Muisteluksia lapinreissuilta

[Eräkulkuri]

KULTAKURUN ERAKKO

Olin käynyt Kultakurun kämpällä kerran talvella vuosia aikaisemmin, mutta silloin siellä ei ollut ketään kotosalla. Nyt kun saavuin Kultakurun kämpälle puolenpäivän tienoilla, niin koputin oveen ja kysyin saako tulla sisälle. Vastaus oli – jo vain. Toivottelin hyvät päivät ja pyysin anteeksi häiriötä. Olin ilmeisesti tavannut Kultakurun erakon. Villapaitaan ja sarkaisiin pussihousuihin pukeutunut pitkä ja parrakas mies oli juuri noussut ylös hirventaljaltaan. Kämpän sisustus näytti hyvin askeettiselta. Tuvan seinustalla roikkui kalaverkkoja sekä armeijasta tuttuja kamppeita. Pienellä pöydällä takan vieressä oli kaksi kynttilää ja Suomen lippu.

Isäntä alkoi kahvin keittoon ja tarjosi omaa leipomaansa leipää sekä kirnuvoita. Siinä sitä tarinoitiin, minä lähinnä kerroin matkastani sinne, mutta varoin kyselemästä tai utelemasta hänen asioistaan. Lapin luonnosta ja siihen liityvistä tapahtumista keskusteltiin. Sanoin käyneeni Kultakurussa vuosia sitten talvella, johon hän vastasi, ettei enää talvisin ole asustellut kämpässään. Tuvassa oli vain kivistä muurattu avotakka eli piisi, jossa olisi pitänyt polttaa koko ajan tulta ja silti nurkat olisivat huurtuneet kovilla pakkasilla. Hän tuntui olevan tyytyväinen vakuutellessaan, että kaikki tarpeellinen löytyi paikalta. Koko kauden ruoka- ym. välttämättömät tarvikkeet hän kertoi tilanneensa Nunnasen kyläkaupasta toimitettuna yleensä kesän alussa lentokoneella tuohon Korsajärvelle ja jotain jo keväällä moottorikelkan kyydissä tänne.

Aika pitkään siinä raatattiin ja isäntä keitti vielä santsikahvitkin. Erityisesti mieleeni jäi miehen äärimmäisen harkittu ja selkeä puhetyyli, yksineläjänä ei varmaankaan ollut tottunut turhiin höpinöihin. Ymmärsin sen, koska itse yksinkulkijana saatoin viikonkin verran olla vaelluksilla täysin ääneti ja puhumatta sanaakaan, silloinhan voi täysin keskittyä oleelliseen. Tuntui, että meillä ”synkkasi” hyvin yhteen. Ennen lähtöäni hän piirteli karttaani mielestään parhaan kulkureitin Korsatuvan kautta Nunnaseen Kalmankalliosta johtavan tien varteen. Vielä lopuksi pihamaalla hän antoi minulle estelyistäni huolimatta Koskenlakija juustopaketin matkaevääksi. Useaan kertaan hän painokkaasti toivoi, etten hänestä ja hänen toimistaan kertoisi julkisesti. – En halua, että täällä ramppaa muita ihmisiä, hän vakuutteli. No, nyt kun tuo Kultakurun erakko on kuollut v. 2015 voin ehkä kertoa tämän hänestä.

Kultakurusta jatkoin taivallustani kapean ja pitkän Korsajärven kivikkoista rantatörmää suoraan Korsatuvalle, jossa yövyin komean kivistä muuratun avotakan lämmössä. Sieltä suunnistin Kultakurun isännän kartalle piirtämää kulkureittiä aluksi poroaitaa ja sitten Arbmobuolzan harjanteita pitkin tielle ja sitä pitkin Nunnaseen. Paikalliselta kyläkauppiaalta kyselin ja hän kertoikin jotain Kultakurun erakosta nimeltään Klaus Backberg.

Nyt sitten jälkeenpäin olen selvitellyt, mikä mies se Kultakurun erakko on ollut miehiään. Jonkin verran löytyi tietoa netistä. Helsingin kuvataidepiireissä K.B. oli ilmeisesti aika tunnettu ja erikoinen persoona. Hänellä oli ollut toistakymmentä omaa näyttelyä Helsingissä Bulevardin Taidesalongissa vuosina 1979 – 2008. Backberin teoksia on muun muassa Amos Andersonin, Helsingin kaupungin ja Aineen taidemuseon kokoelmissa. Netistä löysin kuvia joistakin Backbergin maalauksista. Ne olivai kaikki mustavalkoisia akvarelleja Lapin luonnosta, mitään muita värejä niissä ei ollut. Yhtään maalausta en kuitenkaan nähnyt siellä Kultakurun kämpällä. Sellainen mies oli erakkotaiteilija Klaus Backberg – ei ihan tavallinen tallaaja.

Jos kuka haluaa tutustua kyseisen henkilön vaiheisiin paremmin, niin se on mahdollista. Vuonna 2019 on ilmestynyt Milla Peltoselta kirja ”ERAKOT”, jossa Klaus Bacberg on kirjan keskeinen hahmo.

[seppo]

^minulla oli myös kunnia tavata Kultakurun erakko vuonna 2011, ystävällinen mies, kutsui tupaansa sisälle, jossa juttelimme hyvän aikaa ja neuvoi hyvän reitin maantien varteen.

[Jouni]

Minäkin tapasin Kultakurun erakon pari kertaa, huhtikuussa 2002 ja elokuussa 2006. Häneltä sai hyvää paikallistietoa lähialueen kämpistä ja muusta.

^Sitä joskus tuttavan kanssa mietittiin, mitä kautta mahtoi Backberg kulkea Kultakurusta maantielle. Minkä reitin hän sinulle seppo neuvoi? Tuon saman minkä Eräkulkurille Korsatuvalta vai suoremman?

[Jouni]

Jolkkavaarat, Huuvaäytsi ja Repojoki ovat kyllä erämaista seutua. Pari kertaa olen käynyt ja toivottavasti taas pääsen takaisin. Kivikämppää olen katsellut vain vastarannalta. Tietääkö joku jotain enemmän tuosta kämpästä?

Kävin katsomassa kivikämppää 2020. On kyllä erikoisessa paikassa. Näköalat ovat kohdillaan, mutta vedenhakureissu on vähintäänkin hankala. Paria huhua olen kuullut, toisaalta että olisi ollut geologien kämppä, toisaalta että olisi erakon 1960-luvulla rakentama, mutta mitään varmaa en tiedä. Jos joku tietää, kiinnostaisi minuakin.

[seppo]

^^Erakko neuvoi reitin Korsatuvalta ja Vietkajärveltä maantielle, Narkivaarojen suuntaan.

[Eräkulkuri]

Jolkkavaarat, Huuvaäytsi ja Repojoki ovat kyllä erämaista seutua. Pari kertaa olen käynyt ja toivottavasti taas pääsen takaisin. Kivikämppää olen katsellut vain vastarannalta. Tietääkö joku jotain enemmän tuosta kämpästä?

Kävin katsomassa kivikämppää 2020. On kyllä erikoisessa paikassa. Näköalat ovat kohdillaan, mutta vedenhakureissu on vähintäänkin hankala. Paria huhua olen kuullut, toisaalta että olisi ollut geologien kämppä, toisaalta että olisi erakon 1960-luvulla rakentama, mutta mitään varmaa en tiedä. Jos joku tietää, kiinnostaisi minuakin.

Minäkin olen kuullut, että tuo Huuvajärven kivikämppä olisi geologien rakentama joskus viime vuosisadan alkupuolella. Ehkä se liittyy Ivalojoen kultaryntäyksen jälkeiseen aikaan, kun etsittiin Ivalojoen kullan alkulähteitä. Muistelen, että kuulin tämän Klaus Backbergilta silloin, kun hänen kanssaan keskustelimme. Kyllä kuitenkin siitä puhuimme, koska kävin sitä kivikämpän rauniota samalla reissulla katsomassa. Harmi vaan, ettei kaikkea tullut kirjoitettua muistiin.

[Hanu]

Minäkin Erakon olen tavannut. Kaveri luuli, että puhun omiani erakosta, kun hänen pihan vierellä kuljettiin. Hän meni ovelle ja koputti. Ystävällinen mies tuli ovelle ja hetken tarinoimme. Mukaan saimme vinkkiä Ivalojoen ylitykseen, mutta ei tullut kuitenkaan siitä paikasta ylitettyä. Korsatuvalle mekin jatkoimme ja Kalmankaltiolta olimme tulossa.

Tuohan on mielenkiintoista, jos kivikämppä on noinkin vanha ja geologien tekemä. Itse ihan arvaillut, että olisi retkeilijät 40-70 luvulla olleet asialla, kuten yleensä noilla kämpillä. Siis kämpillä, jotka eivät MH:n autiootuviksi rakentamia tai rajavartioston tai porotouhujen käyttöön rakennettuja. Oliko Huuvan kämppä vielä miten ehjä, kun Eräkulkuri on siellä ekan kerren käynyt?

[Eräkulkuri]

Minäkin Erakon olen tavannut. Kaveri luuli, että puhun omiani erakosta, kun hänen pihan vierellä kuljettiin. Hän meni ovelle ja koputti. Ystävällinen mies tuli ovelle ja hetken tarinoimme. Mukaan saimme vinkkiä Ivalojoen ylitykseen, mutta ei tullut kuitenkaan siitä paikasta ylitettyä. Korsatuvalle mekin jatkoimme ja Kalmankaltiolta olimme tulossa.

Tuohan on mielenkiintoista, jos kivikämppä on noinkin vanha ja geologien tekemä. Itse ihan arvaillut, että olisi retkeilijät 40-70 luvulla olleet asialla, kuten yleensä noilla kämpillä. Siis kämpillä, jotka eivät MH:n autiootuviksi rakentamia tai rajavartioston tai porotouhujen käyttöön rakennettuja. Oliko Huuvan kämppä vielä miten ehjä, kun Eräkulkuri on siellä ekan kerren käynyt?

Se oli talvella joskus 1980-luvulla eikä sitä paksun lumen vuoksi pystynyt arvioimaan ja muistikin pätkii. Laitan tähän sen aikuisesta diafilmistä nyt käsivaralla kameralla digitaaliseen muotoon skannatun kuvan. Taitaa muuten tuokin olla peilikuva.

[Hanu]

Vaikuttaisi katto olevan vielä päällä. Kiitos kuvasta!

Mikähän siinä on, että vanhat rakennukset erämaassa kiinnostaa, vaikka sinne nimenomaan lähtee luonnonrauhaa hakemaan?

[diver]

Oisko just sen takia kun ne rakennukset on siellä luonnonrauhsssa

[seppo]

^^2011 katto jo repaleinen:
http://www.sepposuominen.com/images/Pul ... G_0510.JPG

[Eräopas]

SATTUIPA KIVIKÄMPÄN EDUSTALLA

Nuorena poikana olin taivaltanut Naskamalta Risu-Jolkkan kautta Huuvajärvelle. Leiristä sitten kävin katsomassa kivikämppää. Maisemia ihaillessa tuli mieleen heittää kivi alle olevaan lampeen. Siinä pihamaallahan on sopivia litteitä kiviä tähän tarkoitukseen. Reilu heitto ja KOPS. Heittokäsi kävi kivikämpän kurkihirteen ja kivi viilsi peukaloon ison haavan. Ei muuta kuin EA-tarvikkeet esille ja sitomishommiin. Loppuvaellus menikin sitten tukko sormessa ja pieni pelko siitä, että tulehtuuko haava. Ei onneksi tulehtunut.

[Eräkulkuri]

Päätän tämän juttusarjan omalta osaltani seuraavaan kevennykseen:

KULKURIN AFTER SKI

Kulkurilla oli tapana joskus rankan vaelluksen päätteeksi jäädä joksikin aikaa viihteelle Lapin kyläkeskuksiin. Sattui niinkin, että paluumatka kotipuoleen venähti paljonkin yli aiotun.

Kerran Raja Jooseppiin päättyneen hiihtovaelluksen jälkeen Ivalon hotelli Kultahipussa juoma maistui niin hyvin, että kulkuri päätti varata huoneen hotellista. Ilta sujui rattoisasti ja mukavassa seurassa. Kun meno oli jo päässyt kunnolla vauhtiin, niin sisään purjehti todella uhkea nainen seurueensa kanssa. Kulkuri piti seuruetta silmällä ja iski silmänsä juuri keskipisteenä olleeseen naiseen.

Sitten kulkuri lähestyi naista ja pyysi tätä kohteliaasti tanssimaan parketille ja sai myöntävän luvan. Siinä tanssin lomassa kulkuri aivan hetken mielijohteesta esittäytyi kullankaivajaksi. Kulkurin olomuodosta päätellen sitä tuskin kukaan olisi epäillyt. Kairassa vietetyn hiihtovaelluksen tuloksena olomuoto oli sopivan rähjäinen, kun parta rehotti ja auringon paahtama naama punotti sen lisäksi vielä nautitun viinamäärän vaikutuksesta. Mutta tätä upeaa naista ei niin vain huijattukaan. Hän puolestaan kertoi olevansa Merja Aletta Ranttila ja sanoi tuntevansa Lemmenjoen kaivajat perinpohjin. Silloin kulkuri tajusi, että nainen olikin Lemmenjoen kullan löytäjän ja pitkäaikaisen puistovahdin Niilo Ranttilan tytär. No eihän siinä kulkurin enää auttanut muuta kuin sanoa, että aprillia.

Varmaankin kaikki paikalliset ravintolassa tunsivat taiteilija Merja Alettan, mutta kulkuri ei. Mitä tästä opimme, ainakin sen että valheella on lyhyet jäljet.

[OS]

Olisipa mielenkiintoista kuulla Merja Alettan kommentti tapauksesta.

[OS]

tupla