Jos katsotaan kartalta mistä kaikkialta vedet virtaavat Repoveteen, niin sen alueen pinta-ala on noin 300 km2 ja erikseen nimettyjä lampia sekä järviä nelisen sataa. Varsinainen ydinalue on n. 100 km2. Se kattaa nykyisen Repoveden kansallispuiston, Aarnikotkan sekä Pahkajärven alueen ollen topografialtaan kalliojyrkänteiden sekä syvien vesiväylien murrostamaa maastoa.
Tutustuin Repoveden erämaihin 1950-luvun alkupuolella, kun poikasena kävimme sielä seikkailemassa. Tuolloin se oli oikeasti erämaata, kun autolla ajettavia teitä ei tuolla mainitulla ydinalueella ollut. Asuin Hillosensalmella ja sieltä kuljimme yleensä soutaen Repoveden perukoille. Talvella hiihtelimme jäädytettyjä hevosteitä pitkin. Siihen aikaan Repoveden latvavesien metsissä oli suuret savotat. Kotiseutuhistoria kertoo, että koko Repoveden vesistöalueella oli silloin n. 20 metsätyökämppää ja satoja miehiä hakkuutöissä sekä hevosmiehinä talvisaikaan. Kesäisin uitossa oli porukkaa öin ja päivin. Siihen aikaan sotien jälkeen metsätöissä oli monen moista jätkää. Niitähän me pojat seurailtiin silmät tarkkana. Siellä oli ainakin yksi paikka, missä tiputettiin ja myytiin pontikkaa.
Pahkajärven ampuma-alue perustettiin 1950-luvun lopulla, mutta sillä ei alkuun ollut kovin suurta merkitystä. Vasta 1960/70-lukujen taitteessa Repoveden takamaihin rakennettiin nykyiset metsäautotiet ja ampuma-alue erotettiin puomeilla sekä kieltotauluilla. Sitä ennen kulku oli melko vapaata. Sitten vuonna 1960 Repovesi jäi, kun elämä vei maailmalle, mutta 70-luvulta lähtien olen kulkenut Repoveden takamailla näihin päiviin asti.
Vähitellen Repoveden tunnettavuus retkeilyalueena kasvoi ja v. 2003 syntyi Repoveden kansallispuisto. Sen myötä retkeilijöiden määrä on noussut valtaviin mittoihin, ollen 233 000 kävijää vuonna 2021. Tästä on seurannut se, että puolustusvoimat on tehostanut huomattavasti valvontaa Pahkajärven alueella estääkseen retkeilijöiden harhautumista ampuma-alueelle. Nykyisellään ampuma-alueella on kameravalvontaa, sensoreita ja ilmeisesti myös ilmavalvontaa droneilla. Ampumaharjoitusten määräksi puolustusvoimat on ilmoittanut n. 300 päivää vuodessa. Saa olla melkoinen metsäsissi, jos selviää näistä joutumatta kiinni. Minutkin saivat vihdoin haastettua käräjille.
Repoveden takamailla on muutamia paikkoja, joista ei juurikaan tiedetä. Sellainen on tämä luola, joka on sivussa yleisiltä kulkureiteiltä aivan kansallispuiston ja Pahkajärven ampuma-alueen rajalla. Kalliojyrkänteen juurella on ahdas kulkuaukko luolaan, jonka peräkammarissa on makuulaverit ja lämmitettävä kamiina. Kamiinan savutorvi on piilotettu kallion halkeamaan ja sen ruosteinen väri sulautuu hyvin kallion graniittiin.
Luolaan liittyy tarina sotaa paenneesta miehestä, joka asusteli luolassa. Näin minulle on ainakin kerrottu.
- P5120006.JPG (90.75 KiB) Katsottu 1237 kertaa
- img016.jpg (93.54 KiB) Katsottu 1237 kertaa
Eikä tule ammutuksi kuin hirvestysaikana ja silloinkin kommunikoinnilla sija löytyy.