Rutiinit vaelluksella.

[honkamukka]

Tuleepa tiskailtua, kun koiran kanssa enimmäkseen liikun. Tosin koirus halusta hoitaisi tuon tiskipuolen, ja hoitaakin siivouksen, jos ylellisyystarvikkeena kertakäyttöastioita mukana. Samoin ruuantähteet se hyödyntää. Muutama pahvinen lautanen ei ole pahasta, säästää tiskauksissa. Paistinpannukin puhdistuu, kun kiehauttaa vettä siinä paistosten jälkeen ja muut astiat puhdistuu riittävästi, kun vain huuhtelee ne.

Joskus takavuosina kaverin kanssa kuleskellessa työnjako oli, että hän tiskasi ja minä hoidin ruuanlaiton. Toimiva systeemi työnjakona, mutta ilmeisesti hiukan häiritsi, kun viimeiselle yhteis kuleskelulle otti kertakäyttölautasia mukaan, eikä tiskannut.

Jk. Aamurutiinina "nuppu" huuleen, niin ukon kone käynnistyy viileänkin telttayön jälkeen. Siis vain pieni ryyppy kirkasta, aamulla, joskus iltatulillakin, mutta vain terveydeksi.

[Metsän Omena]

Tuo neuvo tuli kokeneelta vaeltajalta ja ymmärrän sen siten, että vkossa leikattujen kynsien mahdolliset terävät kulmat ennättävät pyöristyä sopivasti eivätkä aiheuta ongelmia.

Mietin tätä kuluvalla vaelluksella. Entä jos vaellus on kestoltaan sen verran pitkä että kynsiä on lyhennettävä matkan varrella?

Sitten varpaankynsien leikkaamiseen liittyvä sattumus viime viikon lopulta, jota on vaikea uskoa todeksi. Itse mietin todennäköisyyksiä ja tarpeiden niukkuudesta johtuen päädyn välillä ällistyttävän pieniin lukuihin. Vastapainoksi luen myös iltaisin taskuraamattua, tosin suurelta osin pelkästään sen keveydestä johtuen, ja suosikkikohtani on koko Matt. 6. luku, etenkin : 34 , joka kuuluu; "Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." - Tunsin siis kävellessä että varpaan kynnet olisi syytä lyhentää. Mitään terävää, edes puukkoa, ei ole matkassa. Ei aikaakaan, kun edessäni keskellä heikkoa polkua kivierämaassa lojuivat kynsisakset! Syrjässä, keskellä ei mitään. Menisikö siitä ihminen tai kaksi viikossa. Ehkei sitäkään? Harmittaa etten ottanut kuvaa. Vaan mitäpä sekään todistaisi. Pidän tätä melko suurena ihmeenä (epätodennäköisenä tapahtumana).

[omat polut]

Näitähän sattuu, lähdin Ylläksellä hiihtämään aakenuksen lenkkiä, 50km, ilman juomaa, Aakenuksen pitkää lakea hiihtäessä alkoi tuntua kuivalta, eikös joltain ollut pudonnut täysi juomapullo hankeen. Tuli tarpeeseen.

[Erä-Neposet]

Melko vähän on rutiineja reissulla tai muutenkaan elämässä.
Kolme aisiaa tulee kuitenkin mieleen….

Ensimmäinen on se, että kävelyn tahti on pääsääntöisesti 50/10 min kuten monella muullakin.

Toisena, että minä hoidan kokkaamisen, ja tytär 10 v tiskit.
Tosin jos ranta on huono, niin minä hoidan myös tiskit.
Ehkä ensi keväänä annan tyttären kokkailla tragialla tai avotulella, että saa siitäkin hommasta kokemusta. Viime reissuilla on ollut keittimenä fancee feast, joka on vähän turhan hazardi lapsen käsiin. Palovamman riski kohtalainen.

Kolmaas rutiini on ottaa sormellinen brandya tai rommia iltapalalla.