Eksyminen vaelluksella UK-puistossa

[seppo]

Olen harhaillut lukuisia kertoja erämaissa, mutta harvemmin Saariselällä. Mieleeni tulee yksi muisto näkemättömyydestä syksyltä 1982. Saavuimme illansuussa Taajostuvalle, tupa oli täynnä, mutta mahduimme kuitenkin sisälle. Ensin kävimme saunassa, jossa oli ainoastaan jälkilämpöjä, ei se kovin lämmin ollut, mutta pulahdus Kulasjokeen virkisti kovin.

Tuli sitten vessahätä enkä pimeän takia heti nähnyt puuceen paikkaa. Ihmettelin sitä pitkään enkä muista, missä kävin tarpeillani. Aamulla selvisi, että olimme ohittaneet puuceen aivan muutaman metrin päästä, mutta pimeällä ei se vaan sattunut silmiin.

[Eräkulkuri]

Kyllähän kämpän löytyminenkin voi olla joskus vaikeaa. Nuo edelliset tunturisuden ja sepon kirjoitukset saivat minut muistelemaan tapausta liki kymmenen vuoden takaa. Silloin kesähelteillä olin tulossa Sallan puolelta Tuntsan kairasta Savukosken Itäkairaan. Tarkoitus oli yöpyä Kuorvusselän laidalla olevassa vanhassa porokämpässä nimeltään Vilpola. Se oli jo silloin hylätty kämppä, joka näkyi kartassakin vain yksittäisenä pisteenä ilman erillistä mainintaa. Olin mielestäni ihan hyvin pysynyt kartalla, kun aloin etsiskellä ja katsella maastoa, että mistähän se kämppä löytyisi. Haarukoin maastoa ja kiesin kehää kauan aikaa, kunnes lopulta rähjäinen ja hylätty kämppä löytyi. Se oli aivan kauttaaltaan rehevöityneen ja lehtevän koivupöheikön keskellä. Kämppä oli naamioitunut niin, että puusto kasvoi aivan seiniä pitkin. Kämpän sisällä homeen haju oli melkoinen ja paikat hiirien tai myyrien sekä joidenkin isompienkin eläinten ulosteiden sotkemia. Yövyin silti kämpässä ja sain siitä palkaksi muutaman päivän ”flunssan”.

[LauriA]

Jotenkin vaikea kuvitella, että ainakaan UKK:ssa tulisi sellaista tilannetta, että olisi eksyksissä sanan varsinaisessa merkityksessä - ei vaikka gepsistä loppuisi virta. Maastot kun ovat sen verran isopiirteisiä, että ainahan sitä suunnilleen tietää, missä on. Mennään tunturin yli tai edetään laakson pohjalla jokea seuraillen. Enemmän huolettaa se, että eteneminen menee mahdottomaksi esim hankalan maaston takia tai jumittuu tiheään koivikkoon, mikä meinasi käydäksi allekirjoittaneelle viime talvena. Toki joku sellainen on mahdollista, että on hyvin lähellä kämppää mutta ihan viimeiset metrit tuottavat pimeällä tuskaa, jos käytössä vain kompassi.

Tämä on yksi mitä olen tuumaillut. 50km säteellä, joka on yön yli reissu pitäisi löytyä joku polku? Mutta tietenkin tämäkin oletus vain olohuoneessa....
https://suomenluonto.fi/uutiset/suomen- ... -puolella/

[Nuortti]

Suomen kielitoimisto määrittelee eksymisen seuraavasti:

joutua pois oikealta tieltä, oikeasta suunnasta, joutua harhaan, tietämättömäksi olinpaikasta, eksyksiin, harhautua.
Eksyä pimeässä.

ESIMERKKEJÄ
Eksyä metsään.
Eksyä tieltä, jäljiltä.
Äidistään eksynyt lapsi.

[LauriA]

Ja pääasia että kukaan hölmö ei nykytekniikalla enää eksy tai se on tarkoitushakuista. Mielipide

[Nuortti]

Kerran hiihdin Suomunlatvan laavulta Kiilopäälle. En viitsinyt ottaa kompassiin suuntaa. No, harhaanhan siinä menin. Aikani pähkäiltyäni otin suunnan kohti latuuraa pohjoisessa. Ja noin neljä tuntia myöhemmin olin latu-uralla.
Näkyvyys oli erinomainen mutta tuulen takia kaikki jäljet kadonneet.

[f7391]

Luontoloinen UK-puistossa

"Tuvalla kohtasin miehen, joka oli kovin huolissaan vaimostaan. He olivat joutuneet erilleen edellisenä päivänä hankalassa ylityskohdassa, josta mies ei tohtinut mennä ylitse. He sopivat että jatkaisivat eri puolella jokia, ja näkisivät Muorravaarakanruoktun tuvalla. Vaimo ei ollut ilmestynyt illalla sovitusti tuvalle. Hänellä oli hyvin vähän varusteita mukanaan eikä karttaa. Mies oli kovin huolissaan, ja lähti lopulta ylemmäs soittamaan apua. Toivottavasti tämä tarina päättyi onnellisesti?"

Mitähän tässä oli ajateltu?

[LauriA]

Linkkiä en jaksanut lähteä kahlaamaan. Mut joo, jos tällä asenteella mennään, niin oletettavasti rouva löytyy hullusta pororosta. Paitti et se taitaa olla Levillä. Pieni etäisyys on paikallaan.

[f7391]

Linkkiä en jaksanut lähteä kahlaamaan. Mut joo, jos tällä asenteella mennään, niin oletettavasti rouva löytyy hullusta pororosta. Paitti et se taitaa olla Levillä. Pieni etäisyys on paikallaan.

Ihmetyttää se, että kahden hengen ryhmä jakaantuu ja toisella ei ole varusteita eikä karttaa. Eikö toi mamma ois vaan voinut tulla takaisin joen yli eikä lähteä yksikseen joen vartta kulkemaan.

[dailymail]

Ihmisten toimet eivät monesti ole järkeviä. Ellei järkevyyteen havaitse välitöntä perusteltua syytä ja tarvetta, toimii helposti enemmän tunnepohjalta aiemman kokemuksen ja hetken vaikutelmien perusteella.

Järkevä päätöksenteko edellyttää itsetuntemusta, itseluottamusta ja itsekuria. Ongelmatilanteissa noista kaikista voi olla puutetta. Niin, ja tietoakin tarvitaan, ainakin vähän.

[Nuortti]

Olimme matkalla Muorravaarakasta Tahvontuvalle. Huiputimme Vongoivan. Olen tehnyt reissun muutaman kerran päinvastaiseen suuntaan. Emmekä mielestäni tarvinneet karttaa tai kompassia. Ja niinhän siinä kävi. Emme kulkeneetkaan huipulta kohti Tyyrojan latvoja vaan suurin piirtein kohti itää.
Kolmisen kilometriä menimme alaspäin. Epäillys väärästä suunnasta kasvoi askel askeleelta.
No, sitten pysähdys ja kartta ja kompassi esille. Tajusimme virheemme. Oli sitten pakko ottaa kompassin kanssa suunta.
No, matkan varrella näimme rotkon joka muistuttaa Paratiisikurua. Ja sitten olimmekin jo tutulla polulla.

[naavahauki]

Tämmöistä..
Mites pitää toimia jos härvää esim. koskessa itseltään sääriluun katki/poikki? Luu läpi nahasta.
Mukana kevyet päivävarusteet. Sisältäen kalastusvälineet.

[omat polut]

Soittaa myrskylinnut hakemaan pois.

[LauriA]

Ekaksi tyrehdytetään verenvuoto jollain.
Sitten.......onko sairaala joen toisella puolella vai kännykän kuulumattomissa...tarvittaessa otetaan jallupullo repusta ja todetaan täs tääny oli. En ainakaan riisivelli lautasen ääreen vanhaintalossa kyykännyt paskat vaipassa.
Kaikkeen kai voi varautua jos selkä kestää kantaa varusteet. Joku tosi tv ohjelmakin tuli kun maastopyöräilijä letasi ja oliko mikä joka puhkoi reisi valtimon. Miten toimit?

[LauriA]

....matkan varrella näimme rotkon joka muistuttaa Paratiisikurua. Ja sitten olimmekin jo tutulla polulla.

Tavasimpa tätäkin parikertaa ja siis joku paikka Vongoivan jälkeen muistutti paratiisinkurua. No kait sieltä sit sellanekin paikka ilmeisesti löytyy Alku hämmensi missä oikeen mennään