikään pöpö? Harvemmin reissun päällä astiat saa kunnolla puhtaiksi tai kuiviksi, mutta sillä ei ole kuumaa ruokaa syödessä niin väliä koska lämpö steriloi kokkausvälineet.

Minulle riitti että huuhteli kipon kylmällä vedellä aterioinnin jälkeen. Ainakin sen saa näyttämään puhtaalta Tuvilla voi tiskata silloin tällöin lämpimällä vedellä jos haluaa. Mutta toi on kieltämättä asia joka kannattaa miettiä etukäteen.

[hannes]

Viime vuonna oli tutkittu kylmän ja lämpimän veden puhtauseroa tiskissä , eikä siinä ollut juuri eroa paitsi rasvaisissa astioissa.

Pieni titaaninen risukeitin ja muki/kattila ei paljon paina. Mieluummin otan tuollaisen setin matkaan kuin kaiken ruuan kylmäliuotuksen.
Itse asiassa olen tuollaista settiä käyttänyt, sai ruuan /veden keitettyä vaikka hermoja vaatikin varsinkin sateen jälkeen.

Näkkileivällä, metvurstilla, juustolla ja maitojauheella pärjää aika pitkälle ilman keittämistä, varsinkin jos mukana on lisänä kuivattuja hedelmiä tai marjoja.
Mysli myös on hyvä.

Tidus oli tuvissa myös keitellyt, eli kattila tarvitaan joka tapauksessa - no niitä on jonkinlaisia tuvillakin.

ps.rasvana käytän voimariinia ja rypsiöjyä. Joskus on voimariini sulanut siihen kuntoon helteellä, että se piti kipata pois. Rypsiöljy säilyy paremmin. Kylmäpuristetussa on sitä omegaakin jos ei kala nappaa - ja energiaa.

[Tidus]

Ajattelinkin seuraaville reissuille ottaa pienen titaanisen kupin. Sillä voi tulilla tarpeen vaatiessa keitellä vedet. Painoeroa muoviseen ei loppupeleissä ole kuin 30 grammaa. Nyt oli siis mukana pelkkä muovikippo; tuvilla tosiaan on omat kattilansa. Mitähän noi keveimmät risukeittimet painaa?

[Hanu]

Ennen keittimen pois jättöä voisin ehkä keventää muuten keittiövarustusta: metallinen voiveitsi, trangia kahvipannuineen ja paistinpannulla, erillinen nuotiopaistinpannu tai paistilasta esimerkiksi.

[Micke]

Kylmäliotus on ollut itselleni liikaa, mielummin kannan vajaan kilon lisää, kuin nautiskelen kylmiä ruokia. Omalla kohdallani kaasu reiluksi viikoksi painaa vajaa 400g, keitin kattiloineen 250g, muki 25g ja lusikka 10g. Joka tapauksessa kantaisin lusikan ja jonkun ruoka-astian. Itselleni vaellus on mielihyvää varten, ilman lämpimiä ruokia ja kahvia aletaan lähestymään selviytymistä ja suorittamista, johon ei halu riitä. Itse vietän sulan maan aikaan yöt isolta osin kämppien ulkopuolella, joten kämppien kattiloiden varaan en laske ja kämpilläkin luotan mielummin omiin, kun tiedän niiden käytön.

[juhanahm]

Jotenkin kehtaisin väittää, että lämmin ruoka on jo mentaalipuolenkin toiminnan kannalta tärkeää. Toki varmaan sitä kylmälläkin ruualla elää jos siihen asennoituu valmiiksi tai on pakko. Itse etsin äsken juuri netistä, että mistä saa nykyään pikamakaronia. Näköjään ainakin kannelmäen prismasta. Itse kun teen vaelluksella sapuskan kahdelle niin osa on aina real turmat retkiruokaa ja osa pikariisiä tai makaronia. Nykyään kun varusteet on muuten kevyet niin kantelen yhtä 400g nauta yms säilykettä. Se on sitten tavallaan juhla ateria.. Nuotiopannulla käristäen.

[Jouni]

Hieno homma, Tidus, että pitkä vaelluksesi onnistui. Tai siis ainakin rivien välistä kuvittelen, että oli onnistunut reissu? Saako udella mistä mihin patikoit? Vai olikos tämä se missä oli toisaalta Kaldoaivin suuntaa ja toisaalta Tarvantovaaraa, mutta välissä siirtymääkin? Kirjoitit keväällä tulevasta reissustasi, mutta en enää muista.

Kiinnostava kuulla kylmäliotuksestasi, mutta kallistun Micken kannalle eli en jaksa itse innostua noiden grammojen säästämisestä.

Minä patikoin pari vuotta sitten reilut 600 km retken Lapissa, Kemihaarasta Utsjoelle (ei mitään suorinta reittiä, vaan omia kiinnostuksenkohteita mukaan poimien ja koukerellen). Minullakin pisin etappi ruokatäydennysten välillä oli noin 6 päivää. Oma ratkaisuni oli:
-kattila (ilman muuta kannellinen, ja kantta saattoi tarvittaessa käyttää pikku paistinpannuna)
-lusikka-haarukka
-limsapullo vesipullona

Ei keitintä, ei lautasta, ei mukia. Pienillä nuotioilla keittelin. Silloin tällöin tuvillakin, mutta aika vähän kävin niillä tuolla reissulla. Yksi pudonnut männynoksa riittää jo mainiosti, tai toki oksan koosta riippuu, mutta ymmärrätte. Alueilla oli tulenteko sallittua ja jälkiä jättämättömiä tulia tietysti aina tein.

[Tidus]

Onnistunut reissu oli, kiitos kysymästä. Aloitin reissun 4.6. Vätsäristä, Piilolan polulta. Kävelin Vätsärin halki Kirakkajärvelle, Porotila Sanilalle, jossa lepäsin pari yötä.
Vätsärin kohokohta oli ehdottomasti Surnu-pekan tiluksilla käynti. Ovet oli laudoitettu umpeen mutta esimerkiksi saunaan pääsi sisään. Olisi hienoa jos paikan saisi vaikka museoitua.

Kirakkajärveltä lähdin kävelemään kohti Utsjokea Kaldoaivin halki. Heti ekana päivänä tuli ongelmia matkaan kun en pystynyt ylittämään Täyttämökoskea. Jouduin tekemään ylimääräisen 15-20 kilometrin kierron vaikeakulkuisessa maastossa kohti Näätämöjoen siltaa. Pitkään mietin että menenkö takaisin Näätämölle ostamaan lisää ruokaa vai piiskaanko itseäni eteenpäin siten että repussani mukana olleet neljän päivän ruuat riittävät. Päätin jatkaa matkaa. Vetsijokea en pystynyt ylittämään joten seurasin sitä pohjoiseen Nuorgramintielle, josta liftasin loput 10km Utsjoelle. Ruoat riittivät juuri ja juuri. Junkersin hylyn löytäminen ja sen ihmettely oli Kaldoaivin kohokohta.

Utsjoella vietin yhden yön mökissä. Peseydyin ja pyykkäsin vaatteet. Seuraavana päivänä liftasin Norjan kautta Hettaan. Liftaus oli kaikkea muuta kuin helppo. Yhteensä 6 liftausta ja aikaa meni 10 tuntia. Kautokeinossa olin lähellä luovuttaa sillä jouduin odottamaan kyytiä kaksi tuntia tien poskessa. Lopulta puolalainen rekkakuski otti kyytiin ja pääsin Hettaan. Liftauksella tuli tavattua mukavia ihmisiä. Hieman ihmettelin että nuorehko nainen lapsensa kanssa uskalsi ottaa minut kyytiin.

Alun perin mulla oli aikomuksena kävellä Pöyrisjärven erämaan halki Hetasta Kalmakaltioon. Totesin että aika ei ihan siihen riitä joten tyydyin tekemään noin 100 kilometrin lenkin. Hetta - Näkkälä - Pöyrisjärvi - vanha Lapinkylä Kalkkujärvellä - Hetta. Tämä oli kieltämättä vähän mitäänsanomaton ja turhan suorituspainotteinen vaellus. Kävelin keskimäärin 33km päivässä. Pöyrisjärven hiekkarannat ja -dyynit olivat toki hieno nähtävyys.

Pöyrisjärvellä kenkäni alkoivat hajota joten jouduin käyttämään 3 vuorokautta reissuun Rovaniemelle ja sieltä Kilpisjärvelle. Kenkäni ovat kokoa 48-49 joten ei ollut itsestäänselvyys että löydän enää uusia kenkiä. Riittävän hyvät lenkkarit löytyi onneksi ja pääsin ensimmäistä kertaa Käsivarren erämaahan.

Kilpisjärveltä kävelin Haltille ja kylläpä oli komeat maisemat! Haltilla oli vielä reilusti lunta juhannusviikon alussa mutta huiputus onnistui silti. Haltilta takaisin Meekosjärvelle, Saivaaran huiputus (kyllä pelotti nousta sinne tuulisena päivänä!) ja omia polkuja Porojärven tuvalle. Tästä lähdin vaeltamaan kohti Kalkkoaivin tupaa ja tietä. Räkkäaika oli juuri alkamassa ja se kyllä puhkesi kukkaan viimeisinä päivinä. Oli aikamoista kärvistelyä olla kuumassa teltassa tuulettomalla kelillä. Matkalle osui yksi paha joen ylitys (Rommaeno muistaakseni). Vettä oli muniin asti ja virtakin oli kohtuullinen. Muutoin vesistöt oli helppo ylittää.

Kesäkuu on tietysti lintujen pesimäaikaa ja sain melket traumat hyökkäilevistä tunturikihuista Loppumatkasta osasin ne jo väistää ettei isompia konflikteja tullut.

Ihmeen hyvin kaikki toimi. Kengät meni tosiaan rikki mutta muuten kaikki pelasi. Pääasiassa olin tyytyväinen kylmäliuotettuihin ruokiini. Kroppa toimi todella hyvin, ei mitään varsinaisia kipuja ollut missään vaiheessa eikä edes pahaa väsymystä.

[hannes]

Tidus kysyi risukeittimestä:
Minun on Vargo, titanium, hexagon wood stove. Painoa näytti 114gr. Titaanimuki mahtuu päälle, leveämpi kattila menee reilusti yli reunan.
Se on erittäin pieni, eli kunnolla toimiakseen vaatii kuivaa lastua ja risua.

Ihan niin innostunut tuosta en enää ole, mutta on se mukana joskus kulkenut vaikka on keitin ollut varsinaiseen kokkaukseen mukana.
Kovan sateen jälkeen koivuvaltaisella tunturilla veden keittämiseen taisi mennä tunti märillä risuilla.
Kuivalla polttoaineella ihan ok, jos ei ihmeitä siltä vaadi.

ps. keittimen paino on omalla vaa'alla punnittu ilman suojapussia. Tehtaan ilmoittama paino voi olla toisenlainen.

[Jouni]

Kiitos Tidus, mukava oli lukea reissustasi. Minullekin yhden reissun Vätsäri-kohokohta oli Surnun Pekka. Silloin hän vielä asui siellä kairan keskellä ja sattumalta tapasimme hänet talolta venevalkamaan johtavalla polulla.