Tarinoita Repoveden latvoilta

[Eräkulkuri]

On kyllä mahtavat maisemat tuolla Repovedellä. Itse en muista Pahkajärveltä kuin sen leirialueen sotkun ja saunan järven rannassa. Muuten olin siellä vain kontissa heittämässä neulaa, patterit toisessa korvassa ja tulenjohtaja toisessa

Laitan tässä yhden kuvasarjan lisää

[Ursus]

Komeat lumilautaset jää hirven jäljiltä. Samanlaisia olen nähnyt P-Savossa kevättalven jäillä.

[seppo]

Hiukkavaarassa vuonna - 90 jaettiin jo joka miehelle makuupussit. Painavia kuitupusseja olivat, mutta kyllä niissä tarkeni.

Ei ollut vielä 1980 syksyllä Hiukkavaarassa makuupusseja . Sarkapuku,mantteli ja peitto oli tarjolla. Vähän oltiin kateellisia Sodankylän sissiporukoille kun niillä oli untuvatakkeja kun jossain kohdattiin pohjoisen metsissä rymytessä.No hyvin tuolla pärjättiin noillakin varusteilla.


Ja varsinaiseen asiaan...nämä on hienoja luettavia Eräkulkurin kertomukset.Toivottavasti saisi enemmänkin juttuja luettavaksi ja vaikkapa "paperille". Pitkä siivu parhailla paikoilla varmasti tullut kuljettua ja tarinankerronta on kohdillaan.

Kajaanissa sissiradisteilla oli makuupussit, 1978.

[akallio]

^^ Täällä Etelä-Suomessa ihasteltiin tuollaisia komeita lumilautasia jo viime vuoden lopulla, kun oli ensimmäinen kevät. Nyt parhaillaan on menossa jo toinen kevät. Kohta ilmat kylmenee, toivotaan että tulossa oleva kolmas talvi kestää sen verran pidempään, että sitä seuraava kevät jää myös tältä erää lopulliseksi.

[hese24]

Hiukkavaarassa vuonna - 90 jaettiin jo joka miehelle makuupussit. Painavia kuitupusseja olivat, mutta kyllä niissä tarkeni.

Ei ollut vielä 1980 syksyllä Hiukkavaarassa makuupusseja . Sarkapuku,mantteli ja peitto oli tarjolla. Vähän oltiin kateellisia Sodankylän sissiporukoille kun niillä oli untuvatakkeja kun jossain kohdattiin pohjoisen metsissä rymytessä.No hyvin tuolla pärjättiin noillakin varusteilla.

Ja varsinaiseen asiaan...nämä on hienoja luettavia Eräkulkurin kertomukset.Toivottavasti saisi enemmänkin juttuja luettavaksi ja vaikkapa "paperille". Pitkä siivu parhailla paikoilla varmasti tullut kuljettua ja tarinankerronta on kohdillaan.

Kajaanissa sissiradisteilla oli makuupussit, 1978.

Ei ollut Oulussa radisteilla makuupusseja 1978, pelkät huovat saimme, mutta jokainen hommasi siviilistä makuupussin, ilman niitä ei olisi tarettu.

[Eräkulkuri]

Luonnossa monet eläimet kyllä tottuvat luottamaan ihmisiin ja jopa kesyyntyvät, kun ne oppivat siihen. Sielä omassa "erämaakuplassani" hirvet ovat käyneet syömässä suolammen rannalla vedessä kasvavaa kortetta aivan laavun vieressä. Metsätiaiset ovat uskaltautuneet syömään tarjoamiani jyviä suoraan kädestä. Silti ne elävät siellä omassa luonnollisessa ympäristössään eivätkä ole mitään pihojen lintulautojen ruokintavieraita.

[Heikki]

Meloen pääsee metsäneläimen lähelle paljon useammin kuin polulla rahnustaessa.

[Pepi]

Matkaa taittava ihminen pääsee yleensä eläimen lähelle vain siksi aikaa, kunnes tulee huomatuksi ja eläin väistää. Meloen toki voi päästä lähemmäs huomaamatta. Leirissä tai muuten puuhaileva ihminen voi tekemisensä tavasta riippuen vaikuttaa vaaralliselta, epäilyttävältä tai harmittomalta ja eläimet käyttäytyvät sen mukaan.

Palkitsevimmat kohtaamiset eläinten kanssa ovat olleet ne harvat kerrat, kun olen takuulla tullut huomatuksi, mutta eläin on silti vaikuttanut välinpitämättömän luottavaiselta ja jatkanut omia tekemisiään. Siinä tuntee hetken kuuluvansa joukkoon.

[omat polut]

Sähkömaastopyörällä näkee myös enemmän eläimiä kuin jalkaisin, pääsee yllättämään.

[Aaro]

Metsässä valitsen suunnan vastatuuleen mahdollisuuksien mukaan. Varsinkin isompia eläimiä saattaa näin nähdä useammin vaikkapa niillä saakutan avohakkuilla.

[honkamukka]

^
Liekö ruokamailla vaikutusta ja hyvällä näkyvyydellä.
Joskus nuorna miesnä olin pöllihommissa, niin kettu oli seuraa vailla. Istuskeli kivellä ja vähän korviaan luimisteli kun pärryyttelin husovarnalla. Olisiko eväideni tuoksu houkutellut sitä, ehkä kesällä oppinut ihmisten antiin. Jäi huutelemaan perääni, kun ilta koitti ja jätin savotan odottelemaan uutta päivää. Kettu vaikutti terveeltä ja oli hyväkarvainen.

[Eräkulkuri]

TERVASKANNOT

Kuten tuolla alkujuonnossa kerroin, on Repoveden latvamailla runsaasti vanhoja ja järeitä tervaskantoja ja palokoroja vanhoissa tyvipuissa. Ne ovat selvästi hiiltyneitä ja olenkin kuullut, että alueella on ollut joskus ennen laajoja metsäpaloja. Nämä pihkan kyllästämät tervaskannot voivat olla peräisin hyvinkin kaukaiselta ajalta, koska niiden lahoaminen on hidasta. Joistakin kannoista olosuhteet ovat muokanneet varsinaisia luonnon taideteoksia.

Olen miettinyt näiden vanhan metsän muinaisjäänteiden menneisyyttä. Useita näistä jäänteistä ei voida edes kutsua kannoiksi, vaan ne ovat enemmänkin miehen mittaisia nuoremman puuston seassa törröttäviä ”obeliskeja”. Tulee mieleen se, kun kerroin aluksi Tervarummussa 1800-luvun alkupuolella jonkin aikaa toimineesta korpisahasta, jossa sahattiin kaikkein järeimmistä tukeista laivanrakennuksessa tarvittavia lankkuja. Olisikohan nämä massiiviset tervaskannot siltä ajalta noin 200 vuotta sitten kaadetuista puista. Siihen aikaan ja sen jälkeenkin pokasahakaudella kaikkein järeimmät mahtipuut kaadettiin justeerilla ja siltä korkeudelta kuin se helpommin sujui.

Repoveden latvamailla on metsän kätkössä lukuisia tervahaudan pohjia. Osa tervasta on varmastikin käytetty lähikylien tarpeisiin, mutta ehkä siitä on riittänyt vientiinkin, kun kerran sahalankutkin on rahdattu Haminan satamaan. Voi kuvitella, miten tärkeä aine terva on ollut sen ajan korpikylillä: ”Minkä teet, tee tervan kanssa”, sanottiin. Toinen tärkeä luonnon materiaali on koivun tuohi. Siitä on värkätty jos jonkinlaista tarvekalua jalkineista aina rakennustarvikkeisiin. Koivua kasvaa nykyisin joissain vehmaissa paikoissa vanhoilla kaskimailla. Ylä-Tervajärven takana on nimittäin nykyisen ampuma-alueen keskiössä aikanaan ollut muutama erämaatorppa, jotka valtio on lunastanut ja ne on purettu 1950-luvun alussa ampuma-alueen perustamisen yhteydessä. Vielä 50-luvulla nämä korven asukit kävivät joskus asioimassa silloisessa kotikylässäni Hillosensalmella. Ei sinnekään ollut silloin mitään tieyhteyttä, olipahan kuitenkin henkireikänä muuhun maailmaan savonrata ja siinä pysäkkiasema. Mutta nämä korven asukkaat ne vasta eristyksissä elivät. He kävelivät kinttupolkuja pitkin metsätaipaleet ja joka lammella sekä järvellä oli yhteiskäytössä vene, jolla taitettiin vesimatkat. Tällä tavoin kuljetettiin myös vainajat kirkkomaahan, Hillosensalmen Mäntysaareen. Sellaista oli elämä siihen aikaan.

[Hanu]

Maanmittauslaitoksen Vanha painetut kartat -palvelusta näkyy hyvin näitä tiettömiä torppia. Ei lähdetty hetken mielijohteesta kauppaan tai baariin. Liekö oltu omavaraisia väkijuomistakin?

Tervaskannot ovat hienoja niin näöltään kuin ominaisuuksiltaan. Tervankeitossakin antavat kolopuita paremman saannon. Ilmeisesti metäpalon jäljiltä syntyy parhaimmat. Onhan hiiltäminen vanha puunsuojamenetelmä aitatolpilla.

[Metsän Omena]

Kaksi vaelluskaveriani, veljekset, asuivat nuoruutensa Kouvolassa. Kärkkyivät usein viikon päätteeksi ratapihalla kyytiä savonradan tavarajunaan. Juna hidasti sovitusti kävelyvauhtiin Kirjokiven jälkeen ja pojat hyppäsivät kyydistä. Uivat Lapinsalmen yli Repoveden maastoihin kartuttamaan vaellustaitojaan. Toinen, myös Timo nimeltään, kiipesi mm. Olhavan "Alppitorven" omatekoisilla kiiloilla, jos oikein muistan.

[Eräkulkuri]

Kaksi vaelluskaveriani, veljekset, asuivat nuoruutensa Kouvolassa. Kärkkyivät usein viikon päätteeksi ratapihalla kyytiä savonradan tavarajunaan. Juna hidasti sovitusti kävelyvauhtiin Kirjokiven jälkeen ja pojat hyppäsivät kyydistä. Uivat Lapinsalmen yli Repoveden maastoihin kartuttamaan vaellustaitojaan. Toinen, myös Timo nimeltään, kiipesi mm. Olhavan "Alppitorven" omatekoisilla kiiloilla, jos oikein muistan.

Tuttua puuhaa tuo tavarajunissa salamatkustaminen myös omalta kohdalta. Liekö tuttuja nuo kaverit. Siihen aikaan höyryveturin vetämät tavarajunat hidastuivat ylämäissä niin paljon, että niistä pystyi hyppäämään vauhdissa pois. Kyytiin hyppääminen oli vaativampaa ja vaarallisempaa, mutta kun tiedettiin entuudestaan, missä kohdin junat hidastelivat ja joskus myös seisoivat asemilla odottaen vastaantulevaa tai ohittavaa nopeampaa matkustajajunaa. Silloin liikenne sujui samoja raiteita molempiin suuntiin.